agility pohdintaa

Agin aloittaminen tai oikeastaan jatkaminen mietityttaa. Meilla jai kepit ja  kontaktit sen verta kesken ja itseasiassa rengaskin, etta ne joudutaan aloittamaan varmaan taysin alusta. Nyt siis olen ajatellut, etta koska vietan kaks viikkoa mokilla ja siella mulla on kuus aurauskeppia kaytossa, etta aloitetaas 2 x 2 metodilla keppien opettelu. Nyt jos jollain on hyvia vinkkeja, linkkeja jne niin tannepain tulemaan vaan! 2 x 2 on metodina mulle jokseenkin tuntematon. Samoin jos jollain ois loistavia vinkkeja kontaktiesteen rakentamisesta, siis jotain riittavaa harjoittelua varten, mutta jotain hiukan isompaa kuin pieni hakkyra niin tervetuloa myos! Voisin sellaisen mokille myos kyhata. Rengasta jos haluan harjoitella niin taitaa menna hulahulavanteen oston jo opetella Tara loikkimaan sita. Toivottavasti silla saatais idea renkaan hyppaamisesta...siina oli jotain ongelmia viime vuonna jos en ollut ihan vieressa ohjaamassa.

Loysin nyt ainakin kaks videota talle metodille, mutta viela mielipiteita, vinkkeja  jne kuunnellaan. Kauhea kun karsivallisyytta puuttuu taas itse kultakin...Noh koiran koulutus ei ole sprintti, vaan maratoni.

Taralle fyssarikaynti varattu heinakuun puoleen valiiin, etta paastaan aloittamaan kaikki treenit hyvilla vinkeilla ja yhdet nayttelyt suunnitteilla elokuulle. Jos haetaan se "vika" EH (eli siis yli 2v:n saatava nayttelytulos. H on pettymys, ERI ois jo eri hienoa) pois roikkumasta, etta kun meista tulee suuria ja hienoja valioita tietty joku paiva, niin ei sitten jaa siita kiinni ;)

Nettimaailman jarjestamista

Nain ihan vain ilmoitusluontoisena asiana, etta tassa muuttelen hiukan meidan olemista netissa. Kotisivujen yllapito alkaa tuntua monelta osalta taysin turhalta, joten aletaan niista "asteittaan luopumaan". Niita yllapidin hiukan sita silmalla pitaen, etta joskohan Tarasta olisi jalostukseen. No oli tilanne silla saralla nyt sitten mika hyvansa, niin paatin etta turhaan meilla on nettisivut. Bloggeria on kiva kayttaa ja ajaa saman asian lopulta.

Hoidan taman "valtaisan ja uraa uurtavan" muutoksen tassa pikku hiljaa. Aloitin kotisivuilta niin, etta poistin turhan latinan ja sinne jai toistaiseksi perustiedot, tulokset ja kuvia. Kuvien sijoittelua tulevaisuudessa katellaan sitten. Se sitten  miten jatketaanko blogissa tarkkoja treeniselvityksia ja muuta sekaisin, vai miten meinaan jatkaa taalla niin paatan sen myohemmin. On ehka muutenkin hyva hetki miettia mika rooli netilla on koiranpidossa ja -harrastamisessa. Siis ma olen ehdottomasti sita mielta, etta esim muiden treeniblogien lukeminen on TODELLA opettavaista ja nautin siita valtavasti. .On mielenkiintoista seurata netin valityksella mielenkiintoisia koirakoita ja tehda vaikkapa siat kuuluissaa pohjatyota pennunhankinnassa. Plus, etta toivon  naiivisti voivani puhua avoimesti asioista niiden oikeilla nimilla ja yhtalailla lukea asioista avoimesti. En tieda onko meidan blogista mitaan hyotya yhtaan kellekkaan, mutta kunhan kayn tassa tallaista roolitus pohdiskelua lapi. Ei me kokonaan netista lahdeta se on varma, terkuin valitettavan nettiriippuvainen.

Ei tassa taas talla kertaa kummempaa ;)

Palataas aiheeseen

Eli koiriin siis. Pahoittelut suomalaisten aakkosten puutteesta, kone jouduttiin fomatoimaan ja kayttis on nyt sitten epsanjaksi ja nain ollen nappiskin ulkonaosta huolimatta noudattaa paikallista saannostoa...ja kuten monella aikaisemmallakin kerralla talla kertaa mun pitais juuri nyt vaantaa adobe Illustratorin kanssa(opi paivassa kayttamaan illustratoria ja palauta koulutyo). Onhan se mielenkiintoisempaa kuin laskeminen, mutta jotenkin jo etuliite koulu vie halut tehda yhtaan mitaan. Perinteista.

Viikonloppuna on yhdet IPO kisat taalla Santiagossa, yritan selvita niita kattomaan. Viime kerralla tuntuivat olevan autottoman ulottumattomissa, mutta atlla kertaa nayttais silta et paikalle paasis julkisilla! Jos vain selvian sinne niin otan kameran ja toivottavasti saan julkaisukelpoisia kuvia :) Innolla odotan! ilmeisesti suojelua ois tarjolla jos oikein tulkkasin. On toi koirasanasto(kin) vahan hukassa viela.

Nyt siis viimeisia viedaan taalla paassa. On ihmeellista miten vuosi on karmean lyhyt aika, mun sydan jaa lattareihin. Toivottavasti saan tulevaisuudessa mahdollisuuden asua taalla pidempaankin, tai ainakin haaveilla saa. Seuraavalla kerralla tosin lahtee doggis(tai monikossa) mukaan. Viitisen viikkoa siis paluuseen, josta kolmisen viikkoa on kouluhommia ja kaks viikkoa matkailua.

Mut joo siis lupasin palata blogin asiaan, eli koiriin. Kohta paasen taas tosi toimiin Taran kanssa. Agiryhmaan sormet ristissa odotellaan paikkaa ja sen mukaan sitten paasee rakentamaan muita harrastuksia(mun omia siis). Tokoleiria odotellaan kauhealla innolla, mutta se tulee pari viikkoa mun paluun jalkeen joten mun on hiukan vaikea viela kuvitella mista me tullaan lahtemaan. Mun kuvitelma mun paluusta kentille on sellainen et ollaan vajaa viikko pk-seudulla ku tuun takas, jona aikana varmaan paaasiassa lenkkeillaan ja tutustutaan toisiimme uudestaa ja katellaan minkalainen koira siella odottaa. Samoin varmaan suhteen uusi rakentaminen jossain maarin on edessa. Varmaan alkuajat menee leikkiessa ja hakiessa sita kuuluisaa fiilista kentalla. Katellaan onko leikkiminen unohtunut ja mika muutenkin on koiran olo. Siita sitten lahdetaan pikku hiljaa tekemaan helppoja ja hauskoja liikkeita leikin varjolla. Luulen ettei nollasta startata, mutta kerrataan asiat kuin pennun kanssa. Tarallahan oli jaavat liikkeet yhtena vahvuutena(ei ne ehka nayttavia bortsutyyppisia ollu, mut eihan se bortsu ookkaan), niin ne aloitetaan samalla tavalla kuin niita aloitettiin opettelemaan aikoinaan. 

Paikkamakuu nyt siis aiheuttaa suurempaa paanvaivaa. Etenkin kun joku aika sitten huomasin tehneeni Taran pentuaikoina yhden koulutuksellisen virheen ihan kotikasvatuksessa vieraiden koirien kanssa. Kokematon ensikoiran omistaja tekee juuri tallaisia virheita. No nyt olen ainakin tietoisempi siita. Eli tosissaan paikkamakuusta on taalla puhuttu jo monen miljoonaa kertaa, koska se tosissaan on meidan kompastuskivi.

Luulen, etta me lahdetaan siina ihan nollasta. Lahden siita ettei koira osaa sita ollenkaan kentalla(arjessa ehka toinen asia). Ennen seuraavaan kokeeseen menoa meidan on taytynyt tehda MONTA, SIIS MONEN MONTA puhdasta toistoa paikkamakuusta mieluiten pitkillakin ajoilla,  ja myos pk-saannoilla. On toki aivan arvoitus olenko pilannut koko homman jo niin pahasti ettei meista enaa kokeeseen ole paikkamakuun takia...vitsit etta mua harmittaa jos asia on nain. Mutta koska en tieda en siita viela huolehdi. Lahden rakentamaan koko homman ihan uudestaan, uudella mielentilalla, uudella sanalla ja uudella suhteella(toivottavasti).

Mua on tassa muutenkin mietityttanyt miten jarjestan uudestaan elamani Suomessa. Noin vapaa-ajan harrastusten suhteen. Taran tulen jalkeenhan ekana vuonna en oikein tehnyt mitaan urheilua itse, tokana vuonna pelasin tennista pari kertaa viikossa. Nyt taalla olo aikana oon paassyt taas urheilun makuun ja haluan jatkaa omia harrastuksia koiraharrastusten lisaksi. Mulla tulee aina huono omatunto jos tayden koulupaivan jalkeen joudun jonnekin lahtemaan, ei sen koiran pida olla yksin niin pitkaa aikaa. Plus, etta kanikin protestoisi jo moista...Eli jarjestys tulee tietty riippumaan kovasti millainen lukujarjestys mulle tulee. Onko pitkia paivia yliopistolla, vai osaisinko vihdoin opiskella kotona. Koiran kanssa tosissaan olen miettinyt, etta jos lahtee siita etta autottomana ei maastolejaihin ole asiaa, niin painopiste jaa tokolle, agille ja tietty lenkkeilylle! Jos saisin canicrossia opetettua paremmin niin hieno homma, mutta tahan asti Taraa ei oo juoksulenkit kiinnostanut patkaakaan. Ihan oikeasti se ei ole laiska ja passiivinen koira, mutta ei siita kylla juoksuseuraksi ole ollut! Se saattaa seurata joku 20 metria perassa jolkotellen sellainen ilme naamalla etta "mita pahaa ma olen tehnyt, etta joudun juoksemaan?". Yksi tan koiran ominaisuuksista joka ei ole viela mulle avautunut...siis tama siita huolimatta etta koira juoksee vapaana ja saa menna sita tahtia kuin haluaa.

No siis asiaan, eli jos agikentalle selviais kaks kolme kertaa viikossa. Tokotreenauksesta en osaa sanoa, mutta kai sita joka paiva tekee jotain ja sitten kimppatreeneja vaihdellen(riippuu muistakin ihmisista). Siinapa se kai onkin. ehka siita saa itselleenkin varastettua sitten aikaa muihin juttuihin :)

Sitten olen tassa ajatellut aloitella vaeltamaan. Edes vahan. Ja jos tosta koirasta ois kavelemaan ees vahan mun kanssa niin jotain viikonloppu reissuja ois kiva tehda vaik nuuksioon tai kauemmas. Jonain paivana jos selvias vaik lappiin  vaeltamaan ihan koiran kanssa :)

Rahatilanteen mukaan yritan katella jonkinmoista valmennusta tokoon. Agi, jos vaan ryhmaan pastaan, onneks hoituu seuran kautta! Onni on kylla oma agiseura :) Tarkoitus ois aktivoitua silla puolella vahan jarjestotoiminnassakin. Lisaksi tietenkin mun on kova tarkoitus pohjustella seuraavan koiran tuloa(raha- ja elamantilanteen mukaan valitettavasti). Tietoa ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa. Ja rotu on nyt kylla varmaan varmistunut. Eikohan sielta se kelpie tule. En kylla edelleenkaan(sama virsi jatkuu) kiella etteiko nahkaakin tekis mieli, mutta olen niin kauhean kranttu. Kranttu toki olen noiden kelpieidenkin suhteen heh. 

Kai siina saa sitten seuraavan vuoden menemaan! Opinnoissakin kun vedellaan, toivottavasti, viimeisia, niin eikohan sita saa huhkia ihan kunnolla. Tavallaan ihana palata kylla, tavallaan taasen jaisin mielellani tanne. Viisi viikkoa ja sitten jatkuu :)

Terkuin turhan lopisija maailman toiselta puolelta!