Perjantai sirkuskentällä

Eli kuten tunnustettu tää viikko on mennyt treenien kannalta nihkeästi, koska ei vain olla treenattu. No tosi asiahan on se, ettei se niin vakavaa ole :) Ma-ti käytiin lappeenrannassa ja Tara oli jopa Nalan luona hoidossa hetken. Hyvin kuulemma oli menny, Iina oli kuviakin ikuistanut siitä löytyvät heidän blogista.

Kuitenkin eilen illalla oltiin sirkuskentällä Ansun opeissa taasen ja viime kertaan verrattuna ihan eri meno :) Tai mulla oli ainakin ihan eri fiilis ja treeniäkin kun oikeasti meillä oli alla, niin ei tarttenut miettiä mitä ollaan tekemässä. Tai mitä MÄ olen tekemässä.

Aloitettiin merkillä. Toistoja oli kolme, eri merkeillä. Ekalla merkillä pallo, tokalla merkillä appari heitti pallon ja kolmannella taas pallo. Lähetin vasta kun olin varma, että koira oli varma merkistä. Motivaatio ihan kiva, mutta ei käänny kohti ihan niin kivasti kuin haluan. Pitää ehkä sitä hinkata erikseen.

Jatkettiin ohjatun suunnilla. Otettiin kaksi toistoa oikealle. Eka heitin ite pallon ja seuraavalla appari heitti pallon. Ihan jees. Sitten tuli ehdotus toisenlaisesta treenistä. Koiraa pannasta kiinni, viskaa lelut ohjattujen suuntiin. Sitten koira vapautetaan hakemaan jommasta kummasta suunnasta, riippuen vähän kumpaa on kytännyt niin toiseen. Hienosti toimi molemmat suunnat ja hyvä treenivinkki! Kun nouto etenee voi alkaa ottamaan kapuloilla.

Tokalla setillä tehtiin metallin nostoa. Nyt oli kaksi omaa metallia, joista pienempää ei tykkää nostaa. Jätetään sen pienemmän nostelu nyt sitten pois, on liian pieni, eikähän se kisoissa pientä ikinä nostakaan. Vähän vinkurointia, mutta ihan jees. Tätäkin uskaltaa jo vaikeuttaa.

Vikana tunnari. Kasa ja oma piilon, ekaksi vasemmalle. Tarahan meni kasalle ja haisteli, josta kutsuin pois. Lähetin uudestaan ja taas kasalle. Nyt menin lähemmäs ja löysi oman. Toka oikealle puolelle, se hyvä. Kolmas kasan taakse. Hyvä. Tästä palautteena, ettei pidä pelätä epäonnistumisia. Olisi voinut antaa Taran tuoda väärän ja todeta vaan ettei se ollut se. Kyllä sen pitäisi sellainen kestää. Nenäjutuissa yleensä kestääkin :)

Ennen kaikkea tietty oli ihana kuulla, että Tara ON edistynyt! Aina ihana kuulla positiivista palautetta, mutta etenkin viime kerran jälkeen ku nähtiin Ansun kanssa niin olin jo ulkoistamassa koulutusta;) No tiesinhän mä, että on väliaikainen mielentila. Hieno piski!

Tänään sitten vietettiin metsälenkillä reilu kaksi tuntia ja tulipahan testattua, että hakee Tara muiden hajuisia keppejä myös. Esineruutua pitäis ehkä alkaa treenaamaan ;)