Rauhallisempi viikko

Tänään aloitin heti aamusta omatoimi treenillä Talin treenin sijasta, koska mulla oli muuta menoa siinä päällä.

Tehtiin ensin vähän paikkamakuuta, joka ei ollut varsinaisesti mikään ilosuoritus. Otin etäisyyden pitkäksi(noin 26 askelta) ja ajattelin ajan minuutin mittaiseksi laskemalla päässä. Tara päätti toisin ja nousi istumaan. Komensin alas(ihme kyllä totteli) ja aloitin uudestaan päässä laskun. Sama toistui. Tällä kertaa komensin alas, mutta noin kymmenen sekunnin päästä kun koira oli mennyt maahan lähdin palaamaan. Päätin ottaa vielä lyhyemmällä etäisyydellä uudestaan. Tällä kertaa matka oli 15 askelta ja koira alkoi piippaamaan :( lopulta nousi vielä istumaan, komensin alas, mutta se oli liikaa ja Taran kaunis ääni alkoi raikaamaan. Kun koira rauhoittui(hetki siinä meni, mutta huom se ei lähtenyt lenteläemään mihinkään vaan pysyi istumassa) kävin vieressä laitoin uudestaan maahan ja nyt pidin etäisyyden noin kymmenessä metrissä laskin ehkä kolmeen kymmeneen ja odotin, että koira katsoo mua rauhallisesti ja palasin. Rauhallinen palkkaus äänellä.

Häkellyttävää toi koiran toimiminen! Viime aikoina ei ole ollut mitään ongelmia ryhmäpaikkamakuussa, mutta yksin vaikeampaa. Tätä meno voin unohtaa BH:n tänä kesänä jos en osaa opettaa hommaa Taralle...Vielä ei toki kirvestä voi heittää kaivoon, mutta varaus pidettävä.

Jatkettiin treeniä seuraamisella hihnassa, kun sitä on vähemmän tullut tehtyä. Meni ihan mukavasti ottaen koiran tason huomioon. Satunnaisesti kontakti kyllä tippuu(perfektionisti ei vielä ole nostanut päätään), mutta koira näyttäisi kuitenkin olevan ihan messissä siinä. Käännökset edelleen löyhiä, etenkin vasen! Kaipaan vieläkin kipeästi vinkkejä.

Toistettiin sama vielä hihnatta. Ei muutoksia. Palkkaus aika pitkälti nameilla.

Otettiin jäävät, ei ongelmia. Nyt kun Taraa ei ällötä maa, niin noi jäävät on jälleen meidän bravuureita :) Palkkaus jälleen namilla.

Luoksetuloja, eka lyhyellä etäisyydellä, jotta koira muistaisi tulla suorana eteen. Ok. Pitkä etäisyys, mulla ei henk koht ollut valittamista. Ainakin omaan silmään näyttää, hyvältä. Sitten otettiin pieniä luoksetulon pysäytysharjoituksia. Nekin meni mukavasti, otettiin vielä pari luoksetuloa pysäytyksillä, jotka olivat häkellyttävän hyviä mun mielestä suhteessa siihen, kuinka paljon sitä on harjoteltu!

Siihen lopetettiinkin aamutreeni, aikaa meni ehkä noin 25 min.

Alkuillasta käytiinkin sitten piiiiitkästä aikaan agilitytreenaamassa, kun kenttä on sula ja olin ilmoittaunut meidät ylimääräiseen ohjaustreeniin. Tehtiin ohjauskuviota, jota ilmeisesti(ei termit ihan vielä hallussa) on vekki nimeltään. Koira tulee takaa ja se ohjataan käännöksen kautta toiselle puolelle. Esimerkiks koira tulee mun takaa oikealta puolelta, jolloin ohjaan se noin 90 astetta vasemmalle. Se on vekki noin suurinpiirtein(ehkä ;P). Meillä meni oikein hienosti, koira oli varsin nätisti hanskassa ja tykkäsi siitä mitä tehdään! Hieno agikoiran alku. Ohjaaja kehui Taraa kompaktiksi nahkaksi, jotahan se on. Tavallista kevyempi nahkalassie. Kysyi myös onko se nopea ja vastasin, että rotuisekseen kyllä. Treenien jälkeen totesi vielä, että se ihan oikeasti on rotuisekseen nopea ja säpäkkä :) Eihän tuota voi ottaa kuin kohteliaisuudeksi!

Tehtiin vielä omatoimisesti vähän kontakteja, kun ne tuppaa mulla jäädä treenauttamatta muuten, ja putkikulmia. Putkeenmeno ei sinällänsä ole ongelma, mutta tällä koiralla on asioita, jotka täytyy muistuttaa päähän ennen kunnon tekemistä ja putki on yksi niistä. Tokossa se on juurikin esimerkiksi luoksetulo. Onhan noita muitakin, eli jos haluaa hyvän suorituksen on alle parempi tehdä selvästi helpotettu versio, että koira pääsee mukaan siihen mitä oltiin tarkalleen tekemässä.

Päivä oli lämpimin vähään aikaan ja Tarasta huomasi, että viime agikerrasta on aikaa. Nyt täytyy pistää erityiseen huolenpitoon lihashuolto ja kunto. Ja nesteytys. Kaiken kaikkiaan aikaansaava päivä, jopa omalta osalta kun sain luettua tenttiin!