Vihdoin vinkkejä!

Kävin alaosastomme vapaatreeneissä ja näin pitkästä aikaa hakuryhmämme yhden vetäjän.

Sain vihdoin jotain vinkkejä joilla jatkamme treenausta.

Meidän osalta treeni oli melkoisen kevyt ja pääasiassa tehtiin vain vähän seuraamista. Vinkkinä tuli se, että kun mä olen kuvitellut nostavani virettä olenkin palkannut koiran jo ennen koko treeniä. Eli täst edes ei saalisleikkiä.

Ei voi muuta sanoa, kuin että olen koooovin tyytyväinen että sain vinkkejä!

Luoksetuloja tehtiin kans pari ja ne meni loistokkaasti lukuunottamatta, että joka kerta tässä tämän vuoden puolella ekassa luoksetulossa Tara tulee suoraan sivulle. Edelleenkin se on opetettu että TULE -käsky tarkoittaa eteentulemista. No ehkä se siitä.

Jatkamme treenaamista uudella innolla!

Treeniä jälleen

Käytiin tuossa vetämässä pieni treeni taas. Taraa kiinnostaa vielä ehkä tavallista enemmän maahajut, mutta muuten ihan ok. Vire on melkoisen matalalla ja täytyy sanoa etten vielä ole keksinyt keinoa jolla vireyttä nostaisi erityisen paljoa. Melkoisen vaikea homma, etenkin näin aloittelijaohjaajan näkökulmasta.

Tänään alotettiin hommat Mujusen saalisleikillä. Mä taidan tehdä sen jotenkin väärin, kun virettä en saa sillä nostettua...tai siis sen aikana viretila on korkealla, mutta laskee heti kun se loppuu. yksi miettimisen aihe lisää.

Otettiin jälleen seuraamista saman tyyppisesti kuin eilen, ensin lyhyitä sitten pidempiä pätkiä. Pitäisi keskittyä niihin lyhyempiin kyllä enemmän, mutta tuntuu että Taralla menee mielenkiinto melkoisen nopeasti jos tehdään lyhyitä...pitkät suorat on kohtuullisia, jos taas käännökset ottaa mukaan suoritus huononee parin käännöksen jälkeen. Lyhyissä taasen suoritus on suorastaan tylsistynyt. Täytynee miettiä palkkaa, ehkä?

Pari luoksetuloa, tällä kertaa eilisestä viisastuneena  aloitin heti lyhyellä matkalla. Kohtuu lyhyellä etäisyydellä tehtiin kolme toistoa. Tämän jälkeen kaksi toistoa kahden kymmenen askeleen etäisyydellä. Ekalla pitkällä toistui sama kuin eilen, eli Tara tähtäsi vinoon mun oikean jalan päälle. Seuraavaan kertaan korjasin omia jalkoja hivenen leveämmälle, jolloin kaikki meni ok.

Otin vielä pari perusasennosta maahanmenoa, jolloin tarkoituksena oli lähteä korjaamaan koiran haluttomuutta maahan. Jouduin vartalolla auttamaan ekat kolmisen kertaa, jonka jälkeen Tara hiffasi jutun ja saatiin pari toistoa ilman muita apuja. Tosin maahanmeno on edelleen hidas kuin mikä ja ilmeisesti jokseenkin vastenmielisen oloista.

Loppuun otin vielä vähän seuraamista, mutta koira oli selkeesti saanut tarpeekseen, joten jäi lyhyeen. Palkkana tässä treenissä oli namit (välillä naksutin käytössä, on kyllä melko usein muutenkin) ja samoin kuin eilen "sarjojen" välissä patukan heittoa.

Kohta meinaa kyllä pää hajota mulla yksin puurtamiseen, kun ei mitään käryä mitä tekee oikein mitä väärin jne. Joskohan sunnuntaina jo pääsisi Taliin? Se olis kivaa.

Suunnittelin tässä kesää ja pohdiskelin, että kannattaako yrittää kerätä TK1 -kasaan ennen heinäkuuta (paino sanalla yrittää). Kalenteriin on nyt merkattu mukava määrä tokokisoja, saas nähdä kuinka moneen tulee oikeasti mentyä. TK1 oli alunperin mun päässä tarkoitus skipata ja siirtyä avoimeen ehti kun se on mahdollista, mutta nyt mietityttää josko sen tunnarin yrittäis kuitenkin saavuttaa, eikä kiirehtiä turhaan.

 Liikaa suunnitelmia ja liian vähän aikaa.

sunnuntaitreeni

Nyt on juoksujen alkamisesta kolme viikkoa ja yksi päivä. Tiputtanut ei ole varmaan viikkoon, eli tärppipäivät joko oli tai on vielä päällä. Paha mennä arvailemaan tarkemmin kuinka lopussa juoksut jo on.

Tästä johtuen en vielä mennyt Talin kentälle treenailemaan vaikka siellä yhdistyksen vuoro olisi ollutkin. Pidettiin Taran kanssa ihan omat treenit tuossa läheisellä urheilukentällä, joka oli kylläkin jääpinnoitteinen. Eilinen lumisade hiukan auttoi, että pystyssä pysyttiin molemmat.

Päätin rohkaistua ja ilmota meidät nyt 7.5 collieiden tokomestaruuteen, joten jälleen on syytä aloittaa treenitahdin kiristäminen. Tänään meillä meni ihan mukavasti ja koira jaksoi tehdä ihan mukavasti!

Aloitettiin seuraamisella, jota tehtiin aluksi lyhyissä, sitten pitkissä ja lopuksi taas lyhyemmissä pätkissä. Kävelyvauhdilla on luonnollisesti merkitystä kuinka skarppina Tara seuraa. Nyrkkisääntönä mitä nopeammin sen parempi(totta kai). Kaiken kaikkiaan tämä osuus meni ihan kivasti ja kyllä mä tuolla kehtaan alossa startata, vaikkei se ideaalia ole. Etenkin liikkeelle lähtöjä joudutaan treenata, koska se on se hetki kun koira katsoo eteen ja askeleen parin jälkeen ottaa jälleen kontaktin. Käännöksien tiiviys vaihtelee, mutta tällä erää mitään varsinaista haahuilua ei ollut :) Nyt siis toukokuuta silmällä pitäen aletaan etsimään palkkausvälin harvennusta(sitä on kyllä tehty aikaisemminkin), häiriötreeniä ja liikkeenohjaaja mukaan(vapaaehtoiset voivat ilmota mulle!).

Pari kertaa tehtiin vielä kaikki jäävät kertaalleen. Seisominen ja maahan olivat hyviä, tai ainakin itse olen tyytyväinen. Olivat täysin meidän tason mukaisia. Istuminen välillä sekoittuu muihin(käsky ehkä vaihtoon?), joten siinä itse hidasti ministi vauhtia kun annoin käskyn, joten siinäkään ei valitettavaa.

Pari luoksetuloa loppuun. Ensimmäisellä kerralla, jonka etäisyys oli kymmenen lyhyttä askelta Tara tuli suoraan sivuun, joka ei siis ole tarkoitus. Tokalla kerralla varmistelin ja pidin etäisyyden kuudessa lyhyessä askeleessa ja meni ok. Kolmas kerta pidensin matkaa, jälleen ok. Neljäs ja viides kerta pidemmällä etäisyydellä. Neljännellä kerralla Tara tähtäsi istumaan enemmän mun oikean jalan päälle keskikohdan sijaa. viidennellä kerralla tämä korjaantui ja lopetin treenin.

Palkkana pääasiassa nameja ja "sarjan" päätteeksi lelu lensi.

Hömötiainen oli ihan taitava ja halukas tekemään, eikä juoksuista narttua ollut juuri ollenkaan näkyvillä. Kyllä se tästä. Enää se paikkamakuu...mulla on jo asennevamma itellä siihen, mikä ei tietenkään auta yhtään. Ongelman ydinhän on perimmillään vain treenin vähyys ja mun kärsimättömyys.. Odotan, että sen pitäis olla ihan samantien kunnossa hyvin vähäisellä treenillä. Kärsivällisyyttä etsitään. Jos löydätte ylimääräistä lähettäkää mulle.

Juoksut lopuillaan

Pikku hiljaa alkaa elämä voittamaan narttu-paran elämässä. Tarassa alkaa näkymään elonmerkkejä ja mitä ilmeisimmin viimeisiä juoksujen hetkiä viedään. Jopa siinä määrin, että uskalsin eilen treenata hiukan noutoa. Tehtiin ihan yksinkertaisia nostoja meidän harjoitus noutokapulalla, joka on muovinen. Ihan iloisesti Tara sitä haki ja nosti.

Yritin myös treenata paikkamakuuta, mutta menestys oli jokseenkin huonompi. Kaksi kertaa tehtiin perusasennosta niin että etäisyys koiraan oli puolitoista metriä ja paikkamakuu aika ehkä puoli minuuttia. Palkkasin molemmat kerrat maahan namilla, niin että itse olin palannut vierelle. Vapautin maasta. Kolmatta kertaa ei enää tullutkaan, koska koira vain tpaitti mua "maa" käskyn jälkeen! Piru vieköön, ei oltu ulkona, maa ei ollut märä eikä mitään, miksi normaalisti Tara kieltäytyy menemästä maahan. Uskomatonta! No jätin jutun sikseen. Täytyy ilmeisesti treenauttaa pelkkä maahan menoa ja lisätä nopeutta lelupalkalla. Kyllä jäi harmittamaan muuten mukavan pikku treenin jälkeen.

Haluaisin kovasti ilmoittautua collieiden tokomestaruuksiin alo -luokkaan, mutta suoraan sanottuna vähän jänskättää, että ollaanko valmiita toukokuun alkuun mennessä...Oi voi.

No jos jotain positiivista kaivataan on se luonnollisesti se, että juoksut on pian ohi ja voidaan alottaa taas häiriötreenit. Sitä odotellessa.

Haluatteko kuulla selityksiä?

Voin selitellä miksei olla treenattu pitkään aikaan tai kertoa siitä kun äsken käytiin treenaamassa...

Tilannehan on sellainen että agilityhallimme Purina on käyttökiellossa kaupungin toimesta. Rakenne ongelmia kuulemma. Harmitaa pirusti, mutta onni onnettomuudessa meillä on nyt toista viikkoa juoksut menossa, että minimoituu tää harmi niin paljon kuin vain mahdollista. Hallin tilanne on epäselvä ja kesäkautta tässä kai odotellaan eniten, jotta päästään ulkokentille edes. Sanoinko jo että harmittaa? Etenkin kun meidän agilityaika on rajattu ennen mun (toivottavasti) vaihtovuotta. Olisin halunnut treenata koiran mahdollisimman pitkälle ennen taukoa. Ei auta itku tälläkään kertaa markkinoilla.

Toko on jäänyt myös vähemmälle, ei ole into riittänyt. Toisaalta tuossa äsken kun kävin vähän tekemässä jotain, niin on tuo koirakin tällä hetkellä niin juoksupäissään, ettei sitä paljoa kiinnosta.

Tehtiin siis vähän perusasentoa. Asento on ok, muttei superhyvä. Myöskään sivulle tulonopeus ei ole ihan toivottua luokkaa.

Seuraamisessa olen ilmeisesti pilannut "seuraa" sanan, koska joka kerta sitä käyttäessäni koira kyllä lähtee mukaan mutta niin haluttoman näköisenä, että hyvää päivää. "Let´s go" toimi paremmin. Lähdetään sillä eteenpäin. Liikkeestä seisominen ja maahan, molempia tehtiin yhdet ja ne olivat hyvät. Palkkasin seisomisesta ja maahan, eli en ottanut koiraa enää perusasentoon. Luoksetuloa tehtiin jokusen kerran pitkällä välimatkalla. Niihin sentään voin olla tyytyväinen. Yhden kerran otin ihan luoksetuloasentoon asti, hyvä. Parilla muulla kertaa palkkasin vauhdista taakse. Tässä onneksi vauhtia riittää jos muuteb oli hitaan puoleinen päivä.

Nyt odotan jo juoksujen loppumista, että koirasta saisi enemmän irti ja voisi mennä muiden seuraan treenaamaan vielä se paikkamakuu varmaksi.

Kärsivällisyys ei aina ole parhaimpia puoliani ja toisinaan olen itse kuin mikäkin kallio. Täytyy kai hyväksyä koirankin erilaiset päivät ja muistaa, että rutiinilla saisi varmasti parempia tuloksia.

Tähtäimessä, kun edelleen olisi startata collieiden tokomestiksissä ekan kerran vihdoin ja viimein. Täytyisi se treenirutiini saada kuosiin. Kevät kyllä auttaisi ja auttaa asiaa myös.

Ja treeniseuraakin kaipaan. Kyllähän sitä yksin huhkii jonkin verran, mutta seurassa ja yhdessä(siis kunnolla yhteistyöllä) treenaaminen olisi tuotteliaampaa.

Odotelkaamme kevättä!