Kelpieita ja Taraa

Tassa on nyt sitten pari tuntia vajaa viikkoa oltu Suomessa ja Tara tuntuu ihan omalta niin kuin aina ennenkin. Vahan ollaan alettu kattelemaan mita muistetaan treenaamisesta ja ihan kivalta nayttaa. Tunnari on jossain muistissa ja ihan vauvaversiona sita on voinu tehda, samoin ruutua ja muita osattuja juttuja. Joitain juttuja tullaan muuttamaan, eli mun pitais nyt tehda kunnon suunnitelma treenaamiselle. Ongelmana ma naen tassa nyt vain sen, etta kaikki pitaa aloittaa periatteessa nollasta ja hommaa on niin pirun paljon. Mika tietty oli tiedossa. Ajatuksena on et ma suoraan opetan evl:n tahtaavana liikkeet ja sitten niista jaa vain avoon ja voivoihin helpommat versiot. Taa on nyt ajatus saapi nahda toimiiko :D Ajatus on menna kokeisiin sina paivana kun evl sujuu, mutta saahan sita aina haaveilla ;)

Viime lauantaina paasinkin sitten ihailemaan vakkyra kelpieita Lahdessa. Tassa kun kelpiet pyorii kovasti mielessa niin oli ihana vuoden kuolaamisen jalkeen paasta kattelemaan livena! Oli jokseenkin sellaisia kuin olin ajatellutkin, pienia pyorivia vakkyroita<3 (sisko on varmaan tyytyvainen jos seuraava koira on ees vahan pienempi...ehka, vaikka ainut hyva  koira sen mielesta on chihun kokoinen.). Kovasti on kauniita ja just sellaisia peruskoiran nakoisia ja liioittelemattomia mistaan suunnasta!

Vahan janskattaa sse vilkkaus, johon en Taran kanssa ole tottunut. Ja se sosiaalisuus! voi kun ne tuntui rakastavan ihan kaikkea ja kaikkia :) kylla oli ihmetys tallaisen hillityn ja sivistyneen koiran rinnalla sellainen innon maara! No vahan paastiin treenaamaan Tarankin kanssa, mutta tassa vaiheessa viela vinkeista oikein ei saa irti, kun vasta tunnustellaan mika meno meilla on.

Nyt me mollotetaan mokilla ja vietetaan mukavaa aikaa. Vahan treenaillaan ja nautitaan rauhasta.

Pari kuvaa Tarasta Lahdessa, kuvista kiitos kuuluu Ansu Leimanille! Kiitos myos kyydityksesta ja kaikesta muusta :) Kiitos myos paikalla olleille, etta sain ihailla koirianne!

Fyssarilla

Eli paivitetaas saman tien ennen kuin unohdan. Kaytiin siis Tamara Merenvallan luona, kun meille suositeltiin kevaalla 2011 hyppytekniikka kurssilla fyssarilla kayntia. En sitten ennen vaihtoon lahtoa sita ehtinyt hoitamaan, mutta nyt se hoidettiin sitten ns pois alta. Hyvin meilla meni siella, Tamara on valtavan mukava ja vaikuttaa oikein asiantuntevalta! Kiitos Hanna suosittelusta!

Tulokset oli juurikin sen suuntaisia mita odottaa saattoi. Aloitetaas hyvista uutisista: koiran kaikki nivelet, joita nyt tunnustelemaan paastiin, olivat terveet ja hyvakuntoisen oloiset. Muutenkin todettiin, etta terve rakenteinen ja terve koira. Sitten ne odotetut uutiset: Taralla olen aina huomannut olevan alaselka jumissa, syyta en ole keksinyt. Ja jumissahan se oli, mutta hyvana pidettiin sita, etta Tara arjessa venyttelee itsekseen melko paljon. Muistaakseni Tamara sanoi, etta nimenomaan alaselan toiminnallinen osa on jumissa, vaikka silla muuten oli oikein mukavasti voimaa ja vahvuutta siella. Samoin jumeja loytyi niskan ja selan yhdistymiskohdalta ja lapojen luota. Ilmeisesti jumit saatiin jokseenkin aukeamaan ja ohjeeksi tuli monipuolinen liikunta, monipuolisessa maastossa, erityisesti makista aluetta, ja niita Taran vihaamia juoksulenkkejakin tarvitaan! Sitten maarattiin tama paiva ja huominen rauhalliseksi, lahinna vain ravilenkkeja. Ja tietenkin lajitreenit aloitetaan, sekin onneksi kuului "kaskyyn". Mennaan puolentoista kuukauden paasta kattomaan miten on lahtenyt kayntiin lajitreenien kanssa.

Heti sitten illalla kun kaytiin viela iltalenkki, niin Tara ravasi sellasta tahtia, etten ma pysynyt perassa kavellen(jouduin oikeasti juoksemaan jokusen patkan)...ilmeisesti silla on parempi olo, kun sellasella vauhdilla paineli menemaan :) Tuntui hurjalta se tahti milla se viiletti, ei mennyt mun kategoriaan rauhallista lenkkia, mutta totesin etta se oli se tahti jota koira halusi kulkea, ehka se tietaa paremmin kuin mina. Vois vaikka ollakkin, etta Tara on inhonnut juoksulenkkeja sen alaselka jumin takina, koska jos se ravaa tota tahtia niin ne on kyl mulle juoksu tai vahintaan holkkalenkkeja...hyva vaan, paaseepahan itekin kuntoon ;)

Tara oli paasaantoisesti oikein natisti siella ja kayttaytyi. Kipukohtia kun hoidettiin, niin ilmoitti paata nostamalla, mutta onneksi se saatiin aina rauhoitettua laskemaan paansa. Olen kylla tyytyvainen, etta mentiin. Ja menen ilolla toistekin! Mutta nyt paastaan pian treenaamaan!!! Johan tata on odotettukin :D

Suomessa

Suomessa. Niin se vuosi vain meni nopeasti. Taran tapaaminen kentalla oli jokseenkin hauska. Ensin se tuli tervehtimaan ihan kuin keta tahansa puolituttua, hantaa heiluttaen mutta ei sen kummempaa tunnetta mukana. Siina sitten jutusteltiin vastaan tulleiden ihmisten kanssa(kiitos muuten vastaantulo komitealle! Ja suuret kiitokset Taran hoitojoukoille tasta vuodesta!!!!mahdollistitte mun kaksi erilaista unelmaa, oman koiran ja vaihtarivuoden!!!) ja keksin, etta mulla on ihan tietty aani jolla ma sanon Taran nimen, silla tavalla ettei oikein muut ihmiset ole onnisteet sanomaan samaa. Kutsuin Taraa nimelta ja sitten ilmeisesti neidin pitkat piuhat yhdistivat aanen ja minut ja siitahan se riemu repesi :D Haisin varmaan kummalliselle...tai siis Chilelle heh.

Nyt oon ollu puolisentoista paivaa suomessa ja kylla tuo koira muistaa vaikka mita. Joka lenkilla kayttaytyy paremmin ja paremmin. Tai ei se huonosti kayttaytynyt, mutta sanotaanko etta niin kuin ma haluan sen kayttaytyvan. Aloitettiin lenkeilla jo vahan maistelemaan milta tuntuu hommien teko, mutta lahinna leikin varjolla, tietty! Kylla se koira kuulkaas vaan viela osaa! Paljon meilla on treenattavaa edessa, mut voi kun se on fiksu. ja kaunis. ja ihana. maailman paras ja ennen kaikkea mun koira :D Hyvin meilla tulee jatkumaan, aivan varma juttu, kunhan jaksetaan treenata ja treenatahan me jaksetaan.

Hauska pieni juttu oli huomata jalleen kuinka helppo se on. Olin tilannut netista kevythakin, tulevaisuutta varten ja se tietenkin odotti taalla, kun tulin takas. Tara ei koskaan ole ollut hakissa sitten varmaan ihan pikku pentuaikojen. Ei mulla ole ollut hakkia tai tunnetta tarvetta sille aikaisemmin. No nyt, heti ekana yona Tara paatti, etta hakki on hanen kotinsa<3 eilen illallakin, se meni sinne heti iltaruuan jalkeen nukkumaan. Fiksu on.

Muuten koirassa ei oikein ulkoisesti ollut sen kummempaa, kuin etta tummentunut se on taas variltaan(ihanaa! se on vaan mun silmaan niin kauniin varinen) ja sitten "kulmakarvoissa" loytiin harmaita hapsuja hehe :D Kyllahan sen eman naamasta jo naki, etta valkoista tulee nuorella ialla jo naamaan. Eli nain mun 3-v koira aloitti harmaantumisen ;) noh ei se mitaan, naama blondistuu ja kroppa brunetoituu, joku tasapaino sentaan.

Me lahdetaan kohta fyssarille tarkastuttamaan tilanne, hakemaan treenivinkit ja kehityskohteet. Eka kerta fyssarilla. Ja eilen pyorahdettiin kasvattajan luona moikkaamassa, ennen kun taas ollaan eri mantereilla. Oli ihana tavata! Tara on vaan paras. Palaamme taas Taran hehkutus mielessa piakkoin;)