Tara

Ja paljon teinisydämmiä...mun ekat aksakisat, Taran tokat -kaksi hyllyä, ei videomateriaalia, mutta valtava määrä itseluottamusta, rohkeutta ja mikä tärkeintä mieletön piski <3 

Tara on jokaisen keltanokan suosikki aksakoira - menee juuri sinne minne sen ohjasit, kun ohjaat sitä jämäkästi tekee hienosti ja niin hyvin kuin vain osaa, pistää kutosen silmään, koska voi ja opettaa ohjaajalleen selkeästi ohjaajan omista virheistä. Todella kiitollinen koulutettava, joka opettaa ja antaa uskoa huomiseen!

Kanssaihmisille myös kiitos ihanista kommenteista! Tästä on vaan pakko jatkaa kisaamista sitten syssymmällä!

Tikru taasen todisti, että olen selkeästi puolikurraihmisiä. Sen pistolukkopanta oli liian löysällä(olen siis pitänyt sitä löysällä) josta seurasi se, että tyyppi onnistui mun keskittyessä Taraan kampeamaan itsensä irti pannasta ja valloittamaan maailmaa(lue melkein kisakenttää) ilman valvovaa silmää. Täytynyt olla maailman tähdet ja kuu oikein, koska kasvattajatäti kävi napsimassa äärettömän nopeilla reflekseillä pennen karkumatkalta kiinni. Ilme Tikrulla on kuulemma ollut irtipäästessään hyvin riemukas. Voin vain kuvitella...Nyt panta on kireämmällä ja omistaja kiittää maailman kaikkeutta, ettei mitään käynyt. Kiitos vielä Maijalle!!! Totesinkin, että jos ois menny kisakentälle suoritttavan koiran iloksi, niin oisin liuennut paikalta ;) no en oikeasti, mutta kyllä ois hävettänyt silmät päästä! Onneksi tarinalla onnellinen loppu. Opetus - pistolukkopannat kireämmälle ja puolikurra hankintaan heti kun voin edes epäillä tyypin olevan mitoissaan.

Mitäköhän sitä on tehnyt oikein, kun kohdalle on osunut kaksi noin upeaa harrastuskoiraa?