Kelpieita ja Taraa

Tassa on nyt sitten pari tuntia vajaa viikkoa oltu Suomessa ja Tara tuntuu ihan omalta niin kuin aina ennenkin. Vahan ollaan alettu kattelemaan mita muistetaan treenaamisesta ja ihan kivalta nayttaa. Tunnari on jossain muistissa ja ihan vauvaversiona sita on voinu tehda, samoin ruutua ja muita osattuja juttuja. Joitain juttuja tullaan muuttamaan, eli mun pitais nyt tehda kunnon suunnitelma treenaamiselle. Ongelmana ma naen tassa nyt vain sen, etta kaikki pitaa aloittaa periatteessa nollasta ja hommaa on niin pirun paljon. Mika tietty oli tiedossa. Ajatuksena on et ma suoraan opetan evl:n tahtaavana liikkeet ja sitten niista jaa vain avoon ja voivoihin helpommat versiot. Taa on nyt ajatus saapi nahda toimiiko :D Ajatus on menna kokeisiin sina paivana kun evl sujuu, mutta saahan sita aina haaveilla ;)

Viime lauantaina paasinkin sitten ihailemaan vakkyra kelpieita Lahdessa. Tassa kun kelpiet pyorii kovasti mielessa niin oli ihana vuoden kuolaamisen jalkeen paasta kattelemaan livena! Oli jokseenkin sellaisia kuin olin ajatellutkin, pienia pyorivia vakkyroita<3 (sisko on varmaan tyytyvainen jos seuraava koira on ees vahan pienempi...ehka, vaikka ainut hyva  koira sen mielesta on chihun kokoinen.). Kovasti on kauniita ja just sellaisia peruskoiran nakoisia ja liioittelemattomia mistaan suunnasta!

Vahan janskattaa sse vilkkaus, johon en Taran kanssa ole tottunut. Ja se sosiaalisuus! voi kun ne tuntui rakastavan ihan kaikkea ja kaikkia :) kylla oli ihmetys tallaisen hillityn ja sivistyneen koiran rinnalla sellainen innon maara! No vahan paastiin treenaamaan Tarankin kanssa, mutta tassa vaiheessa viela vinkeista oikein ei saa irti, kun vasta tunnustellaan mika meno meilla on.

Nyt me mollotetaan mokilla ja vietetaan mukavaa aikaa. Vahan treenaillaan ja nautitaan rauhasta.

Pari kuvaa Tarasta Lahdessa, kuvista kiitos kuuluu Ansu Leimanille! Kiitos myos kyydityksesta ja kaikesta muusta :) Kiitos myos paikalla olleille, etta sain ihailla koirianne!