tokoa larussa

Mentiin Hannan & Demin ja Nitan kanssa(kiitos kyydityksistä!!!) laruun treenailemaan. Tarkoituksena oli tehdä tehotreenit. Ja hyvin onnistuttiin mielestäni siinä, ei ylimääräistä höpinää kentällä :)

Hanna aloitti Nitalla ja Mä tein Taralla tokana.

Me aloitettiin kapuloiden nostelulla. Kapuloita oli erilaisia maassa puisista metallisiin eri kokoisiin. Kaikkia nostettiin pari kertaa, muuuten meni varsin kivasti, mut metallisia kun piti aluksi nostaa niin ei ensin halunnu ja sitten ku vaan odotin, niin tuli pari turhautumismurahdusta. Tuun varmaan tekemään enemmän nyt pelkillä metalleilla, koska puisissa ei mitään sanottavaa, eikä *kop,kop* ole mälvinyt niitä puisia. Kapuloissa muuten mukana yksi vieras metalli ja ihka uusi korkkaamaton ohjatun kapula.

Sillä välin Hanna oli laittanut meille merkit valmiiksi. Tehtiin merkin etsimistreeni kuin viimeksi. Tara otti häiriötä ympäristöstä, joten lähetin joka kerta vasta melko läheltä, kun olin satavarma että koira on bongannut oikean merkin ja oli sinne menossa. Yksi huono toisto, oli hidas ja ehkä epävarma/otti häiriötä. Siihen perään vielä yks oikein hyvä ja se oli siinä. Yhteensä toistoja tais tulla viis tai kuus. Mut hyvällä mallilla! Kunhan vain Tara bongaa oikean merkin, niin se tietää mitä se on tekemässä. Merkeillä oli siis kaikilla kuminen verkkopallo.

'Tehtiin jälleen ohjatun suuntia, kun kerta oli appari mukana. Tää oli siis yhteensä neljäs kerta ku hommaa tehtiin ja vasen on erittäin hieno! Aloitettiin oikealle kylläkin ja mä heitin sinne, että saadaan ilman kieppiä. ihan ok, mutta eihän sitä linjaa saa yhtä hienoksi kuin nyt toisen vasen on apparin kanssa. Tosissaan jo ekalla kerralla ku hommaa tehtiin niin vasen jäi Taran päähän ja se on kyl hieno, en voi muuta sanoa. Oikeaa nyt tehdään niin pitkään mun heittämänä, et oon varma et tietää mitä sen tulee tehdä ja sitten vaihdetaan appari heittämään oikealle myös. Koira odottaa siis merkin takana, mutta se siihen aseteltiin joka kerta. Tällä kertaa leluna oli pienemmät patukat, kun kumipallot oli jo hiukan hiekassa, ettei ne olleet ihan niin kivat.

Vikana otettiin paikkiksia, molemmat. Ihan siis mentiin vaan rennosti etiäpäin ja sitten laitoin sen maahan käsiavulla ja aloin ajamaan uutta sanaa sisään "down", kävelin itte eteenpäin ehkä 4-5metriä venasin pari sekkaa ja palasin palkkaamaan nameilla. Sama homma pari kertaa istumisen kanssa. Käsimerkillä ja uudella sanalla "sit". Ihan jees, vieras paikka ja häiriöä pikkuisen, mut kivasti keskittyi muhun. Tästä kun rauhassa edetään vaan! Tähdätään niin helppoihin ja varmoihin, että saadaan onnistumisprosentti 100% pidemmäksi aikaa.

Aamulenkillä tehtiin kans yks käpytunnari. Eikä siinä mitään, hyvin teki hommia :)

paikkamakuumonster we´ll come after u!

Eli nyt päätin, että aloitetaas tappamaan paikkamakuumonsteri. Tehtiin aamulenkin jälkeen kolme kertaa ihan mini paikkiksia. Aika ehkä 10sekkaa tai 15 en kattonu kelloa. Kävelin rennosti noin kymmenen metrin päähän ja palasin takas samantien. Kehuin, vapauitin ja palkkasin kepillä. Tara tiesi, että ulla oli keppi kädessä koko ajan, sillä oli jo leikitty aikaisemmin.

Samoin päätin aloittaa paikalla istumiset. Tein kolme kertaa, joista keskimmäisessä Tara lähti mun perään(liian vaikea). Eka kerta kun tehdään, niin eihän se tiennyt jotain tekevänsä, eli en ota paineita tuosta epäonnistumisesta. Sama kaava kuin makuussa, jätin Taran istumaan ja kävelin rennosti palkkakeppi kädessä noin 5metriä ja palasin samantien. Kehuin, vapautin ja palkkasin.

Nyt näitä tullaan tekemään päivittäin. Useampia. Melkein vois itseasiassa tehdä joka lenkillä, lyhyitäkin. Me näytetään tolle monsterille vielä nenää ja nauretaan räkäisesti päälle. :)

Muuten ma ja eilen illalla ei sitten loppujen lopuks olla treenattu tokoa, mutta juoksemassa ollaan käyty. Ma illalla meni 4,5km puoleen tuntiin. Eilen illalla 8,7km tuntiin. Molemmat sisälsi kävelyä jonkin verran. Parasta tässä on se, että Tara vihdoin näyttää nauttivansa juoskemisesta mun kanssa! Ja aina pitää mennä niin myöhään, että saa itekin vain nauttia, eikä pohdiskella kanssakulkijoita. Kyllä sitä kymmeneltä arki-iltoina saakin lähes yksin tuolla mennäkin :) Ihanaa!

Ehkä me saatais kohotettua kuntoa silleen, et voitais alkaa juosta vielä pidempiä lenkkejä yhdessä...se ois siistii, vihdoin mäkin selviäisin paremmin ja suunnitelmallisemmin kohottamaan juoksukuntoa juoksuhaaveita kohti! Yksin juokseminen ei oo kivaa ja toisaalta kaverin kanssa itelle sopivimmasta vauhdista joutuu tinkimään. Koiran kanssa illalla saan mennä omaa tahtia ja koira omaa, Tara juoksentelee mun edelle tai jää jälkeen sen oman fiiliksen mukaan.

Tarttis ehkä opettaa se vielä vetämäänkin, mutta siihen en oo vielä itseäni jaksanut kerätä...ehkä joku päivä. Toistaiseksi olen iloinen jo pelkkästä juoksuseurasta!

aamulenkillä

Tehtiin aamulenkin yhteydessä nakkijälki, ehkä 5m. Mä en vaan osaa...koira ihan salettiin jäljestäis, mutta mä en osaa. HANNA & KIRSI, HELP! Ja IINA KANS :) Mä haluan apua. 

Sitten tehtiin vielä pientä tokoilua, ihan jokusia askeleita seuruuta. Mun tarttis kans nyt päättä kans kunnolla vaatimukset sivuaskeleille ja peruutukselle. Mä en oo ihan varma miten mä haluan et Tara tekee ne. Eiku videoita tuijottamaan.

Jäävistä istumista. Siinä tarttis kyl ehkä miettiä käskyn vaihtoa, tai tokoon ihan oma istu käsky. Jotenkin se ei vaan oo kivan oloinen arkikäskyllä. En tiedä vaikutaisko käskyn vaihto, voi olla et joo voi olla ettei. Ja vielä kertaalleen luoksetulon pysäytyksiä, mutta voi morjens ku mä en vaan osaa. ne on sitten hitaat. Seisominen ei niinkään paha, sen varmasti saan kuntoon pallolla. Mutta se maahanmeno, se kestää ku nälkävuosi. Mä ehkä tarvin jonkun videon jossa nään mitä mä teen väärin tmv.

Muuten lenkilä tehtiin vähän arkitottelevaisuutta, eli naksuttelin ohituksia ja palkkailin satunnaisesti kontaktia. Ja naksuttelin kans ku vaihtopuolta. Osa vastaantulevista koirakoista ohittaa oikealta ja se on ihan fine. Osa taasen haluaa kulkea tien vasenta puolta(oikeanpuoleisen mukaan ihan loogista sekin), niin mä opetan tässä käskyä "toinen puoli" jolloin Tara vaihtais vasemmalta oikealle sivulle. Ihan kivasti meni ja muuten tais tää lenkki muistuttaa, ettei hihnassa tarvi huidella tosi kaukana vaan voi kävellä nätisti sivulla. Eihän tuo vedä, mutta huitelee usein vasemmalla puolella melkein hihnan mitan päässä sivulla, joka hankaloittaa esim jos joku haluu takaa ohi. Ikävää ja turhaa hihnasta kiskomista, että sais koiran vasemmalle sivulla.  

Tällä kertaa taas nÄin

Lauantaina illalla tehtiin iltapuhteiksi treeni viereisen koulun pihalla. 

Etenkin noutoon löytynyt mukava vire ja ennen kaikkea harjoitus lisäsi mun intoa treenata. Sitä otinkin sovellettuna puisella ja metallisella kapulalla, niin että molemmat olivat noin 5 metrin päässä toisistaan ja niitä käytiin vuoron perään nostelemassa rauhassa kävellen ohi. Aika nopeasti Taralla motivaatio nostella kapuloita nousi. Metallia se mielellään kantaa vähän huonosti ja on huolimaton sen kanssa, mutta vaatimalla siitäkin päästiin yli.

Siitä sitten tehtiin luoksetulon pysäytyksiä heittelemällä nameja kauemmas ja luoksetullessa pysäytys/maahan. Muistikuva näistä ei enää ole kovin vahva, mutta ehkä ne sellaista perusvarmaa ja hiukan hidasta tekemistä oli. Seuruuta otin hiukan ja tulin tulokseen, että sitä treenataan lelulla, jotta saan sellaisen ilmeen jonka haluan. Tuntuu, että Tarasta saa paremmin irti jos sen lelupalkkaa seuruussa. Yksi niistä harvoista liikkeistä, ellei ainut, jossa on tullut vahva ero omasta mielestä tietyllä palkalla. Nameilla Tara keskittyy nameihin ja leluilla seuraamiseen.
Loppuun otin luoksetulon vauhdilla iltaruualle. Nää oli pääasiassa hyvänmielen treenit. Siinä mielessä etenkin, että Taralla oli kivaa(mä en kämmännyt!) ja se tarjosi kapuloiden nostoa itse.

Sunnuntain vietin aika pitkälti agiseuran buffassa töissä. Menin sinne tosi aikaisin ja puol neljän maissa kotiin. Illalla sitten tehtiin pieni lenkki tässä läheisyydessä Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Meidän piti mennä Tapiolaan, mutta mä en löytänyt matkakorttia...mihinköhän se meni? Oli jotenkin hauska huomata, kun yhden koiran kanssa nää läheiset metsäpläntit tuntuu ihan riittäviltä siihen, et siellä pääseen vähän liikkumaan, mutta kahden koiran leikkeihin ne on riittämättömät. Tara ja Demi siis pistivät tietenkin juoksuksi.

Sitten siirryttiin treenaamaan. Ilma oli kyllä mitä mielenkiintoisin, olo oli hetkittäin kuin maailmanloppu olis tulossa. Oli niin tummia pilviä ja sitten ne meni pois ja tuli takas ja meni pois jne. Ja sateli vähän vaihtelevasti. Taralle selkeästi tekeminen ei sateella oli paha, mutta käy siihen -käskyn totteleminen sateella on haaste. Näin siis perjantainakin. Tästä lähtien kun sataa, niin meillä mennään varmaan ulos vaan hengaamaan. Kyllä se siitä!
Nita aloitti ja Tara oli toka. Me aloitettiin merkillä. Paikalle oli laitettu monia merkkejä eri kohtiin ja Hannalle lelut. Tehtiin merkeille lähestymisiä ja lähetyksiä en sin ekalle ehkä kolmisen kertaa. Tara teki paremmin kun ei nähnyt lelun vientiä. Koska olin jättänyt osan merkeistä hiukan turhan haastavasti lähetysmatkat eivät olleet pitkiä, mutta Tara suoriutui hienosti. Toistoja tuli yhteensä kymmenisen, joista ehkä kaksi oli ei-niin-hyviä. Kiitos Hanna hienosta avustamisesta!
Seuraavaksi ohjatun suunnat. Kokeiltiin nyt aloittaa oikealle, mutta kieppu vasemmalta tuli kuitenkin. Höh. No ei siinä, mä heitän sitten itse oikealle että saadaan suora meno ilman kieppuja. Vasen tosi hieno ja vaikuttaa siltä, että osaa sen jo jollain tasolla. Oikeasta sillä ei samanlailla ole tajua vielä.

Otettiin jäävien tsekkaus. Tässä ohjaajan kämmi, mun olisi pitäny kerrata jokainen jäävä avuilla ennen parempaa suoritusta. Muistetaan ens kerralla! Muuten jokusella toistolla saatiin ihan kivat jäävät. Mitään sika nopeita ne ei ole, mutta ehkä se siitä. Äänensävyllä voi myös vaikuttaa, mutta täytyy siinä kokeilla vielä miten se vaikuttaa koiran ilmeeseen.
Luoksetulon pysäytyksiä, mutta tämä treeni oli mun puolesta surkeasti rakennettu ja ajateltu. Tein avustajan välillä juoksutusta, mutta nyt mä muistan että se treeni oli osaavammalle koiralle. Hannaltakin tuli hyvää kommenttia. Eli nyt vaan miettimään ja treenaamaan, niin että koira osaisi.
Loppuun seuruu. Yhteensä kolme toistoa, joista eka ei hyvä. Tokalla pääsin palkkaamaan sen lyhyen matkan jälkeen ja kolmas oli pidempi ja palkkasin. Ajatuksena on kasvattaa hyvä ilme ja tehdä teknisempi korjaus esim paikkaan myöhemmin. Tara seuraa innolla, mutta on väljä ja sivusuunnassa paikka seilaa vielä hiukan. Jatkamme treenausta.

nain talla kertaa

Pe treenattiin Ansun alaisena ja itse treenissä ei mitään valitettavaa. Koira toimi lähes niin kuin siltä sopi olettaa, ainoastaan loppuun "käy siihen" käskyn "alla" se kyllä näytteli keskaria mulle. Todettiin etten osannut komentaa koiraa ruotuun. Opetaltava uskottavaksi.

Nooa ja Kirsi aloittivat treenit, kun me tultiin valitettavasti myöhässä paikalle.

Aloitettiin noudolla, jossa kateltiin haukkua. Epäilin, ettei haukkua matalammasta vireestä lähdettäessä syntyisi ja tehtiin liikettä perusasennosta ja heitin kapulan. Noh siinä vaiheessa tietenkin ohjaajan tarttis muistaa, että jos odotusta ei ole treenattu, ei sitä tietenkään voi olettaa. Eli ei meinannut pysyä. Sitten seuraavalla haukkui ja palkkasin siitä huolimatta(idiootti minä). Onneksi Ansulta saatiin toinen ihan äärettömän hyvältä tuntuva treeni-idea nostoon, jotta sitä saadaan ilman haukkua. Kapulan ohi ikään kuin vain kävellään rennosti ja sitten sen lähellä se pyydetään noukkimaan. Toimi hienosti ja ottean huomioon, että jossain vaiheessa Taran mielestä nouto oli älyttömän nihkeä liike niin hieno oli! Tällä jatketaan.

Seuruussa katseltiin käännökset läpi. Tara ei siis osaa käyttää peppua ja siihen onkin treenisuunnitelmassa kohta, jotta sitä tehostettaisiin. Täyskäännös myös väljä, pidemmillä pätkillä selkeästi väljempi kuin yksittäin treenattuna. Seuruulle hyvää vaihtelevaa treenausta, täyskäännös-pysähdys treeniä ja pepputreeniä.

Tässä välissä tauko ja Nooa kävi välissä taasen :)

Merkkiä kateltiin ja minähän siellä virhettä olin tehnyt. Eli olin edennyt liian nopeasti ja skipannut yhden välivaiheen. Palataan siis takaisin päin ja jatketaan vaan treeniä. Hyvä siitä tulee!

Luoksetulon pysäytyksiä ja lisää treenivinkkejä niihin. Ansu näytti Taralla yhden niin hienon maahan menon, että se koira pysähtyi hienolla vauhdilla. Vieläkin raavin päätä ja yritän keksi miten saan saman koirasta ite irti...seisominen semi ok jos mä en kämmää. Lisävinkit oli kierrättämisen sijaan(ihanaa näitä oli kaivattu) namien heittely pois ja siitä sitten koiran tullessa luokse halutut pysäytykset ja apuohjaajan välissä juoksuttaminen. Toimivat molemmat kivasti, mut apuohjaajaa käyttäessä saa olla tarkka, ettei Tara ala ennakoi mun pysäytyksiä. Tää treeni sopii paremmin koiralle joka jo oikeasti osaa enemmän kuin Tara. Mutta periaate toiminee hyvin kuhan pidemmälle selvitään. Plus, että tuohon tulee olemaan helppo yhdistää pitotreenit sitten myöhemmin kun kapula suussa alan teettämään Taralla muita tehtäviä.

Ohjatun suunnat tehtiin pallon heittelyinä. Mun oikealle mennessä Tara heittää kiepun vasemman kautta. Ens kerralla aloitetaan oikealla ja jos ei toimi, niin sitten mä heitän ite lelua eika apuohjaaja. Muuten ei siinä kummempaa.

Paikkamakuusta juteltiin, mutta sitä nyt ei auta kuin alkaa tehdä. Ja juteltiin me paljon muutenkin :) Kiitos Kirsi ja Ansu tuesta! Kyllä täältä masennusmudista noustaan. Lähinnä itsellä on niin kämmi-olo, että omia kykyjä opettaa tuolle yhtään mitään osaa vain epäillä.

Tänään käytiin metsälenkillä Hannan, Nitan ja Demin kanssa Luukissa. Koirat jaksoi painella ja mekin selvittiin jotenkuten. Toivottavasti päästään pian uudelleen! Ja kiitos Hanna myös tsemppauksesta! Onneksi mulla on ihmisiä ympärillä, joilta saa tukea kun tarvii.

Muuten tänään ollaan puistossa vielä leikitty kepeillä ja tehty asennon vaihteluita jäävissä. Illalla vielä kertailtiin ämpärille nousua ja aloitettiin siinä takajaloilla sivuliikkeen treenaus. Se toimi kivasti suhteessa treenin määrään kun Tara kiersi oikealle. Vasemmalle haastavampi. Ja sitten huomattiin sen takapään hahmotuskyvyn haasteet, kun aloitettiin takajalkojen siirtämistä ämpärillä. Tara oppi etujalkojen ämpärille laitoin tosi vähällä määrällä toistoja. Takajalkojen kanssa menee varmasti pidempään, mutta hitaasti ja varmasti niin eiköhän tuo tajua. Saadaan siitä apua 1) takapään käyttöön ja 2) agien kontaktiin, jossa tajuais paremmin 2on2off -asennon. Tara ei taida tietää, että sillä on takajalat...

Mä haen ehkä nyt pontta treenaukseen naksuttelusta ja nameilla treenaamalla. Tehdään ylläpito sitten myöhemmin leluilla. Tuntuu paremmalta näin. Me noustaan vielä, tai ehkä paremmin sanottuna mä nousen vielä, koira koskaan tiennyt meidän missään varmaan olevankaan. Ehkä tää masennus ottaa muutenkin tuulta mun epävarmuudesta koko homman kanssa vielä. Haen vielä tasapainoa kaiken kanssa täällä Suomessa. "Eteenpäin" sanoi torakka kengänpohjassa littanana.

treeni-innon tappoa ja kotiviilausta

Mä onnistun jotenkin aina tappamaan ton koiran innon treenatessani yksin. Ääreissurullinen tai tragikoominen asia. Eilen vedettiin omalla lähikentällä pieni treeni. 

Alkuun vauhtinoutoja kaksi, joista eka hyvä ja hiljainen, tokassa se muisti taas huutaa. Ekalla kun hetsasin, niin ei ollut turhan innostunut, niin haukkua ei siis tullut, tokalla sillä jo oli kierroksia enempi ja haukku tuli. Jos tämä toistuu vielä pari kertaa niin voipi olla etten edes tee kahtaa vauhtinoutoa. Yksi saa riittää. Toistaiseksi ei ole vielä mälvinyt! *koputan puuta* koska eilenkin oli puukapula. Voipi olla, että tässä kohtaa ei ehkä edes kannata alkaa pitoa/luovutuksia hinkkaamaan, koska mälvimistä en ole tauon jälkeen nähnyt. Saattaa hyvinkin muistaa riittävästi eteentulon ja luovuttamista että seuraava mitä kokeilen on suoraan koko noutoliike...ehkä. Siltä ainakin nyt tuntuu, että vois toimia.

Seuruuta, jossa alkuun intoa ja sitten mä taas tapoin sen, tod näk liialla hinkkauksella. Nyt saa olla varovainen, ettei taas joudu siihen, että koko käsky ole helvetin keksintö.

Merkkiäkin tehtiin ja samat ongelmat toistuu, voi helvetin helvetti.

Tänään ollaan tehty kotona perusasentoa, joka alkaa olla parempi pikku hiljaa. Tai ainakin osuu selkeästi useammin oikealle paikalle. Keksin kokeilla perusasentoa, niin että olen itse polvillani lattialla ja neljästä kerrasta koira tuli sivulle hienosti ekan ja kolmannen ja tokan ja neljännen tuli oikealle paikalle, mutta makuulle... O.o mielenkiintoinen kaveri. Ei sille voinut kun nauraa :) Plus, että tullessaan pää piti tunkea mun käden ja kyljen väliin...ajatuksella "äh, äh tänne väliin se pitää tunkea"

Luoksetulon eteentuloa, jotka pääsääntöisesti tosi kivoja! Yksi oli vinossa, mutta vain hiukan. Edestä sivulle tehtiin kans pari kertaa, mutta käsiavulla ideana opettaa sitä uudestaan nopeammaksi. Enpä ole varma saanko sitä nopeammaksi, koska sen sijaan että Tara pomppaisi yhdellä kertaa edestä sivulle, se tekee monta pientä askelta...Noh kuhan tulee jotenkin edes!

Kaukojen tekniikkaa tehtiin myös, mutta nyt joka kerta esim seiso-maahan vaihdossa maahan mennessä koira siirtää oikeaa takajalkaa inasti oikealle eteen ja menee maahan makaamaan vinosti. En tiedä onko siellä oikeassa kyljessä joku jumi tmv, ettei se yksinkertaisesti saa puhdasta vaihtoa tehtyä. Maasta-seiso vaihto päääasiassa puhdas, maahan-istu ja päinvastoin  edelleen hidas ja kestään pitkää kuin nälkä vuosi ja nousee varmasti, jos näin jatketaan, kisoissa vain puoliksi istumaan. Yhyy :( No onneksi fyssari on pian, selvitetään tuo oikean puolen jumitus...

agi/toko

Päätin löysäilyn sijaan suunnata Purinalle treenaamaan omatoimisesti agia ekaa kertaa sitten tauon jälkeen. Kun päästiin paikalle oli Hanna siellä omissa treeneissä,  Nooalainen oli jo tosin oman osuutensa agittanut. Höydynsin kentän vapautumista odotellessa Hannaa ja tehtiin ohjatun suuntia. Vasen hienosti, oikealle tekee kiepautuksen vasemman kautta. Viime vuonna ei tehnyt tuota, mutta ei tuosta voi vielä huolestua. Tai minen ainakaan;) Tehtiin seuruuta ja mulla mukana kulki sellanen iloinen ja tsemppaava nahkalainen! Pääasiassa tosi hieno, mutta täyskäännökset väljiä ja perusasento-perkeleet ei ole tarkkoja. Perusopetuksessa siis mättää. Menee Ansu-listalle(Ansun treenit siis tulossa, joten sille listalle näitä kerätään). on muuten ollut aikaisemminkin Ansu-listalla tää perusasento...hyvä minä, samat ongelmat ku sillon ku koira oli 1v.

mitäs muuta... merkkikään ei ollut erityisen menestyksekäs, joku siinä mättää. Mun kärsivällisyys vai mikä mene ja tiedä. Tein pari kertaa lelulla ja kolmas kerta ilman lelua niin jäi merkinsivulle. plääh. 

Noh sitten agikentälle, tehtiin putkea ja agista tutta huuto alkoi. Kaveri muistaa kyllä puuhan, ullarii. Putkissa ei siis ongelmaa. Siirryttiin kepeille verkoilla ja pätevä oli, itseasiassa tekniikka näytti paremmalta kuin koskaan aikaisemmin...hmmm mielenkiintoista. Sitten tehtiin jokunen toisto rengasta. Rengas itsessään hienosti, mutta ainut ongelma oli, ettei malttanut odottaa. Odottaminen siis treenilistalle.

pari hyppy ja putkea sarjassa, vähän haparoiden, mutta en tehnyt kuin kerran. Ja sitten vielä loppuun keppejä ja seuruuta johon yhdistelin jääviä. Etenkin istuminen oli aika hieno, maahanmenossa kyynerien maahan meno oli naurettavan hidasta.

Kepeillä alan nyt nopeasti ottamaan verkkoja pois, ettei jäädä niihin kiinni. Etenkin nyt ku Taralla oli tosi hieno mielikuva itse pujottelusta!

Aamulla tehtiin kotona perusasentoa, kaukoja ja kontaktia. Ei muuta tänään.

Näytelmät

Pyörähdettiin näytelmissä Kouvolassa lauantaina loistavassa seurassa. Mulla hoidokkikoira mukana, pikkuinen popo Nala. Nala oli mukana imemässä itseensä näyttelyfiilistä, kun aikaisemmin on kuulemma hiukan stressannu. Hah sanon minä, kun pikku kaveri oli polleena ja ihan sen näköinen että  se juuri on hänen paikkansa! Nyt sitten näytät Nala ensi viikon lauantaina närhen munat omissa näytelmissä.

Meillä meni odotettua paremmin! Ideana oli hakea joku EH:n tyyppinen ratkaisu. Itse en tapojeni mukaan suurin surminkaan olisi halunnut kehään, kun omat esitystaidot on vauvantasolla. Onneksi löytyi ihana handleri Taralle, joka teki hienoa työtä! Kiitokset siihen suuntaan!!! ERI sieltä tuli :) hauskinta oli, kun yksilöarvostelun jälkeen mä olin jo menossa hakemaan koiraa pois, kun ajatukset oli EH:ssa. Sai sitten vielä pyörähtää kuitenkin kerran kehässä, vaikkei sijoittunut pidemmälle. No mitäs pienistä olen äärettömän tyytyväinen jo ERIin! Vuoden päästä ehkä seuraavan kerran, kerran vuoteen kun voisi pyörähdellä. Kuvia on, mutta kunhan Hanna ne saa jakoon.

Muuten sitten suunnattiin meidän mökille viettämään laatuaikaa. Siellä ehdittiin ruotia monen montaa asiaa, syödä hyvin, koirat leikki sopivissa kokoonpanoissa ja nauttia yllättävän mukavasta kelistä! Sunnuntaina pistettiin vielä pienet hakutreenit pystyyn. Tarallahan on tauko melkein pari vuotta edellisistä hakutreeneistä, mutta en kauheasti osannut ottaa painetta siitä. Oli oikein kiva nähdä vihdoin kavereiden koiria itse toiminnassa ja Nalakin pääsi tekemään! Kuten arvelinkin sillä ei ollut juurikaan ongelmia, se on sen verta nenäkoira :)

Taralle oli tarkoitus tehdä hajulla kaksi ekaa, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Kun kävin hakemassa koiran niin se kulki nenä maassa!? Koira jolla ei ole tehty kuin kotipihanakkijälki tyyppisiä jälkiä, hassua. No eka pisto oli liian vaikea, maalimies oli rinteen alapuolella, eikä saatu hajua. Tara oli kyllä kartalla mitä oltiin tekemässä, mutta turhautui kun ei saanut mitään ja räkytti. Hajuhakua siis tehtiin. Seuraavan maalimiehen uudella sijoittelulla saatiinkin kiva suora pisto, samoin seuraava oli myös hyvä. Vikana tehtiin vielä haamulla, eikä siinäkään ongelmia. Pätevä kaveri tuo koira.

teemana turhia päivityksiä

Eli jatkan linjalla turhaa tietoa. Ensinnäkin kuten ehkä joku huomaa olen saanut äät ja ööt ja ååt näppikseen takaisin! JEE! nyt kehtaa kirjoitella viestejä ihan virallisillekin tahoille. Sitten tätä ei tärkeää tietoa: poistin Taran vanhat nettisivut nyt kokonaan. Kaikki oleellinen on täällä ja niillä mennään.
Jatketaan. Tänään treenattu naksuttimella jo askelia ja ämpärin päälle nousemista. Molempia on aikoinaan tehty ja kyllä tästä nopeasti edetään.

Ei mulla muuta, jatkakaa:)

suunnittelua

Treenien siis. Tokoleirilla kun motivaatio kohosi ja sitten se tulikin rysahtaen alas kun tajusin kuinpa paljon oikeasti on treenattavaa/opeteltavaa. Vahan on viela strategia hakusessa myos, mutta valitettuani tarpeeksi(kiitos kuuntelijoille :D) otin harkaa sarvista ja paatin alkaa viemaan projektia eteenpain suunnitteluasteella ainakin. 

Tein kivan excelin,. johon rustasin kaikki liikkeet ja niiden treenattavat osat. Siis ihan pienia palasia ei ole kirjattu, mutta esim luoksetulon kohdalla on seiso, maahan, vauhti, eteentulo ja sivulle siirtyminen, jotka yhdessa muodostavat koko liikkeen. Tuohon sitten lahden vetelemaan tukkimiehen kirjanpidolla jokaista treenattavaa asiaa. Sen suunnittelu on viela hakusessa, etta lahdenko tekemaan tosi tuhteja kuureja esim viikon ajan todella monia toistoja jostain asiasta vai lahdenko ottamaan useampaa asiaa kerrallaan. Tietenkin monia asioita voi treenata jo ihan motivaationkin kannalta, mutta noin periaatteessa. Luulen, etta otan kerrallaan jokusen asian kuurille. Sellainen fiilis ainakin nyt on.

Harmillista tassa on nyt se, etta syksy nayttaa illoiltaan taydemmalta kuin halusin ja yhteistreeneja nailla nakymin myos vahemman. Tan tilanteen kanssa ei kuitenkaan auta kuin elaa ja lahtea vetamaan niilla resursseilla jotka on.

Taran jalka on ok. Niin kuin arvelinkin kyse ei ollut mistaan vakavasta(kipuherkalla koiralla kylla tietaa kun on oikeasti hata), se keventeli ihan jokusessa askeleessa tiistaina koko paivan aikana, mutta viime ke jalka oli kuin ennenkin. Tanaan taas toiseen takajalkaa tais muurahaiset iskea metsaplantilla, kun sellainen nuoleskelu oli kun se tielle sielta paasi. Nahtiin Taran parasta kaveri sitten vuoden tauon jalkeen ja taytyy sanoa, etta niilla vain on aina mennyt asiat yhteen. Tauosta huolimatta painit olivat samannakoista puuhaa kuin ennenkin. Taa kaveri onkin yks niista harvoista Taran kavereista, jonka kanssa se painii. Muuten kylla olivat rauhoittuneet :)

Jotain treenijuttuja ollaan tehty, mutta jarjestelmallisyys puuttuu. Tunanria ollaan kavyilla tehty lenkeilla ja ne on hienoja. Seuruu on innokasta, mutta valjaa siihen tekniikkatreenia nameilla. Yhdet "treenit" tehtiin eilen aamulla ja samassa havitin uuden narupallon :S ihan ok treenit, mutta ehka vahan nihkee tunnelma, mika tietty on oma vika. Pari karjasua silla tuli noutokapulalle, seuraavaksi testaan namien viljelya siihen ymparille. Merkkia alotettiin, mut se palkkapallo oli aika iso, joten sinne oli helppo menna. Ens kerralla pienempi palkka.

Ens viikon la sitten mennaan nayttelyihin...on varmaan ainut vahaan aikaan. Keksin akkiselta niillekin rahoille parempaa kayttoa, kuten vaikka noutokapula, tunnarikapulat jne. noh kaydaan nyt sielta joku arvostelu hakemassa :)

tokoleirilla

No niin melkein kolme viikkoa Suomessa. Taran kanssa edelleen menee mukavasti, hiukan se tuntuu kyttaavan mua ja on jotenkin teravammin lahtemassa mukaani, ettei vain jaisi matkasta. Ennen lahtoani Taraa saattoi joutua huudella ovelta lahtemaan ulos ja sitten se tuli hiiiiiitaaaaaasti ja nayttaen silta etta joku lyo. Talla hetkella lahto on huomattavasti nopeampi ;)

Paasimme palaamaan samaan asuntoon josta lahdimme ja elukat nayttavat parin paivan jalkeen muistavan, etta tama on meidan koti. Itsellekin tama on koti iskolla K:lla. Tara ilmeisesti tuntee olonsa myos turvalliseksi, koska sen ei tarvitse kytata mua taalla ja voi jaada toiseen huoneeseen makoilemaan. Ihana olla kotona!

No sitten asiaan, eli me pyorahdettiin tokoleirilla "jarjestajien" puolesta ja samalla paastiin hiukan treenaamaan itekin. Me tietenkin viela tauon jalkeen ruosteessa saatiin ihania vinkkeja ja nain taas, etta kaiken sen huolehtimisen jalkeen Tara edelleen on kiva treenikoira! Leikki(kun osais viela leikittaa) ja oli innolla mukava. Vauhtinoutoja saatiin tehtya jonkin verran ja paljon vinkkeja! Tasta vain nyt treenaamaan eteenpain ja rohkaisevat sanat vinkkasi, etta koira vois olla kisavalmis nopeastikin. Ei meilla kiiretta ole, etenkaan niin kauan kuin paikkamakuu on epavarmaa. Ja onhan meilla ihan kaikki liikkeet viela kesken, mutta lahinna rohkaisevat sanat aina lammittavat!

Sunnuntaina Tara kevensi oikeeta takajalkaansa iltapaivalla, ei ontunut eika aristanut mistaan kohtaan. Joten tein paatelman, etta joku paivan eka lammittely ei ollut riittava ja jalassa joko oli kramppi tai pieni venahdys. Tanaan aamulla viela seurailin, mutta en toistaiseksi viela nahnyt etta olisi keventanyt. Harmittaa vietavasti jo nyt ja toivon kovasti, ettei kevennysta enaa nakyisi! Seuraamme tilannetta ja toivotaan, etta se oli siina. Ja lammittely tulee olemaan parempi tulevaisuudessa.