Tiikeri ui.

Tiikeri sai tänään kommentin uimakoulu tädiltä - se ei näytä yhtään Tiikeriltä. Noh daa, ei sillä olekaan raitoja, mutta henkisesti Tiikeri on kyllä ihan Tiikeri.

Tikru pääsi siis ekaa kertaa uimaan hyvinkäällä ja sai uittotädin tietty seurakseen. Siitä pikku hiljaa alkoi kuoriutumaan ei-niin-vastentahtoinen uiskentelija. Ja isoin ihmetys oli ehkä se, että paras kaveri sinne veteen oli kumilelu, joka tuntui olevan pienen pojan tuki ja turva "isossa" altaassa. Kumikoiran perässä pieni Tiikeri melkein pomppi altaaseen, pelastaakseen tuon toverinsa allashädästä- Tekniikka sillä oli kiva, kunnolla se pisti menemään siellä altaassa. Voinen todeta, ettei pieni eläin ole piiiitkään aikaan ollut noin väsynyt kun kotiin pääsi. Yksinoloaikanakaan ei ole jaksanut puuhailla juuri mitään.

Tarasta oli tylsää jäädä yksin kotiin. Ei varmastikaan olisi ollut, jos olisi ymmärtänyt mihin me mentiin.

Leuto talvi = treenaa ulkona

Kyllähän tässä lunta ja pikku pakkasta kaipaa, mutta lähinnä valoisuuden takia. Muuten olen tosi tyytyväinen tähän säätilaan, ulkona treenaaminen onnistuu kätevästi! Ei vaan viime vuonna samaan aikaan...

Eilen käväisin Veikkolassa hallissa treenaamassa. Tara aloitti ja samaan aikaan lähellä aksailtiin. Taraakos se ärsytti ja lähtökohtaisesti sillä keitti yli ja ääntä tuli. Tein vähän jääviä ja ruudun paikkaa. Noutoa myös piti treenata, mutta jätin sen välistä - mielentila ihan väärä ja siinä on nyt päästy niin paljon eteenpäin ettei kannata pilata.

Tikrun kanssa aloitettiin vauhtinoudolla - ääntähän sillä tuli. Kierrokset paukkuu yli. Tohon on keksittävä jotain - ehkä samaa mitä Taralla? Treenattiin kiertämistä, tässäkin huutaa. Testattiin ekaa kertaa muualla kuin kotona kosketusalustaa, ihan lyhyt setti ja tiesihän tuo mitä oli tekemässä :) Loppuun perusasentoa, ihan ok - vielä hakemista on, mutta suunta oikea.

Tänään taas iltapäivällä Hannan kanssa - Tara aloitti luoksetulon stopeilla, jotka kahden pallon leikillä. Tosi hyvin, vaikka itse sanonkin. Taran stopit on tosi kivan näköisiä, kun onnistuvat! Tykkään hurjan paljon. Maahanmenot taasen jotain ihan muuta...miten voi koira mennä niiiiin hitaasti? Lopulta tehtiin niin, että Tara jäi kauemmas istumaan(muista opettaa eteenmeno, niin ei tartte itse kävellä ;) ), kutsuin koiran ja vahvoilla avuilla ihan lähelle maahan, Hanna palkkas vierestä sitten heittämällä lelun. Nyt parani, otettiin ehkä kolme toistoa.

Tehtiin ohjatun suuntia, ne oli huonontuneet. Nyt palattiin taaksepäin ja tehtiin ihan heittämällä palloa. Tätä lisää. Ruutua ja sen paikkaa - tällä hetkellä mennään yrittää, yrittää ja onnistuu -taktiikalla. Ruutuun Tara "osaa" juosta, mutta paikka on epäselvä ja annan sille paljon aikaa etsiä se oikea, jotta oma aktiivisuus kasvaa. Näissä on väläytellyt upeita suorituksia, rutiinia haetaan treenin kautta ja varmuutta paikkaan. Loppuun vielä noutoa, sama setti kuin ennen joulua: ensin pito(hyvä!), sitten hiljainen heitto ja haku. Toimii edelleen tosi hyvin. Tähän vielä perään lisättiin kapula suussa "tehtävien" tekeminen - seuruuta ja jääviä. Piti hyvin kapulaa! Nouto on mennyt hurjasti eteenpäin ja tällä tiellä jatkan - mielentila alkaa olla lähempänä sellaista järkevää!

Tikru teki vauhtinoutoa...huutaa edelleen. Nyt täytyy miettiä muutosta tohon. Leikitin sitä vähän purkaakaseni kierroksia, mutta ei laskenut. Kierroissa edelleen sama homma, huutaa - pitääpä miettiä. Ehkä naksulla? Saisko sillä alhaisempia kierroksia? Seuruuta lyhyt pätkä - ihan ok, mutta joten siitä pitäisi nyt mennä eteenpäin. Pari toistoa taas kosketusalustaa - hyvä. Loppuun ekaa kertaa ohjatun suuntia namialustoilla - nopeasti vaan tuntui menevän oppi perille. Ja nopea se kyllä on myös liikkeistään!

Taran kanssa ensin sai opetella nostamaan kierroksia ja hulluttamaan koiraa, sen jälkeen kun ne on nostettu tappiinsa, niin pohdiskellaan että missä kierrosluvuissa halutaan mikäkin liike suorittaa, että pakka pysyy kasassa. Toisin sanoen, nyt mietitään miten niitä lasketaan.

Tikrun kanssa kierrokset nousee tuhanteen jo ennen kuin mitään on edes tehty. Nyt pitäisi muistaa ja hyödyntää mitä olen Taran kanssa oppinut kierrosten laskemisesta ja oikeasta mielentilasta treeneissä. Tämä erityisen tärkeää nyt, kun tuota ääntelyä näkyy enemmänkin...Se ei voi jatkua tuollaisena. 

Joulua ja tokoa

Rauhaisaa Joulua kaikille ja Hyvää Uutta Vuotta koko meidän pesueelta!

Eilen käytiin illalla vielä tokoilemassa ja nyt oli mun osalta niin hyvänmielen tokot, ettei rajaa! 

Taran kanssa tehtiin ruutua, nouto - pito ja hiljainen noutu, jääviä ja sivuaskelia.

Ruudussa paikkaa, toistoja tehtiin ehkä 6(?) ja siellä oli pari ihan helmeä joukossa. Treenattiin paikkaa ja appari heitti lelun ruutuun. Tara hakeutui syystä tai toisesta ruudun musta katsottuna oikeaan reunaa ensin. Pakko mainita kuitenkin se mieletön työvoitto, kun Tara alkoi kiihtymään ja yhdellä kertaa lähti ruutuun huutaen - kielto ja koira takaisin. Rauhoittelin sitä siinä, syötin nameja ja tehtiin uudestaan. Mitä tekee koira? Täydellisen ruutuun menon! Hiljaa ja suoraan oikealle paikalle. Siinä kohtaan olin ehkä itsestäkin aika ylpeä, samoin kuin Tarasta! Aivan mielettömän upeaa, onnistuin muuttamaan Taran mielentilaa - osaan arvostaa, tämän kaiken huutohistorian jälkeen :)

Noudossa taas "Sirken pitotreeni", Tara alkaa pari kertaa menentettyään kapulan pitää siitä todella kiinni! Siihen perään vielä kaksi noutoa, jossa heitän - palkkaan lelulla - otan uudestaan perusasentoon ja lähetän noutamaan. Tara meni ravilla, mutta nyt mulle tuo vauhti on aivan sama -se meni HILJAA. Palautus meni jo laukalle. Se oli rauhallinen ja keksittynyt! Hieno Tarppa!

Jääävät eivät tänään olleet erityisen kivoja. Tosin nyt voin ehkä mennä itseeni, että olen niitä unohtanut treenata. Plus, että olen ne alunperin opettanut lelulla ja eilen palkkailin namilla. Kokeillaas lelua uudelleen.

Sivuaskelia ja käännöksiä tehtiin Hannan valvovan silmän alla ja saatiin loistavia korjausehdotuksia! Eikun kotitreeniin.

Tiikeriä en ollutkaan uskaltanut tokottaa sitten kotiinpaluun jälkeen, muistissa oli vaan hidas omistaja ja häiriöherkkä keepi. Ohjelmassa oli noutoa, kiertäminen, seuruu, perusasento ja jäävistä istuminen ja maahanmano.

Noutoa vauhtinoutona, kaksi toistoa joista tokalla päästi ääntä eikä meinannut irrottaa kapulaa...hmm...tähän täytyy nyt miettiä jotain, ehkä vähemmän hetsausta?

Kiertäminen oli "haasteellista", Tikru nimittäin otti sieltä suljetussa kulmassa olleita putkia...anonyymit putkihullutkelpiet ry on jo myöntänyt jäsenyyyden. Ensi kerralla vaihdetaan palkka namiin, jotta saadaan toistoja enemmän ja leikkimiseen menevä aika ei vie keskittymistä tehtävästä. Tikru kyllä huusi tässäkin, eli täytyy katsoa vaikuttaako tokoon, se kun ei Taran tavoin ainakaan vielä jää päälle sillä tokossa. Arjessa tosin vähän, joten mennään taas häilyvillä vesillä.

Seuruuta. Treenataan lisää, ei siinä sinällänsä muuta.

Perusasentoa, Hanna sai meille vinkattua miten jatketaan eteenpäin! Ihanaa, kun ulkopuolinen silmäpari tietää missä ohjaaja mokaa! Ehkä sillä on vielä joku päivä perusasento :)

Jäävät oli tosi kivoja, kunhan mä maltoin tehdä koiran tason huomioiden. Iloinen yllätys, jota en ollut ajatellut, oli että Tikru todella ei tarvitse istumiseen tai maahanmenoon käsimerkkiä - molemmat toimivat suullisella käskyllä hyvin!

Yksi asia myös mikä Tirkun treeneissä tuli nyt esiin, oli että toki halli oli tyhjä ja häiriötän, mutta Tikru jaksoi keskittyä! Toki tuon ikäisen ei edelleenkään kuulu odotella treeneissä kauhean pitkään tekemisen välillä, mutta kyllä se vaan on kehittynyt huimasti! Etenkin kun pelkkä purinan pohja on sille haaste. Mä luulen, että huomioiden herran tempperamentin ja luonteen, niin käy siihen käsky opetellaan varmaan piakkoin.

Oli kiva treenata Tikrun kanssa! Sitä se ei aina ole ollut, kun on tuntunut ettei se yhtään ole ollut lapasessa, tai ettei sillä ole ollut korvia. Kyllä se on vaan hieno, kun itse osaisi vain kouluttaa sen ;)

fyssarilla

Käytiin tänään tsekkaamassa tilanne fyssarilla molempien koirien kanssa. Tara oli jumistaan huolimatta tavallista paremmassa kunnossa! Toivottavasti kiitokset menevät perille tätä kautta, kiitos sinne minne se kuuluu Taran hyvästä hoidosta! Lihaksikkaassa kunnossa oli.

Tiikeri oli hyvässä kunnossa ja ihan ikäisensä oloinen, nivelet tuntuivat fyssarin käsiin terveiltä(eli ainakaan tällä haavaa ei tarvitsisi jännätä luustokuvauksissa ensi keväänä) ja hyvät liikeradat järjestään kaikissa. Taipuisa ja elastinen tyyppi. Tiikeri antoi käsitellä itseään nätisti ja rentoutui käsittelyn jälkeen. Ainut asia, joka pisti silmään ja jää tarkkailun alle on pientä vinoutta lannerangassa(lihaksistossa siis). Ei mitään vakavaa missään mielessä, mutta nyt tarkkaillaan ja vähän jumppaillaan, ettei kehity tuon pidemmälle!

Joskohan mä kykenisin selittämään tarkemmin: Tikru esim istumaan mennessään "nojaa" oikeaa kylkeään pikkuisen enemmän ulospäin ja sama toistuu makuulle mennessä, mutta ilmenee niin että jättää vasenta jalkaa edemmäs, jolloin kylki oikealla kaareutuu inasen. Tämä näkyi erityisen usein, kun mä pyysin Tikrua istumaan - eli mahdollisesti odotti namia. Namikäsi mulla on usein ollut oikea jos seison edessä, jolloin koira on inasti kiertynyt sitten valmiiksi palkan suuntaan.

Kuten todettu asia ei ole vakava ja siihen päästään helposti reagoimaan, ettei puolieroa synny. Tämä on kuulemma helppo tapahtua, jos koira on löysä lannerangasta, niin kuin pennut tässä iässä. Oli tosi hyvä käydä nyt ja näin ollen mä pääsen kiinnittämään enemmän huomiota tuohon palkkaussuuntaa ja -käteen! Osaan myös tarkkailla asiaa ja jumpata tyyppiä. Takaisin ei tarvitse ihan heti mennäkkään, suositus kävi, että sitten kun siltä tuntuu :) Tara sen sijaan menee maaliskuun alussa.

Vaan yhteen kuulutaan

Lauma kasassa ja oikeassa osoitteessa. Tara ja Ralf-kani saivat taas olla ihanassa tutussa hoitopaikassa, josta kumpikaan ei olisi ollut palaamassa kotiin. Ralf olisi varmaan jäänyt sinne enemmän kuin mielellään... Tiikeri taasen koetteli hermoja toisaalla, tällä kertaa puoli-enon kurissa. Siellä olivat koirat tulleet toimeen loistavasti ja hoito ollut viiden tähden arvoista! Ihmisparkojen hermojakin ehkä koeteltu...

Tuhannet kiitokset jälleen molemmille hoitopaikoille! Sain olla huoletta työmatkalla, jälleen ei sanat riitä kiittämään kaikkea.

Nyt tässä on päivä oltu omalla porukalla ja vähän ehditty treenimäänkin jo. Molemmille kapulatreeniä, pitoa ja Tarpalle palautusta. Täytyy sanoa, että Sirken vinkit pitotreeniin tuntuvat purevan. Luovutuskin tosi kiva! Testasin vielä kahden koiran yhteistreeniä arkikäskyillä. Ja täytyy kiittää hurjasti Tikrun hoitopaikkaa, odotuskäsky on mennyt perille tosi kivasti! Iitulle taasen kiitokseksi, että hihnakävely, vaikkei Valo-tasoa, sai kiitoksia ja sujuu jo niin ettei tarvitse itkeä :)

Pyörähdin sunnuntaina messarissa ja sieltä tarttui mukaan jos jonkinmoista. Pääälimmäisenä ehkä uusi peti, koska Tiikerihän on tuhonnut omansa totaalisesti - sitä pidetään kotona lähinnä että saa purkaa energiansa siihen.

Tässä ei nyt oikein tiedä mitä tästä säästä haluaisi, mutta jos jotain hyvää haluaa kaivaa ei-talvisesta kelistä niin jäljestyshän olisi vielä mahdollista. Tosin jos ei mitään muuta niin jälkikeppejä pitäisi käydä poimimassa treeniä varten.

Tiikerihän ei nyt koulutuksellisesti ole ollenkaan sillä tasolla, jossa Tara oli samanikäisenä, eikä silläkään tasolla jossa mä kuvittelin kelpieni olevan. Olen asian suhteen kuitenkin nyt ollut itselleni armollinen ja me nyt edetään hitaammin. Tuo herra-T on niin erilainen, että mulla on kova oppiminen miten sen kanssa treenataan. Mutta joku pivä me opitaan molemmat :)  Sille oli tällä erää mun poissa ollessa tullut selkään hurjasti pituutta! Huomasi niistä takeista, jotka mä olin sille hommannut(jotka se myös 5viikossa tuhosi :D), että jäivät selästä lyhyeksi. Se näyttää nyt siis enemmän kelpieltä, kuin pelkältä vieterijalkaeläimeltä. Yritän saada tyypistä kuvia tänne pian, koska kohtahan se täyttää 10kk! Mihin tämä aika menee, ei voi ymmärtää.