Ruokinnasta ja nappuloista

Koiranomistajan ikuisuus kysymyksiä: kuinka haluan ruokkia koiraani?

Meillä mennään siis sekaruokinnalla, menee niin raakaa kuin nappulaa. Tällä hetkellä parhain ratkaisu on tuntunut olevan antaa osana päivistä raakaa ja toisina pelkkää nappulaa. Vaikka on ne kyllä yhtäkin aikaa menneet ihan hyvin. Raakojen kanssa on aina sinänsä ollut helppoa, kun ne menee melkein järjestään hyvin ja sopii Taralle hyvin. Sen kun vain ostaa ja antaa monipuolisesti niin se on siinä.

Nappulan kanssa taas tuo hyvän merkin löytäminen on ollut inasti haasteellisempaa, vaikkakaan Taralle ei mitään allergioita tai muutakaan yliherkkyyksiä havaittavissa. Toiset nappulat vaan eivät sula yhtä hyvin kuin toiset, mutta tämä on ihan normaalia.

Meillä on pitkään menty edullisemmilla merkeillä kuten Jahti&Vahti ja Jeppe. Aikoinaan ollaan kokeiltu myös ANF:ää, Eukanubaa ja Brit Carea. Näistä jahti&vahti sopi aluksi erittäin hyvin ja sopii edelleen paremman puutteessa. Ulostetta tulee enemmän kuin on toivottavaa, mutta muuten ihan ok nappulaa meille. Mulla on nyrkkisääntönä nappulaa valittaessa ettei se sisältäisi vehnää, maissia(tämä uusin) ja edes etäisesti järkevää laatua suhteessa hintaa. Lopullinen päätös luonnollisesti käytöstä tulee sitten koiran mukaan.

Nyt päätin taasen kokeilla uutta eli meillä lähtee nyt menemään Acanaa ja tarkemmin lamb&okanaga apple(toi omena on kyl vähän höpöhöpö). Tuoteselosteen mukaan ainakin hyvänoloinen ruoka. Hinta toki kirpaisee huomattavasti enemmän kuin jahtivahdin kanssa, mutta jos sopisi paremmin niin maksan mielelläni. Jos ei sovi palaamme jahtivahtiin. Tara saa kokoonsa nähden pienen määrän ja näin ollen sen ruokinta ei käy kalliiksi. Mutta pidän myös sääntönä, etten halua ilmasta maksaa. Tuoteselosteissa hyvin harva merkki vakuuttaa.

Kävin tuossa läpi mm. Golden Eaglen, Joseran, Biomillin, Orijenin ja parin uuden merkin tuoteselosteet läpi, joissa hinta kuitenkin hinta huomattavasti korkeampi kuin jahtivahdissa. Aika monessa raaka-aineena tupataan käyttämään jotain lihajauhetta(tai jauhoa jos suomentaa suoraan). Jos maksan enemmän niin haluan vastinetta rahalle edes mielikuvissani. Jahtivahdissa menee samaista kanajauhetta, kuin useammassa kalliimmista merkeistä, joten ei vakuuttanut. Acanassa sentään teoriassa pitäisi olla paremmin. Niin, teoriassa.

Katsotaan miten lähtee tämä menemään. Hinta oli ainakin sen mukainen, että jos ei imeydy hyvin niin olkoot. Nyt jos joku pohtii miksei meillä barfata, niin vastaus on vielä toistaiseksi helppo: pakastintila ja laiskuus. Jos joskus on enemmän pakastintilaa niin sitten harkitaan. Ja onhan nappuloihin pohjaaminen helppoa etenkin silloin jos pitää jonnekin matkustaa, vaikka meillä myös on toiminut jauhelihapaketit hyvin matkaeväinä :)

Toinen vaihtoehto vois olla kotiruokinta, siihen mulla on itseasiassa ohjeetkin ell:ltä. Laiskuus vain vielä toistaiseksi noussut esteeksi...

No oli kuinka oli, nyt kokeillaan tätä "söpöä" vaalenpunaista pussia. (samalla reissulla en voinut vastustaa pennulle hihnan ostoa...hups. Pennullehan on jo panta, Rukan mallistoa se vihreä. Väri poistuu joten mulla oli hätä, että mitä jos en enää löydä sitä saman väristä hihnaa...No hihna on nyt kotona odottamassa. Tulkoot pentu vaikka parinkin vuoden päästä, niin ainakin panta ja hihna on nyt saman värisiä!)

Ihan mielenkiinnosta jos joku jaksaa vastailla, millä perusteella muut valitsevat nappulamerkkejä?

Tavoitteet 2013!

Nyt on hyvä hetki laittaa tavoitteet kuntoon!
Tämä koirakko haluaa ensi vuonna saavuttaa seuraavat asiat:

- terveenä pysyminen!
- lihashuoltoa paremmaksi
- AVO1, riittää jos kokeeseen pääsemme syksyllä.
- agissa 1-luokan starttaaminen ja luonnollisesti haluamme luvat kasaan mahd nopeasti :) Tähän kisaamiseen on myös suunnitelmia toisen ohjaajan kanssa, toiveeni pitää edelleen sen suhteen :) vinkvink.
- hakua haluaisin jatkaa, kun säät sallivat
- jälkeä voitaisiin alkaa opettelemaan. niin pk kuin FH.

Paaaaljon treenattavaa riittää. Etenkin ton AVO1:sen suhteen, eilen saatiin apua paikkiksessa ja taas toivo heräsi. Agissa etenkin juoksujen tauon takia on taas muisteltavaa, mutta toivottavasti keväällä saadaan treenitahti kuntoon!

Lisäksi haaveilen joskohan toinen karvapallo astelisi taloon, jos ei sitten oma niin haaveilen kämppiksen uudesta karvapallosta ainakin :)

Jos miettii vielä pidemmän tähtäimen suunnitelmia, niin jos ens vuonna saatais AVO1, niin siinä tapauksessa voisin lähteä tavoittelemaan vuodelle 2014 VOI1 ja starttaamisen EVL:ssä. vuonna 2015 TVA? Näin jos kaikki menis toiveiden mukaan :) Haaveilla saa aina! eikähän tuo mun tva tavoite mikään salaisuus ole ollut, vaikak tänä syksynä ei treenaaminen ole sen mukaista ollutkaan.

Tämä syksy

Huhhuh. Olen erittäin tyytyväinen, että tämä syksy alkaa olla ohi. On niitä parempiakin nähty nimittäin. Kaiken kaikkiaan syksy on ollut tosi rankka mulle, mutta nyt näkyis vähän valoa tunnelin päässä. Jotenkin se vaihdon jälkeinen masennus/kulttuurishokki yllätti ja kaikki on/oli melko syvältä, olen/olin onnistunut ylityöllistämään itseni reippaasti ja päivässä eivät tunnit riitä/riittäneet, joten otan/otin yöunista pois. Totuushan on ettei kevät näytä varsinaisesti sen helpommalta, mutta jos oma henkinen virkeystila on jo vähän toinen, joten pitäisi helpottaa.

Noh tästä aasinsillalla päästään siihen, että koira on ollut nyt vajaa 3kk melkolailla laiminlyötynä hoidon suhteen. Treenattu ollaan kun ollaan ehditty ja jaksettu(tai mä olen siis jaksanut). Eli ei turhan paljon. Lihaksiakin tuo on menettänyt. Lenkkeilty ollaan välillä todella minimimääriä. Se mikä on pelastanut tämän kokonaisuuden on se, että Taraa on voinut ottaa välillä kouluun mukaan! Siellä se on saanut moikkailla paaaaljon vieraita ihmisiä, kerjätä rapsutuksia sydämmensä kyllyyksiin, imuroida keittiön lattioita ruuanmuruista ja kerätä kehuja käytöksestä. En tiedä minkälaisia muiden ihmisten koirat ovat, mutta tässä tuntuu pitäneen "oikea koira, oikeaan aikaan". Tara on ollut täydellinen koira mun elämäntilanteeseen siitä hetkestä lähtien, kun se tuli. Se ansaitsee kyllä maailman isoimman luun pelkästään siitä, että on oma itsensä.

Nyt kuten sanottuna  tuntuu, että ollaan menossa kohti parempaa. Olen alkanut jaksamaan paremmin itse ja sen myötä koirastakin näkee positiivisia muutoksia. Tarahan reagoi virikkeiden vähyyteen "masentumalla" eli se nukkuu sitten vain enemmän ja sen aktiivisuustaso vähenee. Tarkoitus on nyt joulun aikoihin kerätä voimia keväälle paljon ja tehdä hyvä toimintasuunnitelma miten me selvitään paremmin kuin syksystä.

Tarkoitus olisi kuitenkin edelleen edetä treenien suhteen niin tokossa kuin agissa, niin ei tässä auta levätä pidempää laakereilla. Suunnitelmat kuntoon, lepopäivät myös ja eteenpäin, niin se aurinkokin alkaa paistaa risukasaan :)

Tara lähtee kohta uimaan hyvinkään koirauimalaan(jos se tietäis mitä on tulossa, niin se ei lähtis ovesta ulos) ja ens to mennään taas fyssarin käsittelyyn. Sieltä tulee varmasti soosoota koiran tilaan :/ mut onneks tästä pääsee vaan ylöspäin.

Juoksut tulivat!

Jo niitä on odotettu ja oikeastaan eivät olisi voineet parempaan aikaan tulla. Kaks seuraavaa agikertaa ois eniveis jääny välistä ni nyt ei tartte tuntee huonoa omaatuntoa.

Juoksuajat menneet näin - tämä lähinnä itselle muistiin:

1) noin 25.1.2010 -> kolmisen viikkoa
               välissä 6kk
2) noin 20.7.2010-> kolme-neljä viikkoa
              välissä 7kk
3) 26.2.2011 -> nelisen viikkoa 
              välissä reilu 6kk
4) 30.8.2011 -> nelisen viikkoa(?) 
              välissä reilu 7kk
5) 9.4.2012 ->
             välissä reilu 7kk
6) 15.11.2012 -> noin 3 vko
             väli n 8kk
7) 10.07.2013 -> noin 3vko
            väli n. 9kk
8) huhti-touko, 2014
            väli n. 8kk
9)25.1.2015->, noin 4 viikkoa

Alkamispäivä laskettu ensimmäisestä huomatusta tiputtelupäivästä. Seuraavia juoksuja sopinee siis odotella noin 7kk päähän taasen, eli kesäkuun puoleen väliin tai heinäkuun alkuun alkaviksi. On muuten tylsä aika juoksentelulle, kesä nimittäin. Asiallehan ei nyt kuitenkaan voi mitään. Sitä seuraavia vois sitten odotella(jos lasketaan heinäkuun alussa alkaviksi seuraavat) helmikuun alkuun ja sitä seuraavia ehkä syyskuun puoleen väliin...hah tässähän jää ihan koukkuun tähän laskeskeluun.

laadukasta päivittelyä

Tämä menee taasen kategoriaan ollaan hengissä. Tokoiltu vähän, agiliidelty jonkin verran ja fyssarille olis aika parin viikon päähän, jonka tod näk joudun siirtämään.

Koira on hieno ja pätevä, ohjaaja taasen ollu viime aikana täystunari. Alkaa kovalevy olla lähellä rajojaan ja en saa enää keskityttyä treeneissä itse, jolloin teen tyhmiä virheitä. 

Agissa jokunen este pitäis saada kuosiin ja sit vois harkita ihan hyppymöllejä. Kontakteissa on vielä hirmuhomma, mutta sekin työ on joskus tehtävä.

Tokosta nyt ehkä sen verta, että jokunen ryhmä paikkis alla ja vaihtelevaa palkkausta, niin etäysyyden kuin ajan suhteen. Menny ihan kivasti! Se ei vielä kestä yhtään viereisen vapauttamista(oli vahinko), mutta se nyt ei yllätä :) Olen kokonaisuudessaan aika tyytyväinen tähän miniedistymiseen. Ehkä siitä vielä tulee jotain! Talvikaudella paikkiksen teko on vaan vähän kiikunkaakun, kun tolla tulee niin helposti kylmä :(

Eilinen tokoilu ja tän päivän agit

Eilen oli tokotreenit agihallilla(niin kuin tästä eteenpäin aina ma iltaisin).

Alkuun paikkamakuu, jota ennen jouduin purkamaan koiraa, kun luuli varmaan et agihallissa tehdään jotain ihan muuta. Yksi kahden minuutin paikkis reunassa. Etäisyys vaihteli, palkkauskertoja ehkä noin 5. Ihan semi ok, haistelee maata, pää pyörii, mutta oli hiljaa. Siitä kuitenkin ensisijaisesti lähdetään tän koiran kanssa.

Meillä oli yksinkertainen ohjelma: kapulannostoa, ja kapulaa heitettäessä pysymistä. Nostot joo ihan semiok, motivaatio nostamiseen on kohonnut ja nyt nostelis sitä itsestäänkin, mutta täytyy olla tarkkana tästä eteenpäin. Nostaa, tiputtaa nostaa uudestaan jne jne. Ei pidä palkata suorituksia joissa on ehdinyt tiputtaa. Eli hallinta ja palkkauskriteerit!

Pysyminen, toistoja ehkä 6? Kahdella meinas lähteä, mutta oppi pikku hiljaa, että ei auta. Vaikeampaa mitä kauemmas kapula lentää.

Sitten luoksetulon pysäytyksiä. Jokunen toisto palloleikillä, sitten pidemmällä matkalla, jossa appari heitti pallon sitten palkaksi. Pysäytys noin 6metrin(?) päähän musta, hieno. Toistoja kaksi. Sitten vielä maahanmenoja, joissa uusi äänenpaino toimii ihan kivasti. Nyt vaan saa miettiä kumpi on tärkeämpi ääni vai käsiapu.

Loppuun merkille lähetystä. Toistoja neljä joista toka vikalla ei palloa takana, näki ettei sitä oli -> huono. Nyt oikeesti tarttis tehdä tekniikkana mut itellä on vähän osaamaton olo aloittaa sitä...naksutin ei oo mun suurin kaveri nimittäin.



Tänään oli sitten agitreenit. Eka kepit joista kierros kierrokselta vähennettiin verkkoja, lopulta samalta puolelta oli kaksi verkkoa pois. Hienot kepit oli! Näytti erittäin hyvältä.

Sitten tehtiin rengas. Siinä edelleen sama vaara, että tulee ohi tai esteen läpi muusta kohtaa...Tarkkana tämän kanssa.

Puomia kontakteja tehden, kontakti edelleenkään ei hyvä. Mutta siinä ei mitään uutta.

Sitten vielä radanpätkää, joita tehtiin kyllä itsenäisesti melkein jo ennen yhteistä osuutta. Meillä meni ekalla yrittämällä hyvin ja läpi.

Kivat treenit, mutta meille vielä verrattain helppoa...vaikka rengas, kepit ja kontaktit vielä vaatiikin hiomista ja opettelua.

Kun ohjaaja oppii

Lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, koska oikeasti mun pitäis tehdä töitä tässä...

Tiistaina oli ekat agitreenit, oli ihan jees. Koira osaa hienosti kepit(verkkojen kanssa, mut enivei). Ja on aika nopee. edelleen. Eipä tuo oli hidastunut mihinkään. 

Tänään sitten nopeat tokoilut. Tai oikeastaan parempi muotoilu oli hyvät ja ajallisesti lyhyet. Tara teki ohjattua. Oikealle ensin. Kirsi heitti kaikki kapulat ja ilmeisesti oikea näkyi huonosti, koska meni kaksi kertaa eka keskimmäiselle. Äänellä merkkasin ettei sitä, meni oikealle ja palkka. Vika helpotettiin, että tuotiin kapulaa vielä vähän lähemmäs, kun huomattiin ettei se näy hyvin. No se oli hieno. Sitten vasen, joka oli suoriltaan hieno! Jäi yhteen toistoon, kun todettiin että oli niin hyvä, et turhaa tehdä enempää.

Sitten tehtiin luoksetulon maahan menoa. Laitoin Kirsin katselemaan mitä siellä tapahtui. Lopulta jokusen toiston ja erilaisen maahanmeno version jälkeen erilaisissa tilanteissa löydettiin SE vika, jota olen yrittänyt korjata!

Kun laitan kauempaa tulevan koiran käy siihen käskylle vauhdista, niin maahanmeno on hieno. En ole vain saanut sitä siirrettyä luoksetuloon. Kun olen erikseen tehnyt luoksetulon maahanmenoja, ne on hitaita ja tönkköjä. Jäävissä taas maahanmeno on ihan mukiinmenevä, muttei suoriltaan luoksariin verrattava, eikä samanlaisen näköinen. SYY joka on johtanut huonoon maahanmenoon on mun  äänensävy :D Jes se löytyi!!!

Oikeesti toi piski tekee niin hienon maahanmenon, kun mun äänen sävy on vain samanlainen kuin käy siihen -käskyä annettaessa. Tara muutenkin on tarkka äänensävyjen ja -painon kanssa, niin oishan se pitänyt tajuta. 

Mut on se vaan eri hieno piski. Välillä sitä ihan herää siihen kuinka paljon se on oppinut. Sain tänään muutenkin kehuja kuinka hyvin se käyttäytyi, oltiin tilassa jossa oli paljon ihmisiä ja koira oli vain mukana ja sen tehtävä oli olla häiritsemättä ketään. Ja sitten saatiin palautetta, että hyvin käyttäytyvä koira ja niin nuorikin vielä :)

Haava parantumaan päin

No niin kun vihdoin sitten otin tiukemman linjan hoidossa, niin johan tuli tuloksia! Eli haava ihan paarissa päivässä valtavasti eteenpäin paranemisessa :) Tuossa äsken sen tarkastin ja Tara ei ole sitä nuollut yön aikana(!) joten sen täytyy olla sellaisessa vaiheessa, että jos en kämmää niin ei oteta takapakkia enää.

Ajattelin, että tänään vielä paketoin sen ulos ja joskohan huomenna uskaltais jo ihan treenaamaan kun niin hyvältä näytti :) Tälle kovasti sormet ristissä, agitreeneihin jo ois hinku! Ne oiskin sitten yli vuoteen ekat...

Eilen mä kävin ihastelemassa pelastuskoirien rauniotreenejä ja "ehkä vähän siinä sivussa" kivanoloista koiraneitiä myös :) Voi keepikeepi. Sitä alkaa jo olemaan tottunut ajatukseen pienemmästä koirasta, parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa jopa MEDI(!?!!) kokoisesta. Vaan on ne aika venkuloita. Eikähän sitä koskaan tiedä milloin pentulaista kotiin saan kiikuttaa, voi olla että liian pian tai voi olla että menee kauankin. Mutta olo on suhteellisen levollinen asian suhteen, asia järjestyy kun järjestyy ja varmasti sitten parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ehkä näissä koirahommeleissa jaksan uskoa oikeaan ajoitukseen ja vähän ehkä kohtaloonkin :) Niin kävi ainakin Tarzanin kanssa, ei Tarzanin voittanutta.

Ihan täysin offtopic kuinka moni käyttää miljoonaa eri versiota koiransa kutsumanimestä? Väittäisin, että melkein kaikki( itse tulee paljon käytettyä myös lähimpien kaverikoirien nimistäkin :P )...Meiltäkin niitä löytyy jos joitain. Tara on siis lähtökohta, niin on siitä saatu väännettyä ainakin Tyra Banks(se huippumalli), Tarzan, Tartsa, Tarmaani, Tarppa, Ta, Tirriäinen ja uusimpana Törppö. Ehkä huonoin on Taratara..Sitten tiety löytyy niitä joilla ei oo mitään tekoa kutsumanimen kanssa, kuten vaikka puikkonokka(ehkä yleinen collielle kuin collielle sopiva nimitys), sen johdannainen puikkis, Piski, Elukka ja Rakkine.

Haastaisin ihmisiä listaamaan vähän koiriensa kutsumanimestä tulleita lempinimiä ja sitten niitä "ihan tuulestatemmattuja" lempinimiä! Niissä on aina jotain äärettömän hellyyttävää :)

Voisin vielä lisätä vaikka inspiraation vuoksi Ralf-the-rabbit :in lempinimiä, jotka siis Ralf -nimestä lähtevät - Ralfie, Rapa, Rolf, Raffeli, Ralfensson, Hirviö, Monsteri, Diktaattori ja karvakasa.

Yhteisnimitys kanille ja koiralle on usein elukat tai karvakasat :)

Hiljaiseloa

Viime viikonloppuna saatu tasssahaava ei ota parantuakseen. Syynä on varmasti mun oma toiminta, olisi pitänyt suojata haavat paremmin kun lähdetään pihalle. Haava ei pahemmin ole tulehtunut, ei kipuile tai turvota mutta ei myöskään ole parantunut.

Nyt parissa päivässä homman kanssa ollaan menty eteenpäin siinä mielessä, ettei se enää ole koko ajan märkänä ja tuota kudosnestettä. Syynä vähäinen ulkoilu...koira paralla on varmaan kuolettavan tylsää, mutta onneksi tuolla pääkoppa kestää tätä...ärsyttää itseä ihan suunnattomasti :( Omasta typeryydestä maksaa pieni koira. No ensi kerralla ollaan taas viisaampia palohaavatyyppisten vammojen hoidossa. Ja ehkä se tuosta parissa päivässä nyt!

tokotoko

tikitiki. Tänään oltiin koulutuksessa ja eilen hallilla. Eilen Taralla on jossain vaiheessa takajalan anturaan tullut haaveri jota illalla halus napsia. Kielsin ja tarkastin, ei näkynyt kuin punaista. Tänään sitten ennen koulutusvuoroa, katsoin jalan ja pahemmalta näytti :(  isoimman anturan sivusta on osa päällikerroksen rasvakudoksesta hiertynyt irti. No meni huomaaminen niin myöhään, että päätin vetää treenit läpi, kun ei ontunut. Kun illalla päästiin himaan putsasin, eikä näyttänyt niin pahalta kuin aamulla. Kun vähän katsoo missä lenkkeillään ja varoo niitä terävimpiä alustoja, niin kyllä se siitä! Harmillista anturahaavoissa on se, että rasvakudosta kun ovat niin hitaasti paranevat.

Jos jaksais niin kirjoittaisin tarkemmin tämän päiväisestä, mutta rehellisesti sanottuna väsyttää jotenkin hirveen paljon, vaikka olen yrittänyt panostaa nukkumiseen nyt viikonloppuna. Todettakoon vain, että erinomainen koulutus ja jälleen kerran olen myyty. 

ja pentukuume on karmeeta.

Elossa ollaan

Ja vähän ollaan treenattukin. Ollaan oltu mejä-päivässä, jonka järjesti aktiivicolliet(oli muuten valtavan hyvät ruokatarjoilut!). Tokoiltukin ollaan, mutta aksatreenit ois alkanut toissapäivänä harmi vain että meillä menee ainakin kaksi ekaa viikkoa mun työhommien takia ohi suun. 

Eli lyhykäisyydessään ollaan eletty vähän mun muiden menojen ehdoilla ja mulla on karmean huono omatuntoa, vaikka ehkä ns tavallisilla töissäkäyvillä ihmisillä on just tällästä. Itse näin vielä toistaiseksi opiskelijana en ole tuttunut näin paljoa olemaan poissa kotoa. Koira kyllä selviää, mutta mä itse poden huonoa omaatuntoa.

Paikkamakuussa valitettavasti kävi jo huonosti, kun monen hyväntoiston jälkeen joku raja taas meni yli ja koira alkoi piippaamaan. voi v. No eteenpäin vain, ei tässä auta. Tavoitteet pitää pitää mielessä ja olipahan taas huomautus, että vaikka muuten oltais kuinka nopeasti kisakunnossa, niin on hyvä pointti oikesti pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa: kisoihin kun evl-paikkis kunnossa.

Pakko todeta, että mulla on pakonomainen tarve kerätä itselleni liikaa puuhaa. Silti olen valtavan onnellinen, kun saan olla aktiivinen ja sykkiä sinne tänne. Nyt pitää vain löytää tasapaino kiireen ja koiran välillä, niin ettei ole paha mieli koiran puolesta. Se kun ihan oikeasti selviää :)

Noudossa ollaan menty kivasti eteenpäin, samoin kuin luoksetulon pysäytyksessä. Tunnarissa viime kerta ei niin hyvä, mutta voi olla että treeni oli huonosti suunniteltu ja koiralle olisi pitänyt vaikeuttaa nopeammin treeniä. Seuruussa ois hinkkaamista tiedossa, täytyy varoa etten tapa kivaa ilmettä joka on saatu esiin. Jääviä kerrattu, kivanoloista. Merkin treenaaminen unohtunut, siinä vois tehdä nyt tekniikkaa. täytyy miettiä missä välissa vois ottaa ruutua treeniohjelmaan. Samoin kaukot on unohtuneet hiukan, niille pitäis saada teknisiä toistoja. Ohajtun suunnat aika helpolla näyttäys menneen. Vois ehkä harkita alkaa siirtyvänsä ihan kapuloiden käyttöön. Ja mitäs vielä...noh sunnuntaina on taas luvassa huipputokokoulutusta ja vaikka meillä ei nyt suoraa ongelmaa ole(paitsi paikkamakuussa), niin täytyypä pohtia mitä sitä tekis...

p.s. Mulla on ihana piski. Kuinka vois sitä voi sydän haljeta melkein tuosta karvakasasta? :) Kyllä te koiraihmiset tiedätte mistä puhun. Niiden kun ei tartte kuin katsoa silmiin ja heiluttaa vähän häntää. 

Kuvaaja Hanna Grönqvist

pika"takapiha" tokot

Eilen ja tänään ollaan meidän "takapihan"(=lue yleinen puisto) lenkillä tokotettu menemään vähän. Eilen meni noutoa, luoksetulon pysäytyksiä ja vähän kaukoja ihan yksittäisinä vaihtoina. Tänään noutoa, luoksetulon pysäytyksiä ja PAIKKAMAKUUTA. Muistinpas tehdä hirviötä :)

Nouto on mennyt huimasti eteenpäin ja eritysen mieltä ylentävää oli tänään huomata kun otettiin jo vähän askeleita eteenpäin(tai ehkä harppauksia). Taran kanssa siis olen aikoinani aloittanut noudun treenaamisen(siis oikeasti joku pari vuotta sitten) naksuttimella ja hyvin paloina. Sitten toissa keväänä otettiin sitä vauhtinoutoa. Jona aikana tarkkaa naksuttelua ja tekniikkatreeniä on tehty lähes 0. Noh tänään kun päätin ensin tehdä pitoja(parantuneet!) ja sitten lähteä hiukan ketjuttamaan(siis tässä oli kuitenkin asteittan ;) ). Niin piru vieköön, tää koira osas tulla eteen sen kapulansa kanssa ja oikein tarjosi sitä, kun en aluksi meinannut uskoa, että näinköhän. Aika hieno :) Koko homma eilen ja tänään puisella, voin vain kuvitella sen metallin olevan isompi paha, mutta kaverilla on nyt kuitenkin kiva motivaatio noutoon ja se näyttää tietävän mitä on tekemässä. Oon ehkä hiukka ylpeä Tarmaanista, kun pari vuoden takaisia asioita kaivaa päästänsä, miten se voi muistaa?

Luoksetulon pysäytyksiä edelleen kahdella pallolla leikin omaisesti. Pääasiassa seisomista ja mutta jokusta maahan menoa myös(niissä mulla opetustekniikka EDELLEEN kateissa...). Nyt siirsin vain pallon vasempaan käteen, niin että pysäytys tulee oikean käden heittoliikettö muistuttavasti liikkeestä ja pallo sitten toisesta kädestä, ettei aina oleta palloa samasta kädestä ja paikasta.

Kaukoissa ihan yksittäisiä vaihtoja, pallo takapalkkana. Ihan jees. Tekniikkatreeniä pitää lisätä, mutta noin sillä määrällä mitä on tehty niin hyväksyn. Nää tehtiin siis eilen.

Paikkamakuuta otettiin tänään joku ehkä kymmenen toistoa. Koira tosin oli koko ajan maassa(ruoho kosteaa, mutta ei välittänyt edistystä!) ja kävin vain välillä palkkaamassa ja antamassa uuden käskyn. Pisin matka kymmenisen metriä, jossa pysyin ehkä 5-10sek. Pisin aika ehkä noin 25sek, etäisyydellä 2-3metriä. Oli hiljaa ja rauhallinen. Jätin myös tassujen molemmille puolille pienet palat nakkia, mutta kuonon ylettymättömiin. Ei saanut näitä nakkeja palkaksi. Oli ihan hyvä, tästä jatketaan kunhan vaan muistaisin treenata tätä!

Kivasti vaihtaa lelujen ja nakkien välillä. Järjestyksessä nouto(nakkipalkalla), pysäytykset palloilla, paikkis nakeilla ja lopuksi vielä leikittiin palloilla. Jäljellä nimittäin ei vaihtanut, silloin ruoka vei voiton.

Noudosta ja palkkauksesta ehkä sellainen huomio, että nyt näyttäis Taralla vaihtuneen jonkin verran mielentila noudossa, on matalammassa vireessä, rauhallinen ja hiljainen. Osasyy on varmasti eri meno ja tekniikka treenissä ja sitten ruokapalkka. 

Jatketaan!

Tiistain aamupäivän puhteet

Käytiin aamupäivällä treenaamassa sirkuskentällä. Siellä oli vauva ja kaikkea...pentuja kyllä tuntuu olevan ihan joka paikassa :) 

Taran osalta treenit sisälsi luoksetulon pysäytystä, merkkiä, jäävien odottelun treenaamista ja lopuksi vielä tunnaria.

Luoksetulon pysäytykset eivät menneet ihan niin hyvin kuin toivoin. Jätin koiran istumaan, kutsuin luoksee, pysäytys käsky ja apparilta pallo. Hommassa oli kyllä vähän eläinkokeen makua, mutta niin se vaan tuli testattua että treenit saa vielä jatkua. Kotona näyttää jo ihan kivalta, mutta tajusin mikä vaihe mulla on tekemättä...hups. No treeniä vaan. Ei se treenaamatta onnistu :)

Merkkiä samallalailla kuin viimeksi. En ole tyytyväinen, tyhjään pysähtyi just merkin eteen ku näki ettei siellä ole mitään. Nyt menee tekniikkatreeniksi, muuten se jättää vielä menemättä joku kerta. Plus, että mä taisin jo edellisessä kirjotuksessa mainita, ettei merkin paikka ole hyvä.

Jääviä...Eli odottelua ja ohikävelyä. Maahan ja istu ihan hyviä ja kesti useamman toiston putkeen yhdellä "pysäytyksellä", mutta seisomisessa ei kestänyt yhtä toistoa enempää yhdellä "pysäytyksellä". Pysäytyksellä tässä treenissä tarkoitan vain asentoon käskemistä, ei seuruusta tmv, vaan pelkkä käski ko. asennosta. Kestää ohikävelyn ihan kivasti(paitsi se seisominen vielä), mutta mun täytyy miettiä haluanko kävellä kummalta puolelta ohi. Voi olla , että suosisin oikeaa puolta.

FH-jäljellä

Tässä eilen iltapäivällä tuli ilmoitus, että oli tullut peruutus ja päästiin FH-jälki päivälle, jonka järjesti aktiivicolliet. No ei siinä kauaa voinut miettiä, että toki. Mua on jnkin aikaa jo mietityttänyt jäljestäminen ja erityisesti nyt toi FH, tuntuu(etenkin päivän jälkeen) sopivan, kun autottomana ei välttämättä metsiin könytä turhan usein.

Onnellinen sattuma oli, että mulla oli vielä auto tämän viikonlopun lainassa! Niinpä paukutettiin aamulla kymmeneksi Inkooseen ja päästiiin aloitelemaan. Ohjastamassa FH:n saloihin meillä oli Titta Järvenpää, joka on kokenut FH-harrastaja. Päivä oli kiva, erittäin opettavainen ja Tara "yllättäen" jäljestää hienosti.

Molemmat Taran tekemät jäljet olivat suoria. Eka pituudeltaan 40 askelta ja toka 60. Ottaen huomioon, että nämä oli Taran ihan oikeat ekat jäljet, niin tosi ylpeä saa taas piskistä olla :) Onhan niitä nakkijälkiä tehty, mutta vähän hutaisemalla. Taran työskentely on tarkkaa ja rauhallista. Titta kysyikin, että kuinka vilkas Tara oikein on. No ei turhan vilkas, mutta riittävän ;)

Pari kertaa sillä tuli pientä epäuskoa, mutta kyllä se siitä, kun sen antaa työskennellä, muttei päästä riehumaan. FH vois olla meille kiva laji, kun sitä voi hyvin treenata nurmella, tarkkuus ja maltti on valttia ja Taran keskittyminen ja rauhallinen lähestymistapa näyttäis(näin yhden kerran vakaalla kokemuksella ;) ) sopivan lajiin.

Eikun jäljestämään! Taas se vaan tulee todistettua, että eläinten parissa kaikki typerät asiat unohtuu ja vain se tärkein jää. Koiran kanssa on ihana tehdä asioita, joista näkee kuinka sillä on vain motivaatia pelkästään tekemisen ilosta! Nenäkoira <3 Jatkamme treenausta! Loppukommenttina, että jos me jäljestetään paljon nurmella, niin ehkä siitä tulis viel oikein supertarkka ;) Saahan sitä ainakin haaveilla!

Molemmista kuvista kiitos kuuluu Heidi Bechsteinille!

Perjantai sirkuskentällä

Eli kuten tunnustettu tää viikko on mennyt treenien kannalta nihkeästi, koska ei vain olla treenattu. No tosi asiahan on se, ettei se niin vakavaa ole :) Ma-ti käytiin lappeenrannassa ja Tara oli jopa Nalan luona hoidossa hetken. Hyvin kuulemma oli menny, Iina oli kuviakin ikuistanut siitä löytyvät heidän blogista.

Kuitenkin eilen illalla oltiin sirkuskentällä Ansun opeissa taasen ja viime kertaan verrattuna ihan eri meno :) Tai mulla oli ainakin ihan eri fiilis ja treeniäkin kun oikeasti meillä oli alla, niin ei tarttenut miettiä mitä ollaan tekemässä. Tai mitä MÄ olen tekemässä.

Aloitettiin merkillä. Toistoja oli kolme, eri merkeillä. Ekalla merkillä pallo, tokalla merkillä appari heitti pallon ja kolmannella taas pallo. Lähetin vasta kun olin varma, että koira oli varma merkistä. Motivaatio ihan kiva, mutta ei käänny kohti ihan niin kivasti kuin haluan. Pitää ehkä sitä hinkata erikseen.

Jatkettiin ohjatun suunnilla. Otettiin kaksi toistoa oikealle. Eka heitin ite pallon ja seuraavalla appari heitti pallon. Ihan jees. Sitten tuli ehdotus toisenlaisesta treenistä. Koiraa pannasta kiinni, viskaa lelut ohjattujen suuntiin. Sitten koira vapautetaan hakemaan jommasta kummasta suunnasta, riippuen vähän kumpaa on kytännyt niin toiseen. Hienosti toimi molemmat suunnat ja hyvä treenivinkki! Kun nouto etenee voi alkaa ottamaan kapuloilla.

Tokalla setillä tehtiin metallin nostoa. Nyt oli kaksi omaa metallia, joista pienempää ei tykkää nostaa. Jätetään sen pienemmän nostelu nyt sitten pois, on liian pieni, eikähän se kisoissa pientä ikinä nostakaan. Vähän vinkurointia, mutta ihan jees. Tätäkin uskaltaa jo vaikeuttaa.

Vikana tunnari. Kasa ja oma piilon, ekaksi vasemmalle. Tarahan meni kasalle ja haisteli, josta kutsuin pois. Lähetin uudestaan ja taas kasalle. Nyt menin lähemmäs ja löysi oman. Toka oikealle puolelle, se hyvä. Kolmas kasan taakse. Hyvä. Tästä palautteena, ettei pidä pelätä epäonnistumisia. Olisi voinut antaa Taran tuoda väärän ja todeta vaan ettei se ollut se. Kyllä sen pitäisi sellainen kestää. Nenäjutuissa yleensä kestääkin :)

Ennen kaikkea tietty oli ihana kuulla, että Tara ON edistynyt! Aina ihana kuulla positiivista palautetta, mutta etenkin viime kerran jälkeen ku nähtiin Ansun kanssa niin olin jo ulkoistamassa koulutusta;) No tiesinhän mä, että on väliaikainen mielentila. Hieno piski!

Tänään sitten vietettiin metsälenkillä reilu kaksi tuntia ja tulipahan testattua, että hakee Tara muiden hajuisia keppejä myös. Esineruutua pitäis ehkä alkaa treenaamaan ;)

nonni

Johan tässä on taas ehtinyt aikaa kulua. Eli viime viikolla käytin fyssarillla perjantaina ja kiva siellä oli taas käydäkin :) odotellassani vuoroa kattelin Taralle heijastiliiviä tai vastaavaa, mutta ei vain löytynyt sopivaa mallia. Oisin mielelläni ostanu erään hurtan mallin, mutta yllärii ku ei sopivaa kokoa löydy. Ilmeisesti hurtan perusongelma, ihme ettei siellä ole reagoitu palautteeseen. 

No joka tapauksessa Tamaralla saatiin hyvät palautteet liikuntapäiväkirjaan, joka ihan ok. Taralla ristiselässä ja lantiossa jumia, mutta se saatiin auki ja etuosassa lapojen seudulla ihan puhtaasti vaan kireyttä. Molempia saatiin kivasti avattua, mutta edelleen nyt etuosa mene tarkkailuun ja mä sitä alan venyttämään. Lisäksi Tamara totesi ettei tässä välillä vielä voi sanoa mitään varmaa tosta Taran kropasta, eli jatketaan vaan kunnonkohotusta ja kropan tarkkailua. Seuraava kerta varattiin jo marraskuun alkuun kun agitreenit on aloitettu. Pari kertaa käsittelyn aikana Taralta tuli vastalausetta esim jalkojen pois nykäisyinä niihin jumitiloihin, mutta nätisti rentoutui ja lopuksi erityisesti jopa silmät ummessa :) 

Erityisen hauskaa tossa elukassa on sekin vielä, että se onnistuu aina filmaamaan monessa eri tilanteessa, että "ai kauheeta ku on jänni ja vähän ikävä paikka" mut heti ku tilanne ohi niin häntä pystyyn ja kaveri on silleen et "ei tässä mitään ongelmaa koskaan ollutkaan"...Saman efektin saa tietty myös vähän nameja näyttämällä. Eli tän koiran häntä koipien väliin hommeleita ei kannata uskoa sitten alkuunkaan :D Se noin 95% on filmaamista ja sellasta "joskohan joku uskois et oon tosi pieni ja surkee ja sit ei tarttis mitään tehdä".

Treenattu ollaan vähän, lauantaina Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Eka käytiin reilu tunnin reippaalla ravilenkillä ja sitten treenattiin pari rauhallista liikettä. Me tehtiin tunnaria ja metallin nostoa. Tunnaria tehtiin sitten piiitkästä aikaa oikeasti itse tunnarikapuloilla, mutta näköjään pohjien tekeminen on onnistunut hienosti:) Nyt saa ehkä ohjaajakin olla vähän ylpeä...Eli aloitettiin kasalla ja kauempana olevalla omalla. Kauhean kaus sitä ei laitettu, ehkä n.4m koska tiedän että osaa käskyn ja tietää mitä sen pitää tehdä. Eka toisto hieno! Tokalla siirrettiin lähemmäs ja nyt kävi pieni työtapaturma mulle. Tara menikin kasan luo, HAISTELI, nosti pään ja katsoi mua "ei täällä ole" -ilmeellä. Kun en idioottina reagoinu, niin sitten Tara oli silleen että no mä tuon täältä nyt sitten jonkun. Siihen vaan "oho" ja pyysin Taran luo ja lähetin lähempää omaa. Hyvä. Vika toisto toiselle puolelle ja nyt piilotettiin oma ruohoon. Tosi hieno. Toi kämmi oli niiiiiiiin oma vika, kun en reagoinu koiran antamaan merkkiin, vaikka se juuri hienosti toimi. Nyt mä uskon, että tunnarissa saa edetä aika vauhdilla ja mennä eteenpäin. Siitä tulee vielä tosi hieno :) Ihana nenäkoira.

Sitten oli vielä metallien nosteluita. Niissä saatiin Hannalta lainaan pari sen kapulaa omien lisäksi ja jälleen kerran mun ois pitänny alottaa inasti helpommasta, ottaa eka omat. Mentiin ekalle Hannan kapulalle, eikä heti halunnu nostaa sitä  mut sit vaan odottelin ja nostihan se. Toka olikin Hannan ruotsalainen metalli(on muuten hurja kapistus :D), siinä sitten mätii joku ja sille piti haukkua. Kielsin, hakkui ja sitten kielsin vielä tiukemmin. Sitten se nostettiin ja kehut päälle. Käytiin nostamassa omat, hienot ja vielä ne Hannan, eikä enää ongelmia. Kyllä toi tietää mitä sen pitää tehdä ja kestää keiltämistä jo tosi kivasti, kun tietää mikä on homman nimi.

Muuten viikonloppu ja pari päivää on menny tosi rauhassa. Jatkamme näillä. Paikkamakuu on muuten unohtunut...hups. pitäis varmaan tsempata. Ai niin ja ohjaajan valitus, mun kuoritakki ei pidä vettä niin hyvin ku pitäis(mun mielestä) ja vein sen tutkittavaks(häglöfs näköjään tutkii reklamaatiot) ja nyt tietty on tulossa syksyn pahimmat sateet...nice. tarttee vissiin ostaa sadetakki, ku ei tästä muuten tuu mitään. emmä voi sateenvarjon kaa treenata.

omat treenit

Kun laiskuus iski, enkä jaksanut lähteä yhteistreeneihin treenattiin puistossa yksistään.

Alotettiin ohjatun suunnilla(ajatuksena oli kokeilla jotain muuta). Joko puistossa heinä oli liian pitkää, vaikka yritin kattoa ettei ois tai muuten vain idea ei toiminut, eikä tässä harjoituksessa ollut oikein ideaa. No jatkamme hyvällä tiellä jota jo ollaan treenattu vasemman kanssa ja oikeaa katellaan ja mietitään vielä.

Seuraavaksi otin luoksetulon pysäytyksiä. Kahdella kumipallolla toisen heitin kauemmas ja toisella pysäytin. Noh tietenkin se mikä lensi kauemmas toimi palkkana ja kauemmas vievänä ekan heiton jälkeen. Hyvä treeni ja pysäytykset hienoja! Tai ainakin itselle riitti tällä koiralla nämä suoritukset. Eli ihan hyvin voin jättää ainakin seisomisessa namit pois ja käyttää kahta lelua. Näytti tosi kivalta omaan silmään.

Sitten jatkettiin kapuloiden nostoilla. Tähän asti ollaan tehty puisilla ja metalleilla sekaisin tai pelkillä puisilla. Tänään päätin ottaa pelkät metallit. No siinähän aluksi Tara ei halunnut nostaa, kehuin kun nosti mutten palkannut(nakkia). Seuraavan kohdalla alkoi haukku-> kielsin, nosti joten kuten ja kehuin. Ei palkkaa. Sitten seuraavalla kerralla jäi haukkumaan pidemmäksi aikaa metallin eteen, kielsin, ei tehoa, otin nokasta kiinni(siis hyvin nätisti, koiraan ei sattunut. Sitä kun muutenkin nokasta välillä pidellään ihan hellyyttely mielessä) ja kerroin ettei pelleily sovi tiukasti. Nosti kapulan kehuin, ei palkkaa. Ja tämän jälkeen kaikki nostot olivat hiljaisia ja suurin osa oikein hienoja! Tara itseasiassa nostaa paremmin keskikokoista metallia, ehkä se pieni on hankala puikkonokalle...mene ja tiedä, mutta olin erittäin tyytyväinen treenin kulkuun. Tara osaa ja tietää homman, joten nyt pääsin korjaamaan väärästä ja palkkaamaan hyvin oikeasta! 

Tätä treeniä jatketaan vielä, mutta alan varmaan pikku hiljaa treenauttamaan tuontia, eikä pelkkää kapulan nostamista. Tai sitten kapulan kanssa kulkemista...tai sitten pitoa. hmm...liian monia vaihtoehtoja. tarttis osata valita se loogisin jatko.

Pari pientä pätkää seuruuta samalla taalla kuin eilen. Ihan kivaa oli se vähä mitä näin :)

Lopuksi otin vielä erinäisen setin luoksetulon pysäytyksiä. Nyt siirryin namipalkkaan ja todettakoon, että seisomista palkkaan varmasti tulevaisuudessa lelulla. Pari kivempaa toistoa sain maahan menosta, mutta ei se vieläkään ole niin hieno kuin se voisi olla. pöhpöh ja höh. Seisomiset hienoja, en voi muuta sanoa. Nyt taas huomaa, että Taralla alkaa olla se "seis" yhtä vahva kuin ennen :) Sehän oli sen ihan ehdoton bravuuri! 

Yhteensä treeneihin tuhlattiin noin vajaa puolisen tuntia mun pohtimistaukoineen. Vähän paremmalla suunnittelulla ois treenistä saanut kompaktimman. Siihen siis tähdättäköön tulevaisuudessa!

huhhuh

Aikataulu hirviöitä joka puolella. Ehdin jo viime viikolla saada ekan koulustressikohtauksen, vaikka sehän ei tietty koiraan liity mitenkään. Tarkoituksena on kuitenkin sanoa, että kun elää kiireistä elämää niin on näköjään myös oleellisen tärkeää aikatauluttaa kaikki koiran hommat. Pahimmassa tapauksessa nimittäin koira jää ilman kunnon liikuntaa, eikä se ole sallittua kuin harvoin. Mä en ole ottanut stressiä jos kerta viikkoon on liikunnallisesti vähäinen päivä ikään kuin lepopäivänä. Yksi kerta viikossa kuitenkin on riittävä ja siihen vielä täytyy huomioida muut hommat kuten koiran yksinoloajat jne jne. No näin käy kun kasaa itselleen paljon hommaa, harrastuksia, tavoitteita ja näin. No onneksi mä olen kalentereiden ystävä, nimittäin meille tuli Taran kanssa yhteinen treeni/liikuntakalenteri. Kovassa käytössä on :) Perjantaina meillä on taas aika Tamaralle ja saadaan koira varmaan auki, koska näenhän mä että se on taas jumissa ja ihan parista tietystä kohtaa. Joskohan sais jotain täsmäaseita niihin kohtiin. Ja samaisesta syystä halusin ja haluan pitää kirjaa siitä miten koiraa liikutan. Tuleepahan omatkin liikuntamäärät siinä ilmi :)

No viime keskiviikon jälkeen on tokoilut olleet kovin vähissä, mutta tänään käytiin uusien ihmisten ja koirien kanssa treenaamassa ja taas tuli muistutusta siitä kuinka erilailla ja ajatuksilla voikaan treenata. Paljon voi olla samaa ja paljon erilaista. Ajatuksia voi olla moneen suuntaan:) Ja sehän on ihan kiva, että näkee muitakin tapoja niin saa eväitä moneen asiaan. Eikähän se kuitenkaan auta kuin jokaisen valita niin kuin itse tekee. Mutta on hyvä, että niitä asioita mitä itse tekee joku joskus kyseinalaistaa. Ja erityisesti jos se on vieras, niin onhan sillä ihan eri efekti kuin tutun ihmisen sanomana.

Kaksi koiraa oli ennen meitä.

Joka tapauksessa me tehtiin merkkiä, tällä kertaa kaksi merkkiä oli vain häiriönä ja kolmannelle mentiin. Kaksi kertaa lähetin merkille jossa oli pallo. Kiva ilme! Kolmas niin, että appari heitti pallon. Ihan jees. Näin jälkeenpäin ois ehkä pitänyt tehdä neljäs jossa se pallo vielä oli siellä merkillä. Mutta eipä tuo siellä kauaa ehtinyt miettiä, kun palkka lensi jo.

Sitten tehtiin ohjatun suuntia. Tähän kohtaan tuli, mielipide ero ettei suuntia pitäisi sekoittaa yhden treenin aikana. No, joko olen itse ymmärtänyt väärin, mutta en ole nähnyt ongelmaa treenata molempia suuntia samassa treenissä. Oli miten oli, keskityttiin oikeaan, joka on se vaikeampi. Appari oli reippaasti oikealla ja heitti/pudotti pallon kun käskytin oikean. Kyllähän se meni, mutta toistoja tarvitaan selkeästi edelleen oikealle. Ei kun jatkamaan vain.

Samassa tuli itselleni ideana treenatuttaa sekamelskaa hallituilla leluille lähetyksillä. Parempaa nimeä en vielä hommalle keksinyt, joten odotan että saan ko. päässäni olevan treenin toteutettua.

Tässä välissä koira taas puuhun kiinni(jossa tietenkin huusi koko ajan) ja vedettiin uus kierros.

Tokalla kierroksella tehtiin eka seuruuta, mutta tarjoamisidealla. Hetsasin ja sitten lelu pois ja kävelemään. Palkka kun apparit sanoivat, että hyvä. Samaa olen tehnyt, mutta kun koira vieressä niin snonut seuruun käskyn. Samalla todettiin, että seuruusta saa paremman kun laitan lelun vasempaan kainaloon(tätä mun tarttee ite treenata, on nimittäin semikummallinen olo).

Vikana oli sitten kapuloiden nostoa. Tää taas tosi kiva ja ei valittamista. Otettiin kahdella puisella.

Mut siinäpä se, viikonloppu meni kokonaan agikisoissa töissä ja koira pääsi onneksi sunnuntaiksi hoitoon. Saipahan paremmin liikuntaa kuin mitä ois mun kanssa saanut sinä päivänä. 

tokoa larussa

Mentiin Hannan & Demin ja Nitan kanssa(kiitos kyydityksistä!!!) laruun treenailemaan. Tarkoituksena oli tehdä tehotreenit. Ja hyvin onnistuttiin mielestäni siinä, ei ylimääräistä höpinää kentällä :)

Hanna aloitti Nitalla ja Mä tein Taralla tokana.

Me aloitettiin kapuloiden nostelulla. Kapuloita oli erilaisia maassa puisista metallisiin eri kokoisiin. Kaikkia nostettiin pari kertaa, muuuten meni varsin kivasti, mut metallisia kun piti aluksi nostaa niin ei ensin halunnu ja sitten ku vaan odotin, niin tuli pari turhautumismurahdusta. Tuun varmaan tekemään enemmän nyt pelkillä metalleilla, koska puisissa ei mitään sanottavaa, eikä *kop,kop* ole mälvinyt niitä puisia. Kapuloissa muuten mukana yksi vieras metalli ja ihka uusi korkkaamaton ohjatun kapula.

Sillä välin Hanna oli laittanut meille merkit valmiiksi. Tehtiin merkin etsimistreeni kuin viimeksi. Tara otti häiriötä ympäristöstä, joten lähetin joka kerta vasta melko läheltä, kun olin satavarma että koira on bongannut oikean merkin ja oli sinne menossa. Yksi huono toisto, oli hidas ja ehkä epävarma/otti häiriötä. Siihen perään vielä yks oikein hyvä ja se oli siinä. Yhteensä toistoja tais tulla viis tai kuus. Mut hyvällä mallilla! Kunhan vain Tara bongaa oikean merkin, niin se tietää mitä se on tekemässä. Merkeillä oli siis kaikilla kuminen verkkopallo.

'Tehtiin jälleen ohjatun suuntia, kun kerta oli appari mukana. Tää oli siis yhteensä neljäs kerta ku hommaa tehtiin ja vasen on erittäin hieno! Aloitettiin oikealle kylläkin ja mä heitin sinne, että saadaan ilman kieppiä. ihan ok, mutta eihän sitä linjaa saa yhtä hienoksi kuin nyt toisen vasen on apparin kanssa. Tosissaan jo ekalla kerralla ku hommaa tehtiin niin vasen jäi Taran päähän ja se on kyl hieno, en voi muuta sanoa. Oikeaa nyt tehdään niin pitkään mun heittämänä, et oon varma et tietää mitä sen tulee tehdä ja sitten vaihdetaan appari heittämään oikealle myös. Koira odottaa siis merkin takana, mutta se siihen aseteltiin joka kerta. Tällä kertaa leluna oli pienemmät patukat, kun kumipallot oli jo hiukan hiekassa, ettei ne olleet ihan niin kivat.

Vikana otettiin paikkiksia, molemmat. Ihan siis mentiin vaan rennosti etiäpäin ja sitten laitoin sen maahan käsiavulla ja aloin ajamaan uutta sanaa sisään "down", kävelin itte eteenpäin ehkä 4-5metriä venasin pari sekkaa ja palasin palkkaamaan nameilla. Sama homma pari kertaa istumisen kanssa. Käsimerkillä ja uudella sanalla "sit". Ihan jees, vieras paikka ja häiriöä pikkuisen, mut kivasti keskittyi muhun. Tästä kun rauhassa edetään vaan! Tähdätään niin helppoihin ja varmoihin, että saadaan onnistumisprosentti 100% pidemmäksi aikaa.

Aamulenkillä tehtiin kans yks käpytunnari. Eikä siinä mitään, hyvin teki hommia :)

paikkamakuumonster we´ll come after u!

Eli nyt päätin, että aloitetaas tappamaan paikkamakuumonsteri. Tehtiin aamulenkin jälkeen kolme kertaa ihan mini paikkiksia. Aika ehkä 10sekkaa tai 15 en kattonu kelloa. Kävelin rennosti noin kymmenen metrin päähän ja palasin takas samantien. Kehuin, vapauitin ja palkkasin kepillä. Tara tiesi, että ulla oli keppi kädessä koko ajan, sillä oli jo leikitty aikaisemmin.

Samoin päätin aloittaa paikalla istumiset. Tein kolme kertaa, joista keskimmäisessä Tara lähti mun perään(liian vaikea). Eka kerta kun tehdään, niin eihän se tiennyt jotain tekevänsä, eli en ota paineita tuosta epäonnistumisesta. Sama kaava kuin makuussa, jätin Taran istumaan ja kävelin rennosti palkkakeppi kädessä noin 5metriä ja palasin samantien. Kehuin, vapautin ja palkkasin.

Nyt näitä tullaan tekemään päivittäin. Useampia. Melkein vois itseasiassa tehdä joka lenkillä, lyhyitäkin. Me näytetään tolle monsterille vielä nenää ja nauretaan räkäisesti päälle. :)

Muuten ma ja eilen illalla ei sitten loppujen lopuks olla treenattu tokoa, mutta juoksemassa ollaan käyty. Ma illalla meni 4,5km puoleen tuntiin. Eilen illalla 8,7km tuntiin. Molemmat sisälsi kävelyä jonkin verran. Parasta tässä on se, että Tara vihdoin näyttää nauttivansa juoskemisesta mun kanssa! Ja aina pitää mennä niin myöhään, että saa itekin vain nauttia, eikä pohdiskella kanssakulkijoita. Kyllä sitä kymmeneltä arki-iltoina saakin lähes yksin tuolla mennäkin :) Ihanaa!

Ehkä me saatais kohotettua kuntoa silleen, et voitais alkaa juosta vielä pidempiä lenkkejä yhdessä...se ois siistii, vihdoin mäkin selviäisin paremmin ja suunnitelmallisemmin kohottamaan juoksukuntoa juoksuhaaveita kohti! Yksin juokseminen ei oo kivaa ja toisaalta kaverin kanssa itelle sopivimmasta vauhdista joutuu tinkimään. Koiran kanssa illalla saan mennä omaa tahtia ja koira omaa, Tara juoksentelee mun edelle tai jää jälkeen sen oman fiiliksen mukaan.

Tarttis ehkä opettaa se vielä vetämäänkin, mutta siihen en oo vielä itseäni jaksanut kerätä...ehkä joku päivä. Toistaiseksi olen iloinen jo pelkkästä juoksuseurasta!

aamulenkillä

Tehtiin aamulenkin yhteydessä nakkijälki, ehkä 5m. Mä en vaan osaa...koira ihan salettiin jäljestäis, mutta mä en osaa. HANNA & KIRSI, HELP! Ja IINA KANS :) Mä haluan apua. 

Sitten tehtiin vielä pientä tokoilua, ihan jokusia askeleita seuruuta. Mun tarttis kans nyt päättä kans kunnolla vaatimukset sivuaskeleille ja peruutukselle. Mä en oo ihan varma miten mä haluan et Tara tekee ne. Eiku videoita tuijottamaan.

Jäävistä istumista. Siinä tarttis kyl ehkä miettiä käskyn vaihtoa, tai tokoon ihan oma istu käsky. Jotenkin se ei vaan oo kivan oloinen arkikäskyllä. En tiedä vaikutaisko käskyn vaihto, voi olla et joo voi olla ettei. Ja vielä kertaalleen luoksetulon pysäytyksiä, mutta voi morjens ku mä en vaan osaa. ne on sitten hitaat. Seisominen ei niinkään paha, sen varmasti saan kuntoon pallolla. Mutta se maahanmeno, se kestää ku nälkävuosi. Mä ehkä tarvin jonkun videon jossa nään mitä mä teen väärin tmv.

Muuten lenkilä tehtiin vähän arkitottelevaisuutta, eli naksuttelin ohituksia ja palkkailin satunnaisesti kontaktia. Ja naksuttelin kans ku vaihtopuolta. Osa vastaantulevista koirakoista ohittaa oikealta ja se on ihan fine. Osa taasen haluaa kulkea tien vasenta puolta(oikeanpuoleisen mukaan ihan loogista sekin), niin mä opetan tässä käskyä "toinen puoli" jolloin Tara vaihtais vasemmalta oikealle sivulle. Ihan kivasti meni ja muuten tais tää lenkki muistuttaa, ettei hihnassa tarvi huidella tosi kaukana vaan voi kävellä nätisti sivulla. Eihän tuo vedä, mutta huitelee usein vasemmalla puolella melkein hihnan mitan päässä sivulla, joka hankaloittaa esim jos joku haluu takaa ohi. Ikävää ja turhaa hihnasta kiskomista, että sais koiran vasemmalle sivulla.  

Tällä kertaa taas nÄin

Lauantaina illalla tehtiin iltapuhteiksi treeni viereisen koulun pihalla. 

Etenkin noutoon löytynyt mukava vire ja ennen kaikkea harjoitus lisäsi mun intoa treenata. Sitä otinkin sovellettuna puisella ja metallisella kapulalla, niin että molemmat olivat noin 5 metrin päässä toisistaan ja niitä käytiin vuoron perään nostelemassa rauhassa kävellen ohi. Aika nopeasti Taralla motivaatio nostella kapuloita nousi. Metallia se mielellään kantaa vähän huonosti ja on huolimaton sen kanssa, mutta vaatimalla siitäkin päästiin yli.

Siitä sitten tehtiin luoksetulon pysäytyksiä heittelemällä nameja kauemmas ja luoksetullessa pysäytys/maahan. Muistikuva näistä ei enää ole kovin vahva, mutta ehkä ne sellaista perusvarmaa ja hiukan hidasta tekemistä oli. Seuruuta otin hiukan ja tulin tulokseen, että sitä treenataan lelulla, jotta saan sellaisen ilmeen jonka haluan. Tuntuu, että Tarasta saa paremmin irti jos sen lelupalkkaa seuruussa. Yksi niistä harvoista liikkeistä, ellei ainut, jossa on tullut vahva ero omasta mielestä tietyllä palkalla. Nameilla Tara keskittyy nameihin ja leluilla seuraamiseen.
Loppuun otin luoksetulon vauhdilla iltaruualle. Nää oli pääasiassa hyvänmielen treenit. Siinä mielessä etenkin, että Taralla oli kivaa(mä en kämmännyt!) ja se tarjosi kapuloiden nostoa itse.

Sunnuntain vietin aika pitkälti agiseuran buffassa töissä. Menin sinne tosi aikaisin ja puol neljän maissa kotiin. Illalla sitten tehtiin pieni lenkki tässä läheisyydessä Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Meidän piti mennä Tapiolaan, mutta mä en löytänyt matkakorttia...mihinköhän se meni? Oli jotenkin hauska huomata, kun yhden koiran kanssa nää läheiset metsäpläntit tuntuu ihan riittäviltä siihen, et siellä pääseen vähän liikkumaan, mutta kahden koiran leikkeihin ne on riittämättömät. Tara ja Demi siis pistivät tietenkin juoksuksi.

Sitten siirryttiin treenaamaan. Ilma oli kyllä mitä mielenkiintoisin, olo oli hetkittäin kuin maailmanloppu olis tulossa. Oli niin tummia pilviä ja sitten ne meni pois ja tuli takas ja meni pois jne. Ja sateli vähän vaihtelevasti. Taralle selkeästi tekeminen ei sateella oli paha, mutta käy siihen -käskyn totteleminen sateella on haaste. Näin siis perjantainakin. Tästä lähtien kun sataa, niin meillä mennään varmaan ulos vaan hengaamaan. Kyllä se siitä!
Nita aloitti ja Tara oli toka. Me aloitettiin merkillä. Paikalle oli laitettu monia merkkejä eri kohtiin ja Hannalle lelut. Tehtiin merkeille lähestymisiä ja lähetyksiä en sin ekalle ehkä kolmisen kertaa. Tara teki paremmin kun ei nähnyt lelun vientiä. Koska olin jättänyt osan merkeistä hiukan turhan haastavasti lähetysmatkat eivät olleet pitkiä, mutta Tara suoriutui hienosti. Toistoja tuli yhteensä kymmenisen, joista ehkä kaksi oli ei-niin-hyviä. Kiitos Hanna hienosta avustamisesta!
Seuraavaksi ohjatun suunnat. Kokeiltiin nyt aloittaa oikealle, mutta kieppu vasemmalta tuli kuitenkin. Höh. No ei siinä, mä heitän sitten itse oikealle että saadaan suora meno ilman kieppuja. Vasen tosi hieno ja vaikuttaa siltä, että osaa sen jo jollain tasolla. Oikeasta sillä ei samanlailla ole tajua vielä.

Otettiin jäävien tsekkaus. Tässä ohjaajan kämmi, mun olisi pitäny kerrata jokainen jäävä avuilla ennen parempaa suoritusta. Muistetaan ens kerralla! Muuten jokusella toistolla saatiin ihan kivat jäävät. Mitään sika nopeita ne ei ole, mutta ehkä se siitä. Äänensävyllä voi myös vaikuttaa, mutta täytyy siinä kokeilla vielä miten se vaikuttaa koiran ilmeeseen.
Luoksetulon pysäytyksiä, mutta tämä treeni oli mun puolesta surkeasti rakennettu ja ajateltu. Tein avustajan välillä juoksutusta, mutta nyt mä muistan että se treeni oli osaavammalle koiralle. Hannaltakin tuli hyvää kommenttia. Eli nyt vaan miettimään ja treenaamaan, niin että koira osaisi.
Loppuun seuruu. Yhteensä kolme toistoa, joista eka ei hyvä. Tokalla pääsin palkkaamaan sen lyhyen matkan jälkeen ja kolmas oli pidempi ja palkkasin. Ajatuksena on kasvattaa hyvä ilme ja tehdä teknisempi korjaus esim paikkaan myöhemmin. Tara seuraa innolla, mutta on väljä ja sivusuunnassa paikka seilaa vielä hiukan. Jatkamme treenausta.

nain talla kertaa

Pe treenattiin Ansun alaisena ja itse treenissä ei mitään valitettavaa. Koira toimi lähes niin kuin siltä sopi olettaa, ainoastaan loppuun "käy siihen" käskyn "alla" se kyllä näytteli keskaria mulle. Todettiin etten osannut komentaa koiraa ruotuun. Opetaltava uskottavaksi.

Nooa ja Kirsi aloittivat treenit, kun me tultiin valitettavasti myöhässä paikalle.

Aloitettiin noudolla, jossa kateltiin haukkua. Epäilin, ettei haukkua matalammasta vireestä lähdettäessä syntyisi ja tehtiin liikettä perusasennosta ja heitin kapulan. Noh siinä vaiheessa tietenkin ohjaajan tarttis muistaa, että jos odotusta ei ole treenattu, ei sitä tietenkään voi olettaa. Eli ei meinannut pysyä. Sitten seuraavalla haukkui ja palkkasin siitä huolimatta(idiootti minä). Onneksi Ansulta saatiin toinen ihan äärettömän hyvältä tuntuva treeni-idea nostoon, jotta sitä saadaan ilman haukkua. Kapulan ohi ikään kuin vain kävellään rennosti ja sitten sen lähellä se pyydetään noukkimaan. Toimi hienosti ja ottean huomioon, että jossain vaiheessa Taran mielestä nouto oli älyttömän nihkeä liike niin hieno oli! Tällä jatketaan.

Seuruussa katseltiin käännökset läpi. Tara ei siis osaa käyttää peppua ja siihen onkin treenisuunnitelmassa kohta, jotta sitä tehostettaisiin. Täyskäännös myös väljä, pidemmillä pätkillä selkeästi väljempi kuin yksittäin treenattuna. Seuruulle hyvää vaihtelevaa treenausta, täyskäännös-pysähdys treeniä ja pepputreeniä.

Tässä välissä tauko ja Nooa kävi välissä taasen :)

Merkkiä kateltiin ja minähän siellä virhettä olin tehnyt. Eli olin edennyt liian nopeasti ja skipannut yhden välivaiheen. Palataan siis takaisin päin ja jatketaan vaan treeniä. Hyvä siitä tulee!

Luoksetulon pysäytyksiä ja lisää treenivinkkejä niihin. Ansu näytti Taralla yhden niin hienon maahan menon, että se koira pysähtyi hienolla vauhdilla. Vieläkin raavin päätä ja yritän keksi miten saan saman koirasta ite irti...seisominen semi ok jos mä en kämmää. Lisävinkit oli kierrättämisen sijaan(ihanaa näitä oli kaivattu) namien heittely pois ja siitä sitten koiran tullessa luokse halutut pysäytykset ja apuohjaajan välissä juoksuttaminen. Toimivat molemmat kivasti, mut apuohjaajaa käyttäessä saa olla tarkka, ettei Tara ala ennakoi mun pysäytyksiä. Tää treeni sopii paremmin koiralle joka jo oikeasti osaa enemmän kuin Tara. Mutta periaate toiminee hyvin kuhan pidemmälle selvitään. Plus, että tuohon tulee olemaan helppo yhdistää pitotreenit sitten myöhemmin kun kapula suussa alan teettämään Taralla muita tehtäviä.

Ohjatun suunnat tehtiin pallon heittelyinä. Mun oikealle mennessä Tara heittää kiepun vasemman kautta. Ens kerralla aloitetaan oikealla ja jos ei toimi, niin sitten mä heitän ite lelua eika apuohjaaja. Muuten ei siinä kummempaa.

Paikkamakuusta juteltiin, mutta sitä nyt ei auta kuin alkaa tehdä. Ja juteltiin me paljon muutenkin :) Kiitos Kirsi ja Ansu tuesta! Kyllä täältä masennusmudista noustaan. Lähinnä itsellä on niin kämmi-olo, että omia kykyjä opettaa tuolle yhtään mitään osaa vain epäillä.

Tänään käytiin metsälenkillä Hannan, Nitan ja Demin kanssa Luukissa. Koirat jaksoi painella ja mekin selvittiin jotenkuten. Toivottavasti päästään pian uudelleen! Ja kiitos Hanna myös tsemppauksesta! Onneksi mulla on ihmisiä ympärillä, joilta saa tukea kun tarvii.

Muuten tänään ollaan puistossa vielä leikitty kepeillä ja tehty asennon vaihteluita jäävissä. Illalla vielä kertailtiin ämpärille nousua ja aloitettiin siinä takajaloilla sivuliikkeen treenaus. Se toimi kivasti suhteessa treenin määrään kun Tara kiersi oikealle. Vasemmalle haastavampi. Ja sitten huomattiin sen takapään hahmotuskyvyn haasteet, kun aloitettiin takajalkojen siirtämistä ämpärillä. Tara oppi etujalkojen ämpärille laitoin tosi vähällä määrällä toistoja. Takajalkojen kanssa menee varmasti pidempään, mutta hitaasti ja varmasti niin eiköhän tuo tajua. Saadaan siitä apua 1) takapään käyttöön ja 2) agien kontaktiin, jossa tajuais paremmin 2on2off -asennon. Tara ei taida tietää, että sillä on takajalat...

Mä haen ehkä nyt pontta treenaukseen naksuttelusta ja nameilla treenaamalla. Tehdään ylläpito sitten myöhemmin leluilla. Tuntuu paremmalta näin. Me noustaan vielä, tai ehkä paremmin sanottuna mä nousen vielä, koira koskaan tiennyt meidän missään varmaan olevankaan. Ehkä tää masennus ottaa muutenkin tuulta mun epävarmuudesta koko homman kanssa vielä. Haen vielä tasapainoa kaiken kanssa täällä Suomessa. "Eteenpäin" sanoi torakka kengänpohjassa littanana.

treeni-innon tappoa ja kotiviilausta

Mä onnistun jotenkin aina tappamaan ton koiran innon treenatessani yksin. Ääreissurullinen tai tragikoominen asia. Eilen vedettiin omalla lähikentällä pieni treeni. 

Alkuun vauhtinoutoja kaksi, joista eka hyvä ja hiljainen, tokassa se muisti taas huutaa. Ekalla kun hetsasin, niin ei ollut turhan innostunut, niin haukkua ei siis tullut, tokalla sillä jo oli kierroksia enempi ja haukku tuli. Jos tämä toistuu vielä pari kertaa niin voipi olla etten edes tee kahtaa vauhtinoutoa. Yksi saa riittää. Toistaiseksi ei ole vielä mälvinyt! *koputan puuta* koska eilenkin oli puukapula. Voipi olla, että tässä kohtaa ei ehkä edes kannata alkaa pitoa/luovutuksia hinkkaamaan, koska mälvimistä en ole tauon jälkeen nähnyt. Saattaa hyvinkin muistaa riittävästi eteentulon ja luovuttamista että seuraava mitä kokeilen on suoraan koko noutoliike...ehkä. Siltä ainakin nyt tuntuu, että vois toimia.

Seuruuta, jossa alkuun intoa ja sitten mä taas tapoin sen, tod näk liialla hinkkauksella. Nyt saa olla varovainen, ettei taas joudu siihen, että koko käsky ole helvetin keksintö.

Merkkiäkin tehtiin ja samat ongelmat toistuu, voi helvetin helvetti.

Tänään ollaan tehty kotona perusasentoa, joka alkaa olla parempi pikku hiljaa. Tai ainakin osuu selkeästi useammin oikealle paikalle. Keksin kokeilla perusasentoa, niin että olen itse polvillani lattialla ja neljästä kerrasta koira tuli sivulle hienosti ekan ja kolmannen ja tokan ja neljännen tuli oikealle paikalle, mutta makuulle... O.o mielenkiintoinen kaveri. Ei sille voinut kun nauraa :) Plus, että tullessaan pää piti tunkea mun käden ja kyljen väliin...ajatuksella "äh, äh tänne väliin se pitää tunkea"

Luoksetulon eteentuloa, jotka pääsääntöisesti tosi kivoja! Yksi oli vinossa, mutta vain hiukan. Edestä sivulle tehtiin kans pari kertaa, mutta käsiavulla ideana opettaa sitä uudestaan nopeammaksi. Enpä ole varma saanko sitä nopeammaksi, koska sen sijaan että Tara pomppaisi yhdellä kertaa edestä sivulle, se tekee monta pientä askelta...Noh kuhan tulee jotenkin edes!

Kaukojen tekniikkaa tehtiin myös, mutta nyt joka kerta esim seiso-maahan vaihdossa maahan mennessä koira siirtää oikeaa takajalkaa inasti oikealle eteen ja menee maahan makaamaan vinosti. En tiedä onko siellä oikeassa kyljessä joku jumi tmv, ettei se yksinkertaisesti saa puhdasta vaihtoa tehtyä. Maasta-seiso vaihto päääasiassa puhdas, maahan-istu ja päinvastoin  edelleen hidas ja kestään pitkää kuin nälkä vuosi ja nousee varmasti, jos näin jatketaan, kisoissa vain puoliksi istumaan. Yhyy :( No onneksi fyssari on pian, selvitetään tuo oikean puolen jumitus...

agi/toko

Päätin löysäilyn sijaan suunnata Purinalle treenaamaan omatoimisesti agia ekaa kertaa sitten tauon jälkeen. Kun päästiin paikalle oli Hanna siellä omissa treeneissä,  Nooalainen oli jo tosin oman osuutensa agittanut. Höydynsin kentän vapautumista odotellessa Hannaa ja tehtiin ohjatun suuntia. Vasen hienosti, oikealle tekee kiepautuksen vasemman kautta. Viime vuonna ei tehnyt tuota, mutta ei tuosta voi vielä huolestua. Tai minen ainakaan;) Tehtiin seuruuta ja mulla mukana kulki sellanen iloinen ja tsemppaava nahkalainen! Pääasiassa tosi hieno, mutta täyskäännökset väljiä ja perusasento-perkeleet ei ole tarkkoja. Perusopetuksessa siis mättää. Menee Ansu-listalle(Ansun treenit siis tulossa, joten sille listalle näitä kerätään). on muuten ollut aikaisemminkin Ansu-listalla tää perusasento...hyvä minä, samat ongelmat ku sillon ku koira oli 1v.

mitäs muuta... merkkikään ei ollut erityisen menestyksekäs, joku siinä mättää. Mun kärsivällisyys vai mikä mene ja tiedä. Tein pari kertaa lelulla ja kolmas kerta ilman lelua niin jäi merkinsivulle. plääh. 

Noh sitten agikentälle, tehtiin putkea ja agista tutta huuto alkoi. Kaveri muistaa kyllä puuhan, ullarii. Putkissa ei siis ongelmaa. Siirryttiin kepeille verkoilla ja pätevä oli, itseasiassa tekniikka näytti paremmalta kuin koskaan aikaisemmin...hmmm mielenkiintoista. Sitten tehtiin jokunen toisto rengasta. Rengas itsessään hienosti, mutta ainut ongelma oli, ettei malttanut odottaa. Odottaminen siis treenilistalle.

pari hyppy ja putkea sarjassa, vähän haparoiden, mutta en tehnyt kuin kerran. Ja sitten vielä loppuun keppejä ja seuruuta johon yhdistelin jääviä. Etenkin istuminen oli aika hieno, maahanmenossa kyynerien maahan meno oli naurettavan hidasta.

Kepeillä alan nyt nopeasti ottamaan verkkoja pois, ettei jäädä niihin kiinni. Etenkin nyt ku Taralla oli tosi hieno mielikuva itse pujottelusta!

Aamulla tehtiin kotona perusasentoa, kaukoja ja kontaktia. Ei muuta tänään.

Näytelmät

Pyörähdettiin näytelmissä Kouvolassa lauantaina loistavassa seurassa. Mulla hoidokkikoira mukana, pikkuinen popo Nala. Nala oli mukana imemässä itseensä näyttelyfiilistä, kun aikaisemmin on kuulemma hiukan stressannu. Hah sanon minä, kun pikku kaveri oli polleena ja ihan sen näköinen että  se juuri on hänen paikkansa! Nyt sitten näytät Nala ensi viikon lauantaina närhen munat omissa näytelmissä.

Meillä meni odotettua paremmin! Ideana oli hakea joku EH:n tyyppinen ratkaisu. Itse en tapojeni mukaan suurin surminkaan olisi halunnut kehään, kun omat esitystaidot on vauvantasolla. Onneksi löytyi ihana handleri Taralle, joka teki hienoa työtä! Kiitokset siihen suuntaan!!! ERI sieltä tuli :) hauskinta oli, kun yksilöarvostelun jälkeen mä olin jo menossa hakemaan koiraa pois, kun ajatukset oli EH:ssa. Sai sitten vielä pyörähtää kuitenkin kerran kehässä, vaikkei sijoittunut pidemmälle. No mitäs pienistä olen äärettömän tyytyväinen jo ERIin! Vuoden päästä ehkä seuraavan kerran, kerran vuoteen kun voisi pyörähdellä. Kuvia on, mutta kunhan Hanna ne saa jakoon.

Muuten sitten suunnattiin meidän mökille viettämään laatuaikaa. Siellä ehdittiin ruotia monen montaa asiaa, syödä hyvin, koirat leikki sopivissa kokoonpanoissa ja nauttia yllättävän mukavasta kelistä! Sunnuntaina pistettiin vielä pienet hakutreenit pystyyn. Tarallahan on tauko melkein pari vuotta edellisistä hakutreeneistä, mutta en kauheasti osannut ottaa painetta siitä. Oli oikein kiva nähdä vihdoin kavereiden koiria itse toiminnassa ja Nalakin pääsi tekemään! Kuten arvelinkin sillä ei ollut juurikaan ongelmia, se on sen verta nenäkoira :)

Taralle oli tarkoitus tehdä hajulla kaksi ekaa, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Kun kävin hakemassa koiran niin se kulki nenä maassa!? Koira jolla ei ole tehty kuin kotipihanakkijälki tyyppisiä jälkiä, hassua. No eka pisto oli liian vaikea, maalimies oli rinteen alapuolella, eikä saatu hajua. Tara oli kyllä kartalla mitä oltiin tekemässä, mutta turhautui kun ei saanut mitään ja räkytti. Hajuhakua siis tehtiin. Seuraavan maalimiehen uudella sijoittelulla saatiinkin kiva suora pisto, samoin seuraava oli myös hyvä. Vikana tehtiin vielä haamulla, eikä siinäkään ongelmia. Pätevä kaveri tuo koira.

teemana turhia päivityksiä

Eli jatkan linjalla turhaa tietoa. Ensinnäkin kuten ehkä joku huomaa olen saanut äät ja ööt ja ååt näppikseen takaisin! JEE! nyt kehtaa kirjoitella viestejä ihan virallisillekin tahoille. Sitten tätä ei tärkeää tietoa: poistin Taran vanhat nettisivut nyt kokonaan. Kaikki oleellinen on täällä ja niillä mennään.
Jatketaan. Tänään treenattu naksuttimella jo askelia ja ämpärin päälle nousemista. Molempia on aikoinaan tehty ja kyllä tästä nopeasti edetään.

Ei mulla muuta, jatkakaa:)

suunnittelua

Treenien siis. Tokoleirilla kun motivaatio kohosi ja sitten se tulikin rysahtaen alas kun tajusin kuinpa paljon oikeasti on treenattavaa/opeteltavaa. Vahan on viela strategia hakusessa myos, mutta valitettuani tarpeeksi(kiitos kuuntelijoille :D) otin harkaa sarvista ja paatin alkaa viemaan projektia eteenpain suunnitteluasteella ainakin. 

Tein kivan excelin,. johon rustasin kaikki liikkeet ja niiden treenattavat osat. Siis ihan pienia palasia ei ole kirjattu, mutta esim luoksetulon kohdalla on seiso, maahan, vauhti, eteentulo ja sivulle siirtyminen, jotka yhdessa muodostavat koko liikkeen. Tuohon sitten lahden vetelemaan tukkimiehen kirjanpidolla jokaista treenattavaa asiaa. Sen suunnittelu on viela hakusessa, etta lahdenko tekemaan tosi tuhteja kuureja esim viikon ajan todella monia toistoja jostain asiasta vai lahdenko ottamaan useampaa asiaa kerrallaan. Tietenkin monia asioita voi treenata jo ihan motivaationkin kannalta, mutta noin periaatteessa. Luulen, etta otan kerrallaan jokusen asian kuurille. Sellainen fiilis ainakin nyt on.

Harmillista tassa on nyt se, etta syksy nayttaa illoiltaan taydemmalta kuin halusin ja yhteistreeneja nailla nakymin myos vahemman. Tan tilanteen kanssa ei kuitenkaan auta kuin elaa ja lahtea vetamaan niilla resursseilla jotka on.

Taran jalka on ok. Niin kuin arvelinkin kyse ei ollut mistaan vakavasta(kipuherkalla koiralla kylla tietaa kun on oikeasti hata), se keventeli ihan jokusessa askeleessa tiistaina koko paivan aikana, mutta viime ke jalka oli kuin ennenkin. Tanaan taas toiseen takajalkaa tais muurahaiset iskea metsaplantilla, kun sellainen nuoleskelu oli kun se tielle sielta paasi. Nahtiin Taran parasta kaveri sitten vuoden tauon jalkeen ja taytyy sanoa, etta niilla vain on aina mennyt asiat yhteen. Tauosta huolimatta painit olivat samannakoista puuhaa kuin ennenkin. Taa kaveri onkin yks niista harvoista Taran kavereista, jonka kanssa se painii. Muuten kylla olivat rauhoittuneet :)

Jotain treenijuttuja ollaan tehty, mutta jarjestelmallisyys puuttuu. Tunanria ollaan kavyilla tehty lenkeilla ja ne on hienoja. Seuruu on innokasta, mutta valjaa siihen tekniikkatreenia nameilla. Yhdet "treenit" tehtiin eilen aamulla ja samassa havitin uuden narupallon :S ihan ok treenit, mutta ehka vahan nihkee tunnelma, mika tietty on oma vika. Pari karjasua silla tuli noutokapulalle, seuraavaksi testaan namien viljelya siihen ymparille. Merkkia alotettiin, mut se palkkapallo oli aika iso, joten sinne oli helppo menna. Ens kerralla pienempi palkka.

Ens viikon la sitten mennaan nayttelyihin...on varmaan ainut vahaan aikaan. Keksin akkiselta niillekin rahoille parempaa kayttoa, kuten vaikka noutokapula, tunnarikapulat jne. noh kaydaan nyt sielta joku arvostelu hakemassa :)

tokoleirilla

No niin melkein kolme viikkoa Suomessa. Taran kanssa edelleen menee mukavasti, hiukan se tuntuu kyttaavan mua ja on jotenkin teravammin lahtemassa mukaani, ettei vain jaisi matkasta. Ennen lahtoani Taraa saattoi joutua huudella ovelta lahtemaan ulos ja sitten se tuli hiiiiiitaaaaaasti ja nayttaen silta etta joku lyo. Talla hetkella lahto on huomattavasti nopeampi ;)

Paasimme palaamaan samaan asuntoon josta lahdimme ja elukat nayttavat parin paivan jalkeen muistavan, etta tama on meidan koti. Itsellekin tama on koti iskolla K:lla. Tara ilmeisesti tuntee olonsa myos turvalliseksi, koska sen ei tarvitse kytata mua taalla ja voi jaada toiseen huoneeseen makoilemaan. Ihana olla kotona!

No sitten asiaan, eli me pyorahdettiin tokoleirilla "jarjestajien" puolesta ja samalla paastiin hiukan treenaamaan itekin. Me tietenkin viela tauon jalkeen ruosteessa saatiin ihania vinkkeja ja nain taas, etta kaiken sen huolehtimisen jalkeen Tara edelleen on kiva treenikoira! Leikki(kun osais viela leikittaa) ja oli innolla mukava. Vauhtinoutoja saatiin tehtya jonkin verran ja paljon vinkkeja! Tasta vain nyt treenaamaan eteenpain ja rohkaisevat sanat vinkkasi, etta koira vois olla kisavalmis nopeastikin. Ei meilla kiiretta ole, etenkaan niin kauan kuin paikkamakuu on epavarmaa. Ja onhan meilla ihan kaikki liikkeet viela kesken, mutta lahinna rohkaisevat sanat aina lammittavat!

Sunnuntaina Tara kevensi oikeeta takajalkaansa iltapaivalla, ei ontunut eika aristanut mistaan kohtaan. Joten tein paatelman, etta joku paivan eka lammittely ei ollut riittava ja jalassa joko oli kramppi tai pieni venahdys. Tanaan aamulla viela seurailin, mutta en toistaiseksi viela nahnyt etta olisi keventanyt. Harmittaa vietavasti jo nyt ja toivon kovasti, ettei kevennysta enaa nakyisi! Seuraamme tilannetta ja toivotaan, etta se oli siina. Ja lammittely tulee olemaan parempi tulevaisuudessa.

Kelpieita ja Taraa

Tassa on nyt sitten pari tuntia vajaa viikkoa oltu Suomessa ja Tara tuntuu ihan omalta niin kuin aina ennenkin. Vahan ollaan alettu kattelemaan mita muistetaan treenaamisesta ja ihan kivalta nayttaa. Tunnari on jossain muistissa ja ihan vauvaversiona sita on voinu tehda, samoin ruutua ja muita osattuja juttuja. Joitain juttuja tullaan muuttamaan, eli mun pitais nyt tehda kunnon suunnitelma treenaamiselle. Ongelmana ma naen tassa nyt vain sen, etta kaikki pitaa aloittaa periatteessa nollasta ja hommaa on niin pirun paljon. Mika tietty oli tiedossa. Ajatuksena on et ma suoraan opetan evl:n tahtaavana liikkeet ja sitten niista jaa vain avoon ja voivoihin helpommat versiot. Taa on nyt ajatus saapi nahda toimiiko :D Ajatus on menna kokeisiin sina paivana kun evl sujuu, mutta saahan sita aina haaveilla ;)

Viime lauantaina paasinkin sitten ihailemaan vakkyra kelpieita Lahdessa. Tassa kun kelpiet pyorii kovasti mielessa niin oli ihana vuoden kuolaamisen jalkeen paasta kattelemaan livena! Oli jokseenkin sellaisia kuin olin ajatellutkin, pienia pyorivia vakkyroita<3 (sisko on varmaan tyytyvainen jos seuraava koira on ees vahan pienempi...ehka, vaikka ainut hyva  koira sen mielesta on chihun kokoinen.). Kovasti on kauniita ja just sellaisia peruskoiran nakoisia ja liioittelemattomia mistaan suunnasta!

Vahan janskattaa sse vilkkaus, johon en Taran kanssa ole tottunut. Ja se sosiaalisuus! voi kun ne tuntui rakastavan ihan kaikkea ja kaikkia :) kylla oli ihmetys tallaisen hillityn ja sivistyneen koiran rinnalla sellainen innon maara! No vahan paastiin treenaamaan Tarankin kanssa, mutta tassa vaiheessa viela vinkeista oikein ei saa irti, kun vasta tunnustellaan mika meno meilla on.

Nyt me mollotetaan mokilla ja vietetaan mukavaa aikaa. Vahan treenaillaan ja nautitaan rauhasta.

Pari kuvaa Tarasta Lahdessa, kuvista kiitos kuuluu Ansu Leimanille! Kiitos myos kyydityksesta ja kaikesta muusta :) Kiitos myos paikalla olleille, etta sain ihailla koirianne!

Fyssarilla

Eli paivitetaas saman tien ennen kuin unohdan. Kaytiin siis Tamara Merenvallan luona, kun meille suositeltiin kevaalla 2011 hyppytekniikka kurssilla fyssarilla kayntia. En sitten ennen vaihtoon lahtoa sita ehtinyt hoitamaan, mutta nyt se hoidettiin sitten ns pois alta. Hyvin meilla meni siella, Tamara on valtavan mukava ja vaikuttaa oikein asiantuntevalta! Kiitos Hanna suosittelusta!

Tulokset oli juurikin sen suuntaisia mita odottaa saattoi. Aloitetaas hyvista uutisista: koiran kaikki nivelet, joita nyt tunnustelemaan paastiin, olivat terveet ja hyvakuntoisen oloiset. Muutenkin todettiin, etta terve rakenteinen ja terve koira. Sitten ne odotetut uutiset: Taralla olen aina huomannut olevan alaselka jumissa, syyta en ole keksinyt. Ja jumissahan se oli, mutta hyvana pidettiin sita, etta Tara arjessa venyttelee itsekseen melko paljon. Muistaakseni Tamara sanoi, etta nimenomaan alaselan toiminnallinen osa on jumissa, vaikka silla muuten oli oikein mukavasti voimaa ja vahvuutta siella. Samoin jumeja loytyi niskan ja selan yhdistymiskohdalta ja lapojen luota. Ilmeisesti jumit saatiin jokseenkin aukeamaan ja ohjeeksi tuli monipuolinen liikunta, monipuolisessa maastossa, erityisesti makista aluetta, ja niita Taran vihaamia juoksulenkkejakin tarvitaan! Sitten maarattiin tama paiva ja huominen rauhalliseksi, lahinna vain ravilenkkeja. Ja tietenkin lajitreenit aloitetaan, sekin onneksi kuului "kaskyyn". Mennaan puolentoista kuukauden paasta kattomaan miten on lahtenyt kayntiin lajitreenien kanssa.

Heti sitten illalla kun kaytiin viela iltalenkki, niin Tara ravasi sellasta tahtia, etten ma pysynyt perassa kavellen(jouduin oikeasti juoksemaan jokusen patkan)...ilmeisesti silla on parempi olo, kun sellasella vauhdilla paineli menemaan :) Tuntui hurjalta se tahti milla se viiletti, ei mennyt mun kategoriaan rauhallista lenkkia, mutta totesin etta se oli se tahti jota koira halusi kulkea, ehka se tietaa paremmin kuin mina. Vois vaikka ollakkin, etta Tara on inhonnut juoksulenkkeja sen alaselka jumin takina, koska jos se ravaa tota tahtia niin ne on kyl mulle juoksu tai vahintaan holkkalenkkeja...hyva vaan, paaseepahan itekin kuntoon ;)

Tara oli paasaantoisesti oikein natisti siella ja kayttaytyi. Kipukohtia kun hoidettiin, niin ilmoitti paata nostamalla, mutta onneksi se saatiin aina rauhoitettua laskemaan paansa. Olen kylla tyytyvainen, etta mentiin. Ja menen ilolla toistekin! Mutta nyt paastaan pian treenaamaan!!! Johan tata on odotettukin :D

Suomessa

Suomessa. Niin se vuosi vain meni nopeasti. Taran tapaaminen kentalla oli jokseenkin hauska. Ensin se tuli tervehtimaan ihan kuin keta tahansa puolituttua, hantaa heiluttaen mutta ei sen kummempaa tunnetta mukana. Siina sitten jutusteltiin vastaan tulleiden ihmisten kanssa(kiitos muuten vastaantulo komitealle! Ja suuret kiitokset Taran hoitojoukoille tasta vuodesta!!!!mahdollistitte mun kaksi erilaista unelmaa, oman koiran ja vaihtarivuoden!!!) ja keksin, etta mulla on ihan tietty aani jolla ma sanon Taran nimen, silla tavalla ettei oikein muut ihmiset ole onnisteet sanomaan samaa. Kutsuin Taraa nimelta ja sitten ilmeisesti neidin pitkat piuhat yhdistivat aanen ja minut ja siitahan se riemu repesi :D Haisin varmaan kummalliselle...tai siis Chilelle heh.

Nyt oon ollu puolisentoista paivaa suomessa ja kylla tuo koira muistaa vaikka mita. Joka lenkilla kayttaytyy paremmin ja paremmin. Tai ei se huonosti kayttaytynyt, mutta sanotaanko etta niin kuin ma haluan sen kayttaytyvan. Aloitettiin lenkeilla jo vahan maistelemaan milta tuntuu hommien teko, mutta lahinna leikin varjolla, tietty! Kylla se koira kuulkaas vaan viela osaa! Paljon meilla on treenattavaa edessa, mut voi kun se on fiksu. ja kaunis. ja ihana. maailman paras ja ennen kaikkea mun koira :D Hyvin meilla tulee jatkumaan, aivan varma juttu, kunhan jaksetaan treenata ja treenatahan me jaksetaan.

Hauska pieni juttu oli huomata jalleen kuinka helppo se on. Olin tilannut netista kevythakin, tulevaisuutta varten ja se tietenkin odotti taalla, kun tulin takas. Tara ei koskaan ole ollut hakissa sitten varmaan ihan pikku pentuaikojen. Ei mulla ole ollut hakkia tai tunnetta tarvetta sille aikaisemmin. No nyt, heti ekana yona Tara paatti, etta hakki on hanen kotinsa<3 eilen illallakin, se meni sinne heti iltaruuan jalkeen nukkumaan. Fiksu on.

Muuten koirassa ei oikein ulkoisesti ollut sen kummempaa, kuin etta tummentunut se on taas variltaan(ihanaa! se on vaan mun silmaan niin kauniin varinen) ja sitten "kulmakarvoissa" loytiin harmaita hapsuja hehe :D Kyllahan sen eman naamasta jo naki, etta valkoista tulee nuorella ialla jo naamaan. Eli nain mun 3-v koira aloitti harmaantumisen ;) noh ei se mitaan, naama blondistuu ja kroppa brunetoituu, joku tasapaino sentaan.

Me lahdetaan kohta fyssarille tarkastuttamaan tilanne, hakemaan treenivinkit ja kehityskohteet. Eka kerta fyssarilla. Ja eilen pyorahdettiin kasvattajan luona moikkaamassa, ennen kun taas ollaan eri mantereilla. Oli ihana tavata! Tara on vaan paras. Palaamme taas Taran hehkutus mielessa piakkoin;)

agility pohdintaa

Agin aloittaminen tai oikeastaan jatkaminen mietityttaa. Meilla jai kepit ja  kontaktit sen verta kesken ja itseasiassa rengaskin, etta ne joudutaan aloittamaan varmaan taysin alusta. Nyt siis olen ajatellut, etta koska vietan kaks viikkoa mokilla ja siella mulla on kuus aurauskeppia kaytossa, etta aloitetaas 2 x 2 metodilla keppien opettelu. Nyt jos jollain on hyvia vinkkeja, linkkeja jne niin tannepain tulemaan vaan! 2 x 2 on metodina mulle jokseenkin tuntematon. Samoin jos jollain ois loistavia vinkkeja kontaktiesteen rakentamisesta, siis jotain riittavaa harjoittelua varten, mutta jotain hiukan isompaa kuin pieni hakkyra niin tervetuloa myos! Voisin sellaisen mokille myos kyhata. Rengasta jos haluan harjoitella niin taitaa menna hulahulavanteen oston jo opetella Tara loikkimaan sita. Toivottavasti silla saatais idea renkaan hyppaamisesta...siina oli jotain ongelmia viime vuonna jos en ollut ihan vieressa ohjaamassa.

Loysin nyt ainakin kaks videota talle metodille, mutta viela mielipiteita, vinkkeja  jne kuunnellaan. Kauhea kun karsivallisyytta puuttuu taas itse kultakin...Noh koiran koulutus ei ole sprintti, vaan maratoni.

Taralle fyssarikaynti varattu heinakuun puoleen valiiin, etta paastaan aloittamaan kaikki treenit hyvilla vinkeilla ja yhdet nayttelyt suunnitteilla elokuulle. Jos haetaan se "vika" EH (eli siis yli 2v:n saatava nayttelytulos. H on pettymys, ERI ois jo eri hienoa) pois roikkumasta, etta kun meista tulee suuria ja hienoja valioita tietty joku paiva, niin ei sitten jaa siita kiinni ;)

Nettimaailman jarjestamista

Nain ihan vain ilmoitusluontoisena asiana, etta tassa muuttelen hiukan meidan olemista netissa. Kotisivujen yllapito alkaa tuntua monelta osalta taysin turhalta, joten aletaan niista "asteittaan luopumaan". Niita yllapidin hiukan sita silmalla pitaen, etta joskohan Tarasta olisi jalostukseen. No oli tilanne silla saralla nyt sitten mika hyvansa, niin paatin etta turhaan meilla on nettisivut. Bloggeria on kiva kayttaa ja ajaa saman asian lopulta.

Hoidan taman "valtaisan ja uraa uurtavan" muutoksen tassa pikku hiljaa. Aloitin kotisivuilta niin, etta poistin turhan latinan ja sinne jai toistaiseksi perustiedot, tulokset ja kuvia. Kuvien sijoittelua tulevaisuudessa katellaan sitten. Se sitten  miten jatketaanko blogissa tarkkoja treeniselvityksia ja muuta sekaisin, vai miten meinaan jatkaa taalla niin paatan sen myohemmin. On ehka muutenkin hyva hetki miettia mika rooli netilla on koiranpidossa ja -harrastamisessa. Siis ma olen ehdottomasti sita mielta, etta esim muiden treeniblogien lukeminen on TODELLA opettavaista ja nautin siita valtavasti. .On mielenkiintoista seurata netin valityksella mielenkiintoisia koirakoita ja tehda vaikkapa siat kuuluissaa pohjatyota pennunhankinnassa. Plus, etta toivon  naiivisti voivani puhua avoimesti asioista niiden oikeilla nimilla ja yhtalailla lukea asioista avoimesti. En tieda onko meidan blogista mitaan hyotya yhtaan kellekkaan, mutta kunhan kayn tassa tallaista roolitus pohdiskelua lapi. Ei me kokonaan netista lahdeta se on varma, terkuin valitettavan nettiriippuvainen.

Ei tassa taas talla kertaa kummempaa ;)

Palataas aiheeseen

Eli koiriin siis. Pahoittelut suomalaisten aakkosten puutteesta, kone jouduttiin fomatoimaan ja kayttis on nyt sitten epsanjaksi ja nain ollen nappiskin ulkonaosta huolimatta noudattaa paikallista saannostoa...ja kuten monella aikaisemmallakin kerralla talla kertaa mun pitais juuri nyt vaantaa adobe Illustratorin kanssa(opi paivassa kayttamaan illustratoria ja palauta koulutyo). Onhan se mielenkiintoisempaa kuin laskeminen, mutta jotenkin jo etuliite koulu vie halut tehda yhtaan mitaan. Perinteista.

Viikonloppuna on yhdet IPO kisat taalla Santiagossa, yritan selvita niita kattomaan. Viime kerralla tuntuivat olevan autottoman ulottumattomissa, mutta atlla kertaa nayttais silta et paikalle paasis julkisilla! Jos vain selvian sinne niin otan kameran ja toivottavasti saan julkaisukelpoisia kuvia :) Innolla odotan! ilmeisesti suojelua ois tarjolla jos oikein tulkkasin. On toi koirasanasto(kin) vahan hukassa viela.

Nyt siis viimeisia viedaan taalla paassa. On ihmeellista miten vuosi on karmean lyhyt aika, mun sydan jaa lattareihin. Toivottavasti saan tulevaisuudessa mahdollisuuden asua taalla pidempaankin, tai ainakin haaveilla saa. Seuraavalla kerralla tosin lahtee doggis(tai monikossa) mukaan. Viitisen viikkoa siis paluuseen, josta kolmisen viikkoa on kouluhommia ja kaks viikkoa matkailua.

Mut joo siis lupasin palata blogin asiaan, eli koiriin. Kohta paasen taas tosi toimiin Taran kanssa. Agiryhmaan sormet ristissa odotellaan paikkaa ja sen mukaan sitten paasee rakentamaan muita harrastuksia(mun omia siis). Tokoleiria odotellaan kauhealla innolla, mutta se tulee pari viikkoa mun paluun jalkeen joten mun on hiukan vaikea viela kuvitella mista me tullaan lahtemaan. Mun kuvitelma mun paluusta kentille on sellainen et ollaan vajaa viikko pk-seudulla ku tuun takas, jona aikana varmaan paaasiassa lenkkeillaan ja tutustutaan toisiimme uudestaa ja katellaan minkalainen koira siella odottaa. Samoin varmaan suhteen uusi rakentaminen jossain maarin on edessa. Varmaan alkuajat menee leikkiessa ja hakiessa sita kuuluisaa fiilista kentalla. Katellaan onko leikkiminen unohtunut ja mika muutenkin on koiran olo. Siita sitten lahdetaan pikku hiljaa tekemaan helppoja ja hauskoja liikkeita leikin varjolla. Luulen ettei nollasta startata, mutta kerrataan asiat kuin pennun kanssa. Tarallahan oli jaavat liikkeet yhtena vahvuutena(ei ne ehka nayttavia bortsutyyppisia ollu, mut eihan se bortsu ookkaan), niin ne aloitetaan samalla tavalla kuin niita aloitettiin opettelemaan aikoinaan. 

Paikkamakuu nyt siis aiheuttaa suurempaa paanvaivaa. Etenkin kun joku aika sitten huomasin tehneeni Taran pentuaikoina yhden koulutuksellisen virheen ihan kotikasvatuksessa vieraiden koirien kanssa. Kokematon ensikoiran omistaja tekee juuri tallaisia virheita. No nyt olen ainakin tietoisempi siita. Eli tosissaan paikkamakuusta on taalla puhuttu jo monen miljoonaa kertaa, koska se tosissaan on meidan kompastuskivi.

Luulen, etta me lahdetaan siina ihan nollasta. Lahden siita ettei koira osaa sita ollenkaan kentalla(arjessa ehka toinen asia). Ennen seuraavaan kokeeseen menoa meidan on taytynyt tehda MONTA, SIIS MONEN MONTA puhdasta toistoa paikkamakuusta mieluiten pitkillakin ajoilla,  ja myos pk-saannoilla. On toki aivan arvoitus olenko pilannut koko homman jo niin pahasti ettei meista enaa kokeeseen ole paikkamakuun takia...vitsit etta mua harmittaa jos asia on nain. Mutta koska en tieda en siita viela huolehdi. Lahden rakentamaan koko homman ihan uudestaan, uudella mielentilalla, uudella sanalla ja uudella suhteella(toivottavasti).

Mua on tassa muutenkin mietityttanyt miten jarjestan uudestaan elamani Suomessa. Noin vapaa-ajan harrastusten suhteen. Taran tulen jalkeenhan ekana vuonna en oikein tehnyt mitaan urheilua itse, tokana vuonna pelasin tennista pari kertaa viikossa. Nyt taalla olo aikana oon paassyt taas urheilun makuun ja haluan jatkaa omia harrastuksia koiraharrastusten lisaksi. Mulla tulee aina huono omatunto jos tayden koulupaivan jalkeen joudun jonnekin lahtemaan, ei sen koiran pida olla yksin niin pitkaa aikaa. Plus, etta kanikin protestoisi jo moista...Eli jarjestys tulee tietty riippumaan kovasti millainen lukujarjestys mulle tulee. Onko pitkia paivia yliopistolla, vai osaisinko vihdoin opiskella kotona. Koiran kanssa tosissaan olen miettinyt, etta jos lahtee siita etta autottomana ei maastolejaihin ole asiaa, niin painopiste jaa tokolle, agille ja tietty lenkkeilylle! Jos saisin canicrossia opetettua paremmin niin hieno homma, mutta tahan asti Taraa ei oo juoksulenkit kiinnostanut patkaakaan. Ihan oikeasti se ei ole laiska ja passiivinen koira, mutta ei siita kylla juoksuseuraksi ole ollut! Se saattaa seurata joku 20 metria perassa jolkotellen sellainen ilme naamalla etta "mita pahaa ma olen tehnyt, etta joudun juoksemaan?". Yksi tan koiran ominaisuuksista joka ei ole viela mulle avautunut...siis tama siita huolimatta etta koira juoksee vapaana ja saa menna sita tahtia kuin haluaa.

No siis asiaan, eli jos agikentalle selviais kaks kolme kertaa viikossa. Tokotreenauksesta en osaa sanoa, mutta kai sita joka paiva tekee jotain ja sitten kimppatreeneja vaihdellen(riippuu muistakin ihmisista). Siinapa se kai onkin. ehka siita saa itselleenkin varastettua sitten aikaa muihin juttuihin :)

Sitten olen tassa ajatellut aloitella vaeltamaan. Edes vahan. Ja jos tosta koirasta ois kavelemaan ees vahan mun kanssa niin jotain viikonloppu reissuja ois kiva tehda vaik nuuksioon tai kauemmas. Jonain paivana jos selvias vaik lappiin  vaeltamaan ihan koiran kanssa :)

Rahatilanteen mukaan yritan katella jonkinmoista valmennusta tokoon. Agi, jos vaan ryhmaan pastaan, onneks hoituu seuran kautta! Onni on kylla oma agiseura :) Tarkoitus ois aktivoitua silla puolella vahan jarjestotoiminnassakin. Lisaksi tietenkin mun on kova tarkoitus pohjustella seuraavan koiran tuloa(raha- ja elamantilanteen mukaan valitettavasti). Tietoa ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa. Ja rotu on nyt kylla varmaan varmistunut. Eikohan sielta se kelpie tule. En kylla edelleenkaan(sama virsi jatkuu) kiella etteiko nahkaakin tekis mieli, mutta olen niin kauhean kranttu. Kranttu toki olen noiden kelpieidenkin suhteen heh. 

Kai siina saa sitten seuraavan vuoden menemaan! Opinnoissakin kun vedellaan, toivottavasti, viimeisia, niin eikohan sita saa huhkia ihan kunnolla. Tavallaan ihana palata kylla, tavallaan taasen jaisin mielellani tanne. Viisi viikkoa ja sitten jatkuu :)

Terkuin turhan lopisija maailman toiselta puolelta!