Tarttis tenttiin lukea

Pirun hyvä treenari mä vaan oon, kun oon toisella puolella maailmaa kuin koira ja silti on kirjoitettavaa ;)
No näin käy kun tarttis tenttiin lukea, sen sijaan latailen koiravideoita kesältä(tai tarkemmin 21.6.11) nettiin. Lupailin näitä videoita(lisääkin on jokunen) joskus aikoja sitten, joten tässä tulee pari:

Ja lisävinkkinä, laittakaa äänet hiljaiselle tai pois ainakin ekassa videossa, viereisellä kentällä oli joku skeittitapahtuma, josta lähtee hirveä mökö...tokassa videossa ei haittaa niinkään.

Tää video on virheidenkin kanssa mulle ikuinen hyvän mielen video! Tara seuraa niin iloisen ja innokkaan näköisenä, että meinaa ihan sydän pakahtua. Räksytin <3

Tästä videostakin olen varsin ylpeä, vaikka siinä nyt tietenkin nähdään korjausta. Mutta Taran menoa ei korjaus haittaa, on vaan sen näköinen, et sori...Ja nähdään myös ohjaajan selkeä virhe, kun käyttää väärää käskysanaa ekalla kerralla kun pitäis seisomaan nousta. Hups...Kun ei siinä koirassa vikaa,ohjaaja on vaan täys käsi.

Jospa ei sentään sen enempää tällä kertaa.

top10

Oma rotu = nahkacollie (c) Taeri

Näin tämän jutun useassa blogissa, muun muassa  kaverimme Nalan  blogissa ja innostuin tekemään saman homman ja muuta paikkoja ei luonnollisesti ole kuin Taran treeniblogi, vaikka me muuten ollaan tauolla. Ehkä tämä yleistä koirahöpinää kestää. Mun listalla on rotuja, joita olen vakavasti harkinnut, joita voisin tulevaisuudessa harkita, joita en tosissani harkitsisi tai joita en missään nimessä harkitsisi, mutta ihailen niitä suuresti. Ja vaikka roduissa on numerot, ei numero varsinaisesti kuvaa mitään ellei toisin mainita. Osa roduista on listalla lähinnä ihailun kohteena, eikä niistä mulla välttämättä ole sen kummempaa tietoa.

Nro_1 Australiankelpie - On varmaan tällä hetkellä itseoikeutetusti ykkönen, koska on kovasti pohdinnan alla. Paimen niin kuin asiaan mulle kuuluu ja luonteen pitäisi olla kohdillaan. Koko on inasti pienehkö mun makuun, mutta menköön.

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTDngq4XHlgNGXA63k_qR73OJWhTltzr9Qk9IWlbzpcVXArv-3RwA

Nro_2 Dobermann - Tämä tuli jossain kohtaa ihan puskista omalle kiinnostuslistalle. Ilman terveysongelmia ja luonteen seurakoiramaistumista mieletön ilmestys! Pystytkorvat(ja töpöhäntä) ovat toki laiton, kivulias ja turha toimenpide(!!!), mutta myönnän etteikö pystykorvainen olisi ulkonäöllisesti omaa silmää viehättävä. Joskus hamassa tulevaisuudessa voisin harkita, jos omat taidot olisi kohdillaan ja riittävän terveet vanehmmat löytyisivät. Tosin puhutaan tulevaisuudesta vuosi ja vuosien päästä. On kokoa, näköä ja pk-oikeudet. Ruskeana kiitos, jos turhamaiseksi lähdetään ;)

http://www.criadorperros.com/wp-content/uploads/2011/03/doberman2-300x190.jpg

 

 

Nro_3 Beauceron - Menee vähän samaan kategoriaan dobberin kanssa. Ihan mieletön ja vaikuttava ilmestys. Pk-oikeudet, koko ja näkö taasen kohdillaan. Tulevaisuudessa taistelee dobberin kanssa taloon tulemisesta.

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSFpvd_psUZhbyels43jdM4DF8dVeA8lGbz44vtr5Lspa0hVLsO_F-XF6YG

 

 

Nro_4 Lapinporokoira - Tämä onkin ehkä sieltä raskaammasta päästä rotuja joita voisin itselle harkita vakavissani. Ulkonäkö miellyttää ja luonteenkin tietojeni mukaan pitäisi olla kohdillaan. Tätä varmaan tuskin kuitenkaan kotiin asti tulee, kun muuta paimenet ajavat ohi. Hienoja ovat joka tapauksessa!

http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQs6-a_70ASB8eUG5t4L84Spg_Ffnu-JGTtAHLgguImEt9LigUP

 

Nro_5 Pyrenneittenpaimenkoira - Tämä oli lapsuudessa bortsun lisäksi suosikkirotulistalla. Nykyään makuuni liian pieni, mutta muute aivan mainio rotu! Nyt en mene vannomaan, onko rodulla pk-oikeuksia(enkä jaksa tutkia), mutta epäilen koon takia. Se voi olla asia, joka pyyhkisi jo rodun vakavasti harkittavalta listalta. Hauskan oloisia koiria!

http://www.dogbreedworld.com/dogs/pyrenean_shepherd/pyrenean_shepherd_1.jpg

Nro_6 Mudi - Menee samaan kategoriaan pyrren kanssa. Mukavanoloinen paimen, josta varmasti harrastuspuolelle riittäisi puuhaa! Mudilla tosin muistaakseni on pk-oikeudet. Haukkuherkkyys lisäksi olisi miinuspuolena(vannomaan en mene). Mudi voisi olla ehkä-listalla.

http://img.mundoperros.es/wp-content/uploads/2011/03/mudi.jpg

 Nro_7 Lunnikoira - Jos etsisin jotain aivan muuta kuin harrastuskoiraa ja vieläpä pienessä koossa voisi lunnikoira hyvinkin olla listalla. Alkukantaisuus viehättää ja kyllähän se ulkonäkökin viehättää. Sen enempää en rotua tunne.

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR5cmfhtnKJG_tPNoImZCtTgjPw8dbpWeylupwKNQoe9sdAU8kNeg

Nro_8 Akita - Tämä menee varmaan sinne listalle ei-ikinä itselle, mutta aivan upean oloisia koiria! Legendaarisen animen Hopeanuolen siivittämä pääsee listalle.

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSdlyYYDxlpA_X0_N8inV5pEud-O1OYtCFpsE4OJSCoKUQX3H73

Nro_9 Saluki - Jos ikinä kaipaan vinttaria on sen oltava saluki. Lapsuudessani muistan lähinaapurissa sellaisen ja hauska tapaus olikin. Vinttari ei taida kuitenkaan sopia omaan tempperamenttiin, jonka lisäksi mun harrastus intressit eivät ole yhdensuuntaiset vinttareiden kanssa, joten jäänee ottamatta. Jaksan kuitenkin ihailla näitä! Kaunis, mikä kaunis. Ja tehtäköön huomio, että listan toinen rotu, jolla on luppakorvat ;)

http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRIvqmMgNKc_rEuWMuF51bcpTXQe8fA65HrB82J9cNx7bMM5TRy

Nro_10 Belgianpaimenkoira Malinois - Listan viimeisestä kohdasta taistelivat hiukan mali ja arktiset rodut. Oikeastaan kymppisija olisi voinut jäädä jakamatta. Mutta päätin lisätä malikan tähän, koska monipuolisuus ja rodun toimivat käyttöominaisuudet ovat vain ja ainoastaan ihailtavia. En koe itselle mitään tarvetta ottaa malia, kun on minulle paljon sopivampia rotuja olemassa, mutta hattu nousee kaikille oikeille työmaleille!

http://www.google.cl/imgres?q=belgianpaimenkoira+malinois&um=1&hl=es&client=firefox-a&sa=N&rls=org.mozilla:en-US:official&biw=1920&bih=910&tbm=isch&tbnid=Mzp_j4BlwN4NDM:&imgrefurl=http://www.doogle.info/doogle/jsp/dog.jsp%3Fid%3DFIN40872/01%26lang%3Dfi&docid=fOYS0nwKLcQ--M&w=300&h=450&ei=Xf1tTsr7NtGUtweFq8nDBQ&zoom=1

Nyt jos jotain yhteenvetoa haluaa listalta tehdä, niin näyttäisivät pystykorvaiset, rakenteeltaan kevyehköt ja lyhyempikarvaiset koirat pääasiassa miellyttävän minua. Se mikä on mielenkiintoista, että lapsuuden bordercollie huutaa puuttumistaan. Koko lapsuuden haaveilin bortsusta ja sellainen vielä piti alunperin mulle tullakin. Nykyään kuitenkin rodun suosion ja muiden rotujen tuntemus on vaikuttanut siihen, ettei bortsu enää kiinnosta. Vaikka sitä ehkä ihan oikeutetusti koira maailman ferrariksi kutsutaan, on monia muita rotuja, joista saa hienoja vakavasti otettavia harrastuskoiria. Niin moni asia on kouluttajasta kiinni. Hienoja koiria ne ovat, mutta bortsu on toistaiseksi tippunut mun listalta. Never say never, eli en vanno etten koskaan bortsua ottaisi.

Haastan treenikaverit siellä kotoSuomessa tekemään saman :)

Viimeinen päivitys ennen taukoa

Lupasin vielä yhden tekstin. Tämä kirjoitus tulee tosin pari päivää myöhässä ja kirjoitus itsessään tapahtuu jo Chilestä käsin.

Käytiin siis viimeisen kerran sunnuntaina treenaamassa. Mukaan tuli Taran varaperhe katselemaan ja tutustumaan treeniseuraan. Me tehtiin pari kertaa ruutu, joka meni oikein hyvin :) Ruudun treenaaminen on onnistunut hyvin siinä mielessä, että ruudun tekeminen on Taran mielestä yksinkertaisesti vain hauskaa! Ruudun treenaaminen jatkunee varaperheen kanssa.

Pieni tauko ja jatkettiin jäävillä. Ajatuksena oli tehdä nämä ihan vain muistinvirkistykseksi. Seisominen kuulemma yhtä hieno kuin aina, maahan meno vähemmän. Kyynerpäät jäävät ilmaan. Spekuloitiin ettei kyse ole osaamattomuudetsa vaan innokkuudesta ettei malta laittaa kyynerpäitä maahan. Hinkattiin sitä jokusen kerran. Vielä pienillä avuilla istuminen, joka meni myös varsin hyvin! Otettiin myös taaksekävelyt erittäin lyhyellä etäisyydellä, koska näitä on tehty niin vähän! Jokusela toistolla saatiin ihan ok suoritukset.

Loppuun vielä varaohjaajalla vähän seuraamista ja sivulletuloa. Tietenki homma oli hankalaa kun mä olin paikalla, mutta hyvin varaohjaaja suoriutui etenkin ottaen huomioon, ettei paikalle tullessaan tiennyt koko lajista mitään!

Treenien jälkeen lähdettiin vielä treenikavereiden kanssa kahvittelemaan, jossa äkkiä vierähti monta tuntia! Vuoden tauko ja muutoksia on paljon edessä, mutta äkkiä se aika menee :) Kohta olemme taas treenikentällä jankkaamassa samoja asioita. Kiitos tästä keväästä ja treeniseurasta Kirsi ja Hanna! Ihan kuin ois tunnettu useampikin vuosi vaikka oikeasti paljon vähemmän. Tsemppiä jokaiselle treeneihin, etenkin tutuille ja Taralla varaohjaajiensa kanssa!!! Me tullaan sitten vuoden päästä hyöryllä ja otetaan menetetty aika kiinni vielä!

Chile kiittää ja kuittaa!

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Me palasimme Taran kanssa yhtä kania köyhempänä kaupunkiin. Kani jäi mökille odottamaan ensimmäistä hoitajaansa. Kotiakaan ei enää oikeasti ole vaan loisimme äitini luona. Nyt on enää pari päivää ja yhdet tokotreenit ennen mun maailmalle lähtöä jäljellä. Taukoahan on toki blogin kirjoittamisessa ollut jo mökillä olo ajan.

Mökillä treenaaminen oli loppujen lopuksi laiskaa. Lenkeilläkään ei oikeastaan käyty vaan Tara puuhaili omiansa(välillä vähän kauempanakin). Ruutua ja kaukoja joitain kertoa tehtiin. Muuten nautittiin elämästä ja olemisesta. Tara sai runsaasti huomiota monilta tahoilta ja oli kovasti suosittu. Erityisesti saavutuksena voidaan pitää Taran saavuttama suosio mun siskon silmissä, joka ei oikeastaan koirista pidä. Siis pidä yhtään. Taran tavoite elämässä on melkein näin ollen saavutettu, kun sai siskon hyväksynnän ;)

Yhden kirjoituksen lupaan vielä sunnuntain treenien jälkeen. Kovia odotuksia ei treeneistä ole, lähinnä mennään pitämään hauskaa ja näkemään vielä kerran tärkeiksi tulleita treenikavereita ja esittelemään sijaisperhe sinne. Sitten alkaa vuoden hiljaiselo. Jos joku nyt edes enää täällä lukee muistaa meitä sen vuoden jälkeen kuulemisiin vuoden päästä. Jatkamme silloin treenejä innolla.

Taukoa

Elikkäs edellisen kirjoituksen jälkeen meillä oli Anna Eifertin koulutus. Itsessään koulutus oli ihan kiva, tehtiin 20(!!!!) esteen rataa, josta me skipattiin kepit. Rataahan me ollaan tehty nyt kerran aikaisemmin 20.6...alla siitäkin kirjoitus. Näin ollen oli jännä nähdä kuinka kun ohjaukset saa kuntoon niin mehän osataan vaikka mitä! Mun pitäis piirtää rata muistiin etten unohda. En tiedä minkä luokan rata se oli, mutta ottaen huomioon että kolmosen koirat teki ihan samoja ratoja niin ei ne mitään leikki suoraa olleet!

Tara kuumui kentällä, mutta oli kerrassaan pätevä! Kirjoitan lisää ehkä vielä...vaikka eipä tässä enää kauheasti muistu mieleen.

Me ollaan Taran kanssa mökillä, lähdettiin heti sen Eifertin koulutuksen jälkeen. Ollaan täällä vielä vajaa pari viikkoa ja sitten meillä onkin isoja muutoksia. Mä lähden vuodeksi vaihtoon ja Tara kakkoskotiinsa.

Täällä ollaan treenattu yllättävän vähän, jotenkaan ei ole tullut tehtyä sen kummempia. Vähän kaukoja, ruutua ja siinäpä se. Viellä viimeisenä sunnuntaina ennen lähtöä ollaan sovittu kimppatreenit, jossa tehdän uudestaan voittajanliikkeet läpi. Olis näin ollen syytä ehkä tsempata vielä hiukan ton koiran kanssa! Noutoa ainakin vähän ja hmm no kaikkia! Aa ja tunnaria!

Lupaan kirjoittaa vielä siis yhden kerran ja sen jälkeen jäämme tauolle. Jatkamme Taran kanssa raudan takomista, kun palaan. Kuulemisiin kuitenkin vielä kerran!

agia & ihmettelyä

Käytiin tänään pyörähtämässä hallilla, mutta koska ajatukset oikein ollu kellään kasassa ei treeni mikään huikaiseva suoritus ollut. Tehtiin pitenevää "koonti"sarjaa. Videoitiin. Meni ihan jees. Sitten satunnaista muuta treeniä. Kontaktia otin kaks kertaa A:lla surkealla menestyksellä. Tara tulee edelleen sellasta vauhtia sieltä alas ettei mitään toivoa pysähdykselle :/ tähän täytyy myöhemmin keksiä jotain. Ei nyt oikein muuta sanottavaa. Pitäis pakata ja muuttaa, tylsää. Ens kerralla aivot mukaan treeneihin.

Ai niin ja sain tutulta ostettua aurauskepit mökille keppitreeniä varten :) kohta ollaan keppitaitureita! Ne on ihan loistavat, niitä on kuus ja ne joustaa toisin ku vaik puiset kepit, joiden hommaamista/tekoa suunnittelin. Nyt vaan treenaamaan, kunhan mökille selvitään. Ehkä pitäs harkita kans sitä epämäärästä putken ja pussin sekoitusta hööksistä...tosin se on kyl niin epämääräinen ettei siitä oikein ota selvää mikä se on. Oh well aitoja ainakin voi ite rakentaa.

Pakko on nyt vielä lisätä, että katsoin äsken videon tiistain tokotreenistä ja täytyy sanoa, että VAU. Mä olin erittäin positiivisesti yllättynyt seuraamisesta! Paljon siellä on vielä viilattavaa kuten käännökset, askeleet, perusasennon paikka jne(eli melkein koko seuraaminen :P), mutta se yleisilme seuruussa oli hieno ja iloinen. Hidas kävely oli harjoittelun puutteesta huolimatta ihan kohtuullisen näköistä. Koiralla kontakti tippui toki joitain kertoja, mutta se oli kuitenkin varsin hyvä ja tietäväisen näköinen siitä mitä oli tekemässä. Se on niin taitava! Oli pakko kattoa se pätkä parikin kertaa. Voisin kattoo sitä vieläkin uudestaan ja uudestaan ja korjauskohteista huolimatta olla tyytyväinen. Etenkin jos vertais sitä videota lahnakokeen seuraamiseen.
Seuraava ehdottoman positiivinen yllätys oli ruutu. Kyllähän sitä on tehty todella positiivisessa hengessä(ts. epäonnistumisia ollut erittäin vähän) ja koiran motivaatio on korkea, mutta se vauhti oli kyllä hieno! Tara pinkoi ruutuu kovaa!
Ja lopulta kaukot. Treenikaveri vakuutti mulle, että ne on jo ihan hyvät ne vaihdot, kun itse vielä epäröin. Videolle saadut pari vaihtoa kaikesta sekoilusta huolimatta oli oikeasti jopa omaan silmään hyviä! Seisomaan nousussa oli toki hieno säätöä jalkojen asennossa samoin istumisessa, mutta se kaiken musta johtuvan sekoilun takia annan ne anteeksi. Tara osaa kaukojen vaihdot, eli nyt voin vain vahvistaa niitä oikeita suoritistapoja ja viilata pilkkua. Vitsi mikä Räksy. Mä olen jopa ihan häkyltynyt tosta koirasta itsekin. Tietty mun häkeltymistä edisti se, etten kattonut vielä ollenkaan noutoja jotka oli omasta idioottimaisuudesta johtuen nöyryyttävä kokemus. Jälleen.
Videokamera on niin hankintalistalla tulevaisuudessa. Maailman paras keksintö.

Näillä näkymin viimeinen kunnon tokotreeni

Niin se aika vain vähenee. Oltiin siis ennen taukoa viimeisen kerran collieiden kenttävuorolla. Tehtiin voittajaliikkeiden tilannekatsaus. Huomas heti, kun ei itse ollut pistänyt ajatusta likoon etukäteen, että mitä on tapahtumassa niin treenien kulku ei ollut erityisen maanittelevaa. Shame on me. Olisi pitänyt tietää paremmin. 

No ei siinä selvittiin kuitenkin :) Annoin ihan tietoisesti Taran vetää itsensä kierroksille kentän reunassa. Ajatuksena mulla tässä oli, että koiralle jäisi viimeisistä treeneistä intensiivinen ja tekemisen meininki muistikuva. Sitä sai sitten mitä tilasi, eli Tara todella oli aivan kierroksilla. Täysin eiliseen verrattavaa taistelua ja repimistä oli nähtävillä. Myöskään pienet kolhut tai muutkaan ei haitanneet. Treenit on videoitu, SUURkiitos kuvaajalle!

Kunnolliseen tokoon vire oli aivan liian korkealla, mutta tämä nyt tuskin olemaan pidemmän päälle ongelma. Me aloitettiin seuraamisella. Ihan kivaa, ehkä. Katson videolta. Sivuaskeleet ja peruutus eivät olleet sellaisia kun mulla on tavoitteena, mutta hyväksyttyjä suorituksena. Mä en vain ole harjoitellut niitä erityisesti viime aikoina, joten niitä oli turha vaatia sellaisena kun ne toivottavasti tullaan myöhemmin tekemään. Pari kertaa Taralla kaatui kuppi ja räksytti. Komensin. Hidas seuraaminen meni yllättävän hyvin, kun en muista milloin sitä olis viimeksi tehty.

Ehdin jo unohtaa tarkan liike järjestyksen, mutta kerrataas vaikka noudot tähän väliin. Ensin tehtiin metalli tasamaana. Tara meni metallille ihan jees, vähemmän yllättäen räksytti kapulalle.Nosti, muttei tuonut mulle asti. Tässä kohtaa mun olis pitänyt tajuta palkata pelkästä nostosta. Vaan kun ei tajunnut, eikä järki liikkunut tai äly puhunut.Siitä seurasi joka kertainen pelleily metallikapulan kanssa. Nyt mä päätin, että ei tässä nyt muuta vaihtoehtoa ole kuin ketjuttaa naksulla. Miks mä ees yritin muuta, kun jo viime aikoina oon todennut sen toimivan? Äly hoi älä jätä.

Hyppynouto parempi, ei muistaakseni huutanut kapulalle. Mutta jälleen ohjaajan typeryys löytyi ja odotin Taran tuovan kapulan eteen asti. Vaan ei tietenkään tuonut, kun ei sitä ole vähään( lue pitkään) aikaan tehty. Hyvä suoritus jäi vaille ansaitsemaansa palkkaa.

Luoksetulo pelkällä pysäytyksellä. Ohjaajan hitaus jatkuu. Pysähtyi käskystä, mutta meni pitkäksi olisi heti pitänyt tehdä pallon kanssa. Tokalla kerralla parempi, kun palkkasin vähän paremmin. Ei otettu eteen.

Liikkestä istuminen, autoin hidastamalla joilloin homma onnistuu. Koiran ohi mennessä kävelin liian läheltä ja oli lähdössä mukaan. Uusiksi niin, että laitoin istumaan ja kävelin eteen, ohi ja vierelle. Nyt hyvä.

Loppuun tuli ruutuun lähetys. Meno ei ollut ihan suoraa ja meni ruutuun vasemmasta sivusta, ei löytänyt jostain syystä heti palloa joten pysäytin koiran ja palkkasin äänellä ja vapautin. Varsin mukiinmenevä kuitenkin :)

Tunnarissa piilotin yhden oman, joka löytyi heti, hyvä!

Kaukoissa suunnittelemattomuus tuli esille, kun olin kujalla mitä olen tekemässä. Huutelin myös iiihan muita käskyjä. Huoh. Tara varasti pari kertaa takapalkalle(nami). istu-seiso-.maahan oli järjestys, Tara teki ainakin mun kuvakulmasta hyvin. Etenkin huomioon ottaen mun sekoilut.Olin pikkusen päälle metrin päässä koirasta.

Kaikista voittajan liikkeistä on siis haju. Palikat on aivan levällään luonnollisesti, mutta meillä seuraavaan starttiin on varmasti vähintään puolitoista vuotta, eli ei tässä hätääkään ole.

Otin vielä loppuun seuraamispätkiä, jotka ainakin tuntuivat vireen suhteen olevan kivoja. Koira edisti ja oli melko kaukana, mutta kontakti oli ihan jees -oloinen ja kuten todettu koira oli innokas!

Kotimatkalla kävellään aina agihallin ohi ja siellä näkyi tuttu treenaamassa, jota käytiin moikkaamassa. Otettiin jokusen kertaa neljä esteen lyhyttä pätkääkin. Taralla kiehui. Se kiehumisaste missä se tänäänkin on ollut on kyllä uskomaton. Samaisella kotimatkalla meidän lähi koirapuistossa oli vielä tuttu lapukka, jota käytiin moikkaamassa. Tara veti siellä rallia jossa toivottavasti suurin osa lopuista kierroksista saatiin kulutettua. Huhhuh mikä meno sillä on ollut!

Viimeiset ohjatut agitreenit ennen taukoa

Tänään agitreeneissä pidettiin leikkikisat, jossa mentiin 15(?) esteen rata. Radassa oli siis aitoja, pituus, neljä putkea, pussi ja muuri. Ykkösien rataa vastaavat ohajukset eli lähinnä suoraa jokusta käännöstä lukuunottamatta. Me ei Taran kanssa olla tehty koskaan kauhean pitkiä pätkiä, eikä edes varsinaisesti ohjauuissa treeneissä olla pyritty pitkiin rata pätkiin. Tarkoituksena on ollut tehdä hyvä pohja jokaiselle esteelle erikseen ja ohjauksia opeteltaessa "ratapätkät" on ollut lyhyitä. Siinä sitten ekaa kertaa käytiin rata läpi ihan kuin oikeissa kisoissa. Suoraa kun on paljon ei ohjaus ole vielä ongelma, mutta toki siellä pari kinkkisempää kohtaa oli. Etenkin näin ensikertalaiselle! Harmi ettei mulla ole ratapiirrustusta.
Rata alkoi suoralla linjalla aidalta pituudelle ja siitä ensimmäiseen puoli ympyrä putkeen. Puoliympyrä putkesta toiseen puoli ympyrä putkeen(suoritussuunttien suut olivat vierekkäin ns puoli ympyräiden sisäpuolella ja ekan putken ulostulo oli kauempana). Toisesta putkesta aita, pussi ja puoli ympyrä putki jotka olivat siis suoralla linjalla. Putkesta suoralla linjalla muuri, kaksi aitaa ja sitten tuli kääntävät aidat. Suoralla linjalla suora putki ja viimeinen aita.
Mun ideana oli varmistaa puoli ympyrä putket, koska Taran irtoamiseen en luottanut superpaljoa ja vaihtaa puolta Taran ollessa putkessa. 

Ensimmäinen kerta oli ns "virallinen" eli aikaa otettiin ja virheet laskettiin. Toka kierros vedettiin ilman aikaa pyrkien korjaamaan virheet. Tara oli tietenkin vetänyt melkoiset kierrokset jo siinä odotellessaan. Tehtiin radat yhdessä meidän kanssa aloittaneiden minikoirien ryhmän kanssa ja minit ja medit meni ennen makseja. Kun otin koiran vähän leikittääkseni sitä oli se kuin uudelleen syntynyt ;) Sellaista repimistä ja tahtoa ei ihan joka kerta siitä koirasta saa kuitenkaan irti. Repi palloa ja hihnaa todella lujaa, murinaakin kuultiin vähän.Pahimmat angstit meni onneksi siihen repimiseen. Toisten koirien katsominen radalla sai Taran säntäilemään ja raivoamaan tuttuun tapaan.

Vihdoin meidän vuoro. Koira jäi nätisti(tai enhän mä tiedä edistikö) ja sitten juostiin. Mä sain todella juosta lujaa kun Tara pisti 6-vaihteen silmään. Koko rata saatiin suoritettua suunnitelmien mukaan ja ehdin tekemään kaikki omat siirtymät juuri niin kuin olin toivonut ja todennut meille optimaaleiksi. Ratavirheitä meillä kertyi 0, se oli selvää heti suorituksen jälkeen. Nopealta suoritus oli myös tuntunut, munn jalkoja hapotti sen jälkeen ja hengästytti :)

Toisella kerralla meidän vuorolla vein Taran starttipaikalle hiukan aikaisemmin ja annoin sen ottaa kierroksia. Meidän vuorolla sitten koira ei meinannutkaan jäädä istumaan. Lopulta lähti vaan sikailemaan ympäriinsä haukkuen. Päätöstä ei oikeastaan atrvinnut miettiä, koira ulos radalta eikä pääse suorittamaan. Mielentila oli aivan liian kiihtynyt, että se olisi pysynyt mulla hanskassa. Tulevaisuutta varten Tara voi jossain sivulla odottaa vuoroaan ja kerätä kierroksia, mutta starttipaikalle täytyy mennä koiran kanssa vaikka lelulla leikkien, niin ettei suorittava koira ole liikaa näköpiirissä. Muutenkin saada koiran energia ja keskittyminen taisteluun. Käytiin tekemässä pieni lenkki kentän ulkopuolelle(siis ehkä 20metriä yhteen suuntaan ja nimenomaan aitojen toisella puolella) ja saatiin tehdä uudestaan parin koiran jälkeen.

Nyt Tara oli selkeästi eri mielentilassa ja järki mukana. Aloitin radan niin että olin itse alkuun toisella puolella ekaan putkeen asti, jonka jälkeen jatkoin samoilla ohjauskuvioilla kuin viimeksi. Tällä kertaa kämmäsin ilmeisesti liikaa ajattelemalla  viimeisen suoran kännöksen(kolme aitaa puoli ympyrässä, viime viikkoinen irtoamistreeni) kääntämällä kroppaa liian nopeasti ja Tara tuli aidan sisäpuolelta ohi. Ei siinä sitten uudestaan vaan ja loppu ok. Nopea se oli tälläkin kertaa :)

Tara oli ihan mieletön radalla! Luki hyvin itse rataa, ei jäänyt kyselemään mihin mennään tai odottamaan palkkaa missään kohtaan. Mä itse olisin voinut etenkin putkilla ilmoittaa ajoissa mihin ollaan menossa ja tokalla kerralla mennä fiiliksen mukaan käännöksen. Tietenkin suorituksessa täytyy olla ajatus mukana, mutta ei liikaa koska kaikki tarvittava tulee selkärangasta. Vauhti oli päätä huimaava, meidän ohjaaja sanoikin että ilmeisesti Taralla vauhti kasvaa kun esteitä on paljon. Harjoituksissa ei mennä kuitenkaan ihan tuota tahtia(onneksi!). Oli kauhean kiva kuulla myös muilta kuinka meidän meno oli näyttänyt hyvältä :)

Muillakin meni oikein hienosti ja oli hauska katsoa eri koirakoiden työskentelyä. Kaikilla koirilla oli hauskaa!

Jatkettiin vielä nyyyttäreillä, jossa sitten virallisen radan tulokset julkistettiin. Mineissä eka ja toka koirat olivat corgeja, ne olikin pinkoneet ihan huimaa vauhti! Maksit voitti Tara ja mä :D olin jokseenkin odottanut voittoa, koska muille sattui virheitä ja me oltiin nopeita. Mutta ehdoton yllätys oli se kuinka nopeita me oikeastaan oltiinkaan....toiseksi tuleen aika oli 29,xx ja meidän aika 22,24s...Ihan huima ero mutta kyllähän mä pingoinkin siellä radalla kuin pieni eläin. Ja ajasta olis voinut vielä pari sekuntia puristaakin, kun pari kaartoa meni pitkäksi mun hitaan ohjauksen takia.

Kepit ja rengas hanskaan niin oltais valmiita möllihyppäreihin, näin mulle sanottiin. Harmittaa, että homma jää tauolle, mutta hyvässä ohjauksessa ollaan saatu erinomainen pohja tälle lajille. Varmaa on se, että puuha tulee jatkumaan vuoden tauon jälkeen! Tara ei ratojen jälkeen oikeastaan kaivannut mitään palkkaa, vaikka toki sai sellaisen. Se oli vain kovin iloinen, että sai juosta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja lähteehän niistä :)

lt

Luonnetestattu rakas koirani Tara. Tämä blogi on treeniblogi noin varsinaisesti, mutta ehkei se haittaa. Tara tuli siis tänään testatuksi 2vuoden ja vajaan 2kk iässä ja lopullinen tulos on pisteissä +144 laukausaltis ja näin ollen hylätty testi. Testin saamme uusia jos haluamme aikaisintaan puolen vuoden päästä. Uusimmeko? Suurimmalla todennäköisyydellä emme.

Asiaan vihkiytymättömille jos laukausarvosana menee miinukselle(vaihtoehdot laukausarka ja laukausaltis) on testi hylätty. Tämähän on meidän tapaus. Laukauksien takia en näe järkeä käydä koko testiä läpi. Harrastuspuolelle laukausalttius ei tämän hetkisiin lajeihin vaikuta ja jos ja kun siirrytään pk-puolelle on Tara näyttänyt siltä, että sen saisi siedätettyä laukauksiin.

Taran pisteet kuvaavat koiraa hyvin ja ovat koirannäköiset. Minulla ei niihin ole mitään sanottavaa. Koira on rakas teki se mitä hyvänsä ja saisi se minkälaisen arvioinnin hyvänsä. Tara on minulle oikea koira, enkä enempää tai vähempää kaipaa. 

Osa-alueittain pisteet olivat tällaiset, kun tuomareina toimivat Katri Leikola ja Sami Heikkilä:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen (kerroin 15)

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (kerroin 1)

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty (kerroin 1)

Taistelutahto: +2 kohtuullinen (kerroin 10)

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (kerroin 35)

Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas (kerroin 15)

Kovuus: +1 hieman pehmeä (kerroin 8)

Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen (kerroin 15)

Yhteensä siis +144

Laukauspelottomuus: laukausaltis

ullatus!

yllärii, treenattiin tokoa:) torstaina lenkkeiltiin metsässä loistoseurassa ja testattiin käytännössä koirien kyky etsiä esineitä todellisessa tilanteessa. Eihän se toiminut kun ei ole opetettu;) 

Eilen ei tehty mitään, siis ei edes kotona mitään tokoa. Paitsi heh ulkona taasen takaakiertoa/kiertoa. Mut mitään ns kunnollista ei.

Tänään oltiinkin sitten Espoon puolella meille uudessa paikassa tokoilemassa hyvässä tutussa treeniseurassa. Treenit oli hyvät! Ei mennyt liian pitkäksi ja koira meni odottamaan (laina)auton konttiin vielä innokkaana jatkamaan:) vaan ei päässyt jatkamaan. Taisi ottaa kyllä psyykkeen päälle, kun muut jatkoivat treenaamista, oli vaan taas sellanen huuto. Onneksi huuto ei kuulunut kunnolla kentälle!

Suunnitelma oli ja pysyi. Aloitettiin metallinoudolla vauhtinoutoharjoitteella. Eka kerta ok vaikkakin haukkui kapulalle, tokalla kerralla haukkui kapulalle enemmän ja kokeili kuinka vähän sitä voi nostaa että saa palkan.jatkuu...Siitä lähti pieni pelleily kierros, jolloin mä en osannut tarpeeksi vaatia ja koira leikki ettei osaa/pysty. Onneksi sain lopulta nostamaan kapulan ja tehtiin perään yksi erittäin hyvä vauhtinouto metallilla :) 

Siirryttiin taviskapulaan ja hyppynoutoa. Lähetin seisaaltaan. Ekalla kerralla muka ei osannut ja kiersi esteen. Otettiin lähempää ja onnistui hyvin toiseen suuntaan tiputti kapulan takaisin tulomatkalla ennen estettä. Kolmas hyvä, avustaja vei kapulan esteen taakse, eikä haukkunut. Noudossa on nyt siis haukkua ilmenee, kun saalistaa kapulaa. Kun otetaan rauhallisemmin niin hiljaa. Tähän täytynee nyt alkaa puuttumaan ennen kuin eskaloituu enempää.

Ohjatun suunnat. Ensin (mun) oikea, sitten vasen ja tämä kaksi kertaa läpi. Palkkana tennispallo, joka lensi kun koira kääntyi tarkoitettuun suuntaan. Varsin hyvät, Tara muisti selkeesti jo homman enää pitää saada lisää varmuutta. Ykalla vasemmalla ennusti vasemmalle kääntymisen jälkeen vähän oikealle, tokalla kertaa ei ongelmia.

Seuraamista häiriössä. Kohtuullista, kontakti tippuu edelleen, mutta ei häiriöstä. Häiriönä meillä oli pelkkä lähellä oleva pomppiva ihminen(kiitos :P). Taralla on jännä tapa katsoa minne mennään. Ihan kuin ei luottaisi siihen mihin mä sitä olen viemässä. Muuten palautteen perusteella oli ihan mukavan näköistä. Pätkiä oli yhteensä kaksi joista jälkimmäinen lyhyempi. Jos vielä päästään tätä tekemään ennen mun lähtöä niin sitten häiriöksi tulee lelu.
Tunnari. Tunnarissa yritettiin kaksi kertaa niin että vieraat oli mukana. Tehtävät oli liian vaikeita, Tara ei vielä miellä sitä mitä etsii mun hajuksi.  Lisäksi ekalla kerralla ei oikein muutenkaan ollut tehtävän tasalla, haahuili hiukan epämääräisesti, eikä nenätyö ollut Taran tasolla. Kolmas kerta pelkkä oma piilotettuna, mutta hiukan kauempana. Taralla kesti aika kauan, etsi vanhasta paikasta jossa aikaisemmat kapulat olivat. Piti etsimisessä mietiskelytaukoja, mutta sillä oli selkeä visio siitä, että jotain haistellaan ja etsitään. Annettiin hiukan apua ja siirryttiin lähemmäs kapulan sijaintia. Lopulta löysikin :) Kyllä se pitkään jaksoi etsiä, Hyvä Tirriäinen! Tästä eteenpäin etsitään yhtä oman hajuista ilman muita häiriökasoja ja opetellaan paremmin virittelysana, jotta saan korian ennen tehtävää oikeaan moodiin.

Vikana tehtiin ruutua. Pallo odotti valmiina, eikä Tara nähnyt sen vientiä. Lähetys oli 7-10metrin päästä. Tara meni ihan suoraan! Hyvä! Toka kerta, ei taaskaan nähnyt pallon vientiä. Matka oli nyt ehkä 15m. Lähti reippaasti, mutta epäröi hetken ja vaihtoi raville. Sitten äkkiä kekkas mitä pti tehdä ja säntäs ruutuun. Heti kun äänellä palkkasin Taran ruutunauhojen ylityksestä, se pallon etsimisen sijaan kääntyi mua kohden, joten palkkasin sen toisella pallolla. Hieno elukka!!! Ruutuun jäänyt pallo on niin pieni, ettei sitä paljoa näkynyt ruohon seasta. Käytiin vielä Taran kanssa yhdessä katsomassa sekin pallo mukaan leikkiin.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvät treenit, jossa koira oli koko ajan messissä eikä innostus ehtinyt laskea. Epäonnistumiser eivät haitanneet ja fiilis oli hyvä. Kun Taran jätti vähäksi aikaa liikkeiden välissä makaamaan saisen aina iloisena mukaan seuraavaan tehtävään.

Treeneissä oli muutenkin varsin riehakas meno, kun suorittavat koirat oli kaikki innokkaita ja halukaita tehtäviinsä. Totta kai näin pitäisi aina olla ja usein ollaan vähintään jonkinverran innokkaita, mutta tänään oli kyllä ihan omaaluokkaansa! Ja viime aikoijen mukaisesti ällötys pentunen oli taasen mukana treenaamassa ruutua, metallinoutoa(jossa ei halunnut luovuttaa kapulaa, voi ei <3) ja vähän perusasentoa ja seuruuta. Sulattaa kyllä sydämmen jos toisenkin, kun sellanen karvapallo juoksee metallikapula suussa! Oi voi. Huomenna Taraa odottaa luonnetesti Turussa. Menemme sinne leikkimään tuomarisedän ja -tädin kanssa :)

Laukauksia

Vaihteen vuoksi eilinen meni epätavallisen treenin merkeissä. Aamupäivällä leikittiin puistossa pallolla ja tehtiin agin takaakiertoja puiden ympäri. Homma palvelee myös tokoa, kun koira saadaa kiertämään ja ottamaan vauhtia. Tara tuntuu kuumuvan melko nopeasti ja haukku raikui. Vielä Taraa ei voi lähettää kauhean kaukaa kiertämään, mutta homma eteni vähän. Hauskaa oli :)

Illalla mentiin sitten kuuntelemaan laukauksia. Kiitos vielä kerran niille, jotka homman meille mahdollistivat! Mä leikin ainoastaan Taran kanssa laukausten aikana enkä mitään sen kummempaa. Ensin ammuttiin neljä kertaa ja koira autoon, jonka jälkeen ammuttiin vielä toiset neljä. Eka kierros leikittiin narupallolla, ennen laukauksia oli kovasti halukas repimäänkin, mutta repimään ei ekan laukauksen jälkeen suostunut. Me oltiin noin 40metrin päässä ampumapaikasta. Saalisviettiä löytyi sen verta, että kykeni juoksemaan kuitenkin pallon perässä kun vinkistä potkin sitä maassa.

Toisella kertaa sain lainaksi fudispallon, joka oli osittain tyhjä. Sitä potkittiin menemään. Nyt oltiin noin ehkä 20 metrin päässä ampumapaikasta. Nyt Tara ei enää pysähtynyt laukauksia kuullessaan vaan juoksi innoissaan saalistamaan palloa. Repiä se ei halunnut, mutta jo pelkkä saalisvietin yllä pitäminen oli suurvoitto! Koko kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä! Ekan ja tokan ampumisen välissä kokeiltiin piiskaa, josta tuli ampumista muistuttava ääni. Tara ei noteerannut sitä mitenkään, eikä käsien taputtaminen ollut ongelma. Palkkauksen yhteydessä tulee mulla joskus taputettua käsiä, joten tämä ei ollutkaan mikään ongelma. Mutta jos Tara olisi ollut kovin kuormittunut olisi sekin voinut olla ongelma. Ampumisten välillä kun käveleskeltiin niin Tara oli hiukan huolestuneen oloinen, mutta ei liikaa. Voi olla että pehmeys(mun oma epäpätevä arvio) teki sen pienen epävarmuuden.

Ampumiskierrosten välillä oli myös selkeää kehitystä, koska tokalla kerralla ei pysähtynyt ampumisen aikana juoksusta vaan pallo siinti ainoastaan silmissä.

Laukaskokemattomaksi käytös kentällä katsottiin, joten homma ei missään nimessä ole menetetty! Luonnetestissä toki alla on melkoinen kuormitus, mutta jos ja toivottavasti kun pk-puolen hommiin päästään kunnolla kiinni ei homma jää laukauksien takia tekemättä. Olo on helpottunut! Hieno Tara! Mä olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen :)

eikä lopu

treenaaminenvaan jatkuu. Otettiin maanantai-illalla vielä pitotreeniä niin metallikapulalla kuin tunnarikapulalla, ensin sisällä ja sitten ulkona. Edistystä on tapahtunut, koska joku aika takaperinhän Tara ei oikein kyennyt mihinkään kapula suussa, mutta nyt onnistui istumaan- ja maahanmeno. Pari kertaa pystyi tekemään myös pyörähdyksiä :) Ulkona tehtiin metallilla vähän vauhtinoutoa metallilla. Treeni meni selkeästi taas liian pitkäksi(hyi minä) kun Taran innostus alkoi laskea. Lukuunottamatta mun idioottimaisuutta edistymistä on tapahtunut!

Tiistaiaamulla tsemppasin, kannoin lähipuistoon ruutu kamat ja tehtiin ruutua nurmella. Eri suunnistua. Ensin vein pallon ruutuun, jolloin ei ongelmaa! Sitten kävin näyttämässä ja meni sillonkin ihan kivasti. Pari liian suoritusta jäi Taran puolesta liian lyhyeksi(ts. pyysin siltä liikaa) jos palloa ei ollut. Annoin uuden käskyn ja palkkasin kun korjasi ruudun sisään. Ruutu ei siis ole vielä neilönä Taran päässä, joten nyt varmaan siirrytään siihen, et käyn näyttämässä enemmän tai vauhtiehtoisesti hiekalla piilotan pallon. Tara on helposti silmillä menevä, jolloin se helposti bongailee palloa, eikä saa ideasta kiinni. Mut tällä hetkellä intoa  onneksi vielä on, sitä sentään en oo onnistunut vielä pilaamaan! Pallopalkka vaan saa pienen koiran juoksemaan kovaa...

Illalla sitten suunnattiin sirkuskentällä seuran vuorolle. Aloitettiin lyhyillä seuraamisilla, käytännössä siis ihan lyhyitä vain. Oli siinä mukava ihan pari sivulletuloa virittelyajatuksella. Ei sen kummepaa niissä. Vähän yritin vauhtinoutoa ja kapulan pitoa metallilla. Vauhti ok, mutta pito ei. Hyvä on palaan suosiolla naksuun, mä en muuten sitä osaa tehdä Taran kanssa...

Mä lahopäänä olin unohtanut suunnitelman kotiin, onneksi muistin suurinpiirtein mitä siinä oli. Aloitettiin avustuksella tunnari, jossa saatiin hyvää katsausta siihen missä mennään. Kokeiltiin kansien alla olevia, joista toinen oma ja toinen vieras. Ei menny. Käsky ei siis ole vielä teroittunut. Siirryttiin takaisin nurmikolle, jossa tehtiin sama. Edelleenkään ei niin hyvä kuin se voi olla. Taran nenän käytössä ei yleensä ole sanomista, mutta mä vähän arvasin, että jos kapulat näkyvillä menee silmillä. Palattiin piilotettuun kapulaan, vieraita ruohokasoja ympärillä. Nyt alkoi näyttää Taran normaalilta työskentelyltä. Toinen samanlainen ja edelleen hyvä. Sitten siirrettiin kapula hiekalle ruohokasan alle. Lisäksi oli kaksi vierasta kasaa joiden luona kävin. Nyt oli hyvä ja nenä heilui! Tehtiin vielä toinen moinen, jossa kapulan paikkaa vaihdettiin. Erinomainen :) Tara kävi kasat läpi, muttei sörkkinyt tyhjää kasaa, jossa ei viimeksikään ollut mitään. Edellisen kierroksen kapulakasan kävi tarkemmin läpi, mutta siellä varmasti oli hajua eli ei haittaa. Viimein löysin oman. Taran kohdalla täytyy pikku hiljaa alkaa käyttämään vieraita yhtälailla piilotettuna ja myöhemmin pikku hiljaa tuoda kapuloita näkyviin. Jos kapulat suoraan näkyvillä menee silmillä. Ihan pätevä elukka ja ohjaaja vähemmän pätevä.

Sitten seurattiin muiden puuhia. Erityisesti suosikki ällömöllipallon ruutuuun menot oli jälleen ihania. Rääpäle :) Tara huusi kiinni ollessaan, ärsyttävä räksy. En tiedä kumpi teki mieli ampua enemmän oma pää vai koiran.

Taran kanssa loppuun vielä ohjatun suuntia. Ihan ok välillä oli aivan messissä ja välillä jossain ihan muualla. Nopeasti tuo kuitenkin oppii, eli ei valitettavaa siinä suhteessa. Hassua oli se, että uusi narupallo on paljon vanhempaa parempi Taran mielestä. Ihme juttu.

jatkuu

Tänään ollaan jälleen väännetty kaukojen tekniikkaa läheltä ja maasta seisomaan nousua jopa vajaan kahden metrin etäisyydestä. Oli muuten hienot! Alkaa pikku hiljaa olla siedettävää. Etäisyyttä voinee ottaa erillisenä harjoituksena jo vähän. Tekniikaa toki edelleen jatketaan myös omana treeninä. Eiköhän tehdä vähän vielä tänään illalla.

Sitten päivän agit. Meillä alkaakin ennen vuoden taukoa vetämään viimeisiä ohjattuja agitreenejä...sniff...Tänään teemana oli ohjaukset. Kaikki meidän ohjaajat oli paikalla, joten ohjattuja pisteitä oli kolme. Slalom, sylkkäri ja irtaantuminen.

Eka tehtiin slalom, joka mun pienen alun epävarmuuden jälkeen meni loistavasti! Kuin vettä vaan :) se olikin kivaa kun kaikki vaan sujui. Aluksi en siis meinannut luottaa siihen, että Tara pysyy toisella puolella, koska ollaan tehty välistävetoja itseksemme(ihan kohtuullisella menestyksellä). Kun sitten mulle sanottiin, että luota vaan, niin jo sujui. Hyvä me!

Toisena irtaantuminen. Eli kolme estettä "puoli ympyrässä" ja pidennettiin matkaa ettei koiraa tarvitse saattaa ihan joka esteen vierelle. Tämäkin meni varsin hyvin! Tara irtaantuu ihan mukavasti, kun ohjaan asiallisesti.

Kolmas sylkkäri olikin haasteellisempi. Todettiinkin, että se on tokokoirille ehkä inasti haasteellisempi ja "luonnottomampi". Koira lähetettiin esteen läheltä puoli kaari putkeen ja seistiin esteen vieressä, joka oli tarkoitus hypätä ei putken puolelta. Meillähän Tara pitää saattaa vielä putkiin melko lähelle, joten homma ei senkään puolesta onnistunut. Koko harjoituksen tarkoitus oli kuitenkin saada ohjaaja tajuamaan oikeasti sylkkäri. Saatiin siitä vielä kotiläksyä.  Lähti sujumaan pelkkä koira pyöräytys ihan jees. Ihan vain kättä kääntämällä pitäisi saada koira kääntymään kropasta "kauemmas" juuri päin vastaiseen suuntaan kuin tokossa.

Tehttin omatoimisesti vähän takaakiertoja, joissa voin lähettää jo parin metrin päästä(yllättävää tällä harjoitusmäärällä). Kujakeppejä, jotka sujui hyvin vaikka olin ilman avustajaa. Kontakteja, jotka suht ok tällä kertaa palkkaus lelulla, kun yleensä namilla. Toimi ihan ok! Lopuksi vielä vähän keinua, joka sekin suht ok. Mä hidastan Taraa äänellä, koska muuten se tekee ilmakeinun. Keinussa ja kontaktissa on hiukan samaa vikaa, että Tara vetää molemmille sellaisella vauhdilla(jos sitä ei hidastuta), että siitä seuraa vain huonoja suorituksia tai ruumiita...

Kaiken kaikkiaan tosi kivat treenit. Harmittaa tosi paljon tää vuoden tauko agissakin ja harmittaa jättää tää ryhmä. Meillä on kivoja koirakoita ollut siinä. Toivottavasti päästään sitten vuoden päästä johonkin ryhmään...voi epävarmuuden päivää.

iltatreenit

Viikonloppu meni Klaukkalassa tokon SM kisoja katsellessa. Valtavat kisat ne olikin! Sunnuntaina olin vielä katselemassa ekan osan top20 evl suorituksista. Ei kyllä kateeksi käynyt viikonlopun koirakoita, ilmat oli kuumat molempina päivinä! Kuuma tietenkin vaikutti jonkin verran suurimman osan suorituksiin, ihan varmasti olis vaikuttanut meilläkin jos kokeessa olis tuollaiset olosuhteet. Hienot kisat ja hieno laji! Tuomarilajeissa on tietenkin aina vähän suhteellista tuo arvosteleminen, mutta täytyy aina muistaa että pisteytykset ovat koulutuksesta huolimatta pikkuisen subjektiivisia.

Me itse ollaan puuhattu kaukokäskyjen kanssa väliaika puuhana perjantaina ja lauantaina. Pääasiassa ihan kivan näköstä, mutta seisomasta istumaan on vaikein edelleen. Takajalat liikkuu vähän tai yksi jalka nousee ja laskee tai ei mikään jalka liiku. Riippuu vähän. Mä haluan ettei jalat liiku, ei edes nouse, koska siinä on aina mahdollisuus että alkaa sitten liikkumaan etiäpäin.

Sunnuntaina illalla suunnattiin sitten treenikaverin kansa sm:ien innoittamana vetämään omat treenit meidän lähikentällä. Oltiin suunnitelmien kanssa liikkeellä ja uuden karheat ruutunauhat pääsivät myös käyttöön :) Mukana oli myös kaverin ällömölli pentunen...voi toista! Pikkis pääsi tekemään ruutuun ja ai että se pinkoi sinne minkä pikku jaloistaan ja vielä kyseenalaisella koordinaatiollaan pääsi. Voi ällötys.

Me aloitettiin ruudulla, joita kentällä oli kaksi. Ruudussa oli palloja, jota avustaja sinne vei. Lähetyksiä kahdesta eri suunnasta. Ensimmäisen lähetyksen pallon viennin Tara näki ja silti oli hiukan epämääräinen. Toisella kertaa myös epäröi, kun ei nähnyt pallon vientiä, jouduin antamaan sille toisen käskyn. Sitten onneksi onnistui! Ekassa ruudussa oli törppöinä matalat ufot, ne ehkä saattoivat vähän hämätä. Tokassa ruudussa homma menikin jo aivan eri näköisesti! Pallo oli viimeisellä kerralla piilotettu hiekkakasasn taakse ja silti Tara meni vauhdilla suoraan ruutuun. Hieno!

Siirryttiin tunnariin, tein yhden piilotuksen. Etsimisessä ei ongelmaa. Päätettiin kokeilla kahdella näkyvällä tunnarikapulalla, joista toinen vieras. No joo ei onnistunut. Tara ei yhdistänyt sitä hommaa haisteluun, joten närpsi väärää. Tehtiin vielä yksi oman piilotus, joka oli jälleen hyvä. Nyt vaan tarttee keksiä miten haistelu siirretään kentälle, kun muuten se menee silmillä. Nenän käytössä ei muuten ongelmaa. Ideahattu päähän ja pohtimaan.

Otettiin vähän kaukoja takanamipalkalla. Vaihdot pääasiassa suht ok, joitain epätarkkoja ja ei sellaisia kuin haluan. Olin ihan koiran lähellä joten eteenpäin liikkumista ei juuri ollut, mutta vinoon Tara kääntyi välillä. Näitä on nyt jankattu aikalailla ja nyt tarvii alkaa varmaan samalla vahvistamaan käsimerkkejä ja käskyjä. Ja tietty meidän murheen kryyniä seisomasta istumistan.

Paikkamakuut otettiin noin 15 metrin eteäisyydellä, mutta mentiin auton taaksepiiloon. Tarkoituksena oli saada vain onnistuminen ja hiljainen suoritus. Jätin vielä päätä näkyviin auton ikkunasta, jottei olisi liian vaikea. Voi hitto niin se huuto vaan alkoi noin puolen minuutin kohdalla enkä saanut kunnolla käskystä hiljaa. Kokonaisaika oli 45s. Tehtiin vielä toinen, jossa ensin jäin auton eteen näkyville, sitten kävin noin puolessa välissä auton takana n 5s. ja taas näkyville. Kokonaisaika oli 1min. Nyt oli hiljaa.

Tehtiin Taralle kaksi luoksetuloa niin, että avustaja piti koiraa mä näytin palloa ja juoksin pitkän matkan ja kutsuin. Palkkasin kesken matkan hyvästä vauhdista taakse. Ollaan tehty nyt jonkin verran niitä pysäytyksiä(s ja m) omatoimisesti ja vauhti on ollut hiukka hidasta. Tämä treeni vain vauhdin palkkaamiseksi siis.

Otettiin loppuun vielä paikalla istumisen alkeita. Eli tehtiin kolme(vai neljä?) kertaa. Parilla ekalla kerralla mentiin lyhyt matka ja odotettiin vain vähän. Vika kerta noin 12 askelta ja odotettiin noin 10-15 s. Eipä tässä vielä sanottavaa.

Vaihdeltiin koiria kesken treenin, eli yksi koira ei tehnyt kaikkea putkeen. Mulla meinas mennä hermot Taran autossa huutamiseen ja se on sellanen asia, et vaikka treenit meni muuten kivasti ja itse asiat sujuu hyvin, mutta huutamisen takia mulle jää huono maku treeneistää. Taran komentaminenkin vie mun huomion pois suorittavasta koirasta ja mun avustajantehtävistä :( Hermot menee. Argh.

 Kiitos treeniseuralle! Seurassa on kivempi aina treenata :)

tokoatokoa

Päivän treenit takana. Nyt liikkeellä oltiin ohjaajan ja valmiin suunnitelman kera. Eihän siinä voinutkaan epäonnistua!

Ruutu, siitä aloitettiin. Yhteensä neljä lähetystä eri suunnista. Ekalla näytettiin, kun pallo meni ruutuun muilla kerroilla ei enää näytetty. Varmistelin ehkä turhankin paljon, että koira tietää mihin on menossa. Hyvinhän tuo sinne meni. Toka vikalla kerralla veti pienen ylimääräisen kiepin sivulle, kun mietti mennäkö liikkurin luo vai minne. Viimeisen lähetyksen jälkeen jätin Tara ruutuun makaamaan. Otettiin siitä yhden kerran liikkuroituna seuraamaan kutsuminen. Palkkasin Taran siitä, että lähti kovaa vauhtia tulemaan. Ei epäröinyt yhtään :) Hieno!

Sitten siirryttiin tunnareihin, jossa piilotin kapulaa ruohon sekaan. Pari kertaa tehtiin eikä sillä kauaa nokka hommassa tuhissut. Tara näki kun piilotin. Palkka namilla ja heti kun kapula vain on löytynyt. Onneksi tiputti kapulan eikä sillä ollut aikaa natustella. Viimeisellä kerralla piilotin kaksi kapulaa ja ekan löydyttyä lähetin etsimään toista. Hyvin teki, ei auta valittaa :) Pitotreeni sitten erikseen!

Siirryttiin tekemään noutoa, ajatuksena oli hyppyytellä Taraa vieras(isompi) kapula suussa. Noh homma ei ihan onnistunut. Jos Tara otti kapulan suuhun ja meinas lähteä liikkeelle, niin kapula kyllä tippui. Sitä yritettiin sitten jonkin aikaa.  Päätettiin kokeilla hyppynoutoa niin, että liikkurimme piti koiraa toisella puolella ja antaa Taralle kapulan ja kutsun sen esteen yli. Noh kapula jäi esteen väärälle puolelle. Lopulta päätettiin ottaa pieni riski ja ottaa vauhtinouto tällä kapulalla. Yllättäen se onnistui kohtuullisesti. Tai oikeastaan osittain erittäinkin hyvin. Tara ei natustellut tätä kapulaa ja lopulta jopa tiputti sen! Jee! Tosin sitten kapulalle mennessään haukkui sille, ei tällä kertaa jäänyt kuitenkaan päälle. Parannusta siis hitusen tapahtunut! Nyt vastedes jätetään oma kapula pannaan ja tehdään hommia metallikapulalla.

Avoimen hyppyä tehtiin kolme kertaa. Kahdella kerralla jouduin antamaan istu -käskyn kaksi kertaa, kolmannella meni ekasta, joten se riitti. Otettiin vielä yksi yksi takaisin päin hyppy ihan vain että hyppää. Ei siinä kummempaa.

Loppuun tehtiin vielä seuraamisen askeleita. Tehtiin tilannekatsaus siitä missä me ollaan. Paikalla käännökset ok, kunhan mä osaan itse kääntöä järkevästä. Sivuaskeleista vasen hyvä, oikealle vaihdetaan tekniikkaa. Olen aikaisemmin astunut oikealle ristiin niin nyt astun tavallisen sivuaskeleen. Sitä siis treenaamaan. Peruutus oli hyvä, mutta ei sillälailla kuin itse olin vaatinut. Eli Tara osaa peruutukset, mutta nyt vain katsottiin mitä tarkalleen vaaditaan. Mun kuvitelmat eivät olleet järkeviä, onneksi on ihmisiä jotka kertoo miten homma pitää tehdä :)

Kaiken kaikkiaan tajusin, että Taran tokoilut on häkellyttävän hyvällä mallilla! Olen satunnaisista vinkeistä aikaisemmin onnistunut kasaamaan hyviä pohjia meille tulevaisuutta varten. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Oli oikein hyvän mielen treenit :) Tarallakin oli kivaa!

Mun elämä on koira ja siksi kirjoitan

Joo sitä tietää tekevänsä jotain, kun blogin päivittäminen tapahtuu useasti päivässä. Oltiin siis vielä illalla agittamassa hallissa, ei onneksi ulkona!

Vedettiin Ulla Kaukosen hyppytekniikkapäivässä oppimamme harjoitteet. Okseri ja koontisarja. Taran hyppytekniikka on edelleen aika karun näköistä, muakin jo alkaa ihan koskemaan. Etenkin kun verrokkikoiralla oli hyvännäköinen, kyynerpää ystävällinen hyppytekniikka! Taran alla maa melkein tärisee kun se laskeutuu...ei jousta yhtään. Videomateriaalia on, mutta sen nettiin saattaminen voi kestää hetken.

Koontisarjassa jotain parannuksen oloista, ei nyt suoranaista parannusta, mutta oli jo paljon selkeämmin kartalla kuin aikaisemmin ja sai koottua itseään joitain kertoja.

Tämän lisäksi otettiin putkikulmia, joista osa on Taralle todella vaativia. Kaiken lisäksi Tara kuumuu niissä nopeasti ja päätyy mahdollisesti vain räkyttämään. Hermot meinas muutenkin mennä sen huutamisen kanssa...murrr. 

Kontakteja otettiin vielä puomilla. Noh ehkä ois pitänyt taas pistää ajatusta hiukan enemmän hommaan ja miettiä mitä tekee. Kaikki se mikä meillä kontakteissa mättää tuli oikein alleviivatusti esiin. Koira tietää, että jotain siellä täytyy tehdä ja kyseessä on jonkinmoinen pysähdys. Asento ei ole niin kristallinkirkas, että se onnistuisi kovalla vauhdilla ja hitaalla taasen sen oikein huomasi kun Taralla raksutti. Sillä meinasi tippu toinen takajalka pois puomilta ja ai että se sinnitteli, että se pysyisi oikein. Toivoa siis on meidän kontakteissa, mutta ei pitäis mennä tekemään turhaan monta huonoa toistoa. Hyi minä.

pieniä treenipätkiä

Tänään ollaan tehty lyhyinä pätkinä tokoa. Aamulla tehtiin merkille lähetyksiä, lähetyskulmia vaihdellen. Tämä oli siis vaikeampi homma kuin aikaisemmin. Tara oli hiukan epävarma ja loppua kohden vauhti hiukan tippui. Otettiin lopuksi lyhyellä matkalla ja helppona tehtävänä. Kaiken kaikkiaan ihan jees. Ei tehty ilman palloa. Tehtiin tunnarin pohjia. Piilotin tunnarikapulaa ruohon sekaan niin ettei se näkynyt. Taran nenänkäytössä ei toistaiseksi valittamista. Katsotaan miten otetaan toinen hajuton kapula mukaan...vai kannattaako edes ottaa vielä. Ongelmaksi ilmeni(odotetusti) kapulan pureskelu.

Päivän mittaan ollaan tehty kaukoja niin tekniikkana kuin puolen metrin yksittäisiä tai parin liikkeen muutoksen otoksena. Ihan kohtuullista. Käsimerkit eivät ole vielä selvät ja Tara saattaa sekoittaa istumisen ja seisomisen. Lisää vain harjoitusta!  Tekninen suoritus ok, vähän vaikeammassa harjoituksessa meinaa kääntyä vinoon, liikkumista ei niinkään esiintynyt. Palkkana takana nami. Naksutinta käytin välillä myös.

Otettiin tunnarikapulan pito. Jotenkin mä osaan opettaa tän homman toistaiseksi paremmin naksuttimella ja taitaa homma olla tutumpi Tarallekin niin. Tässä harjoituksessa ei tehnyt elettäkään pureskellakseen kapulaa. Oli aluksi hiukan epäileväinen, mutta kun otin selkeästi naksuttimen peliin niin innokkuus oli potenssiin kymmenen.

Tehtiin vielä vähän riekuttamista eli uutta sivulle siirtymistä, pyöritystä, peruuttamista(sujui vaihtelevalla menestyksellä, välillä ihan loistavasti ja välillä ei millään), sivuaskelia perusasennossa ja orava-asentoa. Treeni venähti liian pitkäksi,  mutta meillä oli ihan hauskaa. Pitäis kuitenki opetella edelleen lyhyempiin treeneihin!

päivän tokot

Tänään oltiin perinteisesti tiistain sirkuskentällä collieiden vuorolla. Samalla sain pari pari uutta vetolelua hankittua, kovin ovat hienot :) 

Alkuun tehtiin paikkamakuuta yksin. Suoritus ok. Taisin teettää kuitenkin ministi liian vaikean tehtävän Taralla...

Siirryttiin tekemään aluksi pari virittelyä, jossa kutsun Taran kauempaa maasta viereeni. Koira oli mukavassa vedossa. Sen jälkeen siirryttiin katselemaan noutoa. Tehtiin vauhtinoutoa ensin ja sitten pitotreeniä. Huomattiin että Taran kanssa täytyy tulevaisuudessa olla erittäin tarkkana ettei teetä liian monta toistoa pidossa. Koira kyllästyy nopeasti, eikä sillä ole erityis intressejä pelkkään kapulan pitoon ilman että sitä saisi natustaa. Vauhtinoudossa sanoi pari valittua sanaa kapulalle, kun alkoi kiihtyä, mutta annettiin asian olla, kun se ei ollut nyt treenin idea. Hankintaan tulee isompi noutokapula niin metallinen kuin puinenkin, meidän kapulaparoille naurettiin :D Ne isot on vaan törkeen hintaisia....O.o

Sitten tehtiin paikkamakuuta toisen koiran kanssa, ensin yksi lyhyt jossa haluttiin vain puhdas suoritus. Seuraavassa häiriköintiä. Tara kyllä katseli, mutta pysyi paikallaan. Häiriö oli vielä varsin haastavaa, kun kiva lelu lensi aivan koiran naaman edestä.

Loppuun otettiin vielä luoksetulon pysäytystä. Tara oli melkoisen nopeasti mukana ja ennakoi jo tokalla kerralla. Treeniä toiteutettiin avustajan kera, jolloin avustaja piti koirasta kiinni ja mä kutsuin koiraa. Saatiin siis myös hyvä vauhti. Tara osaa seis käskyn idealla "liike seis" ja samaa käskyä käytän liikkeestä seisomisessa. Käsky on melkolailla takoitunut sille pääkalloon, joten se oli aikas pätevä. Kunhan vain muistaa tehdä riittävästi läpi juoksuja!

Illalla kotona vielä väännettiin kaukoja. Edettiin jopa askel pidemmälle ja käytin taasen äänikäskyjä tauon(pari kuukautta?) jälkeen. Tara toimi yllättävän hyvin :) Otettiin lisäksi eteentuloa jokunen kerta, joutui muistuttamaan ottamalla pari kertaa uusiksi että ihan lähelle täytyy tulla. Lisäksi aloitin uuden sivulle siirtymistekniikan sisäänajon. Tarkoitus olisi saada edestä sivulle siirtyminen nopeammaksi. Vielä ei hoksottimet kohdanneet aivoissa, mutta hiljaa parempaa tulee. Eiköhän sekin lamppu syty aikanaan.

Päivän treenit

Päivän ohjelmassa oli kahdet treenit. Päivällä tokoa ja illalla ohjatut agitreenit. Tokossa oltiin häiriökoirana kehänauhatreeneissä. Tehtiin kutenkin ihan oman ohjelman mukaan.

Tehtiin paikkamakuuta ihan ensimmäisenä. Menin aluksi piilon. Haukkumista saatiin esiin ja komensinkin sitä jos jonkin kerran. Kokonaisuudessaan aika oli kolme minuuttia, jona aikana kerran sain kipittää ihan koiran iholle huutamaan hiljaisuutta. Välillä piilossa välillä esillä. Tiedä häntä mitä tästä tulee tai ehkä kysymys on millä aika välillä...

Merkille lähetyksiä. Tehtiin ihan jokunen pallolla. Tara meni vauhdilla ja hyvin. Viimeisenä otettiin ilman palloa aika läheltä ja pysäytin. Tara ei ihan ollut suoraan merkin takana kun pysähtyi, mutta toistaiseksihan tässä ollaan treenattu pelkästään sinne menoa, joten katson tämän onnistuneeksi suoritukseksi.

Suunnitelman mukaiset kaukot jätin välistä, kun en jaksanut paahteessa jäädä vääntämään pikku seikkoja. Tehtiin siis maahanmenoja. Lähinnä leikin varjolla, mutta niin että ideana olisi saada luoksetulon maahanmenoja. Ei ne mitään nopeita ollut, mutta tiesipä ainakin mitä ollaan tekemässä. Loppuun otin vielä luoksetuloja niin, että otin vain eteen. Nämä olikin sitten surkeita. Ensin tarjosi sitä maahanmenoa ja sitten tuli hitaasti. Taralla tosin aina on ongelmana se, että tulee hitaasti luokse jos matka on lyhyt. Pitdemmällä matkalla saa vauhtia. Luoksetulon eteentulot menee harjoituslistalle. Mä haluan että koira tulee eteen, jotta jos joskus päästään siirtymään pk-puolelle ei asiaa tarvitse viilata. Plus, että jotenkin on luontevampi itselle näin.

Perusasennon oikea paikka -treenikin jätettiin välistä. Oli naurettava idea edes laittaa se sinne suunnitelmaan, paahtava keli on huono idea hinkkaukselle. Tehtiin siis noutoa. Jatkettiin vauhtinoudolla, mutta tällä kertaa metallikapulalla. Tällä kertaa tiputti kapulan kyllä, mutta muut lelut eivät kelvanneet...Tara taitaa pitää kapulaa leluna. Namilla sain sitä jotenkin palkattua! Positiivista oli kuitenkin se, ettei metallikapulalla ole tehty mitään vähään aikaan ja Tara nosti sen oikein hyvin ja kantoi myös. Tämä vaatinee työtä, mutta kuuleman mukaan se työ kannattaa joten jatkamme harjoittelua. Tässä vaiheessa näkyi selkeää väsymistä jo, sää oli kuuma!

Otettiin liikkeestä istumisen muistelua. Aluksi autoin pysähtymällä ja seuraavalla kerralla uskalsin ottaa jo askeleita. Tämähän on ollut ihan ok mallilla viime syksynä, mutta jäänyt vähemmälle treenaukselle keväällä. Ihan hyvä sanoisin, näyttäysi vielä muistavan mikä on homman nimi.

Loppuun otettiin vielä virittelytreeniä. Ajatuksena oli, että treenit loppuisi mukavaan hommaan. Jätin Taran kehänauhan toiselle puolelle ja menin itse seisomaan toiselle "kisavalmius"asentoon. Kutsuin koiran siitä perusasentoon ja palkkasin vähän vaihdellen perusasennosta ja pelkästä paikalle tulemisesta. Näitä tehtiin ehkä noin maks 5-6 kertaa, kun veti oli hiukan veto pois.

Kokonaisuudessaan ihan kiva treeni. Paljon on hommaan tulevaisuutta ajatellen, mutta nyt aloitettiin rakentamalla motivaatiota(tai siihen pyritään).

Agitreeneissä oli sama kokoamisharjoite kuin viime viikolla ainoastaan toiseen suuntaan. Meillä meni aika samanlailla kuin viime viikolla. Tara ei sarjalla kokoa itseänsä vaan helposti suorittaa kaksi viimeistä yhteen. Tämä homma tehtiin noin 5 kertaa ja lopetettiin hyvään suoritukseen.

Seuraava oli sitten ööö...joku ohjaushomma. Nimeä en saa päähäni. Koira siis ohjataan siinä täyskäännökseen ja suorittamaan este takaa. Mulla oli vaikeuksia. Mä en osaa olla lelu kädessä, heti kun palkkausvastuu siirtyi avustajalle koira suoritti tehtävän hyvin! Eli mä en treenaa lelu kädessä. Ongelma on siinäkin, että Tara tarraa heti kiinni leluun.

Sen jälkeen odoteltiin seuraavan ohjatun pisteen vapautumista ja tehtiin pari kertaa kepit täysillä verkoilla ja jokusen kerran kontakteja. Kontaktit tehtiin ilman namialustaa käsi ja ääniohjauksella. Pari epäonnistumista, mutta pääsääntöisesti hyvin.

Siirryttiin tekemään seuraavaa ohjausharjoitusta. Ensin valssaus molempiin suuntiin, meni ok itse olin toisessa hiukan myöhässä. Sitten takaaleikkausta, jossa putkeen saatto on haastavin osa. Täytyisi tehdä putkea ja putkikulmia pelkästään. Etenkin ikään kuin takaaleikkauksena.

Lopuksi otettiin vielä lisää kontakteja pelkkänä kontaktiharjoituksena ja puomilla. Joitain epäonnistumisia tuli ja etenkin jos vauhti on liian kova. Mutta oli myös varsin hyviä hetkiä! Myönnettäköön, ettei Tara välttämättä tajua sitä ideaa vieläkään mikä on 2on2off -asennossa, mutta joku haju sillä on siitä, että pitää pysähtyä. Noh kaikki aikanaan.

Lisäksi mun puuttuminen sen karjumiseen kentän laidalla alkaa pikku hiljaa kantamaan hedelmää. Ei se täysin hiljainen ole, mutta hiljaisempi. Aika painostava sille kyllä saa olla, eikä ilmekään värähdä. Ihme tyyppi.

Rankka päivä Taralla ja nyt se on kovin väsynyt. Harmi vain, että haluaisin vielä juoksemaan sen kanssa illalla...voi olla että mä juoksen ja Tara tulee jossain perässä.

Merkille lähetystä

Tässä nyt tokokärpäsen puraisemana ollaan tehty pieni lyhyitä merkille lähetyksiä perjantaina ja lauantaina. Molemmilla kerroilla tehtiin toistoissa ehkä noin 7 toistoa. Molemmilla kerroilla otettiin myös ilman palloa. Lauantaina etäisyys merkkiin ilman palloa oli lyhyempi, kun ei ensin meinannut lähteä. Kun sitten lähti niin pysähtyi hienosti heti käskystä :) Siitä tietenki pallo heti palkkana! Tällälailla kun jatketaan ja vaihdellaan etäisyyksiä niin motivaatio voi olla tähän hommaan aikalailla kohdillaan. Nyt jo näyttää niin motivoituneelta kun pelkästään näkee mun ottavan kartion mukaan. Oltiin muuten to illasta lauantai päivään mökillä ja voi kun koira nautti! Tara harvoi innostuu yksin rallia vetämään, mutta siellä teki sitä ja PALJON! Me molemmat rakastetaan mökkiä, mökki rocks!

Eilen sunnuntaina oli tavallaan vapaa päivä, vaikka kyllä silloinkin lenkillä vähän tehtiin leikin seassa maahanmenoja. Ne on Taralla hiukan hitaanlaisia ainakin tällä hetkellä. En tiedä osaanko korjata niitä enää nopeammiksi, mutta siihen tuli vinkkejä tokopäivässä. Nopeasti palkka tiputetaan maahan koiran jalkojen väliin. Tätä jäämme miettimään.

Perjantaina tehtiin myös vähän kaukojen tekniikkaanamilla ohjaten. Homma ei varsinaisesti ole kehittynyt mihinkään...täytyy soittaa fyssarille.

Se mikä ehkä on tärkein uutinen on se, että lauantaina perjantain lähes lepopäivän jälkeen Tara tapitti mua katsoen, että "hei, mitäs tehtäis?"!!!! Tämä mun laiskiainen kyseli multa, että mitä tehdään, voi toista! Aivopesu tokoon on ilmeisesti vielä täysin mahdollinen. Mun räksytin :) Noh tänään sitten onkin kahdet treenit, joten eiköhän siinä väsytetä taasen pikku koira.

tokopäivässä ja muuta pientä

Oltiin Taran kanssa valmennusrenkaan tokopäivässä Keravalla helatorstaina. Kouluttajina oli niin tuttuja kuin uusia ihmisiä. Paikalla oli siis Ansu ja Mari tokoleiriltä ja meidän kanssa samassa agiryhmässä aloittanut Kata, lisäksi oli Riitta Jantunen-Korri ja kaksi joiden nimiä en valitettavasti muista :(

Homma lähti samanlailla liikkeelle kuin tokoleirillä eli teoriaa pohjalle. Asiat olivat tuttuja viikon takaa, mutta nyt päästiin jo hiukan kilpailuosaan(tosin tiivistetysti) joka viime kerralla skipattiin. Koirakot jaettiin viiden sekaryhmiin. Meidän kanssa oli kaksi shelttiä, yksi bortsu ja borderterrieri. Jokainen sai tehdä vuorollaan mitä halusi. Aikaa ei ollut valtavasti, mutta eipä sitä oikeastaan enempää olisi tarvinnutkaan!

Me otettiin ekalla omalla vuorolla noutoa. Ajatuksena oli tehdä pitoharjoituksia, mutta jotenkin siitä aasin siltojen kautta tuli vauhtinouto harjoitus. Tara hiukan yllätti mut siinä. Homman ideahan on siinä, että kapulalla höntsätään ja nostetaan koiran saalisviettiä. Kapula heitetään ja koira päästetään hakemaan. Tässä vaiheessa tarkoituksena on palkata se hetki jota haluttiin vahvistaa(?) joka meillä tällä kertaa oli se kun koira nosti kapulan. Tara lähti oikein vauhdilla ja nosti kapulan. Tässä kohtaa kun mä vedin lelun(pallo) esiin Tara ei reagoinut mitenkään. TÄH?! Tara yksinkertaisesti iptää jyrsiä puuta ja puinen noutokapula on taivas. Kumma koira! Kapulaa ei pidä kuitenkaan koskaan ottaa koiralta vaan se pitää saada luovuttamaan se itse. Tai tässä vaiheessa tiputtamaan. Ajatus tasolla koiran täytyisi heluta luovuttaa kapula mahdollisimman nopeasti mulle palkkion toivossa. Homma ei onnistunut kahdellakaan lelulla tai pallolla joka on narun päässä...O.o hienosti se toki juoksi kapula suussa pitkiä pätkiä, harmi vain että kapula kärsii siinä matkalla kun termiitti nakertaa sitä. Namilla mä sain sen jotenkin luvuttamaan jonka jälkeen siirryttiin leikkimään palloilla. Parannusehdotuksina tuli etsiä vielä parempi palkka(nami tai lelu jota ei muuten saa) tai harjoitella vauhtinoutoa metallikapulalla tai ehkä jopa todella isolla puisella kapullala jota Tara ei halua kanniskella pitkiä aikoja tai vielä ehkä käyttää ihan tavallista keppiä palkkana(tä vois toimia). Kuitenkin vauhtinoutoa suositeltiin, koska siinä opetettavaa jää vähemmän. Itse tykästyin kyllä tähän. Todettiin myös, että Taralle kapulalla on todella paljon arvoa.

Myöhemmin toisella rastilla  toinen sheltti otti pitoharjoituksia. Omistaja oli palkannut namilla ja koria alkoi pyörittämään kapulaa suussa kun namikäsi tuli näkyville. Vinkkinä tuli heitellä palloa omassa kädessä koiran edessä, kun kapula on suussa. Kun ote on tiukka tai se hetki kun se tiukkenee koira palkataan ja kapulan saa tiputtaa. Tämä voisi toimia hyvänä harjoituksena myös meille.

Seuraavana olikin Ansun ja Marin piste(välissä lyhyt ruokatauko). Me otettiin siinä paikkamakuuta, jossa ensin selostin koko meidän historian lisäten ettei treeneissä ole saatu haukkua esiin. Halusin tehdä tämän nimenomaan Ansun pisteellä, koska hän on nähnyt kun Tara tekee puhtaan ja ehjän paikkamakuun(toki pois laskien levottomuuden). Koko meidän ryhmä teki siis tämän ja paikka oli Taralle vieras jne. Me otettiin alkuun vielä luoksepäästävyys ja siitä lähtien kaikki lähti näyttämään siltä, että Tara päästelee ääntä. Maahanmenoon jouduin antamaan kaksi käsky(lupvaalta näytti), jolloin toisella käskyllä haukahti mulle. Jätettiin koirat ja mä menin lyhyen matkan päässä olleen pk-A:n taakse piiloon. Eka kerta piilossa vielä siis. Siellä se sitten alkoi pitää ääntä, kävin korjaamassa. Tätä tehtiin jokusen kerran paikkamakuun aikana, nin että Ansu ja Mari vähän ennakoivat myös. Kun Tara näytti siltä että alkaa huutamaan, menin esiin ja korjasin. Positiivista oli ehdottomasti se, että haukkua saatiin esiin ja korjaamaan päästiin! Ansun ja Marin kanssa pohdittiin, että voi melkeinpä tehdä esim. tooooooodellla pitkiä paikkamakuita ihan lähellä. Muutenkin Taran kohdalla ei tehdä nyt niin, että tehdään helppoja koska se osaa. Vaan lähdetään hakemaan niitä vaikeita suorituksia ja vahvistetaan paikkamakuuta monella tapaa monessa paikassa. Piiloon menot otetaan myös nyt mukaan, kun aloluokka näillä näkymin jätetään taakse. Se mikä hiukan helpotti, oli että Mari ja Ansu totesivat ettei se näyttänyt pelkästään ohjaajapehmeydeltä(JEE!!!) vaan kuten mulle on aikaisemmin sanottu komentamiselta. Ehkä se vielä tästä...tai ties vaikka vuoden tauko mun kanssa työskentelystä auttaa, ken tietää. Kyllä siitä vielä paikkamakuu mestari tehdään.

Kolmas rasti oli Riitta Jantunen-Korrin ja Katan(Katariina Kainulainen) piste. Me otettiin siinä seuraamista. No ei siinä oikeastaan muuta tullut kuin, että seuraaminen näyttää kivalta nuoren koiran seuraamiselta, joka on kesken. Eli treeniä vaan. Vinkkejä sain virittämisen kanssa, eli luodaan tietty pattern(mikä se on suomeksi?), jonka mukaan mennään aina sitten kehään suorittamaan vaikeaa pitkää seuraamista. Koira jätetään kehän ulkopuolelle makaamaan ja kutsutaan sivulle ja palkataan heti reippaalla leikillä! Tämä kun ketjutetaan sitten aikanaan seuraamiseen, niin koira on saatu viriteltyä hyvin tekemään rankka seuraaminen. Tämä täytyy ehdottomasti tehdä! Koska kun miettii kuinka pitkä ja uuvuttava seuraamiskaavio on esimerkiksi jo voittajassa, niin huhhuh. Ihan ehdoton juttu ainakin meille. 

Meillä jäi vielä vähän aikaa, jolloin tehtiin hyppyä aloittamalla avoimen harjoittelu. Mä olin sivulla, annoin käskyn hyppyyn ja autoin koiran istumaan esteen toisella puolella. Yhden virheen itse tein eli ensimmäisellä kerralla palkkasin Taran esteen sivulle. Sitä kun ei koskaan pidä tehdä. Tokalla kerralla en kämmännyt.

Kaikkien vuorojen jälkeen jutusteltiin vielä jonkin aikaa jos oli muodostunut kysymyksiä tmv. Siinäkin vaikka kuinka asiaa, jota nyt en saa päähäni.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin hieno päivä ja Tara oli hienosti mukana! Mullahan ei ole häkkiä sille, jolloin joudun ottamaan koiran mukaan kaikkialle. Se tietää että siltä vaaditaan rentoutumista, kun käsken. Välillä ympäristön tapahtumat kuitenkin skarppauttivat sen, jolloin jouduin vaatimaan kovemmin. Kuitenkin Mitä pidemmälle päivä meni sitä paremmin koiran hengasi vain mukana. Kevyt häkki vois kuitenkin joskus olla hankinta listalla...Kauhea palo on nyt kouluttaa tosta koirasta taitava tokokoira, harmittaa tää tuleva tauko, vaikka tulevaa vuotta oon odottanut yläasteelta asti. Ehkä homma ei ole menetetty silloinkaan.

aktivointia

Jätetään tämän päivän agi välistä, kun Taralla on ollut aika paljon aktiviteettiä viime aikoina. En kuitenkaan malttanut ihan ilman mitään puuhaa olla. Tehtiin kaukojen pohjia eli pelkkiä siirtymisiä nameilla. Tarkoituksena on siis tekniikkaa hioa. Taralle tuntuu olevan kovin vaikeaa siirtyä asennosta toiseen ilman että parikin jalkaa käy ilmassa. Ajatuksenahan on että takajalat pysyy paikoillaan ja siirtymiset menee ihan ok, mutta aina siellä jompi kumpi takajalka tuppaa nousemaan. Paikka ei välttämättä siirry kuin sentin, mutta jos tavoitellaan täydellistä suoritusta niin tiukkaa vielä tekee! Ajatuksen on käyttää Tara fyssarilla jossain välissä, jotta selviää onko ongelma fysiologinen. 

Lisäksi tehtiin vielä merkille lähetystä. Pallo oli merkin takana ja lähettelin vain. Toistoja tuli noin 7 tai 8. Kahdella kerralla kokeilin ilman palloa ja kun Tara oli paikalla huusin "seis". Joko huusin käskyn liian myöhään tai reagoiminen kesti, koska Tara ehti siirtyä merkiltä jo kauemmas etsimään palloa. Palkkasin siitä, että yleensäkään pysähtyi. Lopetettiin siihen, että pallo oli siellä. Ehkä se tästä.

Uskalsin katsoa vielä videon kokeesta lopulta. Lahna oli aika hyvä sana. Palkkasin koiraa vähän laimeasti, johon syynä oli huonot suoritukset. Toki saan katsoa peiliin, kun koira tekee huonosti, mutta se vain tietää lisää treeniä. Seuraaminen oli kyllä ala-arvoista. Höh.

lahnakoe

Voivoivoi...kauheasti ei jää jäkipolville kerrottavaa eilisestä kokeesta. Oikeastaan parempi jos sen voisi vain unohtaa. Video on kuvattu mun kameralla paikanpäällä värvätyn kuvaajan toimesta, Kiitos! Tosin en sitä itse halua edes vielä katsoa. Kunhan saan sen ladattua katsokoon ken uskaltaa ;)

Ilman sen kummepia selittelyitä. Paikkamakuusta olisi kuulunut saada nolla. Maahanmennäkseen koira tarvitsi kolme käskyä ja käsimerkin. Oli hiljaa jälleen ehkä noin 45s ja sitten aloitti pikku hiljaa huutamisen. Alku hiljempaa, mutta sittenhän se jo karjui kuten tavallisesti. Nousi jopa istumaan. Kun palasin koiran luokse korjasin sen maahan lähinnä treenin takia. No Pörstillä oli ilmeisesti hyvä päivä(tai lasit likaiset) kun antoi vitosen. Hyvä vitsi.

Seuraamiset luokattomia.  Loppuperusasentoja ei ollut...Koira haahuili ja oli ihan omissa maailmoissa. Loput liikkeet meni ihan mukavasti, jotenkin Tara tuntuu skarppaavan niihin...no joka tapauksessa ei ihan meidän parasta esitystä. Tosin luokestulossa huusi mulle lopussa(jokusen kerran tehnyt näin) ja tuli suoraan sivulle eikä eteen niin kuin se on opetettu(tätäkin tapahtunut jokusen kerran).

Mua ei sinänsä harmita olis ollutkin jo melkoinen saavutus vetästä yhden päivän välillä hyvä koetulos. Ainakin meille. Nyt vaan pistää todella miettimään, että miten tätä koko hommaa lähtee korjaamaan. Olin tietenkin hiukan jännittynyt, mutta en samanlailla kuin sunnuntaina. Ehkä Tara ottaa itseensä luoksepäästävyydestä eikä sen jälkeen halua enää tehdä mitään. Mene ja tiedä. Kisatauko(pidempi todennäköisesti), paneutuminen ylempien luokkien liikkeisiin ja tarkempi harjoitussuunnitelma. Se TK1 jäi nyt saamatta :(

Pisteet, vaikkei niissä kauheasti nähtävää ole(Tuomari Hannele Pörsti):

Luoksepäästävyys: 10 x1: 10
Paikkamakuu: 5: x3:15
Seuraaminen kytkettynä: 7 x2:14
Seuraaminen vapaana: 7,5 x4:30
Maahanmeno liikkeestä: 9 x2: 18
Luoksetulo: 8 x3:24
Seisominen liikkeestä: 9 x2:18
Estehyppy: 10 x2:20
Kokonaisvaikutelma: 8 x1:8

Yhteispisteet: 157 tulos ALO2.

Video(ei kaunista katsottavaa eikä ainakaan herkille)

Lahnakoe

Asioita voi mennä pieleen ja silti voi olla tyytyväinen!

Näin on sitten toka ALO startti takana. Paikkamakuu täyskatastrofi. Koira oli jälleen hiljaa noin 45s, josta sai taasen itselleen pikku hiljaa vettä myllyyn ja sai äänensä kuuluviin. Nyt on homma täysin selvä: ohjaajapehmeyttä. Kun mä jännitän niin koirakin jännittää ja se heijastuu meidän heikkoon lenkkiin paikkamakuuseen. Tara ei oo tottunut siihen, että mä jännitän kun harvoin niin teen ja tässä tulos. Haukkumisen lisäksi, jouduin antamaan kaksoiskäskyn että menee maahan. Kun aika oli täynnä ja pääsin koiran luokse se nousi liian nopeasti ylös. Pirkko Bellaoui(tuomari) sanoi, että jos olisi sen edes tehnyt oikein niin olisi voinut antaa vitosen, mutta ei. Oli kuulemma haukkumisen yhteydessä vielä ollut hiukan kyynärät ylhäällä. Joten nollille meni. Olin niiiiiin vihainen ja kettuuntunut. Ei niinkään koiraan tai edes itseeni, koska jännittäminen on tavallista, vaan siihen että nyt alkaa olla keinot harvemmat miten tämä korjataan. Häiriötreeniä voi aina tehdä, mutta miten treenataan jännittyneenä tekemistä? Se on jäänee nyt keksittäväksi...

Se mikä oli selvä, että 1-tulosta sieltä oltiin hakemassa. Ei mitään muuta. Mietin siinä pitkään, että jätänkö kokeen kesken. Siinä vähän aikaan juteltuani tutun nahkaihmisen kanssa, molempien ketutuksesta, pääsin pikku hiljaa olosta yli. Päätin sitten treenimielessä tehdä liikkeet kutenkin. Toisaalta oli siitä puuhasta maksanutkin, ei rahoja voi hukkaan heittää. 

Tyytyväinen saa tähän päätökseen olla, koska liikkeet meni varsin mukavasti! Taran vire kesti paljon edellistä koetta paremmin ja lahnailua ei näkynyt. Seuraaminen taluttimessa oli tosin ihan hirveen näköistä, mutta se on oma vika. Sitä en treenaa, kun on melko turha liike. Plus, että en jostain naurettavasta päähänpistoksesta johtuen antanut uutta käskyä siirryttäessä juoksusta kävelyyn. Se näkyikin liikkeen lopussa. Vapaana seuraaminen parempaa ja skarpimpaa. Kontakti tippui välillä, mutta käännökset ovat paremmat kuin aikaisemmin. Liikkeestä maahanmenossa jäi kuulemma vähän  kyynärpäät maasta(eilinen ongelma jatkui), muuten ok. Luoksetulossa tiputti vauhdin raviin ja tökki mun kättä sivulle siirtyessään, joka tulkittiin käsiohjaukseksi(tapa on jäänyt namilla avustamisesta, Tara tekee tätä aina silloin tällöin. Täytyy korjata pois). Seisominen seuraamisen yhteydessä ei sanottavaa. Estehypyssä Pirkon mielestä annoin seis käskyn liian aikaisin. Jouduin ennen meidän vuoroa treenauttamaan sitä ettei nouse maasta ennen käskyä. Sanoin vain "käsky" ja korjasin jos koira meinas istua. Sellainen vaihe tällä kertaa.

Kokonaisuutena työskentelymme Pirkkoa miellytti ja pisteet ovat seuraavanlaiset:

Luoksepäästävyys: 10 x1: 10

Paikkamakuu: 0: x3: 0

Seuraaminen kytkettynä: 8 x2: 16

Seuraaminen vapaana: 9 x4: 36

Maahanmeno liikkeestä: 9,5 x2: 19

Luoksetulo: 8,5 x3: 25,5

Seisominen liikkeestä: 10 x2: 20

Estehyppy: 9,5 x2: 19

Kokonaisvaikutelma: 10 x1: 10

Yhteispisteet: 155,5 tulos ALO2.

Ottaen huomioon paikkamakuun nollaantumisen tulos on erittäin hyvä! Sitä myönnettäköön miettii, että mistä olisi ne 4,5 1-tuloksesta puuttuvaa pistettä voinut saada paikkamakuun ollessa 0(aika monesta ja aika helposti esim luoksetulo ja seuraaminen kytkettynä). Mutta näin tällä kertaa. Tiistaina uudestaa. Varmaan huuutavalla koiralla ellen keksi nopeasti miten jännitykseni ei siirry koiraan. Hankalaa, koska jännitys kuuluu asiaan! Se kuuluu kilpailemiseen ja se saa tekemään paremmin, ainakin parhaimmassa tilanteessa.

Kiitos kuvaajalle, tässä näkee miten itse liikkeet ovat menneet:

tokokoe

Tokoleirillä

Torstaina tehtiin Taran kanssa ihan vähän ruutuun lähetyksiä lelun odottaessa ruudussa(mulla meni mukavasti päivä metsästäessä mistä kaupasta saa ostettua kartioita, lopulta onneksi löytyi!). Homma meni oikein mukavasti! Tein pieniä seuraamispätkiä, joista on vaikea sanoa sen kummempaa. Lisäksi tein lyhyen välimatkan paikkamakuun, kun paikalla oli sopivasti isä ja poika löymässä baseballia :) Hyvin pysyi paikoillaan vaikka vähän katse harhaili. Oli myös hiljaa!

Tänään oltiinkin sitten scy:n tokoleirillä. Kouluttaja olivat Ansu Leiman ja Mari Leiviskä. Aloitettiin teorialla, jossa kertailtiin asioita, mutta aina siitä saa hyvää näkökulmaa! Toki myös kaikki heiltä kuulema sai miettimään miten tästä eteenpäin tulen viemään Taraa eteenpäin. Toki nyt ALO vedetään vanhoilla opeilla läpi, mutta varmasti eri meno tullaan ottamaan käyttöön, kun palaan Chilestä. Mulla on valtava kilpailuvietti, nautin kovasti tavoitteista ja niihin pyrkimisestä! Nyt toivoo, että olisin tiennyt enemmän kun pennun toin kotiin tokosta. Osaisi rakentaa paremmin jo pidemmälle tähtäävää koiraa, eikä näin luokka kerrallaan metodilla. Kuitenkaan peli ei ole menetetty ja tavoitteet pistetään niin korkealle, että töitä varmasti saa tehdä! Ehkä olen viisaampi seuraavan räksyttimen kanssa.

Meidät oli sen jälkeen jaettu ryhmiin ja meidän ryhmällä kouluttajana oli Ansu Leiman(valmennusrenkaan jäsen). Ansulla on kelpietä kaksin kappalein, joista nuorempi on hänen kisakoiransa. Vuorot olivat jokaisen koirakon kohdalla kestoltaan noin 15min. Me aloitettiin omalla vuorolla ihan vain liikkeidenväli -treenillä. Tehtiin pätkä seuruuta, josta siirryttiin tekemään liikkestä maahan menoa, niin että palkataan koira kun se on mennyt maahan. Tara teki ylläripyllärit ja jäi kyynerpäät ylös. O.o En muistakaan milloin viimeksi olisi moisen tehnyt...Ehkä maaliskuussa? Prkl. No sitä tietenkin korjailtiin siinä muistuttelemalla mieleen mikä on maahanmeno käskystä. Hieno homma näin kisaa edeltävänä päivänä! Sen mentyä hyvin, siirryttiin uudestaan siihen varsinaiseen treenin aiheeseen eli liikkeiden väleihin. Tara oli varsin innokas ja iloinen tekemään, joten tällä kertaa ei suurempaa ongelmaa tässä. Seuraava tehtiin niin, että koira laitettiin maahan, jatkettiin liike siitä loppuun ja siirryttiin luoksetuloon. Luoksetulossa palkattiin koira, kun lähti liikkeelle. Ihan hyvä ei valittamista.

Seuraava meidän vuoro oli lounaan jälkeen. Otettiin ihan näytiksi pari kaukoa, mutta ne on niin kesken että jäivät aika lyhyeen...voi minnuu. Jumppaa on meillä edessä. Sen jälkeen otettiin merkille lähettämistä, jossa mulle oli epäselvää miten opettaa koira kääntymään mua kohti merkillä. Laitettiin pallo merkille koiran katsoessa. Mä näytin vielä suuntaa ja jutustelin mitä Taralle , että menepä katsomaan jne. Sinnehän se meni sitten hakemaan pallon. Unohdetaan siis kaikki nenä kosketukset kartioon. Tähän perään otettiin vielä estehyppy niin, että palkkasin vain siitä että hyppäsi. Seuraavaksi jätin koiran seisomaan esteen toiselle puolelle ja tehtiin liike loppuun. Tässä kokonaisuudessa ei valittamista. Ansu tosin huomautti mun istu käskyn iiiiiiistu venytyksestä, voidaan mahdollisesti tulkita kaksiskäskyksi. Kiinnitetään tähän huomiota. On vain välillä tuntunut, että liian lyhyt sana tässä kohtaa jättää koiran istumaan. Mutta kokeilemme parantaa tätä!

Viimeisellä kierroksella tehtiin ohjatun noudon suuntia. Ansu heitti lelua siihen suuntaan jonka näytin. Meni ihan mukavasti. Jokusen toiston jälkeen koira näytti pikku hiljaa keksivän idean. Se mikä Ansun tyylissä yllätti oli, että suuntia otettiin varsin nopeasti sekaisin. Se tosin voi hyvin sopia Taralle, ettei jäädä junnaamaan yhteen suuntaan! Sitten tehtiin ruutuun lähetyksiä. Ansu vei lelun ruutuun ja mä lähetin. Ensimmäiset kerrat haahuili hiukan. Toisella ja kolmannella kertaa jo vähän parempi ja varmempi. Neljäs kerta tehtiin niin, että mä vein lelun juosten sinne Ansu piti koiraa ja sitten palasin lähettämään. Meni mielestäni ihan mukavasti. Loppuun otettiin vielä pidempi pätkä seuraamista, jotta saisin tulevaisuuden varalle vinkkejä mitä parantaa. Ensimmäiset liikkestä seis hommelit meni melkoisen pipariksi Tara kiersi oikein kunnolla eteen, parempia olivat lopuksi. Esiin tulivat tutut avoimet käännökset, joissa koira jäljessä ja lisäksi Taran takapään käyttöä tarvitsee tehostaa. Yksi esimerkki oli ihan perusasennossa vasemmalle kiertäminen aluksi aivan pienin askelin. Tätä tulemme varmasti tekemään! Tätä varten tosin perusasennon kohta täytyy olla ehdottoman selvä, joten se on to do -listassa ensin.

Tara alkoi jo vähän väsyä tämän treenin aikana ja lelut eivät enää kiinnostaneet samallalailla. Niitä jouduttiin vaihtelemaan. 

Lopuksi otettiin vielä paikkamakuu. Koiria oli viisi, joista Tara oli reunimmaisin. Taran viereinen koira oli tuntematon sille. Maahan se meni vasta toisella käskyllä(buu!). Nyt tuli se suoritus jota ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa!!! Ja ei se ei ole enää se haukkuva suoritus, koska sitä olen kerran päässyt korjaamaan. Vaan nyt tuli se hiljainen suoritus vieraassa ympäristössä, vieraan koiran vieressä! Mä olisin voinut rutistaa sen koiran ihan puserruksiin, niin iloinen mä olin :) Aivan mahtava! Ei edes ilme näyttänyt siltä, että mieli olisi tehnyt haukkua. Toivomme huomiseksi samanlaista! Kesto kaiken hyvän lisäksi pikkuista vajaa 3min. eli yli ALO:n. Huomenna siis helpompi versio.

Paljon jäi päähän tietoa hautumaan ja katsotaan mitä siitä saan irti. Ensi viikon torstain tokopäivään tulen valmistautumaan paremmin, nyt nimittäin suurena ongelmana oli se, että menin paikalle aika takki auki. Täytyisi käyttää aivokapasiteettia hiukan ja miettiä mihin tarvitsee vinkkejä ja apua. Aikaa menee turhaan jahkaamiseen, jos ei ole valmistautunut. Nyt keskitytään kuitenkin huomiseen. Se ensin.

agitreeniyritys

Oltiin eilen hiukan treenaamassa agia hallissa, jossa tekonurmipohja. Tai siis koirasporthallissa eihän se nyt mikään salaisuus ole :) Meillä on siellä nyt viitisen(?) treeniä yhteensä. Mulla on aina ollut asenne ettei paikalla tai alustalla tai millään muullakaan ole merkitystä ja aina täytyy kuitenkin tehdä niin kuin osaa. En ole edes osannut kuvitella, että paikka vaikuttaisi suoritukseen, lukuunottamatta tietenkin paikat joissa häiriön määrä on jotenkin erityinen. Tämä onkin pätenyt siinä mielessä hyvin, etten ole huomannut koirassa suurempia eroja sen välillä missä treenataan. Saa olla nurmikenttä, hiekkakenttä tai halli eri pohjilla, ei vaikuta meihin. Ihan kiva niin :)

Tehtiin Taran kanssa suoralla putkella taasen suuntia. Päädyin siihen, että käytän eri sanoja oikealle ja vasemmalle. Tuntui luontevimmalta niin, nyt kun vain itsekin osaisin käyttää niitä oikein! Oikeakäännös on "kii" ja vasen "raa". Halusin käskyistä yksitavuiset ja helpot kiljua, noi tuntui luontevilta eikä muistuta(ainakaan nyt ei välähdä) muita. Sitten tehtiin keppejä ohjureilla. Olen varmaan täällä kirjotellu ihan miten sattuu, eli HAU:ssa meillä ei ole ohjureita vaan verkot. Noh verkoista ohjureihin siirtyminen ei ollut mitenkään yksiviivainen homma. Tarvitsin avustajaa ja tupla ohjurit kuudelle kepille, kun Tara notkeana ja vikkelänä ylitteli tai alitteli ohjureita.Tämä vain kertoo ettei sillä todellakaan ole valmiuksia keppien suorittamiseen ja keppien visuaalinen ilme on tosi oleellinen juttu, että tietää mitä tehdä. Pirun vaikeaa tuo keppien opettaminen :/ Tällä hetkellä ne kujakepit(se mistä viimeksi puhuin ilman oikeaa nimeä) tuntuu järkevimmältä. Täytyy varmaan hommata mökille pienet kepit, jotta voi treenata...Muutenkin harkitsin pienten esteiden väsäämistä mökille, yhden putken saisi Hööksistä vain 35 eurolla ja siihen pari aitaa nii johan siinä on jo pienet treenit pystyssä. Kepeistä se vielä, että huhu kertoo vielä yhdestä tavasta opettaa keppejä, jossa aluksi on vain kaksi keppiä ja koira palkataan oikeasta suorituksesta. Mutta mene ja tiedä sitten mikä olis hyvä.

Keppien jälkeen tehtiin vähän ohjausta vähän sen mukaan mitä pystyssä olleista aidoista keksin. Rimakorkeus oli 30cm, kun Kaukosen tekniikkakurssin jälkeen jäin miettimään kuinka korkeita hyppyjä kannattaa näin möllikoiralla hyppyyttää...Etenkin kun tarkoituksena on treenata vain ohjausta. No joka tapauksessa ohjaukset tuntui ihan kivoilta, mutta toki koira on vielä tooooodella lähellä. Ei puhettakaan että koira olisi ollut kaukana. Sen lisäksi takaakierto on vaikeampi meille mun oikealta puolelta. Jännä, koska mä olen kuitenkin oikeakätinen joten oikealla ohjaus pitäisi onnistua, mutta ehkä Taralle vasemmalle kääntyminen on vaikeampaa.

Kontakteja tehtiin vaihtelevalla menestyksellä. Namialustalla ja käsipysäytyksellä. Ongelmana on se, että Tara tuntuu tajuavan että siellä päässä tapahtuu jotain. Ei kuitenkaan tajua 2on2off -asentoa itsessään. Mä saan sen helposti pysäytettyä käskyllä, mutta asento voi olla mitä vain oikeasta asennosta läpi juosseeseen ja keskelle estettä pysähtyneeseen. Töitä riittää tämänkin saralla.

Asiasta vielä kukkaruukkuun, kun mulla itsellä alkaa kisakestävyys rakoilemaan tentteihin lukemisen suhteen. Raja alkaa olla vastassa. Ajatukset ei pysy kasassa. Aika menee koirahommien pohtimiseen, kun se on paljon mukavampaa! Huomaa helposti komemuksen karttuessa kuinka suunnittelee miten seuraavan koiran kanssa tekisi asioita ja miten sitä pienestä pitäen opettaisi, jotta nyt asiat tulis helpommin. Jos olis tajunnut silloin mitä kaikkea oikeasti voi pienelle pennulle opettaa harrastuksia edistääkseen, niin toki olisin sen tehnyt! Oppia ikä kaikki, eikähän Tara mikään menetetty tapaus ole :) Täytyyhän tämäkin ajatustyö joskus tehdä, nyt vain on ehkä hiukan väärä hetki.