"Täysin" aiheen ohi, mutta minne muuallekkaan

näitä postaisin? Etenkin kun haluan, että nää jää itsellekin muistiin...

Ihanaa jotenkin, että (hmm...mikäköhän on oikea tieteellinen termi...) eläintutkimus menee eteenpäin tälläisissä asioissa:

Eläimillä rytmitajua?

Koirat ymmärtävät enemmän kuin ajateltu

Norsut tsemppaavat kavereitaan

Yksi ainakin tähän pitäisi lisätä, joka oli se uutinen jossa delffiinit käyttivät "nimi" toisistaan, jopa kun ko. delffari ei ollut paikalla. 

Nyt uutiset ovat toki ylen uutisointeja mitä ilmeisimmin yksittäisistä tutkimuksista(ja tiedehän ei ole ihan niin objektiivista kuin toivottaisiin, vaikka parhaansa tutkijat toki tekevät), mutta ehkä nämä vihdoin ja viimein alkavat antaa suuntaa ja uskoa siihen, ettei ihminen ole niiiiin ylivertainen nisäkäs muihin eläimiin verratessa...

Koirista taitaa muutenkin olla hiukka enemmän tutkimuksia, joissa mm. muistaakseni se on ainut nisäkäs joka ymmärsi käden osoituksen. Muutkaan kädelliset eivät tainneet ymmärtää seurata käden osoittamaan suuntaan, jossa tutkimuksessa nami sijaitsi.

Muistaako kukaan, että ihminenkin toimii aika pitkälti vaistojen ohjaamilla reaktioilla? Meidän etu taitaa ainoastaan olla se, että pystymme ehkä välillä toimimaan niitä vastaan, mutta sekin vain kun olemme hyvin kouluttautuneita...

Tiikster aksaa

Aloitetaan kuitenkin Taran aksalla. Eli ke meillä oli ratatreenit ja voi hyvät hyssykät kun ei mennyt hyvin. Jostain syystä Tara oli ihan mun kädessä kiinni. Normaalisti ei todellakaan ole ainakaan näin pahasti. Näin ollen rimat lensi, tavallisesti ei lennä ellen heiluttele käsiä just sillon kun koira on esteen päällä. Ei ollut ihan meidän reenit...Mutta ehkä se tästä.

Tiikster sen sijaan tänään oli aika pätevä! Rengasta tehtiin vähän erillisenä. Radan pätkässä oli kaksi putkea vastakkain ja välissä kaksi estettä...siitä saatiinkin piiitkä "rata", selvittiin ekalla kiekalla numeroon 8 asti ja tokalla tehtiin kasista viiteentoista. Kun Tiks keskittyy ja ohjaaja ohjaa jämäkästi ja selkeästi, niin kehuja tippuu :) (väliin tietty mahtuu myös niitä toisia toistoja...). Erityiskehuja Tiikeri sai tiukoista käännöksistä, aika hurjaa! En tiedä hehkutanko liikaa, mutta mulle toi on tosi iso asia ainakin itselle. Kunhan saadaan pohjat hyvin rakennettua, esteet opeteltua, koirakko hioutuu yhteen ja ohjaaja oppii ohjaamaan tosi hyvin, niin mulla on toiveet korkealla.

Tiikeri Silakanpoika vuotiaaksi selvinnyt.

Mulle vinkattiin, että jos Kelpie selviää vuotiaaksi kuosissa, niin voidaan todeta, että jossain on onnistunut. Ja näinhän tässä on nyt ehkä päässyt käymään :)

Tiikeri Silakanpoika täyttää tänään yhden vuoden!

Tänään 1w.

niin...noh ei mulla hyvää selitystä ole miksi se tuolilla istuu. Se on kelpie...

Se oli tälläinen mytty joskus!

Sitten se oli korvahiiviö

Bensaa suonissa ja hullun kiilto silmissä <3

Vuosi sitten taisin saada puhelun tänä samaisena päivänä, että nyt niitä on syntynyt ja poikia huikeat kuusi kipaletta. Varovainen kysymys, että olikos nyt niin että narttua vai urosta kaipailin. Noh vastaushan oli, että molemmat oli olleet listalla. Siinä tapauksessa pentueesta taitaisi mullekin pieni mies riittää :)

Viikon siinä ehdin leijua pilvissä, kunnes sain niin hyvän dippatyötarjouksen, että pentuprokkis oli vaakalaudalla. Tarjous nimittäin sisälsi ulkomailla oloa. Asiaa sitten pohdiskeltiin ja pyöriteltiin, itse kukin tahoillaan, ja lopulta päädyttiin, että kyllä kaikki järjestyy. Näin pennen tulo varmistui.

Pentuja kävin palluttelemassa ja ihastelemassa pari kertaa. Hunnilauma <3 Tiikeri ekalla kerralla ryntäsi suoriltaan syliin ja pienillä pennetassuilla pomppi naamalle antaakseen pusuja. Siinä välissä ehdin ihastella myös toista ruskeaa penneä. Nimet oli valittu niin ruskealle kuin mustalle pojalle. Kun sitten tieto tuli, että pentu keltainen tulee mulle, niin apteekinhyllyltä tuli lapsen nimi: Tikru. Huhtikuun 26. päivä, kasvattikodin hermoja koeteltuaan pitkään, tuli Tikru kotiin. Ihan auton takakontista myytynä ;) Kävin sen siis pokkaamassa treeneistä itselleni.

Tiikeri on alusta lähtien ollut ääntään kovasti käyttänyt, sitä onneksi pikku hljaa ajan myötä saatu vähenemään, rohkea ja hurjan iloinen tyyppi. Sen positiivisuus on saanut hymyn yhden jos toisen huulille. Sisukkaampi kuin suomalainen ja sen slogan voisi mm. olla "ain´t nothing gonna break my stride" :). Luovuttaminen ei vain kuulu sen sanavarastoon. Jos Tikru saisi itse valita, niin nenäpuuhat olisi sen työ. Harrastuksenaan se tuhoaisi kaikkea mukavaa pureskeltavaa, mm. takkeja, leluja, petejä, paperia ja oikeastaan mitä vaan mitä olen erehtynyt unohtamaan sen ulottuville.

Nimiä sille on kerääntynyt enemmän kuin nälkävuosia ja alter-egokin tunnistettu. Se ei aiheuttanut tuhoja ekana jouluna, eikä se myöskään onnistunut aiheuttamaan kauhua sukulaisissa uutena vuotena.

Tikrun ensimmäinen vuosi on mennyt moneen paikkaan sopeutuen ja iso kiitos kuuluu tietenkin ihan alkuun Sarille kärsivällisyydestä hiiviön katselusta, Maijalle pienestä sylipojasta, Iitulle&Vesalle&Valolle ihanasta hoitopaikasta, Unnulle&co&Nuukille myös ihanasta hoitopaikasta ja kaikille treenikavereille meidän tsemppaamisesta! Kiitos ja anteeksi!

Tiks-Tigersted-Stig Tiikeri Silakanpoika on pieni pusupoika, sylihauva ja väsymätön pain-in-the-ass. Vaikka välillä miettii, että mitä tuli tehtyä, kun tuollaisen hirviön kotiin otin. Eipä sitä päätöstä pyörtämäänkään menisi! Mitä nyt välillä bioroskiksella uhkailen teini-hirviötä...Sen hännän heiluminen ei lopu koskaan ja silloin kaikki huolet ja murheet unohtuu.

Hurjasti onnea muille Silakanlapsille! Toivottavasti Äiti-Killi on selvinnyt jo traumoista ;)

Treenattu?

Viime viikolla oli Tikrun aksa perjantaina, joka meni oikein mukavasti. Päätin sitten kuitenkin ottaa varaslähdön keppitreeneihin, kun tuon kanssa on turha ottaa 2x2 keppejä purinan pohjalla namipalkalla...Lisäksi tehtiin vauhtiympyrää, jossa välillä käännettiin nätisti valssaamalla suuntaan - kun mä ajoitin oikein, niin piru kyllä keepi kääntyi!

Lauantaina taasen pyörähdettiin kelpieporukassa aksakoulutettavana vähän pk-seudun ulkopuolella. Opettavaista oli! Meille kotiläksyksi tuli perus estehakuisuutta. Tiikerihän välillä saattaa tyylikkäästi tulla esteen ohi, vaikka se on AIVAN nassun edessä. Mutta nuoren herran koulutuksen kannalta uusi halli, häiriötä ja pysyä piti lähdöissä jne niin kuin kotihallissa. Eli vaikkei itse aksankoulutuksellinen osuus ollut ehkä se parhain, niin kyllähän nuoren koiran koulutuksessa nuo muut muuttuvat tekijät antavat aina lisää ulottuvuuksia. Mut oli muuten tosi kiva nähdä sukulaiskoiria ja muita pätevämpiä ohjaajia ja koirakoita! Perästä tullaan :D Ei ehkä kovaa, mutta tullaan kuitenkin.

Tarppa treenasi maanantaina tokoa, Inkan avustuksella saatiin logiikkaa vähän surullisiin maahan-istu vaihtoihin. Jäävistä seisomisen paikalla oloa, vaikka itse puuhaan mitä. Tämä on vielä vähän haastavaa, vois kokeilla etupalkkaa tohon. Sit tehtiin pari paikkamakuuta, viereisellä kentällä aksattiin ja se on Taralle aika hirvee häiriö = ääntely lähes taattu. Yks lyhyt istuminen, jossa sama homma. Mä en kyl ikinä halua kisata tokossa purinalla.

Tikrulla ois yks tärkee prokkis, joka vain odottaa korkkausta, se ois jälkikeppien opettelu. Keppejä on, ne pitäis vain sahata ja aloittaa. Maahanmenoa ajattelin, kun sitä se tarjoaa lähes ihan mihin vaan. Ja sitten ku tää lähtis hyvin käyntiin, niin maa sais sulaa kiitos. Me halutaan myös juoksemaan. Kiitos.

Hellittää ja relaa

Mua on tässä turhauttanut treenata Tikrun kanssa, erityisesti toko on kiristänyt pantaa. Nyt me siis taukoillaan tokosta ja kuten ystävältä sain kullan arvoisen vinkin: opetellaan nauttimaan arjesta. Ja siinä ollaankin kunnostauduttu!

Siis miten tuota pikku mustaa nyt alkaisi tässä ylistämään...tai oikeastana mistä aloittaisin? Se on lenkeillä jo tosi miellyttävää seuraa, sitä uskaltaa jo pitää vapaana vähän uskaliaammin. Tänään se ohitti ihmisen n.10metrin päästä vapaana! Meni edellä ja jäi risteyksessä tuijottamaan yhtä naista, joka tuli kohti, varmaan pohti voiko sitä mennä moikkaamaan. Käskynä annoin "mennään" ja niin pieni musta jatkoi ja jätti naisen rauhaan - naisparka ei taida tietää, että jäi nyt ilman pusuja. Olisi Tikrun saanut myös luokse, mutta mitä turhaan <3

Se on myös oppinut arki paikkakäskyn, ilmasta tuntui sen oppineen. Meillä kokoustettiin viikonloppuna tokotmk;n tiimoilta ja, nyt tarkkana, Tara(totta kai) JA TIKRU MYÖS odottivat nätisti pedeillään koko vierailun ajan. Tikru toki välillä yritti pois, mutta nätisti käskystä takaisin...Mieletön suoritus tuolta!

Sama toistui toissa iltana, kun meillä oli hoitokoira kolmisen tuntia JA vieras kylässä. En tiedä onko tässä mitä nyt oikein tapahtunut, mutta siis Tikru on ihan mieletön! 

Lisäksi se toimittaa mulle sylikoiran virkaa, Tara ei tykkää olla sylissä, vaikka läheisyydestä pitääkin. Tikru on tehnyt mun kanssa hommia koneella ja nukkunut sylissä.

Täytyy sanoa, että viis tokosta toistaiseksi kun kerta kotona on arjessa jo lähes mun kriteerit täyttävä pusupoika, nappisilmä :)

Tiistaina tavattiin Kamu-velipoikaa ja samanmoisia riiviöitä ne kaksi! Tikru on yllättäen vähän raskaampi kuin Kamu, joka on sukua vinttikoirille :) Samalla vähän aksattiin ja sain hyviä vinkkejä Tikrun eteenpäin viemiseksi.

Taran kanssa taasen on ollut mieletön treenata tokoa. Tehtiin maanantaina avo kisamaisesti läpi ja saatiin muistiinpanot korjailtavista asioista. Hauskaahan(lue surkuhupaisaa) siinä oli se, että suoritus oli Taralta lähestulkoon sieltä surkeimmasta pääästä. Piippas tavallista enemmän ja teki vähän sinne päin. Eli kisoihin mentäessä pitää oikeasti purkaa se kunnolla ennen kehään menoa. Siis sitten joskus.

Kaikki oli täysin korjattavissa olevia juttuja ja tuosta pääsisi vian ylöspäin. Paitsi luoksetulon pysäytys, joka oli UPEA!

Nyt alkaa olla se olo, että enemmän pääsee oikeasti nauttimaan kahdesta upeasta koirasta, kuin keräämään harmaita hiuksia niistä. Pennut on hurmaavia, mutta aikuisten toimivien koirien kanssa elämä on lähes ruusuilla tanssimista.

Molemmat voi ylpeänä tuoda töihin!

Ei liiity varsinaisesti mihinkään, mutta...

Kuitenkin liittyy oleellisesti Tiikeriin, eli Tikrun syvin olemus on löytynyt, kiitos Inka! Mulla ei ole mitään lisättävää tähän :D