Suomessa

Suomessa. Niin se vuosi vain meni nopeasti. Taran tapaaminen kentalla oli jokseenkin hauska. Ensin se tuli tervehtimaan ihan kuin keta tahansa puolituttua, hantaa heiluttaen mutta ei sen kummempaa tunnetta mukana. Siina sitten jutusteltiin vastaan tulleiden ihmisten kanssa(kiitos muuten vastaantulo komitealle! Ja suuret kiitokset Taran hoitojoukoille tasta vuodesta!!!!mahdollistitte mun kaksi erilaista unelmaa, oman koiran ja vaihtarivuoden!!!) ja keksin, etta mulla on ihan tietty aani jolla ma sanon Taran nimen, silla tavalla ettei oikein muut ihmiset ole onnisteet sanomaan samaa. Kutsuin Taraa nimelta ja sitten ilmeisesti neidin pitkat piuhat yhdistivat aanen ja minut ja siitahan se riemu repesi :D Haisin varmaan kummalliselle...tai siis Chilelle heh.

Nyt oon ollu puolisentoista paivaa suomessa ja kylla tuo koira muistaa vaikka mita. Joka lenkilla kayttaytyy paremmin ja paremmin. Tai ei se huonosti kayttaytynyt, mutta sanotaanko etta niin kuin ma haluan sen kayttaytyvan. Aloitettiin lenkeilla jo vahan maistelemaan milta tuntuu hommien teko, mutta lahinna leikin varjolla, tietty! Kylla se koira kuulkaas vaan viela osaa! Paljon meilla on treenattavaa edessa, mut voi kun se on fiksu. ja kaunis. ja ihana. maailman paras ja ennen kaikkea mun koira :D Hyvin meilla tulee jatkumaan, aivan varma juttu, kunhan jaksetaan treenata ja treenatahan me jaksetaan.

Hauska pieni juttu oli huomata jalleen kuinka helppo se on. Olin tilannut netista kevythakin, tulevaisuutta varten ja se tietenkin odotti taalla, kun tulin takas. Tara ei koskaan ole ollut hakissa sitten varmaan ihan pikku pentuaikojen. Ei mulla ole ollut hakkia tai tunnetta tarvetta sille aikaisemmin. No nyt, heti ekana yona Tara paatti, etta hakki on hanen kotinsa<3 eilen illallakin, se meni sinne heti iltaruuan jalkeen nukkumaan. Fiksu on.

Muuten koirassa ei oikein ulkoisesti ollut sen kummempaa, kuin etta tummentunut se on taas variltaan(ihanaa! se on vaan mun silmaan niin kauniin varinen) ja sitten "kulmakarvoissa" loytiin harmaita hapsuja hehe :D Kyllahan sen eman naamasta jo naki, etta valkoista tulee nuorella ialla jo naamaan. Eli nain mun 3-v koira aloitti harmaantumisen ;) noh ei se mitaan, naama blondistuu ja kroppa brunetoituu, joku tasapaino sentaan.

Me lahdetaan kohta fyssarille tarkastuttamaan tilanne, hakemaan treenivinkit ja kehityskohteet. Eka kerta fyssarilla. Ja eilen pyorahdettiin kasvattajan luona moikkaamassa, ennen kun taas ollaan eri mantereilla. Oli ihana tavata! Tara on vaan paras. Palaamme taas Taran hehkutus mielessa piakkoin;)