Toteutettu kuten suunniteltu

Oltiin tuossa aamulla noin puolisen toista tuntia auringonpaisteessa treenaamassa agia. Yksin saatiin rauhassa ahertaa. Tehtiin melkoisen paljon kaikenlaista ja kokonaisuudessaan onnistunut treeni! Vähän ohjauskuvioiden alkeita(sen siis mitä voin itse keksiä vähäisillä tiedoillani), kontakteja ja tiettyjen esteiden opettelua.

Aloitettiin puomilla ja kontaktilla sen päässä. Namikuppi odotti lopussa. Ihan ok.

Radalla oli valmiina esteitä ja putki sopivassa suhteessa toisiinsa. Otettiin niitä eri suunnista. Oli siis aita - putki (puoliympyrän muodossa) suorassa linjassa josta suoraan kahdelle perättäiselle aidalle ja lopulta vielä putkeen. Pari ekaa kertaa en saanut ohjattua koiraa suoraan molemmille putken jälkeisille aidoille. Korjasin homman namikupilla, jonka jälkeen homma sujui.Toisesta suunnasta oli siis taasen kaksi aitaa - putki (puoliympyrä) ja yksi aita suoraan linjaan putkelta. Meni hyvin!

Siitä siirryttiin kepeille, joissa kerrattiin ensin kaikilla ohjureilla. Tämän jälkeen aloin ottamaan molemmin puolin kaksi pois, homma sujui hyvin. Se viimeksi aloitettu kolmannen pois ottaminen jatkui tänään ja onnistui kohtuullisesti. Sen jälkeen aloinkin ottamaan neljättä, jossa ahnehdin liikaa yhdelle kerralle. Pari epäonnistunutta kertaa, jonka jälkeen peruutin hieman ja saatiin taas onnistuneita suorituksia. Eli tällä hetkellä me mennään 7/10 ohjuria kepeissä. Pois siirtovauhti tulevaisuudessa voisi kuvitella olevan yksiohjuri per kerta jos takapakkia ei tule.

Keppien jälkeen otettiin sama aita putki homma, mutta muutin hommaa hiukan. Otin aidalta vastakkaiseen putken suuhun ja putken suulta taas vastakkaiseen aitaan, eli ikäänkuin siksakkia. Ensimmäisillä kerroilla kun koira tuli putkesta havaitsin ohjaamisen oikealle aidalle hiukan haastavaksi. Nopeasti onneksi älysin mennä lähemmäs putken suuta vastaan koiraa ja näin plokkasin suoraan edessä olevan aidan ja sain koiran mukaan ristikkäiseen aitaan. Molempiin suuntiin saatiin homma siis pelittämään oikein hyvin!

Jatkettiin ohjausharjoituksilla. Kaksi aitaa vierekkäin pienellä välimatkalla(paralleelisti toisiinsa nähden) ideana oli ohjata koira ensimmäisestä aidasta ja saada se kiertämään takaisin toisen aidan toiselle puolelle. Luulen, että tälle hommalle on jokin oikea termi, mutta mulla ei ole siitä hajuakaan :) Eli koira hyppää molemmat aidat samasta suunnasta ja siinä välissä se pitää ohjata takaisin aidan toiselle puolelle. Aidoissa oli rimat alhaalla tehtävän helpottamiseksi. Homma pelitti yllättävän hyvin! Ei yhtään vaikeuksia :)

Viimeiseksi kerrattiin vielä keinua. Otin enää hiukan vastaan vauhtia, mutta annoin kolahtaa ihan reilusti. Meni erittäin hyvin! Meiletön koira ja mieletön treeni!  Vettä sai antaa useassa välissä ja taukoja pitää ihan reilusti, koska kuumuus rasitti. Nyt mulla on täällä kotona väsynyt ja tyytyväinen koira.

Täytyy loppuun lisätä, että alkaa tuo agi todella viemään muakin mukanaan, vaikka ensin olin ihan silleen, ettei koko homma kiinnosta. Se on erittäin hauskaa ja nautin itsekin siitä kun saa liikkua ja käyttää omaa kroppaa. Mun kilpailuvietti vain nostaa päätänsä ja entinen kilpaurheilija huutaa hoosiannaa :D aina olen itsekin liikunnasta nauttinut ja edelleen nautin, vaikka mun treenaaminen on nykyisellään liian vähäistä. Homma helpottuu kun kaikella on tarkoitus ja on tavoitteita. Onneksi me päästiin alkeiskurssille viime syksynä, mistä kaikesta siinä olisikaan jäänyt paitsi?!

Ei otsikkoa

Takana on nyt tiistain tokoilut, jossa oltiin tavallista lyhyempää ja tehtiin niin ikään hiukan vähemmän. Ajattelin et sunnuntain jälkeen olis hyvä idea käydä vaan pitämässä hauskaa kentällä ja tehdä vähän.

Palkkailin osan ajasta pelkkää perusasentoon tulemista ja kontaktia, naksulla mentiin siis. Otettiin pari lyhyttä seuraamista. Yhden ilahduttavan huomion tein oli että koira seuraa tällä hetkellä suurella innolla(siis suuri into Taran innoksi)! Heti kun käsky tulee koira on jo menossa :) voi taitava nätti tyttö!

Otettiin estehyppyä pari kertaa palkaten pallolla ja pitäen korkeutta tavallista korkeammalla. Hyvin ja iloisena hyppeli, jonka lisäksi järjestävän alaosaston jäsenen etuna este on sama kokeessa kuin jolla ollaan treenattu. Joten jos Tara ei kokeessa hyppää johtuu se jostain muusta kuin esteestä.

Paikkamakuuta otettiin kerran. Koirakaveri vieressä oli hiljaa, mutta Tara aloitti huutonsa ja nousi istumaan. Olin noin reilun kymmenen askeleen päässä, käskin olla hiljaa ja käsimerkillä näytin maahan. Meni ja oli hetken hiljaa, jotta pääsin palkkaamaan! Menin koiran viereen, silitin ja annoin uuden käskyn paikkamakuuhun. Kävin kymmenen askeleen päässä ehkä noin 20sek ja palasin palkkaamaan. Viereinen koira otettiin siinä vaiheessa pois, kun oli nätisti. Mä palasin palkkaamaan vielä kerran ja vika kerta oli myös lyhyt välimatka ja aika. Sain siis palkata tälläkin kertaa hiljaisen koiran.

Tästä kaikesta tein lyhyen arvion miten teen kokeessa onnistuneen paikkamakuun. Pari päivää ennen koetta me ollaan rauhassa, ilman kiihdytystä ja erityisesti koepäivänä. Jos Tara on hiljaa, eikä näe muiden koirien leikkimistä tmv kiihdyttävää, joka saisi sen haukkumaan on onnistumismahdollisuudet hurjasti korkeammalla. Katsotaan miten strategia toimii...

Eilen, keskiviikkona, oltiin aamupäivällä agikentällä.Tässä lyhyt tiivistelmä siitä(mulle tulee ihan just muuten kiire).

Kentällä oli sopivasti esteitä valssauksen harjoitteluun ja tehtiin sitä pari kertaa oikealle ja vasemmalle. Keinua pari kertaa, mä otin vähän laskeutumista käsillä vastaan, mutta eipä tuo välittänyt siitä eristyisen paljoa, nakit on paljon tärkeempiä. Sitten tarkoitus oli ottaa yhdellä aidalla vähän korkeuden harjoittelua, homma meni jokseenkin plörinäksi. En tiedä missä vika kun tämä ongelma on ollut aikaisemmin vain renkaalla, mutta tällä kertaa kun rima nousi 65cm Tara meni ali....prkl. Laitoin lopulti esteen alaosan blokkiin ja tein pari onnistunutta 60cm:llä ja jätin homman siihen.

Sen jälkeen menikin pääasiassa keppeilyksi. Ohjureilla aloitettiin ja koska homma meni hyvin aloitin hivuttamaan keskimmäisiä pois. Siihen vaiheeseen päästiin että kaksi keskimmäistä molemmilta puolilta oli pois ja toiselta puolelta oli yhtä hiukan erotettu. Pari epäonnistumista kun kolmatta poistettua ohjuria oli hiukan otettu kauemmas, mutta saatiin loppuun pari hienoa onnistumista, joten hyvä Tara.

Ehkä perjantaina suuntaamme agikentälle vielä ennen maanantain ekoja treenejä.

Kiirettä pitänyt pääsiäisen

No johan tässä olisikin kertomista...mistä aloittaa?

Ai kauheeta sillä tietenkin, että ONNEA SYNTTÄRISANKARI TARA :) ja kaikki sisarukset myös!!! Kaksi vuotta elämää takana ja mooonta edessä!

Oltiin Taran kanssa käymäsää Taran siskon ja äiteen luona lauantaina. Mukava, kaunis päivä :) Käytiin kävelyllä ja katseltiin pentuvideoita...ah koiranpentuja. Niitä on muuten joka puolella, en kestä!Suorastaan ällötän söpöä.

Vielä sitten illalla tokoiltiin vähän. Pääasiassa paikkamakuuta joka oli KATASTROFI. Koira ei pysynyt ja huusi ja ties mitä. Mun teki mieli hypätä kaivoon.

No sunnuntainahan meillä oli sitten Taran kanssa möllitoko Espoossa. Meidän luokan piti alkaa 11.45 josta tunnin päästä mun piti olla agiseuran kisoissa töissä. No luokan aloitusviivästyi puolisen tuntia(josta mä olin jo aivan hiilenä, ei hyvä). Saatiin onneksi siirrettyä meidän toka vuoro ensimmäiseksi.

Virittelin koiraa hiukan tekemismoodiin, mutta virheeni taisi olla namien käyttö palkkana. Namit toimivat siis todella hyvin Taralle, etenkin jos hinkataan, mutta ehkei virittelyyn. Olisi ehkä pitänyt leluttaa.

Tarkoitus oli mennä ihan virallisen alon kaavalla. Ensin oli siis luoksepäästävyys, jossa tuomari vain tosin koski koiraa kuonoon ja ehkä ministi nosti toista huulta. Yllätyksenä oli se ettei Tara perääntynyt. Toisena luonnollisesti paikkamakuu, joka olikin siis lauantain jälkeen jännä paikka...MUTTA Tara yllätti ja pysyi koko 2min paikalla JA HILJAA! :D vähänkö siitä tuli hyvä mieli! Toki Tara vaihtoi asennon lonkalle, mutta siihen en aio puuttua nyt ihan ensimmäisenä! Plus, että se on yleensä ihan ok merkki koiralta, ettei meinaa alkaa riehumaan.

Siitä sitten nopeasti käytiin kehän ulkopuolella, palkkasin vähän nameilla, jonka jälkeen mentiin suorittamaan. Siitä se mun show sitten alkoikin. Mä kämmäilin itse siellä kehässä vaikka kuinka...Molemmissa seruaamispätkissä annoin koiralle arkikäskyjä, tein käännökset niin nopeasti ettei koira ehtinyt mukaan ja olin muutenkin surkea. Ei ihme jos kontakti ei pysy ja koira huitelee vaikka kuinka ja kaukana, jos käskyt on vääriä. (se muuten, mikä mua ihmetytti oli et tehtiin juoksua, joka ei mun muistaakseni kylläkään kuulu alokasluokkaan...tai sitten multa on mennyt taas jotain ohi)

Seuraavassa liikkeessä, liikkeestä maahanmeno, annoin koiralle väärän käskyn(seisomisen). En siis kuunnellut mitä tuomari sanoi. Liikkeestä seisomiseksi tosin liike oli hyvä. Sen jälkeen oli luoksetulo, joka meni ihan mukavasti, vaikka Taralla vauhti hidastui puolessa välissä matkaa raviksi, jota ei normaalisti tapahdu treeneissä.

Tuomarin kanssa sovittiin, et seuraava liike, eli oikeasti liikkestä seisominen, tehtäisiin nyt maahanmenona. Nyt mä en suoranaisesti kämmännyt, mutta ei se koira maahan mennyt. Teki seisomisen.

Viimeisenä olikin estehyppy. Yllättäen Tara ei hypännyt. En tiedä johtuiko se siitä epämääräisestä muoviesteestä, joka oli hiukan haperon näköinen, tai sitten koko siitä sekoilusta, mitä se koe oli siihen mennessä ollut...

Liikkeiden välillä Tara parka oli ihan pihalla ja valmistelut seuraavaan liikkeeseen kestivät vaikka kuinka ja kauan. Koiraa ei kiinnostanut, vaikka liikkeet se suoritti(niin tehdessään) ihan nätisti. Tämä osa on se, jota mä en varmaan edes osaaa opettaa, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä...

Pisteet olivat seuraavanlaiset:

luoksepäästävyys: 10 x1 = 10

paikkalla makuu: 10 x3 = 30

seuraaminen kytkettynä: 8,5 x2 = 17

seuraaminen vapaana: 7 x4 = 28

liikkeestä maahan: 0 x2 = 0

luoksetulo: 9,5 x3 = 28,5

liikkeestä seisominen: 0 x2 = 0

estehyppy: 0 x2 = 0

kokonaisvaikutus: 7 x1 = 7

Yhteispisteet: 120

Pisteet eivät siis todellakaan päätä huimaa! Mutta ottaen huomioon, että kuinka paljon mä siellä kämmäilin niin pisteisiin voi olla tyytyväinen. Jos 1-tuloksen saa 160 pisteellä ja meiltä puuttuu siitä 40 tuolla suorituksella ja kolmella 0 liikkeellä, ei ykköstulos pitäisi olla mitenkään mahdoton! Jos siis kaikki onnistuu ja Taralla ja mulla on hyvä päivä...

Seuraava muuvi meillä on mun treenaaminen liikkeenohjaajan kanssa. Saan siihen onneksi tänään apua! Sitä odotellessa. Toinen on tietty se liikkeiden välillä toimiminen.

Se mikä mua hiukan huolettaa on, että koko homma alkoi mun kettuuntumisella ja päättyi kauheeseen kiireeseen seuraavaan mestaan, että  toivottavasti Taran suoritushalut ei kadonneet täysin. Tänään suunnataan sitten kentälle treenaamaan ja ehkä ensisijaisesti pitämään hauskaa!

Eilen käytiin pitkästä aikaan sitten agilitykentällä muistelemassa. Olin sunnuntain ja maanantain sitten kisoissa töissä. Maanantai illalla sitten piti jo itse päästä testailemaan! Ensi viikon maanantaina alkaa omat treenit.

Muisteltiin lähinnä esteitä ja niiden suorittamista. Kepit meni mukavasti parin epäonnistumisen jälkeen. Ohjureilla on menty tähän mennessä, mutta nyt voisin harkita, että aloitetaan niiden poistaminen Rengas taasen tulee olemaan varmaan meille sellainen akilleenkantapää että...Tara on hyvin sisäistänyt sen, että sieltä alta mahtuu ja mun täytyy todella varmistaa se siitä läpi. Eli renkaan suoritusta täytyy treenata varoen.

Otettiin pari kontaktia namikupilla, joka meni varsin hyvin. Pussia myös pari kertaa, siinäkään ei ollut ongelmaa. Keinua otettiin kaverin avustamana. Viimeksi kun tehtiin se meni varsin hyvin ja se oli hyvällä mallilla. Nyt selvisi, ettei se ollut kadonnut mihinkään! Tara pääsee varmaan pian suorittamaan sitä itse! Me ollaan siis opeteltu niin, että avustaja pitää keinua alhaalla ja hallitsee keinahdusta. Taralle keinu sai jo alkaa laskeutumaan kun se meni riittävästi toiselle puolelle. Keinahdus vauhtia tosin ja hallitaan varmaan vielä jonkin aikaa. Pari putkea, joka sujui hyvin. Otettiin hiukan eri kulmista, vaikutti menevän hyvin.

Palkkasin agissä tällä kertaa pääasiassa nameilla ja otin koiran haltuun nameilla suorituksen jälkeen. Taraa tosin tuntui tuollakin kiinnostavan vaikka mikä muu kuin pelkkä suorittaminen. Ehkä se on tullut tauon kanssa ja keskittyminen tekemiseen palaa treenillä. Toivottavasti!

Kentällä taasen

Koska mun oikeasti pitäisi tehdä "oikeita" hommia (opiskella ja kiviäkin kiinnostaa...) niin kirjoitan ihan lyhyesti!

Oltiin taasen malminkartanon kentällä ja treeni oli ihan jees. Ei väännetty kauheasti, otettiin melko vähän mitään. Aluksi vähän seuraamista, sitten luoksetuloja. Tarkoituksena ottaa vauhtia. No sitä kyllä löytyi! Ainoastaan siinä tuli se ongelma, että kerran kun palkkasin Taran pelkästään vauhdista, eli lelu lähti kesken matkan, niin seuraavalla kerralla olikin tulossa suoraanmun sivulle. Huoh. Tokossa mulle kyllä riittää se mitä on aikaisemmin tehny, koska ei se silloinkaa ole hidas. Vauhti lisääntyy tarkkuuden kustannuksella, joka ilmeisesti sopii enempi tottiksen puolelle ja tällä hetkellä me keskitytään tokoon. Eli vauhtitreenit jääkööt.

Sit mentiin ihan ottaa ihan pari seuraamispätkää ihan siihen skeittiparkin viereen, jossa rytisi ihan mukavasti. Tara viis veisas siitä. Hieno hauva.

No tärkein sisällöllisesti oli paikkamakuu. Ensin tein Taran kanssa yksin, jossa ei mitään ongelmaa! Yllättäen näin :) vrt edelliseen päivitykseen sunnuntailta... Ympärillähän siis tapahtui vaikka ja mitä, ja varsin asiallisesti Tirriäinen oli. Seuraava otettiin porukassa, jossa yksi koira ei halunnut pysyä paikalla, mutta se oli meidän kannalta vaan hyvä. Tulipahan sekin koettua omalta kohdalta, eikä vaan niinpäin et me häiriköidään muita. Se ei näyttänyt olevan Taralle mikään ongelma, mutta viereisen koiran ääntely nostatti Tarankin huutelemaan. Ei ehtinyt kiihtymään haukkuun asti, onneksi! Komensin ja menin hiukan lähemmäs. Tara osaa melkoisen asiallisesti käsimerkkejä(arkikäyttöön), joiden avulla ja äänellä rauhoittelin koiraa. Lopetti sen verran että pääsin palkkaamaan sen hiljaisena. Aikaa oli mennyt 3min, joka se on ihan hyvä saavutus :) Eikä koira kuitenkaan noussut tai mitään muutakaan.

Eli oikeastaan tämä oli ihan loistohomma, jotta tiedän missä on vielä ongelmia, kun muuten on mennyt tosi kivasti viime aikoina. Ääntelevät kilpakumppanit voivat siis vielä koitua meidän kohtaloksi. Häslinki ympärillä ei taasen vielä ole ollut mikään ongelma.

Otettiin tauon jälkeen vielä yksi harjoitus, jossa aika oli noin puolisen minuuttia. Kunhan tehtiin vain onnistunut suoritus. Se onneksi saatiin!

Tulevana sunnuntaina meillä on möllitoko, jossa päästään kisafiilikseen ja suoritukseen. Saan samalla vähän vihiä missä mennään, jonka jälkeen pari viikkoa aikaa työstää mahdollisia ilmeneviä ongelmia! Nyt opiskelemaan...

Rauhallisempi viikko

Tänään aloitin heti aamusta omatoimi treenillä Talin treenin sijasta, koska mulla oli muuta menoa siinä päällä.

Tehtiin ensin vähän paikkamakuuta, joka ei ollut varsinaisesti mikään ilosuoritus. Otin etäisyyden pitkäksi(noin 26 askelta) ja ajattelin ajan minuutin mittaiseksi laskemalla päässä. Tara päätti toisin ja nousi istumaan. Komensin alas(ihme kyllä totteli) ja aloitin uudestaan päässä laskun. Sama toistui. Tällä kertaa komensin alas, mutta noin kymmenen sekunnin päästä kun koira oli mennyt maahan lähdin palaamaan. Päätin ottaa vielä lyhyemmällä etäisyydellä uudestaan. Tällä kertaa matka oli 15 askelta ja koira alkoi piippaamaan :( lopulta nousi vielä istumaan, komensin alas, mutta se oli liikaa ja Taran kaunis ääni alkoi raikaamaan. Kun koira rauhoittui(hetki siinä meni, mutta huom se ei lähtenyt lenteläemään mihinkään vaan pysyi istumassa) kävin vieressä laitoin uudestaan maahan ja nyt pidin etäisyyden noin kymmenessä metrissä laskin ehkä kolmeen kymmeneen ja odotin, että koira katsoo mua rauhallisesti ja palasin. Rauhallinen palkkaus äänellä.

Häkellyttävää toi koiran toimiminen! Viime aikoina ei ole ollut mitään ongelmia ryhmäpaikkamakuussa, mutta yksin vaikeampaa. Tätä meno voin unohtaa BH:n tänä kesänä jos en osaa opettaa hommaa Taralle...Vielä ei toki kirvestä voi heittää kaivoon, mutta varaus pidettävä.

Jatkettiin treeniä seuraamisella hihnassa, kun sitä on vähemmän tullut tehtyä. Meni ihan mukavasti ottaen koiran tason huomioon. Satunnaisesti kontakti kyllä tippuu(perfektionisti ei vielä ole nostanut päätään), mutta koira näyttäisi kuitenkin olevan ihan messissä siinä. Käännökset edelleen löyhiä, etenkin vasen! Kaipaan vieläkin kipeästi vinkkejä.

Toistettiin sama vielä hihnatta. Ei muutoksia. Palkkaus aika pitkälti nameilla.

Otettiin jäävät, ei ongelmia. Nyt kun Taraa ei ällötä maa, niin noi jäävät on jälleen meidän bravuureita :) Palkkaus jälleen namilla.

Luoksetuloja, eka lyhyellä etäisyydellä, jotta koira muistaisi tulla suorana eteen. Ok. Pitkä etäisyys, mulla ei henk koht ollut valittamista. Ainakin omaan silmään näyttää, hyvältä. Sitten otettiin pieniä luoksetulon pysäytysharjoituksia. Nekin meni mukavasti, otettiin vielä pari luoksetuloa pysäytyksillä, jotka olivat häkellyttävän hyviä mun mielestä suhteessa siihen, kuinka paljon sitä on harjoteltu!

Siihen lopetettiinkin aamutreeni, aikaa meni ehkä noin 25 min.

Alkuillasta käytiinkin sitten piiiiitkästä aikaan agilitytreenaamassa, kun kenttä on sula ja olin ilmoittaunut meidät ylimääräiseen ohjaustreeniin. Tehtiin ohjauskuviota, jota ilmeisesti(ei termit ihan vielä hallussa) on vekki nimeltään. Koira tulee takaa ja se ohjataan käännöksen kautta toiselle puolelle. Esimerkiks koira tulee mun takaa oikealta puolelta, jolloin ohjaan se noin 90 astetta vasemmalle. Se on vekki noin suurinpiirtein(ehkä ;P). Meillä meni oikein hienosti, koira oli varsin nätisti hanskassa ja tykkäsi siitä mitä tehdään! Hieno agikoiran alku. Ohjaaja kehui Taraa kompaktiksi nahkaksi, jotahan se on. Tavallista kevyempi nahkalassie. Kysyi myös onko se nopea ja vastasin, että rotuisekseen kyllä. Treenien jälkeen totesi vielä, että se ihan oikeasti on rotuisekseen nopea ja säpäkkä :) Eihän tuota voi ottaa kuin kohteliaisuudeksi!

Tehtiin vielä omatoimisesti vähän kontakteja, kun ne tuppaa mulla jäädä treenauttamatta muuten, ja putkikulmia. Putkeenmeno ei sinällänsä ole ongelma, mutta tällä koiralla on asioita, jotka täytyy muistuttaa päähän ennen kunnon tekemistä ja putki on yksi niistä. Tokossa se on juurikin esimerkiksi luoksetulo. Onhan noita muitakin, eli jos haluaa hyvän suorituksen on alle parempi tehdä selvästi helpotettu versio, että koira pääsee mukaan siihen mitä oltiin tarkalleen tekemässä.

Päivä oli lämpimin vähään aikaan ja Tarasta huomasi, että viime agikerrasta on aikaa. Nyt täytyy pistää erityiseen huolenpitoon lihashuolto ja kunto. Ja nesteytys. Kaiken kaikkiaan aikaansaava päivä, jopa omalta osalta kun sain luettua tenttiin!

Hyvä vire jatkuu

Jälleen hyvä treeni takana! Oltiin malminkartanon sirkuskentälä muiden collikoiden seurassa.

Aloitettiin lyhyillä seuraamispätkillä, jossa tarkastin ettei sunnuntain MH-kuvauksesta ollut jäänyt mitään ylläreitä. Etenkin kun vieressä on skeittipiste ja paljon pikkupoikia skeittaamassa. Mitään ongelmia ei ollut, hieno homma :D tauko.

Tehtiin yhdet jäävät liikkeet, jotka oli hyvät. Palkkana namit, jotka sai asentoon kun palasin. Otettiin neljä luoksetuloa, joista yhteen pysäytys(käsimerkikki avustus, mutta hyvässä vaiheessa se on!). Eteentuloa pitäisi jälleen hinkata erikseen tarkemmaksi, oli vino. Palkkaus pallonaru lelulla. tauko.

Otettiin kolmisen kertaa este, jossa palkkasin nameilla esteen toiselta puolelta seisomaan. Hyppy on hyvä, mutta ottaa jokusen askeleen vielä mua kohti kun huudan pysäytyksen. Muuten varsin kiva suoritus kuitenkin. tauko.

Sen jälkeen tehtiin vielä jokunen noutokapulan nosto, mutta totesin että sitä täytyy tehdä ihan erikseen. Mahdollisesti täytyy myös ostaa uusi noutokapula, kun tuo nykyinen on jokseenkin epäpätevä. Palkkaus tuli pääasiassa äänellä. tauko.

Sitten otettiin vielä paikkamakuu Hannan ja Nitan kanssa. Tässä se jättipotti tulikin sitten! Tara pysyi paikallaan 2min 30 sekuntia!!! Etäisyys reilut kymmenen metriä. Kävin palkkaamassa tuon ajan jälkeen ja menin vielä joksikin sekunniksi pois. Sen jälkeen rauhallinen palkkaus ja isot kehut. Taitava räksytin! Tätä vois melkein hehkuttaa aika paljonkin. Paikkamakuun jälkeen Hanna auttoi meitä vähän treenaamaan luoksepäästävyyttä. Tässä oli pienoinen yllätys, kun tähän mennessä ollaan otettu ainoastaan, että tuomari koskee edestä ja että tuomari seisoo vain edessä. Hanna sitten yllätti mut, hyvä niin, ja siirtyi Taran sivulle rapsutellen. Tara perääntyi askeleen verran. Tätä sitten otettiin pari kertaa, jolloin vähän vahvistettiin, että vierellä voi olla toinenkin ihminen ja silti pysytään paikoillaan. Vaatinee vielä treeniä tässä muodossa, mutta varmasti siitä hyvä tulee! tauko.

Tässä vaiheessa päätin, että täytyy nähdä vähän pidempi palkkaamaton suoritus. Ottettiin ihan kentän laidalta kävelyt ja aloitettiin pienellä seuraamiskaaviolla, jollaista olen monessa alosuorituksessa nähnyt tehtävän. Seuraaminen oli ihan kivaa, edelleenkin se vasemmalle käännös vain tökkii pahemmin. Ei mitään käsitystä miten saisin opetettua sen. Jotain takajalkojen työskentelyä sen on oltava ja ristiinastumista.

Seurauksen jälkeen vaihdettiin aloituspaikkaa vähän matkaa ja otettiin liikkeestä seisominen. Hyvä ei valittamista. Liikkeestä maahan, ei suuria valituksia, ainoastaan meidän satunnainen ongelma istumaannousu, jossa jouduin antamaan uuden käskyn. Sitten vielä luoksetulo. Asento oli vino, mutta sivulle siirtyminen kohtuullinen suhteessa harjoitusmäärään. Tämän jälkeen olinkin niin häkeltynyt kaikesta, että joiduin hetken miettimään mitä meillä oli jäljellä. Estehän siitä jäi vielä, mutta sinne asti en jaksanut siirtyä kun oli toisella puolella kenttää. Otin lyhyen seuraamispätkän ja palkkasin sitten kesken liikkeen! Leikittiin siinä jonkin aikaa ja täytyy sanoa, että olen toooooodella tyytyväinen Tara jaksamiseen. Pisin suoritus ilman välipalkkaa ja oli ihan motivoitunut tekemään hommia. Mieletön elukka :D

Tähän lopetettiin kiireen vilkkaan treenit, kun oli niin hieno suoritus. Katseltiin muiden treenejä siinä vielä rauhassa ja oltiin rauhassa.

Lisätään vielä perään, että otettiin iltapäivällä lenkillä maahanmenoja lätäköihin. Tämä harjoitus vaatii kärsivällisyyttä multa, koska se on Taralle erittäin vastenmielistä. Lopulta siinä kuitenkin onnistuttiin ja tätä pitää jatkaa. Samalla lenkillä tehtiin kämppiksen kanssa meidän molempien koirille lyhyitä namijälkiä nurmikolle(no kuolleelle sellaiselle). Taran kohdalla jäljet olivat noin reilu metrin pituisia, alle minun pituisia. Nameja oli jokaisella askeleella. Taralla ei toistaiseksi näyttänyt olevan ymmärrystä siitä, kuinka haju ja nami yhdistyy. Täytyy ottaa jostain selville vähän jäljestyksen opettamisen perusteita, että saataisiin tää homma nätisti alkuun. Tämä jäljestys on tarkoitus pitää arkipäivien aktivointipuuhana, mutta silti voihan sen tehdä ns oikein. Vinkkejä otetaan vastaan tässäkin asiassa.

Hallitreeni

Päästiin Taran kanssa kimppakyydillä Lohjalle Showlinkin halliin tokoilemaan. Samaan aikaan siellä pyöri alaosaston näyttelytreenit, joten häirötä oli tarjolla yllinkyllin.

Oli huipputreeni :) Tirriäinen keskittyi muhun ihan mukavasti, vaikka usein liikkeiden välillä jää nuuskuttelemaan. Itse hommat sujuivat mallikkaasti!

Aloitettiin pienillä seuraamispätkillä, jotka menivät mukavasti. Pidennettiin ja edelleen meni ihan mukavasti, sillälailla että olin tyytyväinen. Tehtiin sitten vähän jääviä, joilloin mukavalla alustalla ylläripylläri maahanmenokin sujui. Todella "ulkoilma" koira.Sitten otettiin estehyppy, jossa ei mitään sen ihmeempää. Tiedän ettei suoritus ole ihan tokoihanteen mukainen, mutta rehellisesti sanottuna en ole ihan niin pilkunviilaaja -luonne, että jaksaisin vielä välittää.

Tehttin noutoa uudella vanhalla noutokapulalla sen muovisen hajottua maanantaina. Ihan vaan pari kertaa, jotta näin nostaako Tara puista kapulaa miten. Kyllähän tuo nostaa, mutta ote ei ole kauhean hieno. sitä täytynee erikseen treenata.

Sitten päästiin kokeilemaan pari kertaa ruutua. Oli itseasiassa eka kerta kuin ikinä tehtiin koko hommaa. Mulla oli vain iso namikippu, joka vietiin ruudun takaosaan. Jo suurena agikonkarina (heh) ruutuun lähetys ei ollut ongelma, koska kippu on selkeä signaali Taralle.  Kaksi kertaa sovelsin omiani surkealla menestyksellä, jonka jälkeen palasin takaisin alkuperäisiin ohjeisiin. Tehtiin noin kolme onnistunutta toistoa ennen ruudun lopetusta.

Tämän jälkeen tehtiin kolmen koiran paikkamakuu siinä hälinässä. Etäisyyttä oli ehkä tuurilla 10metriä, mutta aika jonka hiukan ehkä uhkarohkeasti otin oli 2min!!! Taitava Koira! Tara vaihtoi asentoa kaksi kertaa, mutta oli suhteellisen levollisen oloinen, mitä jokusen kerran vilkuili muita takan treenaavia koiria. Muiden vielä jäädessä menin Taran kanssa sivummalle ja hellittelin siinä rauhassa :) Hieno Hieno Koira!

Senpä jälkeen enää pääsääntöisesti leikittiin vähän aikaa patukalla ja lopetettiin onnistunut treeni hyvin mielin. Olen viime aikoina ollut melkoisen tarkkana siitä milloin Taralla on ketjupanta päässä ja milloin ei. Jos tiedän pitäväni treenistä vähänkään pidempää taukoa otan pannan pois. Samoin olen jättänyt sitä odottamaan maassa jos puuhailen välissä muuta. Todella hienosti odotteli mua tänäänkin useaan otteeseen.

Tälläisiä treenejä lisää! Oli mieletöntä :) Tosin selkeesti siinä on mun omasta päästä kiinni myös paljolti miten treenit tulee menemään(joo, eihän nää mikään newsflash ole, mutta kokemus sitäkin enemmän). Nyt kahdet hienot yhteistreenit takana, joita molempia ennen olen vain päättänyt, että mennään pitämään hauskaa. Toimii! Jatkamme samalla linjalla.

ala- ja ylämäkiä

Tässä selkeesti kisoihin ilmoittautuminen nostaa treenimotivaatiota. Ilmiö ei tosin ole mulle uusi...mä olen itse melkoisen tavoitehakuinen ja nautin kun tiedän mitä varten teen hommia. Omaksi iloksi en useinkaan saa aikaiseksi paljoakaan. Tai ehkä tuo pitäisi ilmaista siten, että nautin kisoista ja vastaavanlaisista haasteista(pois sulkien opiskelussa tentit), jolloin oma ilo tulee niissä tilanteissa.

No joka tapauksessa treenattiin maanantaina tunti ja tänään noin tunti. Ja maanantai oli kyllä melkoista tervanjuontia, jos olisin ollut yhtään järkevä olisin keskeyttänyt treenin aikaisemmin. Harmi vain, että olen melkoinen jääräpää sille päälle sattuessani. Tänään taasen lähdin liikkeelle sillä asenteella, että käydään pitämässä hauskaa ja otetaan hyvä ryhmä paikkamakuu ja that´s it. Treeni menikin sitten paljon paremmin ja koira innostui sitä enemmän mitä enemmän tehtiin.

Maanantaina käytin taas kuppipalkkaa, mutta se hetki ei ilmeisesti ollut sopiva sitä varten. Tara kuikuili kupin perään ja seuraamisessa huomasi heti esimerkiksi jos mentiin poispäin kupista, jolloin koira jätätti. Mikään ei tuntunut menevän putkeen, muttei täysin päin mäntyä joten niin me sitten tehtiin.

Paikkamakuussa kuivia kohtia ei ollut, joten Tara joutui makaamaan ällömärkämaassa. Tehtiin noin puolen minuutin-vajaan minuutin pätkiä.

Luoksetuloa pari kertaa. Ei ne mitään mestarillisiä ollut, mutta menetteli.

Jäävissä seisominen hyvä. Maahan katastrofi...on vaan todettava, että Tara ei vain halua tehdä mitään maahanmenoja oikeastaan edes märkään maahan. Toivomme siis kuivaa ja mielellään aurinkoista koepäivää!

Tarkoituksena oli tehdä myös noutoa, koska siitä Tara tykkää. Harmi vain, että meidän harkkanoutokapula meni rikki kun heitin sitä...se jäi sitten tekemättä.

Näin jälki käteen herää vain kysymys, miksi en lopettanut treeniä silloin kun huomasin sen olevan turhaa? Opinkohan mä koskaan?

Tänään sitten tosissaan ihan toisella asenteella. Mentiin kentälle ja otin siinä rauhassa kamoja esiin. Aluksi tehtiin vähän hyvin lyhyitä pätkiä seuraamista. Palkkana aluksi patukka sitten narupallo. Palkan mielekkyys tänään kohtuullinen.

Otettiin pari luoksetuloa, joista ensimmäinen lyhyellä etäisyydellä. Muuten ok, mutta hidas. Kaksi seuraavaa pidemmällä etäisyydellä kohtuullisia. Seuraamista taas hiukan pidemmissä pätkissä. Koira seuraili rauhakseltaan muita kentällä olijoita ja katseli myös skeittipoikia, eikä oikein keskittynyt muhun. Sivulle tulot olivat melkoisen hitaita ja aluksi mulla meinasikin mennä hermot. sitten tajusin vauhtaa palkan nameihin ja johan lähti toimimaan. Käytin myös naksutinta, joka on vakiovaruste nykyään. Taukoja pidettiin hiukan tavallista enemmän ja pidempiä. Taukojen aikana otin myös ketjupannan pois päältä, en tiedä onko sillä vaikutusta kuin korkeintaan mun pään sisällä mutta kuitenkin.

Tässä vaiheessa muut kentällä olijat olivat valmiita paikkamakuuseen. Me Taran kanssa tehtiin 1 minuutti etäisyys ehkä 6-7 metriä. Halusin ainoastaan onnistuneen suorituksen. Mä päätin ottaa ihan rennosti, hengittää syvään ja rauhallisesti ja ajatella mukavia juttuja. Koira oli hiljaa ja levollinen koko ajan :) vähän toki tiiraili muualle, muttei näyttänyt levottomalta tai siltä, että olisi harkinnut nousemista. JEE saatiin siis se mitä me haettiin! Muut jatkoivat pidempään ja me mentiin sitten sivumpaan. Rapsuttelin siinä kohtaa ja pidettiin taukoa.

Otettiin vielä vähän seuraamista naksuttimella. Tehtiin jokunen yksittäinen käännös ja iloiset palkkaukset. Sen jälkeen päästiinkin tekemään estettä. Voi kun Taran silmät oikein syttyi siinä esteellä, toinen kaipaa agilityä...Sitä ei nyt ainakaan pitäisi pelätä, että esteessä olisi kauheasti ongelmia. Ei ne varmastikaan kympin suorituksia ole, mutta viis siitä Tara oli iloinen! Palkkana narupallo ja lopuksi vielä mun toinen hanska, josta se pitää! Tara tosin haikaili hiukan namien perään...

Tähän tajusin onneksi lopettaa treenin. Ansaitsen taputuksia päähän, ehkä mäkin voin joskus oppia.

Huomenna varmasti ei treenata, ainakaan erikseen. Torstaina on Lohjalla hallitreenit, perjantai vapaa, lauantai vapaa(tai ehkä molempina päivinä pienet paikkamakuuharjoitukset) ja sunnuntaina sitten MH-kuvaus. Maanantaina varmaan jotain hyvin pientä ja sitten taas tiistai treenit.

Se mikä oli jännä tänään, oli että Tara innostui treenien loppuakohden vähän enemmän. Osittain johtui palkan vaihdoksesta, mutta musta tuntuu myös että niillä häiriökoirilla siellä kentällä on myös positiivista vaikutusta Taraan ja sen tekemisintoon. Tai sitten se on vain minä, joka niistä innostuu.

Talissa

Tali oli ikävässä kunnossa tänään :/ Paljon liukasta jäätä, jossa päällä vettä eli sai tarkkailla missä kohtaa treenaa.

Oltiin siellä ehkä noin reilu tunti. Aloitettiin pienillä seuraamisilla ja luoksetuloilla. Meni ihan ok, mutta seuraamisessa selkeä ongelma on kyllä vasemmalle käännös. Käännös on hyyyvin löysä ja koira on vaikka kuinka ja kaukana. Täytyy toki sanoa, ettei ne käännökset muutenkaan vielä loista erityisen hienoina noin muutenkaan...Sen sijaan tällä hetkellä noin pari edellistä treeniä on ollu hyviä sen suhteen, että koiralla on jotenkin uutta motivaatiota seuraamisessa :) Parempaan ollaan siis selkesti menossa.

Otettiin vähän noutoa kahdesti treenin aikana. Melko siedettävää...pari kertaa koira varasti kapualna perään, mutta siinä vaiheessa huomautin äänellä, otin koiran takaisin sivulle ja hain itse kapulan. Luovutus on vähän hätiköity, koira sylki myös yhden kerran kapulan ennen aikaisesti. Pitotreeniä siihen. Ollaan tehty paljon treenikapulalla, joka on muovinen ja kevyt eli on samalla ehkä myös alkaa siirtymään puiseen ja treenauttaa sillä.

Paikkamakuuta treenattiin yksin ja kerran ryhmässä. Positiivista on se, ettei koiralla pala hermot ja oli ihan hiljaa. Taso sen suhteen on siis sama kuin viime keväänä oli(tässä välissähän meillä meni jo reippaan äänenkäytön puolelle). Pitkiä pätkiä se ei vielä jaksa olla ja etäisyys on varsin lyhyt(maksimi tänään ryhmässä oli noin 5m ja 45s), eli hommia riittää sen osalta! Toivotonta se tuskin kuitenkaan on, etenkin kun nyt kentällä oli kuitenkin muita koiria ja kiinnostus niitä kohtaan oli huomattavasti pienempi ja viretila sopivampi eikä ylikuumentunut. Se on kuitenkin todettava, että koiralle joka on melkoisen kylmänarka ja märkää inhoava(ts neiti) oli suoritus tänään myöskin kohtuullinen. Paikka oli loskalumen päällä, ei märkä, mutta hyvin tuulinen ei olosuhteet olleet Taran kannalta suosivimmat.

Nyt täytyy bongata jostain hyvä möllitoko ja löytää sopiva kenttä treenaamiselle, joka EI ole jäässä...tässä juuri muistelin myös, että me ei olla sillälailla erityisesti kehitytty, koska Tara oli suurinpiirtein samantasoinen viime keväänä. Ehkä se mikä on muuttunut on ehkä käskyjen tarkentuminen ja osan käsiohjauksista poistuminen. Paikkamakuukin oli viime keväänä jo ihan kohtuullisessa kunnossa samoin kuin luoksepäästävyys(jota ei sen koommin ole tehty), mutta ei auta. Kuukausi aikaa starttiin ja rohkeaa treenaamista ja luottamista vain! Ai niin ja psyykkistä treeniä ohjaajalle, ettei jännitä :)

Yksi treeni kerta on tästä välistä jäänyt kirjoittamatta. Tehtiin torstaina illalla noin puolen tunnin treeni, jossa pää pointtina oli totutella palkkauksessa namikuppiin, joka odottaa sivulla. Toimi ihan kohtuullisesti sanoisin. Koiralla vire nousi, suoritukset tosin olivat ehkä hieman huolimattomia ja hätäisiä, mutta näkisin sen enemmän kutenkin positiivisena. Tästäkin koirasta saa irti energiaa, kun palkka on oikea! Luonnollisesti ;)

Seuraaminen oli ihan ok, välillä pätkät olivat liian pitkiä, kun kontakti tipahteli. Kuitenkin tuntuu tietävän pääosin, että kontaktia haetaan. Namikuppia tulen varmaan käyttämään etenkin siinä vaiheessa, kun kisanomaiset treenejä tehdään. Namikupin käyttöä puoltaa meillä sekin, että olen surkean hidas palkkaamaan. Tarkoittaen että namin kaivaminen kestää tai lelu tulee hitaasti ääni palkan jälkeen. Tarvitsen siihen harjoitusta erikseen.