Viimeiset ohjatut agitreenit ennen taukoa

Tänään agitreeneissä pidettiin leikkikisat, jossa mentiin 15(?) esteen rata. Radassa oli siis aitoja, pituus, neljä putkea, pussi ja muuri. Ykkösien rataa vastaavat ohajukset eli lähinnä suoraa jokusta käännöstä lukuunottamatta. Me ei Taran kanssa olla tehty koskaan kauhean pitkiä pätkiä, eikä edes varsinaisesti ohjauuissa treeneissä olla pyritty pitkiin rata pätkiin. Tarkoituksena on ollut tehdä hyvä pohja jokaiselle esteelle erikseen ja ohjauksia opeteltaessa "ratapätkät" on ollut lyhyitä. Siinä sitten ekaa kertaa käytiin rata läpi ihan kuin oikeissa kisoissa. Suoraa kun on paljon ei ohjaus ole vielä ongelma, mutta toki siellä pari kinkkisempää kohtaa oli. Etenkin näin ensikertalaiselle! Harmi ettei mulla ole ratapiirrustusta.
Rata alkoi suoralla linjalla aidalta pituudelle ja siitä ensimmäiseen puoli ympyrä putkeen. Puoliympyrä putkesta toiseen puoli ympyrä putkeen(suoritussuunttien suut olivat vierekkäin ns puoli ympyräiden sisäpuolella ja ekan putken ulostulo oli kauempana). Toisesta putkesta aita, pussi ja puoli ympyrä putki jotka olivat siis suoralla linjalla. Putkesta suoralla linjalla muuri, kaksi aitaa ja sitten tuli kääntävät aidat. Suoralla linjalla suora putki ja viimeinen aita.
Mun ideana oli varmistaa puoli ympyrä putket, koska Taran irtoamiseen en luottanut superpaljoa ja vaihtaa puolta Taran ollessa putkessa. 

Ensimmäinen kerta oli ns "virallinen" eli aikaa otettiin ja virheet laskettiin. Toka kierros vedettiin ilman aikaa pyrkien korjaamaan virheet. Tara oli tietenkin vetänyt melkoiset kierrokset jo siinä odotellessaan. Tehtiin radat yhdessä meidän kanssa aloittaneiden minikoirien ryhmän kanssa ja minit ja medit meni ennen makseja. Kun otin koiran vähän leikittääkseni sitä oli se kuin uudelleen syntynyt ;) Sellaista repimistä ja tahtoa ei ihan joka kerta siitä koirasta saa kuitenkaan irti. Repi palloa ja hihnaa todella lujaa, murinaakin kuultiin vähän.Pahimmat angstit meni onneksi siihen repimiseen. Toisten koirien katsominen radalla sai Taran säntäilemään ja raivoamaan tuttuun tapaan.

Vihdoin meidän vuoro. Koira jäi nätisti(tai enhän mä tiedä edistikö) ja sitten juostiin. Mä sain todella juosta lujaa kun Tara pisti 6-vaihteen silmään. Koko rata saatiin suoritettua suunnitelmien mukaan ja ehdin tekemään kaikki omat siirtymät juuri niin kuin olin toivonut ja todennut meille optimaaleiksi. Ratavirheitä meillä kertyi 0, se oli selvää heti suorituksen jälkeen. Nopealta suoritus oli myös tuntunut, munn jalkoja hapotti sen jälkeen ja hengästytti :)

Toisella kerralla meidän vuorolla vein Taran starttipaikalle hiukan aikaisemmin ja annoin sen ottaa kierroksia. Meidän vuorolla sitten koira ei meinannutkaan jäädä istumaan. Lopulta lähti vaan sikailemaan ympäriinsä haukkuen. Päätöstä ei oikeastaan atrvinnut miettiä, koira ulos radalta eikä pääse suorittamaan. Mielentila oli aivan liian kiihtynyt, että se olisi pysynyt mulla hanskassa. Tulevaisuutta varten Tara voi jossain sivulla odottaa vuoroaan ja kerätä kierroksia, mutta starttipaikalle täytyy mennä koiran kanssa vaikka lelulla leikkien, niin ettei suorittava koira ole liikaa näköpiirissä. Muutenkin saada koiran energia ja keskittyminen taisteluun. Käytiin tekemässä pieni lenkki kentän ulkopuolelle(siis ehkä 20metriä yhteen suuntaan ja nimenomaan aitojen toisella puolella) ja saatiin tehdä uudestaan parin koiran jälkeen.

Nyt Tara oli selkeästi eri mielentilassa ja järki mukana. Aloitin radan niin että olin itse alkuun toisella puolella ekaan putkeen asti, jonka jälkeen jatkoin samoilla ohjauskuvioilla kuin viimeksi. Tällä kertaa kämmäsin ilmeisesti liikaa ajattelemalla  viimeisen suoran kännöksen(kolme aitaa puoli ympyrässä, viime viikkoinen irtoamistreeni) kääntämällä kroppaa liian nopeasti ja Tara tuli aidan sisäpuolelta ohi. Ei siinä sitten uudestaan vaan ja loppu ok. Nopea se oli tälläkin kertaa :)

Tara oli ihan mieletön radalla! Luki hyvin itse rataa, ei jäänyt kyselemään mihin mennään tai odottamaan palkkaa missään kohtaan. Mä itse olisin voinut etenkin putkilla ilmoittaa ajoissa mihin ollaan menossa ja tokalla kerralla mennä fiiliksen mukaan käännöksen. Tietenkin suorituksessa täytyy olla ajatus mukana, mutta ei liikaa koska kaikki tarvittava tulee selkärangasta. Vauhti oli päätä huimaava, meidän ohjaaja sanoikin että ilmeisesti Taralla vauhti kasvaa kun esteitä on paljon. Harjoituksissa ei mennä kuitenkaan ihan tuota tahtia(onneksi!). Oli kauhean kiva kuulla myös muilta kuinka meidän meno oli näyttänyt hyvältä :)

Muillakin meni oikein hienosti ja oli hauska katsoa eri koirakoiden työskentelyä. Kaikilla koirilla oli hauskaa!

Jatkettiin vielä nyyyttäreillä, jossa sitten virallisen radan tulokset julkistettiin. Mineissä eka ja toka koirat olivat corgeja, ne olikin pinkoneet ihan huimaa vauhti! Maksit voitti Tara ja mä :D olin jokseenkin odottanut voittoa, koska muille sattui virheitä ja me oltiin nopeita. Mutta ehdoton yllätys oli se kuinka nopeita me oikeastaan oltiinkaan....toiseksi tuleen aika oli 29,xx ja meidän aika 22,24s...Ihan huima ero mutta kyllähän mä pingoinkin siellä radalla kuin pieni eläin. Ja ajasta olis voinut vielä pari sekuntia puristaakin, kun pari kaartoa meni pitkäksi mun hitaan ohjauksen takia.

Kepit ja rengas hanskaan niin oltais valmiita möllihyppäreihin, näin mulle sanottiin. Harmittaa, että homma jää tauolle, mutta hyvässä ohjauksessa ollaan saatu erinomainen pohja tälle lajille. Varmaa on se, että puuha tulee jatkumaan vuoden tauon jälkeen! Tara ei ratojen jälkeen oikeastaan kaivannut mitään palkkaa, vaikka toki sai sellaisen. Se oli vain kovin iloinen, että sai juosta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja lähteehän niistä :)