06 lokakuuta 2013

hups

Täällä on harvoin kuvia, joten tässä melkoinen pläjäys. Treeneistä sen verta, että viime maanantaina tokoiltiin Mantereen Niinan valvovan silmän alla - häiriötä. Lopputulema on että lisää vaan! Tara kyllä alkoi vastaamaan treeniin erittäin hyvin. Häpeän nurkassa, ihan liian vähän treenattu.
Tikru aloitti pentuaksan ohjatut treenit perjantaina kauniisti näyttämällä, että namipalkka on tällä hetkellä oikea valinta ja lelupalkkausta harjoitellaan. Se leikkii, mutta on hiomaton timantti, eikä kovassa häiriössä vielä palkkaudu leikistä samallailla kuin namista. On kyllä sitäkin ahneempi :D Putkihullu ja eteenlähetyksissä kunnon kuppi. Eikä se ois varmaan eka pentutreeni eikä mikään, ellei penne(teini varmaan ihan kohta) olisi karannut pari kertaa. Minkäänhän sille ei mahda, että on vilkas ja ehtii unohtamaan mitä oli tekemässä.

Lauantain lähdettiin loistoseurassa Hanna, Nitan ja Demin kanssa päiväpatikoimaan Lopelle. Tarkoitus oli tehdä mukava kivan mittainen patikointiretki rauhallisella tahdilla. Ekan kiekan jälkeen 3,6km, koirat pääasiassa vapaana,  popsittiin välipalaa ja koirat lepäsi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että eväät jätettiin autooon "toi seuraava lenkki on niin lyhyt, et jätän eväät autoon". Seuraava kysymys joka reitillä kuuluu oli, että "eiks se oo tää reitti mitä pitkin me mennään?". Tämän jälkeen hyyyyyvin paljon myöhemmin alkoi epäilyttämään ja sportstracker kertoi karua totuutta. Väärä suunta, väärä reitti ja autolle rapiat yhtä paljon kuin oltiin kuljettu siihen mennessä. Siinä sitten henkisesti hetki keräiltiin itseämme, naurettiin ja todettiin ettei muu auta kuin palata takas.
Koirat jaksoivat paremmin kuin ihmiset ja voi todeta saman, että hyvässä seurassa on hauskempi eksyä :) Matkaa kertyi lopulta järjettömän paljon ja jaloissa tuntui. Tänään onkin nähty kovin rauhallista koiraa ja yritetty mennä palauttavaa. Kummasti ne jaksoi kuitenkin leikkiä iiiihan loppuun asti. Kuvat lenkiltä on huonolaatuisia kännykuvia lukuunottamatta Hanna G:n ottama - kiitos hovikuvaajalle!
Tiikeri sai sadetakin - ei vielä osaa arvostaa sitä.

Herkkä hetki ajon aikan














Tehtiin pienet iltatokot Tikrun kanssa lähikentällä ja vauhtinouto alkaa toimimaan! Palkkana on toiminut vinkulelut. Eihän se turhan paljoa osaa vielä, peilin edessä pohdin sitä. Huomasin kuitenkin tässä joku aika sitten että johtuu osittain siitä, että sitä pientä puuhastelua jota Taran kanssa tuli tehtyä esim lenkeillä en ole tehnyt. Mutta ehkä junnulla on joitain "oikeuksia" olla se vähän villimpi ja vapaampi - ja tämä lausunto mahdollisimman kevyessä merkityksessä. Tässä ei ainakaan turhaa kiirettä ole pidetty.

3 kommenttia:

  1. Villi ja vapaa on parhauttaa! Ehtii ne detaljit hioa... Tai sit on vaan villi ja vapaa :D Näin meillä...

    Mä jatkaisin siellä pentuaksassa sitkeästi sen lelun kanssa. Tai niin me on tehty. Välillä keskittymiskyky tosiaan herpaantuu ja tulee koukkaus kaverin luo, tai jäädään haistelemaan maata, mutta se on voi voi. Ja sit kun leikkii, se on ihan superia. Tai meillä ainakin pentuaksassa nimenomaan opetellaan sitä lelupalkkausta, ei ne automaattisesti sitä välttämättä osaa. Aksa on vielä vähän sivujuonne.

    VastaaPoista
  2. Joo, villi ja vapaa! Hiotaan ja korjataan sitten myöhemmin :)

    Joo siis toki jatketaan lelupalkkausta, en missään nimessä ole heittänyt pyyhettä kehään. Luulen vain, että jatketaan sillä mallilla, että kun haluan olla 110% suorituksesta ja hallinnasta palkkaan namilla. Ja sekään takaa 110% suoritusta :D Leikkimisen jaloa taitoa kehitetään siinä sivussa ja tuodaan siihen haastetta mukaan as we go. Ohjaajan taidot ja oppimiskyky haastetaan - koiralla ei ole hädän päivää!

    VastaaPoista
  3. Onpas söpö kuva autosta, kyllä oli täälläkin väsynyttä porukkaa. Ja kyllä se vaan niin on että yhdessä on mukavampi eksyä ;)

    VastaaPoista