Tiikeri

Tara meni hoitoon Ralfin kanssa sunnuntaina, näin ollen ollaan oltu kahdestaan Tikrun kanssa. Olen vähän yllättynyt miten rauhallinen se on ollut...En tiedä painaako mökkiviikonloppu vielä, mutta se on ollut hieno pieni koira! 

Eilen pyörähdettiin tokotreeneissä, joka kylläkin tarkoitti lähtösuklaita treenikavereille ja Tiikeri leikki leikittäjän kanssa. Tänän Tikru oli mun mukana töissä ja mikä hieno pieni musta se olikaan! Selkeesti jotenkin rauhallisempaa otetta alkaa olla ja vieraat otetaan jo vähän rauhallisempaan tyyliin. 

Eilen treeneissä myös juteltiin, että usein huomaa että sen nuoremman koiran kanssa suhteen muodostaminen kestää pidempään ja näin se tuntuu olevan. Rakas se nuorempi on kuin mikä, mutta vanhempi on melkein kuin ajatus. Ymmärrän täysin se, kun toiset pitävät kovemman luoka harrastukoirat toisistaan erossa, koska tiedän että Tikrulla on selkeesti paremi suhde Taraan kuin muhun. Ajan kanssa asia varmaan muuttuu pikku hiljaa, tai näin mulle vakuuteltiin :)

Tikru alkaa ymmärtää istu-käskyä ja sheippaus on ollut oikein hauskaa opettelua meille molemmille! Sheippauksessa mä olen aivan keltanokka, kun Taran kanssa sitä en ole juuri puuhannut. Tara on koulutettu muilla tavoin. 

Yksi juttu joka selkeästi eroaa Tarasta on tuo vilkkaus. Vaikka mun mielestä Tirkussa sitä on juuri sopivissa määrin ja keskittymistäkin löytyy oiekin hienosti, eli koirassa ei mitään valittamista, mutta häiriössä treenaaminen on selkeästi vaikeampaa kuin Taran kanssa koskaan. Samaan kasaan menee se, että vaikka mä nyt tunnun olevan tärkeä Tiikerille, mutta kovassa häiriössä se kyllä unohtaa mut kirkkaasti :D Tietää vain lisää töitä.

Huomenna Tiikerikin lähtee hoitoon ja mä koneella kohti maailman toista puolta. Koiria tulee valtava ikävä ja Ralfia myös. Kaikilla on loistohoitopaikat ja eilen asiaa miettiessäni tajusin myös kuinka upeita ihmisiä mulla on lähipiirissä! Miljoonat kiitokset näille kaikille ihmisille :) Tuollaiset karvakasat kun ovat ihan mahdottoman tärkeitä omistajilleen.

Hyvää matkaa mulle ja onnea hoitokodeille elukoiden kanssa! Pian nähdään taas!

puhelinkuvia

sain vihdoin siirrettyä puhelimesta kvuat koneelle, joten saatte nauttia nyt puhelimen laatukuvista!

Tytöt viime syksyltä

Tara ja sopivan kokoinen noutokeppi - syksy ´12

Hiljainen perheenjäsen

Se oli joskus wauwwa  :)

Tara töissä huhtikuu ´13

Eka päivä kotona!

Eka kerta, kun mahtuivat samalle sängylle.

Porukoilla kylässä

Molemmat koirat töissä

Bongaa koira muuton keskeltä!

Uusi hieno tilava parveke

päivittäin tyyppi nukkuu selällään, jalatkin vispaa joskus.

karmee, kun ei se osaa ottaa rennosti yleisillä paikoilla. Tämä Pasilan asemalta :)

Muuten onhan tässä treenattu, aksaa, tokottelua ja vähän jälkeä. Taralla alkoi juoksut viime viikolla. 

On ihan mieletöntä, kun tajuaa että omistaa kaksi UPEAA koiraa. Tiikeristäkin kuoriutuu ehkä joku päivä mun käytöskriteerit täyttävä tyyppi ;) Hyvää vauhti alkaa olla arkikäytös pääsääntöisesti jo sellainen ettei tartte hermoja kiristellä pikku asioista. 

Hampaat siltä on vaihtunu kivaa tahtia, alakulmurit meni jo, yläkulmurit heiluu. Valtavan iso siitä, ei taida tullla mutta ei myöskään kovin raskasrakenteinen.

Olen lähdössä työmatkalla vähän pidemmäksi aikaa parin viikon päästä. Kaikki eläimet pääsevät ihaniin hoitopaikkoihin, mulla tulee taas iitä aivan järjetön ikävä, mutta onneksi nyt ei puhuta pitkästä ajasta! Blogi on hiljainen sen ajan.

Kesän ainut koiraleiri

Oltiin viime viikonloppu SBCAK:n leirillä Hartolassa, molemmat koirat oli mukana mutta Tiikeri oli hommissa. Sain meille peruutuspaikan jälkiryhmään, kouluttajana Hanna Toivanen. 

Tiikeri teki ekan metsäjälkensä vauvatyyliin nameja joka askeleella kannalla ja päkiällä. Maasto sillä kohtaa oli hiukka hankalaa ja namit upposivat kuivien keppien sekaan. Tämä johti siihen, että pieni mies kaiveli jälkeä hyvin suurella tarkkuudella ja meillä meni erittäin lyhyellä aikaa viakka kuinka ja kauan. Huvittavaa sinänsä, kun olin Hannalta huolissani kysellyt, että miten saadaan lisää tarkkuutta...Sitä ei nyt kyllä metsäjäljelle ainakaan tarvita...:D Nameja jäi jäljelle tosi paljon, ne mistä namit oli tippunut keppien sekaan Tikru kaivoi namit ja helpoissa kohdissa ajoi vaan ohi.

Toka metsäjälki oli sitten jo karsittu versio namien suhteen, niitä tuli satunnaisella syötöllä välillä useapmi putkeen, välillä siellä täällä. Maasto sillä kohdin oli erittäin pennulle miellyttävää sammalikkoa. Namien määrän pudottaminen ei ollut ongelma päinvastoin ja Tiikeri jätti taas nameja jäljelle.

Kolmannen piti olla taas pidempi. Vaikeampi se oli ainakin, paljon kiemuraa ja nameja taasen vähemmän. Sanoin jo Hannalle ennen ajoa, että siitä tais tulla liian vaikea. Höpönlöpön, Tiikeri selvitti senkin. Välillä oli purkki, joka nautittiin ja jatkettiin loppuun. Tiikeri sai kehuja hienoista kulmista! Edelleen työskentely oli tarkkaa.

Kehoitukseksi saimme jatkaa, mielellään jos oikeaa jälkikoiraa haluaa niin pennulle noin 4 jälkeä/vko. Lisää pituutta ja vaikeutta, vähemmän nameja, purkkeja jäljelle, keppien opettelu erikseen ja  reippaasti vain eteenpäin. Tärkein viesti taisi olla, että rohkeasti eteenpäin vain. Tiikeri on jälkikoira :)

Esineruutuakin ehdittiin tehdä kaksi kertaa, Tarakin pääsi kerran hommiin. Tiikeri teki hienosti keltanokkana!

Leiri oli muutenkin positiivinen yllätys, täynnä mukavia ihmisiä :) Kiitos leirin järjestäjille! Matkaseurana oli Valosetä ja Iitu, kiitos teille kivempi ajaa seurassa! Kuvia ei taaskaan valitettavasti ole mulla....mihinköhän edes koko kamera on mennyt?

Toinen kevythäkki otti osumaa erään pienen tiikerin lapsen toimesta. Voin kyllä vain syyttää isteäni - tyypin ruoka oli ulkopuolella turpoamassa ja varmasti huusi "Tiikeriiii, Tiikeriii". Ei siinä auta, kuin pienen pojan päästä itsensä vapauteen - jälleen. Voi Huodini- Tiikeriä...

Tara

Ja paljon teinisydämmiä...mun ekat aksakisat, Taran tokat -kaksi hyllyä, ei videomateriaalia, mutta valtava määrä itseluottamusta, rohkeutta ja mikä tärkeintä mieletön piski <3 

Tara on jokaisen keltanokan suosikki aksakoira - menee juuri sinne minne sen ohjasit, kun ohjaat sitä jämäkästi tekee hienosti ja niin hyvin kuin vain osaa, pistää kutosen silmään, koska voi ja opettaa ohjaajalleen selkeästi ohjaajan omista virheistä. Todella kiitollinen koulutettava, joka opettaa ja antaa uskoa huomiseen!

Kanssaihmisille myös kiitos ihanista kommenteista! Tästä on vaan pakko jatkaa kisaamista sitten syssymmällä!

Tikru taasen todisti, että olen selkeästi puolikurraihmisiä. Sen pistolukkopanta oli liian löysällä(olen siis pitänyt sitä löysällä) josta seurasi se, että tyyppi onnistui mun keskittyessä Taraan kampeamaan itsensä irti pannasta ja valloittamaan maailmaa(lue melkein kisakenttää) ilman valvovaa silmää. Täytynyt olla maailman tähdet ja kuu oikein, koska kasvattajatäti kävi napsimassa äärettömän nopeilla reflekseillä pennen karkumatkalta kiinni. Ilme Tikrulla on kuulemma ollut irtipäästessään hyvin riemukas. Voin vain kuvitella...Nyt panta on kireämmällä ja omistaja kiittää maailman kaikkeutta, ettei mitään käynyt. Kiitos vielä Maijalle!!! Totesinkin, että jos ois menny kisakentälle suoritttavan koiran iloksi, niin oisin liuennut paikalta ;) no en oikeasti, mutta kyllä ois hävettänyt silmät päästä! Onneksi tarinalla onnellinen loppu. Opetus - pistolukkopannat kireämmälle ja puolikurra hankintaan heti kun voin edes epäillä tyypin olevan mitoissaan.

Mitäköhän sitä on tehnyt oikein, kun kohdalle on osunut kaksi noin upeaa harrastuskoiraa?

Selvitty

Mökiltä siis. Nala kuulemma oli väsynyt ja ei täällä meilläkään mikään kauhea kirmaus ole ollut päällä. Eilen treenattiin Ansun kanssa tokoa ja sitten vielä käytiin myöhemmin illalla piipahtamassa purinalla.

Tara teki liikkeenomaisesti tai yritti liikkeenomaisesti seuruun noin VOI kaavion, eikä mennyt ihan kuin strömssöössä. Kerran jopa karkas sivulta katsomaan kentässä ollutta tupsua. Nyt ehkä niihin teknisiin virheisiin täytyy alkaa kiinnittää huomiota...Sen jälkeen istuminen jäävistä liikkeenomaisesti, oli hyvä :) Erityisesti kuulemma, vaikka hiihdän. Tää on nyt ties kuinka mones kerta, kun mulle huomautetaan asiasta - pitäisköhän oikeasti miettiä mitä asialle tekee? Ansu teki hyvän huomion, eli kävelen nopeasti, jotta Tara pysyy mukana. Näin koiran vastuulle ei jää juuri itään. 

Ja näiden kahden jälkeen sitten vielä metallinouto liikkeenomaisesti. Tavoite oli katsoa onko hiljaa ja olihan se! Oli tietty palkkaamatta metalliin asti ja terävöityi noudon kohdalla. Hyvä Tarppa! Eteenhän se ei tuonut, mutta en jäänyt hinkkaamaan asiaa. Piru kun se pitämisen harjoittelu on niin vaikeaa :/ 

Tikru teki ekassa setissä leikkimistä, ruutua kuolleella lelulla ja vauhtinoutoa. Väsähti nopeasti, mutta teki kaiken kivasti! Jopa tuo ruutu oli onnistunut ja vauhtinouto hyvä :) Hieno Tiikeri!

Tokassa setissä Tara teki pepun käyttöä ja vasemmalle käännöksiä ja seuruun juoksemista. Mä olin idiootti ja Tara hhahuili, kun en virittänyt sitä kunnolla. Ei tiennyt oikein mitä oli puuhaamassa joten haahuili. Joitain hyviä käännöksiä saatiin onneksi kuitenkin.

Tikru taasen teki seruuuta, sivulle tuloa ja yhden luoksetulon. Palkkana näissä namit, jopa luoksetulossa.

Iltasella pyörähdettiin purinalla tosissaa. Tara oli ääreis hieno! ihan hurjan hieno<3 Kepit meni todella upeasti - ja muistin pitää käteni kurissa! Yksi väärä sisäänmeno, mutta seuraavassa autoin inasti pidemmälle niin ookoo. Koira meni minne sen ohjasi ja suoritti esteet hyvin, mitä nyt yhden puomin kontaktin jätti ottamassa.

Tiikeri teki takaakiertoja - se otti vähän kipinää ja huusi kun Tarakin huusi kentän laidalla. En palkannut huutosuorituksia vaan siirryin seuraavaan. Putkeenhan tuo irtoaa nyt ihan pelottavan hyvin, taidan tuntea ainakin erään kelpie-sedän joka irtoaa putkeen ihan melkein itsestään ;) Iitu vinkvink. Oli eka kiemura putki, eikähän tuo edes tainnut tajuta. Putkissa ei siis ongelmaa, vaan päinvastoin täytyy katsoa, ettei niistä tuli liian vetovoimaisia.

Keinulla kaveri oli ihan kujalla, joten yritettiin tehdä sitä kunnon sheippaamisen kautta. Kävi ilmi selkeästi, se ettei olla juuri sheipattu. Kyllähän sieltä sitten pari toistoa saatiin. Korostaisin vielä, että tehtiin siis bang gamea - ei kokonaista keinua :) Vielä jokunen toisto 2on2off rappusilla.

Illalla oli sitten rauhallinen meno...