Voin selitellä miksei olla treenattu pitkään aikaan tai kertoa siitä kun äsken käytiin treenaamassa...
Tilannehan on sellainen että agilityhallimme Purina on käyttökiellossa kaupungin toimesta. Rakenne ongelmia kuulemma. Harmitaa pirusti, mutta onni onnettomuudessa meillä on nyt toista viikkoa juoksut menossa, että minimoituu tää harmi niin paljon kuin vain mahdollista. Hallin tilanne on epäselvä ja kesäkautta tässä kai odotellaan eniten, jotta päästään ulkokentille edes. Sanoinko jo että harmittaa? Etenkin kun meidän agilityaika on rajattu ennen mun (toivottavasti) vaihtovuotta. Olisin halunnut treenata koiran mahdollisimman pitkälle ennen taukoa. Ei auta itku tälläkään kertaa markkinoilla.
Toko on jäänyt myös vähemmälle, ei ole into riittänyt. Toisaalta tuossa äsken kun kävin vähän tekemässä jotain, niin on tuo koirakin tällä hetkellä niin juoksupäissään, ettei sitä paljoa kiinnosta.
Tehtiin siis vähän perusasentoa. Asento on ok, muttei superhyvä. Myöskään sivulle tulonopeus ei ole ihan toivottua luokkaa.
Seuraamisessa olen ilmeisesti pilannut "seuraa" sanan, koska joka kerta sitä käyttäessäni koira kyllä lähtee mukaan mutta niin haluttoman näköisenä, että hyvää päivää. "Let´s go" toimi paremmin. Lähdetään sillä eteenpäin. Liikkeestä seisominen ja maahan, molempia tehtiin yhdet ja ne olivat hyvät. Palkkasin seisomisesta ja maahan, eli en ottanut koiraa enää perusasentoon. Luoksetuloa tehtiin jokusen kerran pitkällä välimatkalla. Niihin sentään voin olla tyytyväinen. Yhden kerran otin ihan luoksetuloasentoon asti, hyvä. Parilla muulla kertaa palkkasin vauhdista taakse. Tässä onneksi vauhtia riittää jos muuteb oli hitaan puoleinen päivä.
Nyt odotan jo juoksujen loppumista, että koirasta saisi enemmän irti ja voisi mennä muiden seuraan treenaamaan vielä se paikkamakuu varmaksi.
Kärsivällisyys ei aina ole parhaimpia puoliani ja toisinaan olen itse kuin mikäkin kallio. Täytyy kai hyväksyä koirankin erilaiset päivät ja muistaa, että rutiinilla saisi varmasti parempia tuloksia.
Tähtäimessä, kun edelleen olisi startata collieiden tokomestiksissä ekan kerran vihdoin ja viimein. Täytyisi se treenirutiini saada kuosiin. Kevät kyllä auttaisi ja auttaa asiaa myös.
Ja treeniseuraakin kaipaan. Kyllähän sitä yksin huhkii jonkin verran, mutta seurassa ja yhdessä(siis kunnolla yhteistyöllä) treenaaminen olisi tuotteliaampaa.
Odotelkaamme kevättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti