Tiikeri ui.

Tiikeri sai tänään kommentin uimakoulu tädiltä - se ei näytä yhtään Tiikeriltä. Noh daa, ei sillä olekaan raitoja, mutta henkisesti Tiikeri on kyllä ihan Tiikeri.

Tikru pääsi siis ekaa kertaa uimaan hyvinkäällä ja sai uittotädin tietty seurakseen. Siitä pikku hiljaa alkoi kuoriutumaan ei-niin-vastentahtoinen uiskentelija. Ja isoin ihmetys oli ehkä se, että paras kaveri sinne veteen oli kumilelu, joka tuntui olevan pienen pojan tuki ja turva "isossa" altaassa. Kumikoiran perässä pieni Tiikeri melkein pomppi altaaseen, pelastaakseen tuon toverinsa allashädästä- Tekniikka sillä oli kiva, kunnolla se pisti menemään siellä altaassa. Voinen todeta, ettei pieni eläin ole piiiitkään aikaan ollut noin väsynyt kun kotiin pääsi. Yksinoloaikanakaan ei ole jaksanut puuhailla juuri mitään.

Tarasta oli tylsää jäädä yksin kotiin. Ei varmastikaan olisi ollut, jos olisi ymmärtänyt mihin me mentiin.

Leuto talvi = treenaa ulkona

Kyllähän tässä lunta ja pikku pakkasta kaipaa, mutta lähinnä valoisuuden takia. Muuten olen tosi tyytyväinen tähän säätilaan, ulkona treenaaminen onnistuu kätevästi! Ei vaan viime vuonna samaan aikaan...

Eilen käväisin Veikkolassa hallissa treenaamassa. Tara aloitti ja samaan aikaan lähellä aksailtiin. Taraakos se ärsytti ja lähtökohtaisesti sillä keitti yli ja ääntä tuli. Tein vähän jääviä ja ruudun paikkaa. Noutoa myös piti treenata, mutta jätin sen välistä - mielentila ihan väärä ja siinä on nyt päästy niin paljon eteenpäin ettei kannata pilata.

Tikrun kanssa aloitettiin vauhtinoudolla - ääntähän sillä tuli. Kierrokset paukkuu yli. Tohon on keksittävä jotain - ehkä samaa mitä Taralla? Treenattiin kiertämistä, tässäkin huutaa. Testattiin ekaa kertaa muualla kuin kotona kosketusalustaa, ihan lyhyt setti ja tiesihän tuo mitä oli tekemässä :) Loppuun perusasentoa, ihan ok - vielä hakemista on, mutta suunta oikea.

Tänään taas iltapäivällä Hannan kanssa - Tara aloitti luoksetulon stopeilla, jotka kahden pallon leikillä. Tosi hyvin, vaikka itse sanonkin. Taran stopit on tosi kivan näköisiä, kun onnistuvat! Tykkään hurjan paljon. Maahanmenot taasen jotain ihan muuta...miten voi koira mennä niiiiin hitaasti? Lopulta tehtiin niin, että Tara jäi kauemmas istumaan(muista opettaa eteenmeno, niin ei tartte itse kävellä ;) ), kutsuin koiran ja vahvoilla avuilla ihan lähelle maahan, Hanna palkkas vierestä sitten heittämällä lelun. Nyt parani, otettiin ehkä kolme toistoa.

Tehtiin ohjatun suuntia, ne oli huonontuneet. Nyt palattiin taaksepäin ja tehtiin ihan heittämällä palloa. Tätä lisää. Ruutua ja sen paikkaa - tällä hetkellä mennään yrittää, yrittää ja onnistuu -taktiikalla. Ruutuun Tara "osaa" juosta, mutta paikka on epäselvä ja annan sille paljon aikaa etsiä se oikea, jotta oma aktiivisuus kasvaa. Näissä on väläytellyt upeita suorituksia, rutiinia haetaan treenin kautta ja varmuutta paikkaan. Loppuun vielä noutoa, sama setti kuin ennen joulua: ensin pito(hyvä!), sitten hiljainen heitto ja haku. Toimii edelleen tosi hyvin. Tähän vielä perään lisättiin kapula suussa "tehtävien" tekeminen - seuruuta ja jääviä. Piti hyvin kapulaa! Nouto on mennyt hurjasti eteenpäin ja tällä tiellä jatkan - mielentila alkaa olla lähempänä sellaista järkevää!

Tikru teki vauhtinoutoa...huutaa edelleen. Nyt täytyy miettiä muutosta tohon. Leikitin sitä vähän purkaakaseni kierroksia, mutta ei laskenut. Kierroissa edelleen sama homma, huutaa - pitääpä miettiä. Ehkä naksulla? Saisko sillä alhaisempia kierroksia? Seuruuta lyhyt pätkä - ihan ok, mutta joten siitä pitäisi nyt mennä eteenpäin. Pari toistoa taas kosketusalustaa - hyvä. Loppuun ekaa kertaa ohjatun suuntia namialustoilla - nopeasti vaan tuntui menevän oppi perille. Ja nopea se kyllä on myös liikkeistään!

Taran kanssa ensin sai opetella nostamaan kierroksia ja hulluttamaan koiraa, sen jälkeen kun ne on nostettu tappiinsa, niin pohdiskellaan että missä kierrosluvuissa halutaan mikäkin liike suorittaa, että pakka pysyy kasassa. Toisin sanoen, nyt mietitään miten niitä lasketaan.

Tikrun kanssa kierrokset nousee tuhanteen jo ennen kuin mitään on edes tehty. Nyt pitäisi muistaa ja hyödyntää mitä olen Taran kanssa oppinut kierrosten laskemisesta ja oikeasta mielentilasta treeneissä. Tämä erityisen tärkeää nyt, kun tuota ääntelyä näkyy enemmänkin...Se ei voi jatkua tuollaisena. 

Joulua ja tokoa

Rauhaisaa Joulua kaikille ja Hyvää Uutta Vuotta koko meidän pesueelta!

Eilen käytiin illalla vielä tokoilemassa ja nyt oli mun osalta niin hyvänmielen tokot, ettei rajaa! 

Taran kanssa tehtiin ruutua, nouto - pito ja hiljainen noutu, jääviä ja sivuaskelia.

Ruudussa paikkaa, toistoja tehtiin ehkä 6(?) ja siellä oli pari ihan helmeä joukossa. Treenattiin paikkaa ja appari heitti lelun ruutuun. Tara hakeutui syystä tai toisesta ruudun musta katsottuna oikeaan reunaa ensin. Pakko mainita kuitenkin se mieletön työvoitto, kun Tara alkoi kiihtymään ja yhdellä kertaa lähti ruutuun huutaen - kielto ja koira takaisin. Rauhoittelin sitä siinä, syötin nameja ja tehtiin uudestaan. Mitä tekee koira? Täydellisen ruutuun menon! Hiljaa ja suoraan oikealle paikalle. Siinä kohtaan olin ehkä itsestäkin aika ylpeä, samoin kuin Tarasta! Aivan mielettömän upeaa, onnistuin muuttamaan Taran mielentilaa - osaan arvostaa, tämän kaiken huutohistorian jälkeen :)

Noudossa taas "Sirken pitotreeni", Tara alkaa pari kertaa menentettyään kapulan pitää siitä todella kiinni! Siihen perään vielä kaksi noutoa, jossa heitän - palkkaan lelulla - otan uudestaan perusasentoon ja lähetän noutamaan. Tara meni ravilla, mutta nyt mulle tuo vauhti on aivan sama -se meni HILJAA. Palautus meni jo laukalle. Se oli rauhallinen ja keksittynyt! Hieno Tarppa!

Jääävät eivät tänään olleet erityisen kivoja. Tosin nyt voin ehkä mennä itseeni, että olen niitä unohtanut treenata. Plus, että olen ne alunperin opettanut lelulla ja eilen palkkailin namilla. Kokeillaas lelua uudelleen.

Sivuaskelia ja käännöksiä tehtiin Hannan valvovan silmän alla ja saatiin loistavia korjausehdotuksia! Eikun kotitreeniin.

Tiikeriä en ollutkaan uskaltanut tokottaa sitten kotiinpaluun jälkeen, muistissa oli vaan hidas omistaja ja häiriöherkkä keepi. Ohjelmassa oli noutoa, kiertäminen, seuruu, perusasento ja jäävistä istuminen ja maahanmano.

Noutoa vauhtinoutona, kaksi toistoa joista tokalla päästi ääntä eikä meinannut irrottaa kapulaa...hmm...tähän täytyy nyt miettiä jotain, ehkä vähemmän hetsausta?

Kiertäminen oli "haasteellista", Tikru nimittäin otti sieltä suljetussa kulmassa olleita putkia...anonyymit putkihullutkelpiet ry on jo myöntänyt jäsenyyyden. Ensi kerralla vaihdetaan palkka namiin, jotta saadaan toistoja enemmän ja leikkimiseen menevä aika ei vie keskittymistä tehtävästä. Tikru kyllä huusi tässäkin, eli täytyy katsoa vaikuttaako tokoon, se kun ei Taran tavoin ainakaan vielä jää päälle sillä tokossa. Arjessa tosin vähän, joten mennään taas häilyvillä vesillä.

Seuruuta. Treenataan lisää, ei siinä sinällänsä muuta.

Perusasentoa, Hanna sai meille vinkattua miten jatketaan eteenpäin! Ihanaa, kun ulkopuolinen silmäpari tietää missä ohjaaja mokaa! Ehkä sillä on vielä joku päivä perusasento :)

Jäävät oli tosi kivoja, kunhan mä maltoin tehdä koiran tason huomioiden. Iloinen yllätys, jota en ollut ajatellut, oli että Tikru todella ei tarvitse istumiseen tai maahanmenoon käsimerkkiä - molemmat toimivat suullisella käskyllä hyvin!

Yksi asia myös mikä Tirkun treeneissä tuli nyt esiin, oli että toki halli oli tyhjä ja häiriötän, mutta Tikru jaksoi keskittyä! Toki tuon ikäisen ei edelleenkään kuulu odotella treeneissä kauhean pitkään tekemisen välillä, mutta kyllä se vaan on kehittynyt huimasti! Etenkin kun pelkkä purinan pohja on sille haaste. Mä luulen, että huomioiden herran tempperamentin ja luonteen, niin käy siihen käsky opetellaan varmaan piakkoin.

Oli kiva treenata Tikrun kanssa! Sitä se ei aina ole ollut, kun on tuntunut ettei se yhtään ole ollut lapasessa, tai ettei sillä ole ollut korvia. Kyllä se on vaan hieno, kun itse osaisi vain kouluttaa sen ;)

fyssarilla

Käytiin tänään tsekkaamassa tilanne fyssarilla molempien koirien kanssa. Tara oli jumistaan huolimatta tavallista paremmassa kunnossa! Toivottavasti kiitokset menevät perille tätä kautta, kiitos sinne minne se kuuluu Taran hyvästä hoidosta! Lihaksikkaassa kunnossa oli.

Tiikeri oli hyvässä kunnossa ja ihan ikäisensä oloinen, nivelet tuntuivat fyssarin käsiin terveiltä(eli ainakaan tällä haavaa ei tarvitsisi jännätä luustokuvauksissa ensi keväänä) ja hyvät liikeradat järjestään kaikissa. Taipuisa ja elastinen tyyppi. Tiikeri antoi käsitellä itseään nätisti ja rentoutui käsittelyn jälkeen. Ainut asia, joka pisti silmään ja jää tarkkailun alle on pientä vinoutta lannerangassa(lihaksistossa siis). Ei mitään vakavaa missään mielessä, mutta nyt tarkkaillaan ja vähän jumppaillaan, ettei kehity tuon pidemmälle!

Joskohan mä kykenisin selittämään tarkemmin: Tikru esim istumaan mennessään "nojaa" oikeaa kylkeään pikkuisen enemmän ulospäin ja sama toistuu makuulle mennessä, mutta ilmenee niin että jättää vasenta jalkaa edemmäs, jolloin kylki oikealla kaareutuu inasen. Tämä näkyi erityisen usein, kun mä pyysin Tikrua istumaan - eli mahdollisesti odotti namia. Namikäsi mulla on usein ollut oikea jos seison edessä, jolloin koira on inasti kiertynyt sitten valmiiksi palkan suuntaan.

Kuten todettu asia ei ole vakava ja siihen päästään helposti reagoimaan, ettei puolieroa synny. Tämä on kuulemma helppo tapahtua, jos koira on löysä lannerangasta, niin kuin pennut tässä iässä. Oli tosi hyvä käydä nyt ja näin ollen mä pääsen kiinnittämään enemmän huomiota tuohon palkkaussuuntaa ja -käteen! Osaan myös tarkkailla asiaa ja jumpata tyyppiä. Takaisin ei tarvitse ihan heti mennäkkään, suositus kävi, että sitten kun siltä tuntuu :) Tara sen sijaan menee maaliskuun alussa.

Vaan yhteen kuulutaan

Lauma kasassa ja oikeassa osoitteessa. Tara ja Ralf-kani saivat taas olla ihanassa tutussa hoitopaikassa, josta kumpikaan ei olisi ollut palaamassa kotiin. Ralf olisi varmaan jäänyt sinne enemmän kuin mielellään... Tiikeri taasen koetteli hermoja toisaalla, tällä kertaa puoli-enon kurissa. Siellä olivat koirat tulleet toimeen loistavasti ja hoito ollut viiden tähden arvoista! Ihmisparkojen hermojakin ehkä koeteltu...

Tuhannet kiitokset jälleen molemmille hoitopaikoille! Sain olla huoletta työmatkalla, jälleen ei sanat riitä kiittämään kaikkea.

Nyt tässä on päivä oltu omalla porukalla ja vähän ehditty treenimäänkin jo. Molemmille kapulatreeniä, pitoa ja Tarpalle palautusta. Täytyy sanoa, että Sirken vinkit pitotreeniin tuntuvat purevan. Luovutuskin tosi kiva! Testasin vielä kahden koiran yhteistreeniä arkikäskyillä. Ja täytyy kiittää hurjasti Tikrun hoitopaikkaa, odotuskäsky on mennyt perille tosi kivasti! Iitulle taasen kiitokseksi, että hihnakävely, vaikkei Valo-tasoa, sai kiitoksia ja sujuu jo niin ettei tarvitse itkeä :)

Pyörähdin sunnuntaina messarissa ja sieltä tarttui mukaan jos jonkinmoista. Pääälimmäisenä ehkä uusi peti, koska Tiikerihän on tuhonnut omansa totaalisesti - sitä pidetään kotona lähinnä että saa purkaa energiansa siihen.

Tässä ei nyt oikein tiedä mitä tästä säästä haluaisi, mutta jos jotain hyvää haluaa kaivaa ei-talvisesta kelistä niin jäljestyshän olisi vielä mahdollista. Tosin jos ei mitään muuta niin jälkikeppejä pitäisi käydä poimimassa treeniä varten.

Tiikerihän ei nyt koulutuksellisesti ole ollenkaan sillä tasolla, jossa Tara oli samanikäisenä, eikä silläkään tasolla jossa mä kuvittelin kelpieni olevan. Olen asian suhteen kuitenkin nyt ollut itselleni armollinen ja me nyt edetään hitaammin. Tuo herra-T on niin erilainen, että mulla on kova oppiminen miten sen kanssa treenataan. Mutta joku pivä me opitaan molemmat :)  Sille oli tällä erää mun poissa ollessa tullut selkään hurjasti pituutta! Huomasi niistä takeista, jotka mä olin sille hommannut(jotka se myös 5viikossa tuhosi :D), että jäivät selästä lyhyeksi. Se näyttää nyt siis enemmän kelpieltä, kuin pelkältä vieterijalkaeläimeltä. Yritän saada tyypistä kuvia tänne pian, koska kohtahan se täyttää 10kk! Mihin tämä aika menee, ei voi ymmärtää. 

Jahdataan karkaavaa aikaa, mutta tehdään se yhdessä

Maananatain tokot olivat jokseen yksioikoiset. Tara jäi kotiin ja Tiikeri huusi laidalla. Palkkasin hiljaisuudesta, mutta kyllähän se siinä yhteenmenoon jaksoi varmaan tunnin huutaa. Uskomaton!

Tiistaina tungin Inkan matkaan jäljestämään. Tiikeri sai 150m metsäjäljen, nameja joka askeleella, vaikka edelleen turhaan suurin osa. Kolme 90 asteeen käännöstä. Alkuun jäljestys oli hektistä, mutta loppupuolisko tosi kivaa tarkkaa työskentelyä. Kulmat meni oikein hyvin!

Keskiviikkona Taran aksat, Tikru mukana huutamassa. Tara oli super! Kuuden esteen ympyrää, jossa välistävetoja ja takaakiertoja molempiin suuntiin. Sitten tekniikka radan pätkä, jossa takaakiertoja ja ennakoivaa valssia, siinä olikin meille opettelemista Tarasta se oli alkuun kummallasta. Kontaktit törkeitä, mutta ei voi koiraa syyttää.

Torstai tylsä päivä koirilla, illalla onneksi päästiin yteislenkille Hannan, Nitan ja Demin kanssa.

Perjantaina Tikrun aksa, tyyppi parantaa vaan! Valsseja ja PERSJÄTTÖÄ. Olin ehkä "hiukka" skeptinen jälkimmäisestä, mutta hieno tyyppi. Oli kuulemma aina kun ohjaus onnistui niin vain katsonut seuraavaa estettä, etenkin valssissa. Lisäksi pussia - hieno, pimeää putkikulmaa...tyyppi irtoaa sinne ihan itse. Mä niiiin ymmärrän kelpie omistajien "se irtoaa putkeen radan toisesta päästä vaikka suu olisi kohti taivasta" -oloa, olen sellainen itse. 

Tämän jälkeen vein Tikrun hoitoon ja muut menevät tänään. Tämä blogi on hetken taasen hiljainen. Tara oli söpö kun nukuin sen kanssa yön lattialla - tai sen pari tuntia, jotka ehdin nukkua lähtötohinassa.

vkl

Meni kauhean nopeaa tahtia! Viime keskiviikkona Taran aksoissa oli ratatreenit, jotka yllättäen meni ihan hyvin. On ollut kiva päästä haastamaan itseänsä tossa uudessa ryhmässä, kun radat on mulle haastavampia kuin aikaisemmin. Sitä oppii enemmän! Radalla oli välistävetoja, mutta meille(lue mulle) haastavin oli vaikea keppikulma. Se onneksi saatiin toimimaan. Kontaktit oli tärkeitä, siitä tosin saa syyttää vaan ihan itseään. Ens vuoden alussa ei kisata vaan treenataan ne kuntoon.

Torstaina oli koirilla tylsä päivä, kävivät yhdessä palaverissakin mukana. Tiikeri käyttäytyi hyvin! Ei ollut mahdoton pyörremyrsky.

Perjantaina oli penneaksa. Tehtiin pussia-hyvin, keinu ja bang-game - hyvä, valssia kuudella esteellä ja lauantaimakkaraviipaleet kädessä - SCARY! Tyyppi iski kiinni kuin Tiikerin kuuluukin, sormet ovat hiukan traumatisoituneet siitä vieläkin. Loppuun vielä putkijarru, mun käskytys edelleen myöhässä, sama juttu kuin viime kerralla. Illalla saatiin kyläilemään penne Nokkis & omistajansa, Tikru oli onneksi väsynyt treeneistä niin se oli nätisti portin takana, muuten täällä olisi ollut karmea riekunta koko illan.

Lauantaina pentuetapaaminen. Se se vasta olikin pyörremyrsky kun iiiiso lauma keepilapsia ja vähemmän lapsia riekkui. Tähän lisäksi ajettiin peltojäljet. Tikrulla noin 100m, edelleen nami joka askeleella ja askelväli normaali mulle. Meitä oli mukana auttamassa ja antamassa tukea Jilla-isoäidin Linda ja täytyy sanoa, että oli tosi helpottavaa välillä saada tukea siihen vierelle, ettei tartte miettiä kämmäkö itse. Tikru veti hienosti! Kerran tai pari kävi istumaan alkujäljestä, mutta muuten kiva vetopäällä, tarkkuudesta huolehdin mä, jokunen askel sieltä jäi välistä mun takia. Pituus oli ok, ihan lopussa oli vähän väsyneenoloinen. Lisäksi Linda leikitti Tikrua mun pyynnöstä. Oli ihana nähdä muita ja sukulaisia! Kiitos kaikille!

Sunnuntaina olitiin Sirken koulutuksessa Taran kanssa. Meillä oli 2*20min aikaa ja meille olin ilmoittanut aiheeksi noudon ja ääntelyn. Aloitettiin pidoilla, koska olen vältellyt niitä. Aikasempi tekniikka istuttaa koira ja antaa kapula suuhun on paineistanut ja tehnyt pidosta ikävän. Nyt Sirke ehdotti, että koiran edessä kapualaa vedetään ja kun koira ottaa kiinni palkataan. Tarkoitus on nostaa pidon arvoa ja sitä, että jos kapulasta ei pidä kunnolla, niin siinä menettää palkan. Toimi kivasti, jatketaan tuota :) Metalliin, josta Tara ei pidä, Sirke näki kaksi vaihtoehtoa. Joko mennä kurin kautta, eli metalli haetaan oli mikä oli tai siitä tehdään tosi kiva. Mutta myös totesi, että paremmin pidon kautta metallin epämiellyttävyys vähenee, mikä on oletettavaa meidän kohdalla! Periksi Taralle ei toki myöskään voi antaa, jos jotain tehdään niin se tehdään, ei ole Taran asia päättää.

Lisäksi todettiin, että kapulalla on Taralle liian kova arvo, tämä arvo pitäisi saada siirrettyä palkkaan ja kapulan palauttamiseen. Tara menee kapulalle kuin saaliille ja mulle sen tuominen on kuin pakollinen osa. Ääntelyy  mietittiin, että patoamisen opettaminen voisi toimia. Opettaa koiraa purkamaan turhaumat ja odotukset palkkaan ja tehtävän suorittamiseen. Itselle muistiin, että Veera otti muistiinpanot tästä. Tätä täytyy jatkaa myös! 

Tara ääntelee helposti turhautumista ja sitten itsehallinnan puutteesta. Ääntely on monimuotoinen ongelma, joka voi johtua niin monesta asiasta, että sen hallinta ja täyspoistaminen on vaikeaa. Huh...tiedetään. Koran vire- ja mielentilanhallinta ei ole mikään pieni asia. Ja sillä jatketaan. Mulla on Taralle edelleen tavoite tokossa, koska muuten en treenaisi. Onneksi ympärillä on hyviä treenikavereita, jotka jaksaa tsempata. Ei tässä pidä luovuttaa ennen kuin ikä tulee vastaan.

Tikru sai tehdä keppejä 2x2, jossa sain vähän apua. Tuijottaa mun palkkakättä, joten appari olisi tärkeä. Lisäksi jos jään odottamaan toiminnan tarjoamista, niin Tikru tarjoaa maahanmenoa. Purinan pohja lisäksi vei pienen pojan nenää. Huoh. Lyhyet nopea tempoiset treenit olisi ainoa oikea ratkaisu tuon koiran kanssa, harmi vain että ohjaaja on hidas. Lisäksi Tikru sai tehdä bang gamea myöhemmässä välissä.

Illlalla Tiikeri ja Tara saivat jäädä yllättäen porukoille hoitoon. Tikru oli yllättänyt positiivisesti ja käyttäytynyt! Nyt sen uskaltanee jättää sinne joskus toistekin joksikin aikaa. Olin aivan varma, että Tikru aiheuttaa kauhean myrskyn, mutta kyllä se vaan on kasvanut :) Hieno Tiikeri Silakanpoika!

hyppytekniikkaa vauvoille

Saatiin lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus Vapun yhden kerran hyppytekniikkatunnille. Sinne me sitten suunnattiinkin Tikrun kanssa eilen illalla.

Vauvat luonnollisesti tekivät vauvojen helppoja juttuja ja halusin vain kuulla mielipidettä, että onko tässä vaiheessa jotain mitä pitää huomioida. Vappu arvioi kelpievauva-paran mediksi :D no ei se nyt niin tarkkaa ole.

Tehtiin kolme toistoa ihan perussarjaa 5 hypyllä speedpumpeilla, medietäisyyksillä 5 askelta. Seuraava oli pitenevä sarja viidellä hypyllä 5-6-7-8, mutta suositteli jatkamaan tuota ehkä tällä hetkellä 4-5-6-7. Loppuun helppo kolmen hypyn perussarja.

Totesi, ettei tässä ole mitään huolehtimista. Tikrulla oli ekalla perussarjalla takajalat ihan hötkyn kötkyn, selkä ei joustanut yhdellä toistolla, mutta rytmitys onnistui. Tikru on lihaksistoltaan kehittymätöntä ja etenkin syvät selkälihakset odottavat kehittymistään. Me ollaan menossa fyssarille Tikrun ja Taran kanssa joulukuussa, joten siellä sitten saadaan tilanne tsekkaus siltä puolelta. Tuo kehittymättömyys ei sinänsä ole yllätys onhan se ihan keskeneräinen, mutta syvien puute oli yllätys siinä mielessä, että sillä on jo nyt parempi vartalonhallinta kuin Taralla vieläkään. Rotuominaisuusko? Taralla tilannetta on helposti parannettu pienillä harjoitteilla.

Asennetta vaan lisää, suoritukset oli kuulemma takakireitä. Muuten Vappu totesi, että tekniikka treeniä kerta kuussa tässä vaiheessa ja ei tässä ole vielä mitään huolta tai hätää. Pennut kasvaa ja kehittyy ajallaan.

Tällä viikolla

Keskiviikkona oli Taran aksatreenit. Aiheena oli välistävedot. Todettuna, että koira tekee edelleen hienosti kun vain ohjaaja tekis kans. Taralle toimi tällä kertaa ainakin takaperin ohjaus tosi kivasti, muistaakseni lisäksi paremmin meni vasemmalta oikealle.

Perjantaina Tikrun aksatreeneissä putkijarru -se siitä putken treenaamatta jättäminen. Putkijarrussa on vielä työstämistä. Tehtiin pussia, ei siinä ongelmia ja vielä valssia. Päällimmäiseksi taas jäi mieleen taas, tämä meidän yhteistyön puute ja se, etten vielä luota Tikruun treeneissä. Vaatii kovaa työtä. Vähänkään enemmän häiriötä ja Tiikeristä on kauhean montaa asiaa siellä mitä katsella. Lisäksi mä yritän idioottina harjoittaa samalla malttia ja hallintaa. Ei näin. Hallintaa toki pitää olla, muttei se ole se mitä siellä treenataan.

Tänään Tikru pääsikin taasn jäljestämään. Noin 100 metrin jälki, namit edelleen joka askeleella - niitä PITÄÄ vähentää ja yksi purkki välissä. Jälki meni kivalla tahdilla, alkuun söi enemmän ja oli hitaampi, loppua kohden vauhti kasvoi(sain juostakin siellä). Ongelmaksi hiukan muodostui, jos jäljestäminen keskeytyi jonkin takia tai se hävisi kesken - Tikru  helposti lähti takajäljelle syömään nameja, jotka jäivät välistä. En ole ihan varma kuinka pitkälle se olisi kannattanut päästä, mutta pidin liinan reippaalla tuntumalla, kun alkoi syömään takajäljeltä nameja. Tämä tapahtui pari kertaa koko homman aikana. Paremmat jäljestäjät vinkkejä? Muuten normaalisti annan koiran tarkistaa rauhassa noin parin metrin säteellä, ennen kuin otan liinasta kiinni. Tikrusta näkee selkeästi kun se alkaa haahuilemaan. 

Takajäljelle en sitä kuitenkaan halua rohkaista menemään...Muuten vielä pidempää jälkeä ja reippaasti nameja pois. Draivi on hyvä, niin kuin aina :) Mun pieni jälkikoira.

pari tulosta ja jälkeä

Perjantaina me mentiinkin vasta myöhemmin aksailemaan ja Tara teki pääasiassa puomi-keinu erottelua. Meni hyvin. 

Eilen sitten oli aktiivipäivä. Taran kanssa osallistuttiin Janakkalassa aksakisoihin. Tuloksilla ei tänäänkään juhlittu. molemmilla radoilla 15vp. Ekalla radalla virheet tuli kepeiltä, A:n ylöstulo ja yksi rima, tokalla rima, keilto putkelta(tuli ohi) ja joku mitä en muista/saa selvää. Pari työtapaturmaa, tokalla radalla mä sain Taran parempaan vauhtiin. Noh eteenpäin. 

Illalla mentiin vielä moikkaamaan aina yhtä hurmaavaa bc-pentua Nokkaeläintä. Voi sitä pennun iloa. Tehtiin jäljet, Nokkis oli samanoloinen kaahottaja kuin Tikru on ollut :) Tikru tekikin kaksi lyhyttä jälkeä, ekalla ohjaaja oli typerä, mutta Tikrun motivaatio kantoi hienosti! Tokalla olikin jo melko kaahotusta. Molemmilla oli pienet janan alut ja tokalla oli pikkuisen epävarmutta, mutta niin se vain sen poimi. Tokalla olin pidentänyt askelväliä, mutta nameja joka askeleella - ei niin, että niitä kaikkia syötäisi todellakaan. Kolme jälkeä tällä viikolla, tosi kivasti.

Mun täytyy nyt ajella näitä jälkeä vielä kolmisen viikkoa. Talvella ajetaan sisään kepit. Keväällä sitten palaamme asiaan.

Jakaudun kahteen

Viime viikolla perjantaina oli vielä Tikrun pentuaksat, nyt oli ihan eri meininki kuin edellisellä kerralla - tai karkashan se kerran, mutta sillä alkoi olla käsitys mitä siellä puuhataan ja osassa keskittyminen ihan eri luokkaa! Putkeen tuota tyyppiä ei ehkä tulla turhaan lähettämään, eikä sitä ehkä ihan oikeasti treenata enää. Putket vetävät kuin magneetit. Nyt on hyvä jättää ne.

Lauantaina nähtiin sitten pentuesisaruksia, kun mentiin häiriökoirailemaan pelastuskoirien treeneihin. Sinänsä meidän arvo taisi häiriönä olla aika nolla, kun mä en bongannut yhtään koirakkoa, eikä meitä oltu nähty. Eipä siinä meillä oli oikein hauskaa! Kamun blogista(linkkipalkki oikealla) löytyy joitain kuvia :)

Sunnunntai oli koirille tylsä, mä olin erinäisissä kisoissa hommissa koko päivän.

Maanantaina oli tokotreenit. Ennen muiden tuloa tokottelin yksin Taran kanssa, tarkoituksena oli ettei tehdä kisamaista, jota muut tekivät. Mä leikin tuomaria kisamaisen ajan ja todettakoon, etten olisi niissä kisoissa olla osallistumassa ;) Sellaista settiä lensi, että.

Tara oli tehnyt niin hyvän treenin, että käänsin takkini ja tehtiin osa AVOn liikkeistä kisanomaisesti. Tara teki tosi kivasti! Noudossa puutuin huutamiseen ja lopulta saatiin puhdas liike. Pitää muistaa antaa käsky hyvin rauhallisesti ja matalasti. Sama homma muuten ruudussa. Luoksetulo oli ihan super! Pysähtyi kuin seinään. Seuruu ei edelleenkään teknisesti kauhean kivaa, mutta koira oli innokas. Mites mä saisin väännettyä teknisesti kivempaa?

Tiistaina käytiin moikkaamassa kuukauden Tikrua vanhempaa staffia Sipoon koirametsässä. Koirat saivat riehua, ihmiset lörpötteli. 

Keskiviikko käytiin aamulla jo purinalla. Tarkoitus oli Taran kanssa tehdä keinua, tosi kivasti! Keppejä oli tarkoitus tehdä ihan pari, mutta ei mennyt kuin strömssöössä. Sisäänmeno ja vikat kaksi väliä. prkl. Janakkalaan kaiken lisäksi ilmottu. Tiikeri niiiin opetetaan 2x2:llä.

Tiikerin kanssa leikin siinä välissä ja vähän teki takaakiertoja ja vauhtinoutoa. Sitten otin vielä Taralla keppejä. Jokunen virhe tuli, mutta sainn lopetettua ok suoritukseen. Voi voi.
Illalla siten ohjatut aksat. Rata oli mulle, näin lähinnä ykkösen ratoja vääntäneelle, haastava! Mutta sitä tässä oikeasti haettiin, kun pyysin ryhmän vaihtoa. Ja kun saa haasteita niin siinä sitä oppii ja kasvaa. Tarahan edelleen ohjautuu juuri niin kuin sen ohjaa ja näin ollen kaikki on vain musta kiinni. Olen tosi iloinen, että päästiin uuteen ryhmään! AI NIIN ja aamun keppikarmeudesta ei ollut muistoakaan. On se jännä juttu. Tiikeri karjui treenien ajan häkissä, mitäpä muuta Tiikerin tarvitsisikaan tehdä?

Tara aka hurja aksakoira

Aloitettiin uudessa aksaryhmässä, oikeasti aloitettiin jo viime viikolla, mutta emme päässeet silloin paikalle. Ryhmä on täynnä kisaavia ja me taidetaan olla sieltä selkeästi kehitystä tarvitsevasta päästä...Meillä olikin sitten taidon tarkistusrata ja rata sinänsä oli mielestäni oikein mukava. Siinä näki ekalla kierroksella eti ohjaajan radanlukemisen kokemattomuuden, pari tosi surkeaa ohjausvalintaa. Tokalle kierrokselle katselin muita ja korjasin oleellisimman virheet pois. Ei sieltä virheetöntä rataa tullut silloinkaan, mutta uskallan sanoa jopa, että hyvin meni!

Tara meni tosi hienosti. Keinulla on vielä töitä, sen näkee että joka ikinen kerta ekalla kerralla vauhdista tulee lentokeinu. Sen erottelua täytyy treenata. Välistävedot meni, kun itse ne teki ja kepitkin meni kivasti! Kontaktienkin treenaaminen on vielä listoilla. Rakki sai vielä kehuja :) Aina ne tietenkin lämmittää kovin omistajan mieltä. On se vaan muutenkin ihana. Käytii sen jälkeen moikkaamassa vielä illalla siskoa ja Tara oli aivan laamamaisen rauhallinen, mua ei uskottu kun yritin selittää kuin tulta ja tappuraa se koira on aksakentällä.

Tässä pohdiskelin, että joskohan vielä kisoihin pari kertaa, Janakkalaan ja Lappeenrantaan ehkäpä. Kaitpa ne ilmot vois laittaa menemään...Janakkalaan ei ainakaan tänää vielä ollut ilmonnut turhan montaa koirakkoa.

hups

Täällä on harvoin kuvia, joten tässä melkoinen pläjäys. Treeneistä sen verta, että viime maanantaina tokoiltiin Mantereen Niinan valvovan silmän alla - häiriötä. Lopputulema on että lisää vaan! Tara kyllä alkoi vastaamaan treeniin erittäin hyvin. Häpeän nurkassa, ihan liian vähän treenattu.

Tikru aloitti pentuaksan ohjatut treenit perjantaina kauniisti näyttämällä, että namipalkka on tällä hetkellä oikea valinta ja lelupalkkausta harjoitellaan. Se leikkii, mutta on hiomaton timantti, eikä kovassa häiriössä vielä palkkaudu leikistä samallailla kuin namista. On kyllä sitäkin ahneempi :D Putkihullu ja eteenlähetyksissä kunnon kuppi. Eikä se ois varmaan eka pentutreeni eikä mikään, ellei penne(teini varmaan ihan kohta) olisi karannut pari kertaa. Minkäänhän sille ei mahda, että on vilkas ja ehtii unohtamaan mitä oli tekemässä.

Lauantain lähdettiin loistoseurassa Hanna, Nitan ja Demin kanssa päiväpatikoimaan Lopelle. Tarkoitus oli tehdä mukava kivan mittainen patikointiretki rauhallisella tahdilla. Ekan kiekan jälkeen 3,6km, koirat pääasiassa vapaana,  popsittiin välipalaa ja koirat lepäsi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että eväät jätettiin autooon "toi seuraava lenkki on niin lyhyt, et jätän eväät autoon". Seuraava kysymys joka reitillä kuuluu oli, että "eiks se oo tää reitti mitä pitkin me mennään?". Tämän jälkeen hyyyyyvin paljon myöhemmin alkoi epäilyttämään ja sportstracker kertoi karua totuutta. Väärä suunta, väärä reitti ja autolle rapiat yhtä paljon kuin oltiin kuljettu siihen mennessä. Siinä sitten henkisesti hetki keräiltiin itseämme, naurettiin ja todettiin ettei muu auta kuin palata takas.

Koirat jaksoivat paremmin kuin ihmiset ja voi todeta saman, että hyvässä seurassa on hauskempi eksyä :) Matkaa kertyi lopulta järjettömän paljon ja jaloissa tuntui. Tänään onkin nähty kovin rauhallista koiraa ja yritetty mennä palauttavaa. Kummasti ne jaksoi kuitenkin leikkiä iiiihan loppuun asti. Kuvat lenkiltä on huonolaatuisia kännykuvia lukuunottamatta Hanna G:n ottama - kiitos hovikuvaajalle!

Tiikeri sai sadetakin - ei vielä osaa arvostaa sitä.

Herkkä hetki ajon aikan

Tehtiin pienet iltatokot Tikrun kanssa lähikentällä ja vauhtinouto alkaa toimimaan! Palkkana on toiminut vinkulelut. Eihän se turhan paljoa osaa vielä, peilin edessä pohdin sitä. Huomasin kuitenkin tässä joku aika sitten että johtuu osittain siitä, että sitä pientä puuhastelua jota Taran kanssa tuli tehtyä esim lenkeillä en ole tehnyt. Mutta ehkä junnulla on joitain "oikeuksia" olla se vähän villimpi ja vapaampi - ja tämä lausunto mahdollisimman kevyessä merkityksessä. Tässä ei ainakaan turhaa kiirettä ole pidetty.

Back to business

Kotona. On kyllä ihanaa! Nelijalkaiset edustajat haettu kotiin viikko sitten. Tara(ja Ralf) viihtyi viimeiset kolme viikkoa ihanan pienen pörröisen bortsupennun seurassa. Tara oli niin kotiutunut, että jo jätettäessä ei ollut millänsäkään, eikä lähtiessä ollut lähtemässä. Tiikeriä on kuulemma jo ollut ikävä hoitokodissa. Tiikeri on kasvanut ja siitä on koulittu hoidossa hieno koira, upeaa työtä! 

Pari päivää vain oltiin, tiistaina Taralla oli jo aksaa. Tehtiin kolme kertaa sama rata ja hieno eläin oli! Kepeissä hakua, mutta treenaamalla saa kuntoon. Keskiviikkona käytiin tokottelemassa. Mulla oli ihan sama fiilis kuin viimeksikin kun palasin, oli kuin koskaan olis koiraa kouluttanut. Molempien kanssa tehtiin jotain mahd pientä, että itse pääsen kouuttamismoodiin takaisin. Torstaina Tara kävi fyssarilla, takapää saatiin auki ja etuosa edelleen jäykkä :( Perjantai oltiin rauhassa koko porukka ja meillä kävi samainen ihana bortsupenne vieraana . Tiikerillä ja pennellä sisällä oli erityishienot painileikit. Tiikeri on vähän vielä turhan raju ihan pienelle, mutta sisällä pienemmässä tilassa vauhtia ei ehtinyt tulla liikaa. Lauantai meni kiireessä ja taas vieraita viihdyttäen. Sunnuntaina kisattiin Taran kanssa kotiradalla, tuloksena 2xHYL. Eka rata hyvä hylly, eikä harmita. Lentokeinun teki ja uusin sen. Alkurata hyvä. Toka rata oli vähän ehkä ikävä maksi koirille. Sieltä oli jo vitonen alla, kun vedätin liian nopeasti kepeillä. Uusin kepit, eikä vieläkään joten lähdettiin radalta hinkuttamasta. Ei se siitä olisi muuttunut, eikä myöskään ollut koiran vika! Hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan.

Kuvia lisäisen jälkeen päin! Videomateriaaliakin ehkä tarjolla...

20.8

Pieni silakkamies Tikru-Tiki-Tiikeri 20.8 hurjat 6kk! Onnea myös muille hiiviölapsille!

 

Vielä kokoa nyrkillä-tapettava,

mutta karjua se osasi jo silloin.

Valon blogista löytyy herran viralliset kuvat ja kuulumiset - Valtavat kiitokset Iitulle ja Vesalle taasen!
Iitu veikkasi pojan säkää aikoinaan ja heitti 48cm. Nyt se on saavutettu, katsotaan tuleeko niitä senttejä vielä, vai mikä on sitten klopin viimeinen säkä.

Maailma on parempi paikka, kun Tiikeri siellä astelee ihastuttamassa ja piristämässä!

mielenkiintoista kynsistä

Laitetaas suoraan linkki Susan Garrettin blogiin, jossa hyvä ja mielenkiintoinen video kynsien leikkaamisesta! Sormet syyhyään omien koirien kynsiin ;)
http://susangarrettdogagility.com/

Eipä muuta, Tiikerin kuulumisia Iitu onkin päivitellyt omaan blogiin: Valon blogi

Tiikeri

Tara meni hoitoon Ralfin kanssa sunnuntaina, näin ollen ollaan oltu kahdestaan Tikrun kanssa. Olen vähän yllättynyt miten rauhallinen se on ollut...En tiedä painaako mökkiviikonloppu vielä, mutta se on ollut hieno pieni koira! 

Eilen pyörähdettiin tokotreeneissä, joka kylläkin tarkoitti lähtösuklaita treenikavereille ja Tiikeri leikki leikittäjän kanssa. Tänän Tikru oli mun mukana töissä ja mikä hieno pieni musta se olikaan! Selkeesti jotenkin rauhallisempaa otetta alkaa olla ja vieraat otetaan jo vähän rauhallisempaan tyyliin. 

Eilen treeneissä myös juteltiin, että usein huomaa että sen nuoremman koiran kanssa suhteen muodostaminen kestää pidempään ja näin se tuntuu olevan. Rakas se nuorempi on kuin mikä, mutta vanhempi on melkein kuin ajatus. Ymmärrän täysin se, kun toiset pitävät kovemman luoka harrastukoirat toisistaan erossa, koska tiedän että Tikrulla on selkeesti paremi suhde Taraan kuin muhun. Ajan kanssa asia varmaan muuttuu pikku hiljaa, tai näin mulle vakuuteltiin :)

Tikru alkaa ymmärtää istu-käskyä ja sheippaus on ollut oikein hauskaa opettelua meille molemmille! Sheippauksessa mä olen aivan keltanokka, kun Taran kanssa sitä en ole juuri puuhannut. Tara on koulutettu muilla tavoin. 

Yksi juttu joka selkeästi eroaa Tarasta on tuo vilkkaus. Vaikka mun mielestä Tirkussa sitä on juuri sopivissa määrin ja keskittymistäkin löytyy oiekin hienosti, eli koirassa ei mitään valittamista, mutta häiriössä treenaaminen on selkeästi vaikeampaa kuin Taran kanssa koskaan. Samaan kasaan menee se, että vaikka mä nyt tunnun olevan tärkeä Tiikerille, mutta kovassa häiriössä se kyllä unohtaa mut kirkkaasti :D Tietää vain lisää töitä.

Huomenna Tiikerikin lähtee hoitoon ja mä koneella kohti maailman toista puolta. Koiria tulee valtava ikävä ja Ralfia myös. Kaikilla on loistohoitopaikat ja eilen asiaa miettiessäni tajusin myös kuinka upeita ihmisiä mulla on lähipiirissä! Miljoonat kiitokset näille kaikille ihmisille :) Tuollaiset karvakasat kun ovat ihan mahdottoman tärkeitä omistajilleen.

Hyvää matkaa mulle ja onnea hoitokodeille elukoiden kanssa! Pian nähdään taas!

puhelinkuvia

sain vihdoin siirrettyä puhelimesta kvuat koneelle, joten saatte nauttia nyt puhelimen laatukuvista!

Tytöt viime syksyltä

Tara ja sopivan kokoinen noutokeppi - syksy ´12

Hiljainen perheenjäsen

Se oli joskus wauwwa  :)

Tara töissä huhtikuu ´13

Eka päivä kotona!

Eka kerta, kun mahtuivat samalle sängylle.

Porukoilla kylässä

Molemmat koirat töissä

Bongaa koira muuton keskeltä!

Uusi hieno tilava parveke

päivittäin tyyppi nukkuu selällään, jalatkin vispaa joskus.

karmee, kun ei se osaa ottaa rennosti yleisillä paikoilla. Tämä Pasilan asemalta :)

Muuten onhan tässä treenattu, aksaa, tokottelua ja vähän jälkeä. Taralla alkoi juoksut viime viikolla. 

On ihan mieletöntä, kun tajuaa että omistaa kaksi UPEAA koiraa. Tiikeristäkin kuoriutuu ehkä joku päivä mun käytöskriteerit täyttävä tyyppi ;) Hyvää vauhti alkaa olla arkikäytös pääsääntöisesti jo sellainen ettei tartte hermoja kiristellä pikku asioista. 

Hampaat siltä on vaihtunu kivaa tahtia, alakulmurit meni jo, yläkulmurit heiluu. Valtavan iso siitä, ei taida tullla mutta ei myöskään kovin raskasrakenteinen.

Olen lähdössä työmatkalla vähän pidemmäksi aikaa parin viikon päästä. Kaikki eläimet pääsevät ihaniin hoitopaikkoihin, mulla tulee taas iitä aivan järjetön ikävä, mutta onneksi nyt ei puhuta pitkästä ajasta! Blogi on hiljainen sen ajan.

Kesän ainut koiraleiri

Oltiin viime viikonloppu SBCAK:n leirillä Hartolassa, molemmat koirat oli mukana mutta Tiikeri oli hommissa. Sain meille peruutuspaikan jälkiryhmään, kouluttajana Hanna Toivanen. 

Tiikeri teki ekan metsäjälkensä vauvatyyliin nameja joka askeleella kannalla ja päkiällä. Maasto sillä kohtaa oli hiukka hankalaa ja namit upposivat kuivien keppien sekaan. Tämä johti siihen, että pieni mies kaiveli jälkeä hyvin suurella tarkkuudella ja meillä meni erittäin lyhyellä aikaa viakka kuinka ja kauan. Huvittavaa sinänsä, kun olin Hannalta huolissani kysellyt, että miten saadaan lisää tarkkuutta...Sitä ei nyt kyllä metsäjäljelle ainakaan tarvita...:D Nameja jäi jäljelle tosi paljon, ne mistä namit oli tippunut keppien sekaan Tikru kaivoi namit ja helpoissa kohdissa ajoi vaan ohi.

Toka metsäjälki oli sitten jo karsittu versio namien suhteen, niitä tuli satunnaisella syötöllä välillä useapmi putkeen, välillä siellä täällä. Maasto sillä kohdin oli erittäin pennulle miellyttävää sammalikkoa. Namien määrän pudottaminen ei ollut ongelma päinvastoin ja Tiikeri jätti taas nameja jäljelle.

Kolmannen piti olla taas pidempi. Vaikeampi se oli ainakin, paljon kiemuraa ja nameja taasen vähemmän. Sanoin jo Hannalle ennen ajoa, että siitä tais tulla liian vaikea. Höpönlöpön, Tiikeri selvitti senkin. Välillä oli purkki, joka nautittiin ja jatkettiin loppuun. Tiikeri sai kehuja hienoista kulmista! Edelleen työskentely oli tarkkaa.

Kehoitukseksi saimme jatkaa, mielellään jos oikeaa jälkikoiraa haluaa niin pennulle noin 4 jälkeä/vko. Lisää pituutta ja vaikeutta, vähemmän nameja, purkkeja jäljelle, keppien opettelu erikseen ja  reippaasti vain eteenpäin. Tärkein viesti taisi olla, että rohkeasti eteenpäin vain. Tiikeri on jälkikoira :)

Esineruutuakin ehdittiin tehdä kaksi kertaa, Tarakin pääsi kerran hommiin. Tiikeri teki hienosti keltanokkana!

Leiri oli muutenkin positiivinen yllätys, täynnä mukavia ihmisiä :) Kiitos leirin järjestäjille! Matkaseurana oli Valosetä ja Iitu, kiitos teille kivempi ajaa seurassa! Kuvia ei taaskaan valitettavasti ole mulla....mihinköhän edes koko kamera on mennyt?

Toinen kevythäkki otti osumaa erään pienen tiikerin lapsen toimesta. Voin kyllä vain syyttää isteäni - tyypin ruoka oli ulkopuolella turpoamassa ja varmasti huusi "Tiikeriiii, Tiikeriii". Ei siinä auta, kuin pienen pojan päästä itsensä vapauteen - jälleen. Voi Huodini- Tiikeriä...

Tara

Ja paljon teinisydämmiä...mun ekat aksakisat, Taran tokat -kaksi hyllyä, ei videomateriaalia, mutta valtava määrä itseluottamusta, rohkeutta ja mikä tärkeintä mieletön piski <3 

Tara on jokaisen keltanokan suosikki aksakoira - menee juuri sinne minne sen ohjasit, kun ohjaat sitä jämäkästi tekee hienosti ja niin hyvin kuin vain osaa, pistää kutosen silmään, koska voi ja opettaa ohjaajalleen selkeästi ohjaajan omista virheistä. Todella kiitollinen koulutettava, joka opettaa ja antaa uskoa huomiseen!

Kanssaihmisille myös kiitos ihanista kommenteista! Tästä on vaan pakko jatkaa kisaamista sitten syssymmällä!

Tikru taasen todisti, että olen selkeästi puolikurraihmisiä. Sen pistolukkopanta oli liian löysällä(olen siis pitänyt sitä löysällä) josta seurasi se, että tyyppi onnistui mun keskittyessä Taraan kampeamaan itsensä irti pannasta ja valloittamaan maailmaa(lue melkein kisakenttää) ilman valvovaa silmää. Täytynyt olla maailman tähdet ja kuu oikein, koska kasvattajatäti kävi napsimassa äärettömän nopeilla reflekseillä pennen karkumatkalta kiinni. Ilme Tikrulla on kuulemma ollut irtipäästessään hyvin riemukas. Voin vain kuvitella...Nyt panta on kireämmällä ja omistaja kiittää maailman kaikkeutta, ettei mitään käynyt. Kiitos vielä Maijalle!!! Totesinkin, että jos ois menny kisakentälle suoritttavan koiran iloksi, niin oisin liuennut paikalta ;) no en oikeasti, mutta kyllä ois hävettänyt silmät päästä! Onneksi tarinalla onnellinen loppu. Opetus - pistolukkopannat kireämmälle ja puolikurra hankintaan heti kun voin edes epäillä tyypin olevan mitoissaan.

Mitäköhän sitä on tehnyt oikein, kun kohdalle on osunut kaksi noin upeaa harrastuskoiraa?

Selvitty

Mökiltä siis. Nala kuulemma oli väsynyt ja ei täällä meilläkään mikään kauhea kirmaus ole ollut päällä. Eilen treenattiin Ansun kanssa tokoa ja sitten vielä käytiin myöhemmin illalla piipahtamassa purinalla.

Tara teki liikkeenomaisesti tai yritti liikkeenomaisesti seuruun noin VOI kaavion, eikä mennyt ihan kuin strömssöössä. Kerran jopa karkas sivulta katsomaan kentässä ollutta tupsua. Nyt ehkä niihin teknisiin virheisiin täytyy alkaa kiinnittää huomiota...Sen jälkeen istuminen jäävistä liikkeenomaisesti, oli hyvä :) Erityisesti kuulemma, vaikka hiihdän. Tää on nyt ties kuinka mones kerta, kun mulle huomautetaan asiasta - pitäisköhän oikeasti miettiä mitä asialle tekee? Ansu teki hyvän huomion, eli kävelen nopeasti, jotta Tara pysyy mukana. Näin koiran vastuulle ei jää juuri itään. 

Ja näiden kahden jälkeen sitten vielä metallinouto liikkeenomaisesti. Tavoite oli katsoa onko hiljaa ja olihan se! Oli tietty palkkaamatta metalliin asti ja terävöityi noudon kohdalla. Hyvä Tarppa! Eteenhän se ei tuonut, mutta en jäänyt hinkkaamaan asiaa. Piru kun se pitämisen harjoittelu on niin vaikeaa :/ 

Tikru teki ekassa setissä leikkimistä, ruutua kuolleella lelulla ja vauhtinoutoa. Väsähti nopeasti, mutta teki kaiken kivasti! Jopa tuo ruutu oli onnistunut ja vauhtinouto hyvä :) Hieno Tiikeri!

Tokassa setissä Tara teki pepun käyttöä ja vasemmalle käännöksiä ja seuruun juoksemista. Mä olin idiootti ja Tara hhahuili, kun en virittänyt sitä kunnolla. Ei tiennyt oikein mitä oli puuhaamassa joten haahuili. Joitain hyviä käännöksiä saatiin onneksi kuitenkin.

Tikru taasen teki seruuuta, sivulle tuloa ja yhden luoksetulon. Palkkana näissä namit, jopa luoksetulossa.

Iltasella pyörähdettiin purinalla tosissaa. Tara oli ääreis hieno! ihan hurjan hieno<3 Kepit meni todella upeasti - ja muistin pitää käteni kurissa! Yksi väärä sisäänmeno, mutta seuraavassa autoin inasti pidemmälle niin ookoo. Koira meni minne sen ohjasi ja suoritti esteet hyvin, mitä nyt yhden puomin kontaktin jätti ottamassa.

Tiikeri teki takaakiertoja - se otti vähän kipinää ja huusi kun Tarakin huusi kentän laidalla. En palkannut huutosuorituksia vaan siirryin seuraavaan. Putkeenhan tuo irtoaa nyt ihan pelottavan hyvin, taidan tuntea ainakin erään kelpie-sedän joka irtoaa putkeen ihan melkein itsestään ;) Iitu vinkvink. Oli eka kiemura putki, eikähän tuo edes tainnut tajuta. Putkissa ei siis ongelmaa, vaan päinvastoin täytyy katsoa, ettei niistä tuli liian vetovoimaisia.

Keinulla kaveri oli ihan kujalla, joten yritettiin tehdä sitä kunnon sheippaamisen kautta. Kävi ilmi selkeästi, se ettei olla juuri sheipattu. Kyllähän sieltä sitten pari toistoa saatiin. Korostaisin vielä, että tehtiin siis bang gamea - ei kokonaista keinua :) Vielä jokunen toisto 2on2off rappusilla.

Illalla oli sitten rauhallinen meno...

Kuvia kesäkuun alusta

Kelpietokossa 2.6 Ansulla oli kamera mukana ja tässä kuvia sieltä. Kuvat on ottanut joko Angelica Leiman tai Elli Kiviranta.

<3

<3

perusasennon paikassa toivottavaa, mutta...menen peilin eteen sen kanssa :)

Kuvia

Nyt täältä kolmen koiran "rauhasta" mökiltä pari kuvaa. Vaikka jos totta puhutaan niin oikeasti ekan päivän jälkeen on ollut varsin rauhallinen meno, ainut joka on ollut epärauhallista on se, että jos joko Nala tai Tara on kokenut syyn käydä haukkumassa ties mitä. Muuten tämä lauma on ollut oikein toimiva ja melkein tuli olo, että yhden tuollaisen "nyrkillä tapettavan"(ei saa suuttua Iina!) melkein voisi ottaa laumaan, vaikka olen tässä jo kovasti vannonut että kaksi on maksimi määrä. Tämä hetkellinen mielenvikainen ajatus varmaan johtuu siitä, että kaksi kolmesta on kuitenkin aikuisia koulutettuja, joten tuo yksi kenen-lie-kouluttamaton penne on normi asia, eikä Nalaski kuormita juuri yhtään.

Mutta joo, niitä kuvia. Pahoittelut laadusta, näkee taas kuka on ollut kameran takana nimimerkillä Ei koskaan valokuvaajaksi :D

rallia :)

viikonlopun parivaljakko

Tara - porukan vanhin

Matossa oli hyvä haju, siinä piti kieriä - ei sentään mitään pahempaa

Say woooot?

Pennestä loppui patterit...meniköhän se rikki?

kaverukset <3 onhan ne tuntenut koko Nampan eliniän.

satoi vähän ja ukkostikin.

Puuhia

Maanantai illalla käytiin visiteeraamassa kisaturistina purinalla ja moikkaamassa tärkeitä ihmisiä :) Välillä piti kytätä kenttää, välillä jaksoi rauhottua ja välillä piti vaatia rapsuja.

Keskiviikko meni ilta agikisoissa hommissa, Tikru oli kevythäkissä mukana. En uskalla sitä vielä jättää mun ihanan taulun(joka ei siis ole seinällä vielä) kanssa kotiin...betoniin iskevää poraa kaivataan.

Tikru tietty alkuun taas huusi kuin porsas joulukinkuksi joutuessaan, mutta rauhottui lopulta. Tiikeri pääsi moikkaamaan taas monia ihmisiä, muun muassa kasvistätiä, joka oli kisaamassa.

Tänään sitten käytiin itse vähän aksaamassa. Tehtiin bang gamea, sylkkäriä, eteenlähetystä kuolleelle lelulle(onnistui! kuollut lelu on siis itsestään parantunut) ja putkea. Sylkkäri vasemmalla kädellä on vaikeampi ja samaan suuntaan pyöriminen on vaativaa - kiinnitetään siis tähän huomiota. Putki meni ekaa kertaa itsenäisesti! Tai itseasiassa pari viikkoa sitten meni yhden kerran ihan itsenäisesti, mutta nyt meni ilman apparia kokonaan <3 taitava!

Taralla oli pari päivää pahaa oloa ja se oksenteli, todennäköisimmin antibiootit ja kuumuus ehkä yhdessä johtivat tähän. Viimeinen puolitoista päivää kuurista jäi syömättä ja tänään Taralla selkeästi ollut parempi olo, eikä oksentelua ole esiintynyt!

Tara & Tiikeri

Meidän piti osallistua juhannuksen agikisoihin Tuorlaan. Siihen suunnitelmaan tuli muutos, kun Tara sai varpaiden väliin ilmeisesti hammasta(hmm kenenköhän hampaat ne olisivat olleet?). Soitto ellille ja antibiootit naamaan. Harmillisen hitaasti paranee nuo tassuhaavat. Tärkeintä toki on, että Tara on muuten ihan ok. Kyllä se paranee, mutta harmittaa vähän kun kisat jäi välistä :(.

No meidän juhannus menee nyt sitten muuttopuuhissa, eipä siinä onpahan pois alta sitten. Eilen oltiin myös parin ystävän kanssa grillaamassa luukissa ja neljä koiraa mukana. Ne oli kiinni siinä vieressä, kun syötiin ja puuhailtiin. Olin ihan varma, että siinä on hirvee härdelli ja ihmisiä kulkee paljon ohi ja koirat riekkuis. Olin onneksi väärässä! Kaikki neljä koiraa käyttäytyi hienosti ja rauhassa! Erityisen hienosti oli tietty Tiikeri, joka rauhottui vaikka välillä sen teki mieli leikkiä.

Tiikerillä hampaita tippuu kuin sieniä sateella. Keskiviikkona sai tokat rokotukset ja on valmis isoon maailmaan, vaikka eipä me olla vältelty maailmaa. Kun Tiikeri tuli, niin sillä ei meinannut mennä läpi kiellot. Nyt selkeästi menee jo läpi ja pienemmälläkin! Tiikeri on oppinut odottamaan tosi nätisti, se tietää että silmiin katsomalla saa luvan tehdä juttuja, kuten vaikka pääsee vapaaksi.

Muutenkin onhan se aivan ihana <3 Tara ja Tikru on yhdessä todella söpöjä! Tara painii tosi vähän muiden koirien kanssa, mutta Tiikerin kanssa se oikein heittäytyy painimaan :) Täytyy sanoa, etten hetkeäkään Taran takia miettinyt voisinko ottaa toista koiraa. Sen verta ainakin tunsin omaa koiraani, että olin oikeassa.

Sitä tuntuu sellaista käsittämätöntä onnea, kun katsoo noita molempia. Molemmat tuntuu jotenkin niin mun koirilta. Töissäkin työkaveri sanoi, että ois osannut heti arvata, että ne on mun koiria. Mun koirat <3 Molemmat käy mulla mukana töissä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Sitähän sanotaan, että koirat näyttävät omistajiltaan. Yllättävän useinhan se tuntuu jotenkin olevan juuri noin. 

Hampaaton Tiikeri

Tikrulta lähtee hampaat - se kovasti pitää edelleen luiden syömisestä, mutta hampaiden takia siitä seuraa muoruamista :) yksi irti, pari heiluu niin että lähtee milloin vaan ja kulmahampaatkin heiluu inasti jo.

Eilen oltiin agitreeneissä. Tikru osaa mennä itse putkeen! Hieno hirviö! Karkas kerran pirulainen. Tehtiin kans vähän seuruuta paranee koko ajan! Keinua bang gamena ja on se vaan pätevä. Kontakteja portailla parantunut selkeästi :)

Viime viikolla tehtiin Tiikerin neljäs jälki. Se on sellainen juttu, että tuo koira vaan on jälkikoira. Ainakin mun mielestä :D Se teki ihan mielettömän hienosti töitä, jokusen kerran ku meni pois jäljeltä palas hyvin nopeasti takaisin. Tarkkaa työtä :)

Tara maanantaina Ninan koulutuksessa. Tehtiin seuruuta käskytyksellä. Nina sanoi, että lukuunottamatta joitain teknisiä puutteita(kouluttaja peilin eteen)  oli kivannäköistä. Se mitä halusin korjata oli kun alkaa lahnailemaan, että miten nostan. No piiiitkän kavion aikana alkoi lahnailemaan ja matkalaukkuilemaan juoksun kohdalla. Juoksun harjoittelu on siis listalla. Muuten täytyy sanoa, että kaavio joka tehtiin oli pidempi kuin mitä ollaan piiiitkään aikaan treenattu niin täytyy olla tyytyväinen Taraan <3 Hieno piski!

Vasemmalle käännöksiä ja pepun käyttöä katottiin myös ja löydettiin mun kädelle hyvä paikka!

Tiistain agissa Tara sikaili keppien kanssa. Toisaalta vois harkita, että nostais sen itsetuntoa ja tekis jokusella verkolla vähän aikaan. Se oikeassti osaa, mutta ehkä sillä on epävarmuuden hetkiä. Niistoja tehtiin kans ja ne kuulemma toimi hienosti Taralla :)

Alkuviikko

Tiikeri jatkaa kasvamistaan, tällä viikolla mä itsekin heräsin siihen, että se on kasvanut hurjan paljon! Pääasiassahan koko poika on pelkkiä jalkoja ja lisää jalkoja. Voi hiiiviö!

Maanantaina tokoiltiin, Tara teki vähän hyppynoutoa - tarkoituksena oli vain hyppiä esteen yli kapula suussa, kun se ei meinannnut viimeksi onnistua. Mitä vielä nyt meni hienosti - saamarain nartut ja niiden tuulella käyminen. Teki myös paikkamakuuta häiriössä, mutta yksin.

Tiki teki kontaktia ja taas sitä, että "sai-mennä muttei kannata" harjoitusta. Tällä  kertaa saatiin koirakin häiriöksi siihen. Kyllä se siitä!

Tiistaina oli Taran aksa. Tehtiin pientä radan pätkää ja Taran kohdalla keskityttiin viime viikolla pipariksi menneisiiin kontakteihin. Kumma kun nyt taas meni ihan hienosti. On se vaan kiitollinen aksakoira näin keltanokalle <3 tehtiin niiston perusteita, niitä on tehty joskus ennen chileen lähtöä. Hienosti taipui! Ja loppuun vielä keinu. Eka kerta sitä jännäs - ilmeisesti ei muistanut kuinka "paha" se on. Ei meillä onneksi ole taustalla mitään huonoja kokemuksia keinusta, mutta Tara ottaa sen luonnostaan vähän rauhallisemmin.

Tiikeri pääsi tekemään vähän bang gamea. Pari vinkkiä saatiin siihen Iitulta, dänks :)

Keskiviikkona oli sitten yhteistokot Ansun kanssa ja rodusta kiinnostunut oli mukana seuraamassa.  Oltiin Munkassa ja siellä sitä häiriötä sitten olikin, kun oli kiva nätti ilta. Taran kanssa tehtiin ensin purkamisen vuoksi luoksarin pysäytyksiä - ei niin hyviä kuin se pystyy. Pitäis varmaan mennä pari askelta taaksepäin. Sitten luoksatulon maahanmenoa. Mä luovutan nyt ihan järkevyyden nimissä sen haaveeni siitä syöksymisestä. Sitä on jokseenkin todella vaikea kaivaa ja sen saa vain tietyissä olosuhteissa tietyillä spekseillä ja usein tuo haukun mukanaan. Nyt ei onnistunut, kun oli nurmialusta. Lisäki mä olin vähän surkee arvioimaan mitä ois kannattanut tehdä. Tehtiin ruutua lelulla, meni kivasti.

Tiikeri teki kontaktia, seuruuta ja samaa kuin maanantaina. Mulla on selkeesti haasteita välillä muistaa, ettei pieni pentu kykene odottamaan palkkaa. Jos se ei tuu käytännössä katsoen heti, niin on liian myöhäistä. Aikuisen koiran kanssa kun tätä ei enää juuri tarvitse miettiä samallalailla, se kykenee odottamaan. Luoksetulokin tehtiin, mutta siinä nurmikon ihanat tuoksut/tippuneet namit(?) saivat keksittymisen jonnekin muualle. Note to myself: Ole aktiivinen! Vaikka koira on luonnostaan tuollainen aktiivinen, ei anna mulle oikeutta passivoitua. Mä nimittäin vielä häkellyn kun Tikinkeskittyminen on jossain muualla, kun keskittyy muuten tosi hienosti. Rohkeasti vaan aktivoidun ja homma jatkuu-mun kanssa siellä tehdään hommia ja pidetään hauskaa!

Torstaina käytiin kuokkimassa kelpietokoissa pikaisesti ennen Tikrun aksatreenejä. Tehtiin mahd lyhyt setti. Samaan aikaan nimittäin melko lähellä teki Femto-kelpie, jonka kanssa Tikru on leikkinyt. Hienosti keskittyi. Vähän seuruuta(on kehittynyt!), eteenistumista, perusasentoa ja kaivelin maahanmenoa inasti myös.

Siitä sitten aksatreeneihin. Osallistujamäärä ilmeisesti tuplaantui - meitä tais olla kaksi(tai jopa kolme?). Tehtiin sitten Neo-bortsupennun kanssa vuorotellen. Putkea, pussia(eka kerta ja hienosti!). Siivekkeiden läpi menoa, mutta niin että palkka tuli siiveekkeen toiselle puolelle. Vähän sai kyllä vedättää palkalla, mutta kunhan se oppii. Mentiin myös suoraan siivekkeiden välistä alustalle namipalkalle. Loppuun vielä pentuluoksetulo. Kiitos avustajalle! Pennun kanssa tarvii kyllä järjestään sen apparin tuolla, muuta ei tuu hommista mitään.

Eilen sitten treenit vähemmällä ja koirat mukana töissä. Sen jälkeen tallin kautta vielä Oittaan metsälenkki. Johan tässä ehdittiin neljä arki-iltaa käyttää koirailuihin :)