Fyssarilla

Käytiin eilen fyssarilla! Viimeksi me käytiin ennen joulua ja silloin Tara oli joka paikasta aivan jumissa. Siitä syystä sovittiin seuraava kerta vain kuukauden päähän. Eilen sitten tosiaan piipahdettiin uudestaan ja tällä kertaa paikalle meni hyvässä kunnossa oleva koira :) Tarallahan usein lanneselkä ja takaosa on jumissa ja etuosa on tiukka. Tällä kertaa takaosa oli hyvässä kunnossa ja sai paljon kiitosta Tamaralta. 

Etuosassa jumia ja nyt taisi löytyä ihan alkuperäinen jumien aiheuttajat. Ilmeisesti nahkoilla on etukulmaukset usein niukkaja ja tämä rajoittaa hiukan etujalkojen liikkuvuutta. Taralla kulmauksia on, mutta ilmeisesti suhteessa kuitenkin sen verta niukasti että tämä johtaa lihasjumeihin. Lihaksistosta etujalkoja taakse vetävät isot selkälihakset molemmin puolin ja lapaluiden välinen lihas jumissa. Näihinkin pääsee puuttumaan itse! Tulkkasin, että ihmisillä vastaavat lihakset on isot lapaluiden lähentäjät. Voi luoja, on varmaan niin vääriä termejä, ei toi lihaksiston virallinen nimistö ole ihan hanskassa :D

Positiivisinta kuitenkin mitä todettiin, että koira on terve kun niin jumista palautui tuohon kuntoon hyvin pienellä vaivalla :) Kaikki jumistu on siis selkeästi lihaksistollista, eikä muista ongelmista johtuvaa. Lihaksistosta johtuvaa jumiahan on tunnetusti helpompi hoitaa. Syvät lihaksetkin tuntuivat olevan ihan ok kunnossa. Onkohan meidän kahdella jalalla seisommiset harjoittaneet selkää? Se  unohtui kysyä. Pitkä selkäiselle, ei niin ketterärakenteiselle koiralla takajaloilla seisominen ilman tukea pitkiä aikoja ei nimittäin ole helppoa. Vaan treenaamalla siinä voi ainakin kehittyä, vaikkei tästä koskaan pikku koiraa tai bc:tä tule!

Saa nauraa:)

Tämä on nyt se, jolle naurettiin. Jos joku huomaan niin radanpätkän loppupuolella Tara tulee ohi yhden esteen, mut mitäs pienistä! Ne välistävedot on todella tönkköjä mun ohjauksen takia, koska Tara teki tosissaan saman Hannan kanssa miljoona kertaa paremmin! Kepeillä on tossa vielä ne  viis verkkoa. Kyllä me tästä vielä, onpahan materiaalia, että jotain mäkin ehkä osaan ;)

Kirsille tuhannet kiitokset videosta!

Aamupuhteet

Päätin maksaa vapaavuoro maksun ja näin ollen pääsimme treenaamaan purinalla omatoimisesti sunnuntaiden lisäksi. 

En voinut vastustaa tänään aamulla hallin kutsua, joten tehtiin aamulenkki purinalle. Ohjelmassa oli kontakti, kepit ja sitten otettiin vähän "suoraa" hyppypätkää. 

Kontaktit meni hienosti puomilla, Taralla on alastulolla alusta. Pysähtyi niilläkin kerroilla, kun nameja ei ollut. Yhdistin vielä siihen pari kertaa sopivasti edessä olevan putken. Pysähtyi siis alastulossa palkkasin ja päästin putkeen. 

Sitten tuli ne suorat hypyt. Hallissa oli valmiina kolme neljä estettä vinoissa linjassa, mutta niin että koira voi ne suoraan hypätä. Tein ekat kaksi kertaa liian vaikeasti, kun sijoituin kolmannen esteen taakse ja Tara veti tokan ohi(hämärää). Siten menin vain kahden hypyn taakse, ok. Sitten uskalsin taas siirtyä pidemmälle, hyvin taas :)

Loppuun hinkattiin keppejä. Otin toiston viidellä verkolla, eikä tietenkään ongelmia. Sitten siirryttiin neljään. Alkuun tuli jokunen virhe, ei tainnut taas ajatella. Mutta loppua kohden saatiin peräkkäin useampi hieno puhdas toisto! Teki mieli vielä jatkaa, mutta onneksi lopetin :)

Tara on hassu, kun tavallaan se osaa ne mutta ne virheet tuntuvat sattuvan, kun se ei ole mukana. Sitten kun sille kertoo, että ota aivot käteen ja keskity, niin sitten hyvä. Maanantain keppi suorituksiin verrattuna, tosi paljon parempi! Itse jäin vain miettimään tätä oppimista virheiden kautta. Toiset eivät halua, että koira epäonnistuu koskaan ja toiset osaavat opettaa/oppia virheidenkin avulla tai niistä huolimatta.

Esimerkiksi itsestä tuntuu, että keppien aloitus on sellainen asia, jossa en ainakaan ihan heti haluaisi antaa koiran epäonnistua. Pelkäsin myös toki keppien opettelua virheiden kannalta, mutta tämä on opettanut että Tara ainakin tuntuu kestävän virheet ja oppii niistä huolimatta.

Onko sitten kuitenkin pelättävä, että koira joka joskus on päässyt virheitä tekemään on altis tekemään virheitä tulevaisuudessa, kuin koira jonka kanssa on vain tehty niin virheetöntä ja edetty niin ettei se koskaan ole edes päässyt tekemään virheitä? Ja olisiko tässä jotain yksilökohtaistakin?

Mene ja tiedä :)

Uuden vuoden jälkeen

Tätä vuotta on nyt eletty reilu viikko ja treenejä on nyt jo mahtunut enemmän kuin varmaan joulukuussa yhteensä! Täältä ehkä noustaan vielä. Lisäksi tää on 100. blogikirjoitus tähän blogiin. Hurjaa :)

Uusi vuosi me vaihdettiin mökillä loistoseurassa ja lopulta se saunakin jaksettiin lämmittää, vaikka sitä hetken epäiltiin. Kiitos Hanna, Nita ja Demi!

Tokoa ollaan vähän treenattu samoin agia. Tehtiin vähän nopean tähtäimen tavoitteita ja nyt tulikin kiire saada agissa esteitä kuntoon, samoin taidettiin erehtyä kattelemaan tokokisoja jo. Hups. Siis mä tietenkin vannoin, ettei Tara mee kisaamaan ennen kuin paikkis on evl tasoista, eikä se kyllä tule olemaan kevään lopussa...Rehellisesti sanottuna tälläinen sanojensa syöminen on vähän nihkeetä, mutta mä tarvin lähemmän tulevaisuuden tavoitteita kuin vuonna 2025 evl:ään. Eli olen nyt huono ihminen ja tähtään näihin AVO kisoihin ilman sitä evl paikkista.

Agissa ollaan kepeissä selvitty jo tiputtamaan viides verkko pois ja neljä jäljellä. Tara tekee virheitä ja joku nyt varmaan kouluttaisi eri metodilla, niin ettei koira mokaisi, mutta me mennään nyt tällälailla. Tarasta vaan näkee, että ne alkaa viidellä olla niin helpot ettei sen tarvi ajatella yhtään. Neljällä tehtäessä sillä pitää ajatus olla tekemisessä mukana, jotta onnistuu. Moka tulee heti kun se vaan porhaltaa. Vauhti saa olla hitaampi suoritusta tehdessä, kunhan  Tara miettii mitä on tekemässä. Kunhan saamme tässä toistoja alle, niin kyllä se siitä! 

Keinua kokeiltiin sporttishallissa lauantaina, kun siellä on sellainen vauvaversio(tosi söpö!). Ei ongelmaa! Samoin otettiin sitten su purinalla jokunen toisto isommalla. Suoritustyylihän ei ole se optimi, joka mulle on opetettu. Joko se nopeus ja suoritus paranee, kun vauhtia ja varmuutta tulee lisää, tai sitten hyväksyn tämän mitä se on nyt.

Rengasta kerrattiin myös, Tara kun helposti tulee läpi muista kohdin rengasta. Toistoja tähänkin, niin eiköhän se siitä.

Mitäs muuta...niin no Hannan kanssa vedettiin vähän rataa ja välistä vetoja. Hannan kanssa Tara menee niin varman näköisenä ja nopeesti. Mun kanssa koira on selkeästi epävarmempi, kun mä en ole niin varma ja pätevä ohjaaja. Mulle kuulemma naurettiin :D(tästä on ehkä jotain videon pätkää, mutta mä en sitä oo nähny niin en tiedä onko julkaisukelpoinen) Toisaalta taidettiin niissä treeneissä nauraa itse kullekin :) Tarahan on siitä kiva aginahka, että lukee ohjausta kivasti, "lukee" rataa lukitsee esteitä ja oppii ohjaukset parilla(pätevällä ohjaajalla) toistolla. Nopeuttakin riittää. Hyvällä ohjaajalla pääsee oikeuksiinsa, mutta kärsii tunarilla aka mun kanssa. Taralta kuitenkin pitää muistaa vaatia, että rauhoittuu. Selposti alkaa huutaa ja sitten sen hyrrä päässä vetää vaan kierroksia. Silloin pitää vaatia, että se on hiljaa.

Tokossa tehty paikkiksia, jääviä ja luoksetulon pysäytystä. Paikkis no niin no joo...treeniä tarvitaan ja paljon. Olen yrittänyt jättää kaikki tunteet pois sen treenaamisesta ja tehdä vain ns. neutraaleja suorituksia. Jäävät on hienoja, vaikka itse sanonkin. Seisomisessa asetteli yhtä jalkaa, mutta se on mulle ok. Maahan menoissa pitää olla tarkkana, että kyynärpäät menee maahan asti.  Istuminen sujuu nyt ilman apuja! Sitä kokeiltiin kokeenomaisesti eilen ja ei naputtamista :) Pakko olla aika tyytyväinen, kun viime kerta kun tätä treenattiin niin mulla oli vielä pieni hidastus mukana. Tästäkin on pari kuukautta!

Lisäksi saatiin kehuja hyvästä seuruusta :) täytyy muistaa tää ens kerralla, kun tulee epätoivon hetki. 

Nyt voi ehkä vähän miettiä meidän osalta, että kuinka usein kannattaa tän piskin kanssa treenata tokoa kauhean treenitreenimäisesti. Itseasiassa nyt kun mietin asiaa, niin kaikki meidän parhaat liikkeet on treenattu arjessa! Ei hitto, en oo muuten tajunnu tätä ees aikaisemmin ku vasta nyt. Taran ihan parhaat suoritukset on esim noi jäävät. Niitä oon aika vähän treenannu treeneissä. Pääasiassa lenkkien yhteydessä vaan. Miten voi olla näin sokea omalle toiminnalle, vaikka tää on asia jota mä oon monta kertaa vielä todennut ääneenkin, että osa mun treenifilosofiaa on treenauttaa koiraa arjessa. Noh ehkä tästä sais pienen elämyksen ja pistoksen jatkaa vanhalla hyväksi todetulla linjalla. 

Taralle on saattanut treenitilanteista tulla liian jotain, eikä oppiminen ole hyvää. Tai oikeastaan treeneissä ei  ehkä pitäis olla oppimassa vaan harjoittelemassa erilaisessa tilanteessa sitä jo opittua. Tässä on ehkä mietinnän paikka kouluttajalle, minkälaisella koulutusfilosofialla mennään etiäpäin :)