Eilinen tokoilu ja tän päivän agit

Eilen oli tokotreenit agihallilla(niin kuin tästä eteenpäin aina ma iltaisin).

Alkuun paikkamakuu, jota ennen jouduin purkamaan koiraa, kun luuli varmaan et agihallissa tehdään jotain ihan muuta. Yksi kahden minuutin paikkis reunassa. Etäisyys vaihteli, palkkauskertoja ehkä noin 5. Ihan semi ok, haistelee maata, pää pyörii, mutta oli hiljaa. Siitä kuitenkin ensisijaisesti lähdetään tän koiran kanssa.

Meillä oli yksinkertainen ohjelma: kapulannostoa, ja kapulaa heitettäessä pysymistä. Nostot joo ihan semiok, motivaatio nostamiseen on kohonnut ja nyt nostelis sitä itsestäänkin, mutta täytyy olla tarkkana tästä eteenpäin. Nostaa, tiputtaa nostaa uudestaan jne jne. Ei pidä palkata suorituksia joissa on ehdinyt tiputtaa. Eli hallinta ja palkkauskriteerit!

Pysyminen, toistoja ehkä 6? Kahdella meinas lähteä, mutta oppi pikku hiljaa, että ei auta. Vaikeampaa mitä kauemmas kapula lentää.

Sitten luoksetulon pysäytyksiä. Jokunen toisto palloleikillä, sitten pidemmällä matkalla, jossa appari heitti pallon sitten palkaksi. Pysäytys noin 6metrin(?) päähän musta, hieno. Toistoja kaksi. Sitten vielä maahanmenoja, joissa uusi äänenpaino toimii ihan kivasti. Nyt vaan saa miettiä kumpi on tärkeämpi ääni vai käsiapu.

Loppuun merkille lähetystä. Toistoja neljä joista toka vikalla ei palloa takana, näki ettei sitä oli -> huono. Nyt oikeesti tarttis tehdä tekniikkana mut itellä on vähän osaamaton olo aloittaa sitä...naksutin ei oo mun suurin kaveri nimittäin.



Tänään oli sitten agitreenit. Eka kepit joista kierros kierrokselta vähennettiin verkkoja, lopulta samalta puolelta oli kaksi verkkoa pois. Hienot kepit oli! Näytti erittäin hyvältä.

Sitten tehtiin rengas. Siinä edelleen sama vaara, että tulee ohi tai esteen läpi muusta kohtaa...Tarkkana tämän kanssa.

Puomia kontakteja tehden, kontakti edelleenkään ei hyvä. Mutta siinä ei mitään uutta.

Sitten vielä radanpätkää, joita tehtiin kyllä itsenäisesti melkein jo ennen yhteistä osuutta. Meillä meni ekalla yrittämällä hyvin ja läpi.

Kivat treenit, mutta meille vielä verrattain helppoa...vaikka rengas, kepit ja kontaktit vielä vaatiikin hiomista ja opettelua.

Kun ohjaaja oppii

Lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, koska oikeasti mun pitäis tehdä töitä tässä...

Tiistaina oli ekat agitreenit, oli ihan jees. Koira osaa hienosti kepit(verkkojen kanssa, mut enivei). Ja on aika nopee. edelleen. Eipä tuo oli hidastunut mihinkään. 

Tänään sitten nopeat tokoilut. Tai oikeastaan parempi muotoilu oli hyvät ja ajallisesti lyhyet. Tara teki ohjattua. Oikealle ensin. Kirsi heitti kaikki kapulat ja ilmeisesti oikea näkyi huonosti, koska meni kaksi kertaa eka keskimmäiselle. Äänellä merkkasin ettei sitä, meni oikealle ja palkka. Vika helpotettiin, että tuotiin kapulaa vielä vähän lähemmäs, kun huomattiin ettei se näy hyvin. No se oli hieno. Sitten vasen, joka oli suoriltaan hieno! Jäi yhteen toistoon, kun todettiin että oli niin hyvä, et turhaa tehdä enempää.

Sitten tehtiin luoksetulon maahan menoa. Laitoin Kirsin katselemaan mitä siellä tapahtui. Lopulta jokusen toiston ja erilaisen maahanmeno version jälkeen erilaisissa tilanteissa löydettiin SE vika, jota olen yrittänyt korjata!

Kun laitan kauempaa tulevan koiran käy siihen käskylle vauhdista, niin maahanmeno on hieno. En ole vain saanut sitä siirrettyä luoksetuloon. Kun olen erikseen tehnyt luoksetulon maahanmenoja, ne on hitaita ja tönkköjä. Jäävissä taas maahanmeno on ihan mukiinmenevä, muttei suoriltaan luoksariin verrattava, eikä samanlaisen näköinen. SYY joka on johtanut huonoon maahanmenoon on mun  äänensävy :D Jes se löytyi!!!

Oikeesti toi piski tekee niin hienon maahanmenon, kun mun äänen sävy on vain samanlainen kuin käy siihen -käskyä annettaessa. Tara muutenkin on tarkka äänensävyjen ja -painon kanssa, niin oishan se pitänyt tajuta. 

Mut on se vaan eri hieno piski. Välillä sitä ihan herää siihen kuinka paljon se on oppinut. Sain tänään muutenkin kehuja kuinka hyvin se käyttäytyi, oltiin tilassa jossa oli paljon ihmisiä ja koira oli vain mukana ja sen tehtävä oli olla häiritsemättä ketään. Ja sitten saatiin palautetta, että hyvin käyttäytyvä koira ja niin nuorikin vielä :)

Haava parantumaan päin

No niin kun vihdoin sitten otin tiukemman linjan hoidossa, niin johan tuli tuloksia! Eli haava ihan paarissa päivässä valtavasti eteenpäin paranemisessa :) Tuossa äsken sen tarkastin ja Tara ei ole sitä nuollut yön aikana(!) joten sen täytyy olla sellaisessa vaiheessa, että jos en kämmää niin ei oteta takapakkia enää.

Ajattelin, että tänään vielä paketoin sen ulos ja joskohan huomenna uskaltais jo ihan treenaamaan kun niin hyvältä näytti :) Tälle kovasti sormet ristissä, agitreeneihin jo ois hinku! Ne oiskin sitten yli vuoteen ekat...

Eilen mä kävin ihastelemassa pelastuskoirien rauniotreenejä ja "ehkä vähän siinä sivussa" kivanoloista koiraneitiä myös :) Voi keepikeepi. Sitä alkaa jo olemaan tottunut ajatukseen pienemmästä koirasta, parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa jopa MEDI(!?!!) kokoisesta. Vaan on ne aika venkuloita. Eikähän sitä koskaan tiedä milloin pentulaista kotiin saan kiikuttaa, voi olla että liian pian tai voi olla että menee kauankin. Mutta olo on suhteellisen levollinen asian suhteen, asia järjestyy kun järjestyy ja varmasti sitten parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ehkä näissä koirahommeleissa jaksan uskoa oikeaan ajoitukseen ja vähän ehkä kohtaloonkin :) Niin kävi ainakin Tarzanin kanssa, ei Tarzanin voittanutta.

Ihan täysin offtopic kuinka moni käyttää miljoonaa eri versiota koiransa kutsumanimestä? Väittäisin, että melkein kaikki( itse tulee paljon käytettyä myös lähimpien kaverikoirien nimistäkin :P )...Meiltäkin niitä löytyy jos joitain. Tara on siis lähtökohta, niin on siitä saatu väännettyä ainakin Tyra Banks(se huippumalli), Tarzan, Tartsa, Tarmaani, Tarppa, Ta, Tirriäinen ja uusimpana Törppö. Ehkä huonoin on Taratara..Sitten tiety löytyy niitä joilla ei oo mitään tekoa kutsumanimen kanssa, kuten vaikka puikkonokka(ehkä yleinen collielle kuin collielle sopiva nimitys), sen johdannainen puikkis, Piski, Elukka ja Rakkine.

Haastaisin ihmisiä listaamaan vähän koiriensa kutsumanimestä tulleita lempinimiä ja sitten niitä "ihan tuulestatemmattuja" lempinimiä! Niissä on aina jotain äärettömän hellyyttävää :)

Voisin vielä lisätä vaikka inspiraation vuoksi Ralf-the-rabbit :in lempinimiä, jotka siis Ralf -nimestä lähtevät - Ralfie, Rapa, Rolf, Raffeli, Ralfensson, Hirviö, Monsteri, Diktaattori ja karvakasa.

Yhteisnimitys kanille ja koiralle on usein elukat tai karvakasat :)

Hiljaiseloa

Viime viikonloppuna saatu tasssahaava ei ota parantuakseen. Syynä on varmasti mun oma toiminta, olisi pitänyt suojata haavat paremmin kun lähdetään pihalle. Haava ei pahemmin ole tulehtunut, ei kipuile tai turvota mutta ei myöskään ole parantunut.

Nyt parissa päivässä homman kanssa ollaan menty eteenpäin siinä mielessä, ettei se enää ole koko ajan märkänä ja tuota kudosnestettä. Syynä vähäinen ulkoilu...koira paralla on varmaan kuolettavan tylsää, mutta onneksi tuolla pääkoppa kestää tätä...ärsyttää itseä ihan suunnattomasti :( Omasta typeryydestä maksaa pieni koira. No ensi kerralla ollaan taas viisaampia palohaavatyyppisten vammojen hoidossa. Ja ehkä se tuosta parissa päivässä nyt!

tokotoko

tikitiki. Tänään oltiin koulutuksessa ja eilen hallilla. Eilen Taralla on jossain vaiheessa takajalan anturaan tullut haaveri jota illalla halus napsia. Kielsin ja tarkastin, ei näkynyt kuin punaista. Tänään sitten ennen koulutusvuoroa, katsoin jalan ja pahemmalta näytti :(  isoimman anturan sivusta on osa päällikerroksen rasvakudoksesta hiertynyt irti. No meni huomaaminen niin myöhään, että päätin vetää treenit läpi, kun ei ontunut. Kun illalla päästiin himaan putsasin, eikä näyttänyt niin pahalta kuin aamulla. Kun vähän katsoo missä lenkkeillään ja varoo niitä terävimpiä alustoja, niin kyllä se siitä! Harmillista anturahaavoissa on se, että rasvakudosta kun ovat niin hitaasti paranevat.

Jos jaksais niin kirjoittaisin tarkemmin tämän päiväisestä, mutta rehellisesti sanottuna väsyttää jotenkin hirveen paljon, vaikka olen yrittänyt panostaa nukkumiseen nyt viikonloppuna. Todettakoon vain, että erinomainen koulutus ja jälleen kerran olen myyty. 

ja pentukuume on karmeeta.

Elossa ollaan

Ja vähän ollaan treenattukin. Ollaan oltu mejä-päivässä, jonka järjesti aktiivicolliet(oli muuten valtavan hyvät ruokatarjoilut!). Tokoiltukin ollaan, mutta aksatreenit ois alkanut toissapäivänä harmi vain että meillä menee ainakin kaksi ekaa viikkoa mun työhommien takia ohi suun. 

Eli lyhykäisyydessään ollaan eletty vähän mun muiden menojen ehdoilla ja mulla on karmean huono omatuntoa, vaikka ehkä ns tavallisilla töissäkäyvillä ihmisillä on just tällästä. Itse näin vielä toistaiseksi opiskelijana en ole tuttunut näin paljoa olemaan poissa kotoa. Koira kyllä selviää, mutta mä itse poden huonoa omaatuntoa.

Paikkamakuussa valitettavasti kävi jo huonosti, kun monen hyväntoiston jälkeen joku raja taas meni yli ja koira alkoi piippaamaan. voi v. No eteenpäin vain, ei tässä auta. Tavoitteet pitää pitää mielessä ja olipahan taas huomautus, että vaikka muuten oltais kuinka nopeasti kisakunnossa, niin on hyvä pointti oikesti pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa: kisoihin kun evl-paikkis kunnossa.

Pakko todeta, että mulla on pakonomainen tarve kerätä itselleni liikaa puuhaa. Silti olen valtavan onnellinen, kun saan olla aktiivinen ja sykkiä sinne tänne. Nyt pitää vain löytää tasapaino kiireen ja koiran välillä, niin ettei ole paha mieli koiran puolesta. Se kun ihan oikeasti selviää :)

Noudossa ollaan menty kivasti eteenpäin, samoin kuin luoksetulon pysäytyksessä. Tunnarissa viime kerta ei niin hyvä, mutta voi olla että treeni oli huonosti suunniteltu ja koiralle olisi pitänyt vaikeuttaa nopeammin treeniä. Seuruussa ois hinkkaamista tiedossa, täytyy varoa etten tapa kivaa ilmettä joka on saatu esiin. Jääviä kerrattu, kivanoloista. Merkin treenaaminen unohtunut, siinä vois tehdä nyt tekniikkaa. täytyy miettiä missä välissa vois ottaa ruutua treeniohjelmaan. Samoin kaukot on unohtuneet hiukan, niille pitäis saada teknisiä toistoja. Ohajtun suunnat aika helpolla näyttäys menneen. Vois ehkä harkita alkaa siirtyvänsä ihan kapuloiden käyttöön. Ja mitäs vielä...noh sunnuntaina on taas luvassa huipputokokoulutusta ja vaikka meillä ei nyt suoraa ongelmaa ole(paitsi paikkamakuussa), niin täytyypä pohtia mitä sitä tekis...

p.s. Mulla on ihana piski. Kuinka vois sitä voi sydän haljeta melkein tuosta karvakasasta? :) Kyllä te koiraihmiset tiedätte mistä puhun. Niiden kun ei tartte kuin katsoa silmiin ja heiluttaa vähän häntää. 

Kuvaaja Hanna Grönqvist