Pikku hiljaa alkaa elämä voittamaan narttu-paran elämässä. Tarassa alkaa näkymään elonmerkkejä ja mitä ilmeisimmin viimeisiä juoksujen hetkiä viedään. Jopa siinä määrin, että uskalsin eilen treenata hiukan noutoa. Tehtiin ihan yksinkertaisia nostoja meidän harjoitus noutokapulalla, joka on muovinen. Ihan iloisesti Tara sitä haki ja nosti.
Yritin myös treenata paikkamakuuta, mutta menestys oli jokseenkin huonompi. Kaksi kertaa tehtiin perusasennosta niin että etäisyys koiraan oli puolitoista metriä ja paikkamakuu aika ehkä puoli minuuttia. Palkkasin molemmat kerrat maahan namilla, niin että itse olin palannut vierelle. Vapautin maasta. Kolmatta kertaa ei enää tullutkaan, koska koira vain tpaitti mua "maa" käskyn jälkeen! Piru vieköön, ei oltu ulkona, maa ei ollut märä eikä mitään, miksi normaalisti Tara kieltäytyy menemästä maahan. Uskomatonta! No jätin jutun sikseen. Täytyy ilmeisesti treenauttaa pelkkä maahan menoa ja lisätä nopeutta lelupalkalla. Kyllä jäi harmittamaan muuten mukavan pikku treenin jälkeen.
Haluaisin kovasti ilmoittautua collieiden tokomestaruuksiin alo -luokkaan, mutta suoraan sanottuna vähän jänskättää, että ollaanko valmiita toukokuun alkuun mennessä...Oi voi.
No jos jotain positiivista kaivataan on se luonnollisesti se, että juoksut on pian ohi ja voidaan alottaa taas häiriötreenit. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti