Sometimes you´ve got to hit the rock bottom

Sanoin ei ehkä edes voi kuvailla minkälainen vuosi oli allekirjoittaneella. Niin isoa nuijaa tuntuu ottaneen elämä kuluneen vuoden aikana, että koirat, perhe ja ystävät ovat ainoat asiat joiden avulla tästä kaikesta on selvitty. Valitettavasti sama on heijastunut koiriin siinä mielessä, että tavoitteisiin ei olla pystytty pyrkimään alkuperäisellä ajatuksella.

Tavoitteita oli ja keräisin alle ne, jotka olin kirjaillut vuosi sitten blogiin:

"Tara:
- Terve ja lihaksistoltaan hyvässä kunnossa oleva urheilukoira :) - fyssari 4krt/vuosi?- Aksassa kontaktit kuntoon ja nollat kasaan ->siirto kakkosiin.- Tokossa paikkispeikkoa yritämme edelleen. Joskohan sitten katsotaan pääsisikö sitä tavoittelemaan välitavoitteita pidemmän tähtäimen tavoitteen saavuttamiseksi. Muuten jatkamme muiden osasten kasaamista ja itsehillinnän harjoittelu(aka patoamista).  - Pk-puolella laitan ehtolauseella, jos paikkispeikkoon pääsen riittävästi kiinni on ensi vuonna viimein sen BH:n aika.
Tiikeri:- totta kai terve ja nuorelle koiralle sopiva fyysisen kunnon kartoitus. Terveystutkimuksiin.- Aksassa esteet kuosiin. Ohjattavuuden vahvistamista. Yhdessä tekemisen iloa :)- Toko...hmm...yhdessä tekemisen sävelen löytämistä. Olen nöyrä tässä kohtaa ja tähtään tuohon. Toki liikkeissä kartoitetaan koko settiä, joskohan vuoden päästä voisin sanoa, että Tikrulla on käsitys kaikista evl:n liikkeistä?- Jäljelle talven aikana opetellaan keppejä ja maastokauden tarkka hyödyntäminen. - Tottis menee tokon kanssa tässä kohtaan samaan kategoriaan.- Junnun ollessa iso, olisikohan tässä mun canicross koira? Kunnon vermeet hommataan kesällä!- Viestiä voisi edelleen jatkaa kokeilumielessä, ei siinä mitään menetä!
Meille kaikille:
- nauttia elämästä yhdessä:) ehkä vähän kliseinen, mutta välillä sitä on niin arjen rutiineissa, että unohtaa nauttia siitä mitä on."

Vuonna 2014 Tara saavutti TK1-tittelin, Tiikeriltä meni polvi sen heittäessä kuperkeikkaa kalliolla ja se leikattiin patellaluksaation takia, Neiti-Nokka oli hoidossa kolme viikkoa(millaista on olla kolmen koiranomistaja...) ja arki on tasaantunut, niin ettei Tiikeristä tarvitse huolehtia huutaako yksin vai ei - korkeintaan keksiikö se tuhoja, jos aktviointi on ollut vähäisempää.

En ole motivoitunut käymään läpi ylläolevia epäonnistuneita tavoitteita, ne jotka meidän kanssa aktiivisesti pyörivät, tietävät miten vuosi on mennyt. Tulevalle vuodelle 2015, joka ei vain voi kauheasti huonommin mennä kuin kulunut vuosi, en laita tavoitteita.  Ainut mitä toivon tulevalta on, että koirat ja Ralf-kani pysyisivät mahdollisimman terveinä ja että meidän pieni yksikkömme saa kohdata paremman vuoden kuin kulunut.

Toivon syvästi ystäville, tutuille ja tuntemattomillekin hyvää vuotta 2015!  Iso kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, ilman teitä ei oltaisi edes tässä!

Hehkutusvaroitus

Se fiilis, kun tekis mieli huutaa maailmalle kuinka hieno tuo koira on! Siis mun on vieläkin vaikea uskoa missä tässä ollaan ja miten ton tyypin kanssa treenaaminen on yhtäkkiä muuttunut kivaksi. Mä en siis vain käsitä/ymmärrä/kykene uskomaan.

Nykyään: Tiikeri on treeneissä mun kanssa. Tiikeri jaksaa leikkiä ja palkkaantuu siitä. Tiikeri sietää ja kykenee treenaamaan häiriössä. Tiikerillä voi teettää häiriötreeniä. 

Ja upeinta ikinä: Tiikeri kykee hallitsemaan itsensä ja homma pysyy hanskassa!

Tiikerin vilkkaus ja tietyt preferenssit varmasti haastavat mua miten sille saa kaikki detaljit opetettua. Mutta nyt kun sen herneet ovat ihan selkeästi kohdanneet pääkopassa toisensa, niin asioille voi tehdäkin oikeasti jotain.

Tänään treeneissä ekaa kertaa ikinä se palautti mulle lelun yhdellä pyynnöllä ja jatkoi leikkiä. Tänään ekaa kertaa sen kanssa ihan oikeasti pystyi treenaamaan lelulla ilman, että se kyllääntyi siihen ihan samantien. Noudollekin on toivoa! Mä voisin jatkaa tätä hehkutusta loputtomiin. Todella huojentavaa huomata kuinka pienestä adhd-lapsesta kasvaa upea keskittyvä tokokoiran alku. 

Oli tietty myös hienoa kuulla kannustavia kommentteja seuruusta, joka yhtäkkiä vain tuntuu loksahtaneen. Ja ne häiriöt mitä sille tehtiin, siis ihan sanattomaksi vetää. Hitto, siitä tulee oikeasti tokokoira :)

Nyt sitä vasta ymmärtää miten koirat todella on erilaisia ja toiset oikeasti kaipaavat aikaa kasvaa, eikä niiden toivo ole mennyttä jos ne eivät osaa vuotiaana evl:ää läpi. Tikru tarvitsi vain aikaa olla lapsi, rellestää ja opetella arjessa olemista ensin. On se hieno ja niin rakas. 

Tiikeri katujen kiituri ja toko

Ihana-Hanna laittoi meidän Hangon reissulta vielä lisäkuvia - kiitos kaunis! Merivesihän oli tuohon aikaan aivan järjettömän lämmintä, veteen käveli itsekin ihan tosta noin vaan :)

Vanhempaa materiaalia syksyltä 2013 :)

Pakko on hiukan nyt hehkuttaa vielä. Se on vaan niin, että kun on pakkorako, niin johan alkaa treenaaminen kiinnostaa. Tiikeri oli mulla viime viikonloppuna Oilin treeneissä ja sitten heti maanantaina meidän kuukausittaisessa Sirken koulutuksessa. Ei piru siitähän on tulossa koira! Kerta kaikkisen uskomatonta. Sen jälkeen olen vähän treenaillu ja täytyypä sanoa, että taas sitä oppii uutta.

Jos edelliseen postaukseen viitaten ei ole auttanut kuin hyväksyä elämä sellaisena kuin se tulee, niin lisäksi taas palattu koiran koulutuksen perusteisiin.

Kun treenaan Tiikerin kanssa, niin nyt yritän muistaa, että säännöt on ja pitää. Lisäksi se, että vaikka osa kelpie/bc-ihmisistä kouluttaa koiransa täysin tarjoamisen kautta, niin mun ei tarvitse tehdä niin. Jos se ei sovi mulle ja Tiikerille koirakkona, niin ei tarvitse tehdä sitten. Voi luoja mikä älyn väläys! Jotenkin tosi valaiseva kokemus :) Koulutusmetodi koiran JA ohjaajan mukaan...Tiikeri on ollut nyt todella pätevä treeneissä, tekeehän se nopeasti mutta nyt alkaa yhteinen sävel löytyä. Treenitauko teki hyvää ja on ollu myös jäkevää odottaa, että tuon vilkkaan pikku-herran päähän kasvaa vähän malttia! Nyt sitä nimittäin löytyy. Jos treenikaveritkin muistaa muistuttaa mua siitä, kuinka tuo koira, joka oli yksi pyörremyrsky meidän maanantaiHAUtokoissa, kykenee nykyään odottamaan häiriössä kentänlaidalla käy siihen-käskyllä, niin pitkälle on tultu! Inka, sähän sanoit :D

Noudon alustaminen on vielä kesken, mutta Tikru teki tosi hienoja ohjatun suuntia ekaa kertaa ikinä namipurkeilla, samoin kuin sain hyviä vinkkejä kosketusalustalle keston lisäämiseen. Kotona tehty kaukojen tekniikkaa pientä kapulasta kiinnostumista.

Kyllä siitä vielä hieno tulee! Nyt vihdoin, kun ohjaaja alkaa olla oikealla aaltopituudella keepin treenaamisen suhteen. Ihan btw mulla on vahva aavistus, että ton koiran luoksetulon maahanmeno tulee olemaan erityishieno :)

elämään oppii elämällä

Blogin päivitystasohan on suorastaan huima, eikun...

Opintojen loppuun vieminen ei oleniin yksinkertaista ja siitä nyt sitten koirien treenaaminen on osittain joutunut joustamaan. Sitä on vain pakko muistaa, ettei tämä jatku loputtomiin.

Tässä välissä on taas ehtinyt tapahtua ja olla tapahtumatta vaikka mitä. Joskohan aloitetaan, niillä huonoilla uutisilla?

Eli tästä pienestä koirasta ei nyt tule agility- tai pk-koiraa. Polvi ei loppujen lopuksi täysin korjaantunut leikkauksessa...

Voin kertoa, että pettymys oli valtava, mulla oli aika kovat odotukset Tikrusta aksakoirana - se tuntui sopivan siihen kuin nenä päähän ja mun omaan käteen aksassa kuin nyrkki silmään.

Elämä vain nyt sitten opettaa, että kaikkea ei voi suunnitella ja kontrolloida. Niillä mennään mitä on annettu ja mitä elämä tuo eteen. Normaali elämää polvi kestää, mutta extensiossa ell sai sen edelleen pois paikoiltaan, röntgenissä kaikki kunnossa. Enemmän voimaa sijoiltaan saamiseksi tarvitsi kuin ennen, mutta käytännössä vaihtoehtoja oli 2: a)toinen leikkaus tai b)jättää aksa ja pk-tottis.

Päätös oli helppo. En missään nimessä lähde toiseen kertaa leikkaamaan polvea, joka muuten kestää normaali elämän vain agilityn takia. Rakas laji, mutta rakkaampi koira, joka ansaitsee mahdollisimman pitkän ja kivuttoman elämän. Kivuttoman nyt tässä kohtaan siinä mielessä, ettei toinen leikkaus varmastikaan ole kivuton ja siihen päälle jo valmiiksi heikentyneen koiven kuntoutus. Unohdetaan. Niin kauan kuin polvi kestää normi menoa, niin toista leikkausta ei tehdä.

Nyt siis on ohjaajalla kasvun paikka ja Tiikeri palaa takaisin aikaisempaan suunnitelmaan ja alkaa opettelemaan tokokoirana oloa :D Pitkiä hermoja ja nopeaa reaktiota vain mulle. Lisäksi jos vain peltotilannetta saisi parennettua, niin FH-koirahan tuo olisi! Onneksi siinä lajissa ei todella ole juuri ikärasitetta, joten siinä ehdimme treenaamaan vielä piiiitkään :)

Juniorit kävivät kesällä Hangossa ja samalla matkalla
Raaseporin linnassa. Piti posettaa

 Lisäksi jos on opittu, ettei elämää voi hallita, niin myös sekin ettei koiraa ottaessa kannata ladella tulostavoitteita :) Klassikko. Sinne mennään minnä yhdessä osataan ja sillä hyvä! Oli se sitten ALO1, TVA tai ihan vaan se maailman söpöin koira -titteli(joka taitaa olla jo plakkarissa).

Taran kanssa on treenattu jonkin verran ja käyty koulutuksissa. Vähälle on toki jäänyt koska työt ja dippa, erityisesti aksatreenejä on jäänyt välistä. 

(Epä-)Virallisesti maailman söpöin koira...siis ihan oikeasti!

 Taran kanssa aksatreeni-ikää ei mun mielestä ole ihan hirveästi jäljellä. Saattais se kestää pidempäänkin, mutta jotenkin tuntuu luonnollisemmalle, jättää se viimeistään siinä seitsemän vuoden iässä eläkkeelle. Eli noin puolentoista vuoden päästä...Toki tilanne katsotaan sitten, mutta tällä hetkellä tälläinen fiilis mulla on. Sitten mä olenkin ilman aksakoiraa...

Valo-veli-setä kävi meidän kanssa lenkillä :)

Ei ihan saatu vielä joulukortti-kuvaa

Täytyy katsoa jääkö aksa sitten tauolle vai antaako elämä mahdollisuuden ottaa kolmannen koiran vai löytyisikö jostain lainakoira...se on sitten sen ajan murhe!

Taran tokotavoitteet ovat edelleen pohdinnan alla, en tajua edelleenkään kolmenkaan vuoden jälkeen tuota ton paikkamakuuta. Mutta jätetään se filosofointi toiseen kertaan.

Ollaan pyritty nauttimaan ensisijaisesti elämästä, metsistä ja lenkkeilystä. Ollaan onnistuttukin siinä ihan hyvin :)

Pasilan asemalla - miten niillä voi olla saman näköiset korvat?!

Ilman sua olisin onneton

Tässä onkin ehtinyt vierähtää vaikka kuinka pitkä aika edellisestä kirjoituksesta...hui! Koirien kanssa on touhuttu ja onhan tässä ehtinyt tapahtua taasen vaikka mitä.

Tärkeimpänä varmaan Taran TK1 koulari. Johan sitä ehdittiin tavoitella...harmillisesti kuitenkaan suoritus ei ollut sillä kertaa niin mieleinen, kun koira taas huutaa räksytti paikkiksessa. Mä en vain ota siitä selvää. No on sillä nyt edes joku virallinen etuliite nimeensä.

Tikru kävi tokassa tarkastuksessa ennen juhannusta ja jalka ei ollut täysin luutunut.  14.7 käytiin viimeisessä kontrollissa ja saatiin Räihältä vapautus kaikkeen. Vapaana olo aloitettiin varovasti ja leikkiminen muiden koirien kanssa myöskin rauhallisemmin. Tara on ollut onneksi hyvä leikittäjä, kun se tykkää juosta, ei ole liian fyysinen(ei törmää tmv), joten ne on hyvä pariskunta leikkimiseen.

Juhannuksena käytiin lyhyellä "vaelluksella" repovedellä koirien kera ja Neiti Nokka oli myös mukana omistajansa kanssa. Tikru pääsee varmasti tulevaisuudessa vaeltamaan, Tara taitaa jäädä hoitoon...oli nimittäin kurjan näköinen nahkiainen, voin kertoa.

Tara ja Tikru kävivät raunioilla kesäkuun lopulla, jonka Sari Tikrun emän omistaja järkkäs. Oli hurjan jännää ja hauskaa! Tara oli arvatenkin elementissään ilmahaun puitteissa, vaikka muuten aika tyypillinen collie eli jokaiseen paikkaan pitäisi päästä polkuja pitkin :D Tikru taas oli yllättävän hyvä! Mä olen pitänyt sitä niin maavainuisena, että olin skeptinen tuleeko sen ilmahausta mitään, mutta kyllä sillä koiralla nenä on paikallaan! 

Heinäkuun alku vietettiin mökillä, Tikru enemmän kiinni, mutta kuitenkin. Tikru kävi myös heinäkuun lopuilla erkkarissa turistiluokassa, jääden luokkansa viimeiseksi :D ei niinkään yllättäen. Tuohan on vain hurjan pieni, mutta just passelin kokoinen mun mielestä ja vähän ehkä puuttuu tuota sukupuolileimaa. Se on onneksi korvattu maailman söpöimmällä nassulla ja iloisimmalla hännällä <3

Elokuussa palattu pikku hiljaa arkeen.

fudiksen mm-finaali kiinnosti talouden eläimiä näin paljon.

Tänään Tikru kävi pitkästä aikaa fyssarilla ja paraneminen on edennyt hyvin! Seisoessa paino jo hyvin molemmilla takajaloilla, leikatussa otj:ssä kuitenkin vielä kireyttä ja jäntevyyttä versus ei-leikattu jalka. Liikeradata kuitenkin menivät loppuun asti ja kireys antoi helposti periksi. Jatkossa nyt metsässä aletaan treenaamaan kääntymistä, joissa mä näen arjessa vielä varovaisuutta - niitä ei viedä aksakentälle. Aksakentälle saatiin varovainen lupaus mennä suoraa...eli käytännössä voidaan jatkaa kontaktitreeniä(pois lukien A), hyppytekniikkaa ja suoria linjoja. Tämä käytännössä tarkoittaa, että treenaan sillä varovaisesti estehakuisuutta suorilla esteillä, matalilla  rimoilla ja juurikin edellä mainittua kontaktitreeniä ja hyppytekniikkaa. Lisäksi puhuttiin, että keppien treenaamista voidaan harkita parin kokeilukerran videoinnin jälkeen jos liike on symmetrinen molemmilla takajaloilla. Puhuttiin, että koska kepit parhaimmillaan on symmetrinen ja molemmin puolinen liike, joka oikein tehtäessä oikein vahvistaa molempia puolia, sen varovainen treenaaminen on ok. Mutta sillä ehdolla todella, että molemmat takajalat tekevät töitä!

Seuraava fyssari on marraskuun puolessa välissä, sinne asti mennään näillä.

Molempien kanssa on treenattu vähän tokoa, mutta ei mitenkään mahdottoman paljon. Tikrun keskittyminen on pikku hiljaa parantunut :) Tulevana viikonloppuna ollaan hurjan fiilareissa lähdössä Maiskis -leirille! Paljon kerpiilieläimiä ja hyvää seuraa!

Ihmeitä tapahtuu

Tiikerin leikkaus oli siis perjantaina 9.5 ja tulevana torstaina saadaan tikit pois ja tilannetsekkaus. Näin amatöörin arvion mukaan sanoisin, että leikkaus on erittäin onnistunut. Tiikerin paraneminen on mun silmiin ollut todella nopeaa! Perjantaina se oli toki ihan tillintallin lääkepöhnässä ja vikisi jonnin verran. Lauantaina se otti joitain askelia jalalla ja sunnuntaina se jo alkoi vähän ravailemaan. Nyt sanoisinko tässä jo viikon verran se ravailee menemän tosi nätisti jalalla! Toki se varoo sitä hiukan, mutta pääsääntöisesti näyttää todella hyvältä! Toki onhan se vielä kipulääkkeillä, joka ehkä vääristää hiukan tialnnetta.

On ollut huikeaa seurata tuota paranemista. Kääntöpuolena on sitten tuo energiatasojen nouseminen...ja sitä kun ei pääse purkamaan sitten oikein millään. Noh kunhan torstai menee ohi ja saadaan tietoa miltä koipi näyttää, niin jäljelle vaan! FH-jälkipellot ilmiantakaa itsenne.

Tara on ollut taas mun täyspäiväinen harrastuskoira, on aksattu ja tokotettu. Aksassa on ollut ohjaajalla jo joitain kehittymisen merkkejä, ainakin entisten ja nykyiste treenikavereiden suusta. Toisaalta tässä on nyt yks jos toinen ulkopuolinen kouluttaja todennut, että koira on kiltti, paikkaa ohjaajan virheitä todella paljon ja on muutenkin hämmentävän taitava lukemaan mun ohjauksia :D Hyvä Tara!

Tokossa taasen meillä on ollut nyt aika hyvä kausi! Sirken koulutus oli reilu viikko sitten ja siellä treenattiin kuuntelua ja haastettiin koiraa. Edellisellä kerralla todettiinkin, että koira osaa jo niin hyvin, että on tylsistynyt, sitä pitä haastaa. Sanoisin, että osaavahan tuo on! Teknisesti koulutuksellisia puutteita on aika paljon, mm. kaukoissa, seuruussa jne, mutta koira osaa, kuuntelee ja keskittyy tosi hyvin, kun sitä haastaa. Sanoisinkin, että meillä on nyt haasteena korjailla teknisiä puutteita tylsistyttämättä koiraa ja samalla luoda riittävän haastavia treenejä, että siinä on jotain substanssia Taralle ja jotain aivopähkinää.

Sitten se pyörretty päätös sunnuntailla ja palattiin kolmen vuoden tauon jälkeen tokokisoihin. Varmaan sen vanhan kirjoituksen löytäis jostain, missä olin ihan että ennen ei mennnä kuin Tara on evl kuosissa...noh ei se kyllä ihan ole, vaikka kaikista liikkeistä se osaa osasia. Halusin kuitenkin Taralla hyvän kokemuksen kisoista ja mahdollisimman helpoissa oloissa paikkamakuun suhteen. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että se on melkolailla(oman arvion mukaan) ylitreenattu aloon.

Sunnuntain suoritus oli melkolailla optimaalinen. Alo oli iltapäivällä ja koska olin myös kisoissa hommissa, niin Tara odotti pitkään autossa, joka todennäköisesti oli hyvä juttu. Paikkamakuuseen se tuli hyvin matalassa vireessä, oli hiukka ahristuneen näköinen luoksepäästävyydessä(sitähän on treenattu tässä tasan kerran...) ja tarvitsi tuplakäskyn maahan. Epäilen, että pari piippiä sieltä taisi tulla, mutta linnunlaulu(;D) oli hyvin samankuuloista... Muuten kaikki sujui hyvin! Mä olin niiiiiiiin iloinen. Mä vain hymyilin koiralle. Eli mahdollisimman matalavire on sopiva. Ja sisäänajettu takapalkka näkyi...kun vapautin koiran, niin lähti etsimään takaa namia. hehe, ei ehkä kelpaa ylemmissä luokissa.

Muuten yksilösuoritukset meni ihan ok. Mua ei jännittänyt yhtään, kun tiesin että se osaa liikkeet vaikka päällä seisoen. Jokaisessa liikkeessä oli tosin jotain pientä, mm. jäävissä seisomisessa tarvitsi tupla käskyn istumiseen...hämmentävää ja hihnaseuruu oli tosi karmeeta. Tämä kaikki kuitenkin johti iloisesti hyvään 1-tulokseen:

luoksepäästävyys 10

paikkamakuu 9

seuruu hihnassa 8,5

seuruu 9

maahanmeno 9 (oli hiukka hidas kuulemma)

luoksetulo 9 (törmäsi hiukan...hehe, ei kuulemma haluta niin tiivistä eteentuloa :P)

seisominen 9 

estehyppy 9,5 (oikeasti päästi vinkaisun, mutta 0,5 p lähti kun ei jäänyt ihan esteen keskelle)

kok.vaikutelma 9 

yhteensä 181p ja kp :)

collieiden rotumestiksiin päätin ilmota vielä aloon ja toivottavasti hakea sen puuttuvan alo1 ja saada tk1. Olis Tarpalla edes yks titteli :) Siihen asti treenataan haastavampia juttuja ja pistetään pienen scollien pää pyörälle :)

Eilen jo haun treeneissä päätin kokeilla jättää palkan sivuun maahan ja sekös tuolle muuten on vaikeaa...olen tehnyt joskus aikoinaan samaa ruuan kanssa ja muistan kuin vaikeaa se oli! Se ei oikein kykene unohtamaan palkkaa. Tämä on siis hyvä treenikohde ja lisää "häiriö"kestävyyttä, kun ne lelupalkat saa olla missä sattuu. Lähinnä alkoi naurattaa kun Tara ei meinannut pystyä hyppäämään...noh onneksi se ei ole vakavaa. Ja noutoon taas tuo palkkaustapa auttoi, kun tuntui patoavan ja tavallaan vire oli hillitympi, kun pallo vei ajatukset.

Lisäksi yksi pitkä istuminen, jossa pallo oli edessä. Kerran haukkui ja lakosi maahan kun viereisellä kentällä joku aksatti ja haukkui.

Nyt odotellaan Tikrun jalan paranemista ja joskohan sen kanssa uskaltais tokoilemaan...näin melkein puolen vuoden tauon jälkeen?

Tiikerin projekti

Tiikerin leikkaus oli eilen 9.5. Vein sen vähän ennen ennen klo8 aamulla Espoon Eläinsairaalaan. Iltaruuan se oli saanut noin klo9 edellisenä iltana. Räihä otti meidät vastaan ja katsottiin mitä tehdään, eli polven korjaus, akstrointi ja hyväksi käytin nukutusta ja pyysin vielä kynsien leikkauksen. Räihä kuunteli sydämmen ja sitten se oli menoa. Tiikeri lähti hoitajan mukaan iloisesti häntää heilutellen, raukka-parka kun ei tiennyt mikä odottaa. Hakuajaksi ennusteltiin noin kolmea neljää.

Kahden maissa olinkin saanut jo viestin, että Tiikeri odottaa kovasti jo kotiinlähtöä. Oli kuulemma kovasti nauttinut oman ääänen käytöstä ja "viihdyttänyt" hoitohenkilökuntaa. Autoon kannettiin pieni ja lääkepöhnäinen koira, joka oli kyllä melko ulalla. Selkeästi rauhoittui, kun pääsi tuttuun ympäristöön. 

Vähän se itkeskeli, mutta yllättävän vähän ja ekana iltana selkeästi liikuntakyky oli lääkkeiden johdosta huono. Yön se oli tosi nätisti ja rauhassa. Leikattu jalka oli aika herkkä ja kipeä.

Tänä aamulla aamupissalla uskalsi jo laskea jokusen kerran painon hetkeksi leikatulle jalalle ja pari askeleen tapaistakin nähtiin. Toki 99% ajasta menee kolmijalkaisena. Suositus on, että mahd nopeasti vain jalka käyttöön - varovasti tietenkin. Parantumisprosessi on toki pitkä, muttei mahdoton! Tikkien poisto & kontrolli 2vkon päästä ja seuraava kontrolli 6vkon päästä. 6 vko hihnassa ja sitten varmaan kontrollin mukaan katsotaan. Liikuntaa toki ei nyt seuraavaan 2vkoon turhia tule, mutta aktivoidaan ja viritellään jalkaa käyttöön.

Pieni mies on nyt siis myös kahta lisäkettä köyhempi(ja tietty sitä titanium härpäkettä "rikkaampi" -lue emäntä köyhempi). Puuttuva näyttelytulos harmittaa hiukan, mutta elämä on. Sen sijaan nyt ne päätökset on tehty ja keskitytään siihen mihin pitää - kuntoutukseen ja yhteiseloon. Maailman paras Tiikeri on mun pieni sylikoira ja mamman mussu. Tästä eteenpäin ei tarvitse huolehtia juoksuisista nartuista. Taran leikkaaminen edelleen kummittelee kyllä myös mielessä, narttujen leikkaaminen vain on kuitenkin niiiiin paljon isompi prosessi, että kyllä mietityttää. Toisaalta eipä tuo kohtutulehduskaan lämmitä mieltä.

Summasummarum, Tiikeri voi hyvin ja on ollut tosi helppo potilas! Ai niin ja Tara starttaa alossa reilun viikon päästä...mikäs sen parempi kuin pyörretty päätös, eiku...

Elossa ollaan...

Taukoa kirjoittamiseen onkin tullut. Tässä välillä onkin ehtinyt tapahtua. Tikru on ehtinyt ajaa muistaakseni 4 jälkeä, joista kaksi viimeisintä oli noin 300-400 metriä pitkiä. Haasteita oli molemmissa tyypille, mutta sillä on aktiivinen nenän käyttö ja työskentelyhalu, joten kokemusta se on saanut siinä mielessä haasteista roppakaupalla. Vielä jäljestä kiinni saamisessa kestää jonkin aikaa, mutta se parantunee ajan kanssa.

Tara ehti täyttää 5-v. tuo rakas pieni sielunkumppani on nyt koirien kultaisessa keski-iässä. Siinä on koira, jota ilman elämää en enää osaa kuvitella. Ne kovasti odotetut juoksutkin alkoivat 15 tai 16.4 ja ovat kivasti ohi ennen kesää! Tara on ollut evakossa äitini luona.

Tikru sai myös nyt koipiongelmiinsa tuomion käytyään Räihällä espoon eläinsairaalassa. Hyvä, että käytiin ei tätä hoitamatta voi jättää. Surullisesti tuomio oli tällä kertaa patellaluksaatio gradus 1 otj:ssä. Ja vain kuukautta aikaisemmin sai puhtaan paperit. Jos jotain hyvää, niin hyvä että mentiin. Leikkaus on nyt perjantaina ja sen jälkeen kuntoutetaan. Koipi siitä pitäisi tulla. 

Samaan syssyyn Tirku kastroidaan, koska haluan välttää useita leikkauksia. Näin ollen me emme koskaan tule valioitumaan, mutta olkoot. 

Meillä arkielämässä on tapahtunut yksi koirien kannalta iso muutos ja se on se, että ne saavat tulla nykyään sänkyyn ja nukkua siellä kanssani. Voin kertoa, että päätös on ollut ihan hyvä, mutta sen olisi ehkä voinut tehdä vähän myöhemmin, kun karvanlähtöaika olisi ollut ohi...Tara yleensä häipyy jossain vaiheessa yötä sängystä, mutta Tikru nukkuu kyllä koko yön sängyssä <3 Viimeksi tänään heräsin herran takajalat siinä melkein naamalla. Alla olevassa kuvassa se näki unta ja koivet vispasi niin maan vimmatusti, että tais olla kova juoksukisa menossa :)

Tripletti

Taran aksatreeneissä ollaan käyty normaalisti keskiviikkoisin, niistä ei vainn ole tullut kirjoitettua. Viime viikolla Tara tarjosi UPEITA kontakteja ja meidän kolmisen viikkoa kestänyt aksakuoppa tuntui loppuneen(siis todella siis se ihmiseksi väitetty kartturi, oli järjestään pihalla kolme viikkoa putkeen)! 

Eiliset aksatreenit oli hauskat, treenattiin ilman käsiä eli pelkkä kroppaohjaus ja sain ohjattavakseni Hannan ollessa kipeä Nitan :) Nita oli ihana ohjata, se jos joku meni juuri sinne minne sen ohjasi! Kaksi puhdasta rataa putkeen -taitava koira! Kiitos Hannalle lainasta!

Taran kanssa saatiinkin sitten hinkata sen edestä, kun Nitan kanssa saatiin kaksi puhdasta rataa suoriltaan. Tara ei tarttenut mun käsiä, mutta voi piru mitä se lukee mun ohjauksesta...ensinnäkin mun hartialinja ja pienikin "liiallinen" kierto kroppaan ja Tarppa sinkoaa jo ihan muualle minne mä halusin sen ohjautuvan...Sama jännä homma joka kävi pari viikkoa sitten ilmi välistävedoisssa...En saanut Taraa välistä vetoon vasta kuin _katseella ja päällä_ ohjaamalla. Hämmentävää.

En tiedä kuka ton koiran on kouluttanut...mistä se noi on oppinu? No oli miten oli, niin hyvin meillä meni vaikka jouduttiin hinkkaamaan. Ja Hannan sanojen mukaan, ei se koira singonnut niin pahasti kuin odotti :D Seuraava kokeilu voisi olla jossain välissä palata siihen mistä on aikanaan lähdetty eli hiljaisempi ohjaus.

Kyllä me taidetaan uskaltaa kisaamaan kohta puoliin, kun kontaktit alkaa olla taas paremmasssa kuosissa ja enää ois ne kepit, joille Tarppa tarvii luottoa itseensä.

Sitten asiasta kukkaruukkuun:

Oli märkää ja hiukan kuraista tässä yks päivä. Sitten tultiin kotiin ja tassut näyttivät tuolta. Neiti Vanhapiika aka Tara selvisi pelkällä pyyhkeen pyyhkäisyllä, Tikru myös mutta mustasta koriasta ei nyt todistusaineistoa saa. Neiti Nokka taas oli masukarvoja myöten kurassa ja joutui suihkuun...Onneksi Nokkaa ei vesi haittaa. Tämän uutisoinnin idea oli  vain osoittaa koiran tempperamentin ja karvan pituuden vaikutus minkälaisiä toimenpiteitä vaaditaan, että koirat pääsevät takaisin sisälle ;) 

Alla olevat kuvat on eilisen päivälenkiltä. "Sorsia ja muita lintuja olisin halunnut auttaa lentoon lähtemisessä. Tuntuivat olevan jumissa siellä ojassa. Ei annettu. Harmitti. Ennen kaikkea muiden puolesta.", kertoo Nokka. 

Tämän kuvan ottamisessa ei vahingoitettu koiria, mutta handlerin kärsivällisyys otti kolauksia. Eräiden mallien halukkuus sorsien metsästykseen ei edesauttanut.

Tiikeri epävirallisesti...

...terve luustoltaan. Mitään moitteen sijaa ei löytynyt. Samoin oli koko kuvaus pentueesta osallistuneiden pennejen osalta varsin "tylsä", kun mitään vaihtelua ei siihen A ja 0:lla riviin saatu. Toki kuvat menevät vielä kennelliittoon lausuttavaksi, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Hämmentävää sinänsä juuri nyt on se, että mä odotin jotain uutista polvien kohdalla Tikrun otj:n oireilun takia. Vaikkakin koipi otti osumaa selkeässä tapturmassa, niin jos sillä olisi ollut jokin seuraus esim polveen sen olisi pitänyt ainakin alkuun näkyä nyt. Ei sanottavaa ristisiteessä eikä polvessa näillä näppäimillä. Näin ollen odotellaan ja jatketaan rauhallista linjaa, joskohan kyseessä edelleen "vain" venhädys/revähdys.

Epävirallinen rivi nyt joka tapauksessa oli lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet ja epävirallinen kuva lannerangasta terve.

Huikeeta, kaksi tervettä koiraa :)

Elämme jännittäviä aikoja

Nyt alkaa tuntumaan kolmen koiran arki jo hallittavalta ja pellesirkusmeininki alkaa vähenemään! Neiti Nokka kulkee järjestään valjaissa, samoin kuin Tikru kun mennään kaikkien kanssa ulos. Värikoodatut hihnat ovat kertakaikkisen helpottava asia. Siinä vaiheessa, kun yrität siivota kakkoja pois, niin todennäköisyys, että yksi tai kaksi koiraa päättää tietenkin kiertää ympärisi vastakkaisiin suuntiin on keskimäärin suurempi. Hihnojen selvittäminen lenkin aikana tapahtuu frekvenssillä 20krt/10min ;) 

Näin viikon jälkeen uskallan jo sanoa, että oman arvion mukaan Neiti Nokka-Noks-Sinko-Hyrrä on aika täpäkkä neiti. Todella saalisviettinen ja bortsumaisuutta saa esiin etenkin pimeällä autojen kanssa. Toisin kuin Tikru, niin Neiti pystyy pyynnöstä keskeyttämän saalistamisen - hetkeksi. Tiikerillähän ei korvakaan lotkahda. Lelua ei tuolta Neidiltä pysty siirtämän mihinkään, ilman että se huomioidaan. Iskisi kiinni leluun sillä sekunnin siunaamalla, kun sen näkee! Sillä kyllä tuntuu olevan kaikki rahkeet harrastuskoiraksi :)

Neiti Nokalla on vahva huoli ruokansa puolesta - jätäppä ruoka turpoamaan pöydälle ja mene itse vessaan -> Nokan mielestä on ihan ok käydä vähän hakemassa etukäteismaistiaisia pöydältä. Nokan mielestä myös silloin kun pitää odottaa ruuan valmistumista, on muiden hyvä pysyä kauempana. Halukkuutta vahtia omaa ruokaa on suurempi kuin näillä kahdella muulla. 

Toisinaan sitä on saanut komentaa melkoisen painokkaasti, kun ei viesti mene ihan perille asti pienemmällä. Odottaminen on Nokan mielestä myöskin melkolailla yliarvostettua. Sitä ollaan kolmen koiran porukalla treenattu hiukan. Esimerkiki asunnon ovesta kuljetaan vuorotellen luvan kanssa. 

Mutta toistaiseksi suurimpana antina on ehdottomasti se, että Tikrulla ja Nokalla kun on vajaa 5kk ikäeroa, niin huomata, että kyllä pieni koira kehittyy siinä ajassa ihan hirveän paljon! Tässä olen pienessä päässä päivitellyt, että "ei Tikru vaan tollanen ollut", mutta tosi asiassa se on ihan puutaheinää. Se oli just tollanen :D Ihan yhtä hyrrä, malttamaton, reikäpää ja höyryjuna. Pentujen ja teini-ikäisten kanssa aika auttaa ihan hurjasti! Aikuiset koirat on IHANIA. Nokkakin on tuollainen ketkula, ihan kropaltaankin, niin keskeneräinen, ihan niin kuin tuon ikäinen koira onkin! Ja Tikru kyllä kerää pisteitä itselleen "aikuismaisella" käyttäytymisellä, se on niin vain se mihin vertaa. Kaikki on niin suhteellista :) Tarahan tässä porukassa näyttää melkein zombilta...Tara-parka täyttää vasta 5v huhtikuun lopussa.

Tara ei ole saanut niin suurta suosiota Nokan mielessä, Tikru on kivempi.

Ei turhia lihasjumea ainakaan lonkan seudulla

Tiikerillä luustokuvaus tänään. Sen epävirallisia tuloksia siis myöhemmin illalla tiedossa.

1 ≠ 2 ≠ 3 koiraa

Siis jokainen varmaan kykenee tunnustamaan, ettei ole ihan sama asia onko 1 vai 2 koiraa(vaikka tämä on päinvastainen argumentti, kuin se jolla hankin toisen koiran...). Sama homma jo nyt ehkä kahden päivän syvällä rintaäänellä pätee siihen, ettei 2 koiraa ole sama asia kuin 3.

Olen jo monelle kaverille ehtinyt huudella ettei kolmatta koiraa tule moneen moneen vuoteen. Ja sitten tuli tämä:

On kovin rankkaa tappaa pehmoleluja...

Ennen kuin enempää ehditte kuvitella ja järkytyttyä, niin kuvassa on meidän kolmen viikon hoitobc, Neiti Nokka. Neiti Nokka on 8kk ja energinen tapaus. Emäntänsä suuntasi lattareihin, nauttimaan kuumasta kelistä ja Neito Nokka tuli kaupunkilomalle nauttimaan, noh, kaupungista. 

Tiikeri on toipilaana, kun on onnuskellut takajalkaansa epäsäännöllisesti pari viikkoa sitten heitetyn kuperkeikan jälkeen, joten se on nyt lepokuurilla. Hiukan mietitytti miten sisällä malttavat, mutta Tiikeri on totellut, kun olen kieltänyt leikkimisen ja tuntuu muutenkin ymmärtävän rauhallisuuden päälle. Nokkaa ei kyllä kiellot ole kiinnostaneet ;) Onneksi Nokka jaksaa puuhailla sitten yksinään, kun Tiikeri-raukka on komennettu pedille. Tara taasen lähinnä ylenkatsoo koko teinitouhua.

Nuo on lenkitettävä erillään Tiikerin erityistarpeet huomioonottaen, pikku pissatukset ollaan tehty koko konkkaronkka. Niiden lenkkien pituus todella on aivan maks 100metriä. Ainoastaan yksi sana on tullut mieleen siitä: pellesirkus.

Hyvin tässä kuitenkin on mennyt, rauhassa otettu ensimmäiset päivät ihan vain että totutaan tähän meidän elämään. 

Nokka saanee uuden nimen NokkaSinko, kun on esitellyt sinkomaisuuttaan, hienojen hyrräpyörähdysten lisäksi. Voin tässä kokeilla miten ihan alkuperäinen ihannerotuni, sitten ala-asteelta lähtien, sopii tänne. Vaikka kuten alussa todettiin, kolmatta koiraa en todellakaan havittele :)

Kevään ensimmäinen jälki!

Eilen suunnattiin jäljestämään Inkan seurassa, ilokseni heti alkuun huomasin aamulla satavan räntää...onneksi se loppui ja saatiin jopa AURINKO! Sitä olikin jo ollut ikävä.

Tikru sai noin 150metriä pitkän jäljen, jossa satunnaisesti nameja, kulmat ja polun ylitykset namitettu. Keppi-purkkiyhdistelmiä ooli kolme+loppu. Tiikeri tiesi mitä oli menossa tekemään heti :) Ei ollut unohtunut. Sen työskentely viime syksyiseen verraten oli alkuun vähän enemmän hutiloimista ja loppua kohden parani selkeästi! Polut oli sille vielä vaikeita, siiitä huolimatta, että niissä oli namit.

Paaaljon oli positiivista! Ensinnäkin Tiikeristä näkee tosi helposti kun se on hävittänyt jäljen, sillä nassu nousee aika nopeasti, sitten se lähtee itse heittämään ympyrää ja korjaamaan - ihan itse. Se näyttää ehkä jopa vähän hämmentyneeltä siitä että se hukkasi sen ja sitten lähtee se armoton hukatun jäljen "metsästys". Toinen on toi sen oma aktiivisuus, mun ei tartte oikeastaan tehdä muuta kuin roikkua narussa ja kehua "kepeistä".

Keppitreenin puute näkyi. Sille kepit eivät ole minkään arvoisia...hyi mua, mutta nyt on keppejä sahailtu ja niitä odottaa pieni läjä kuivumassa. Siinä nimittäin nyt on kyllä selkeästi se vaara, että kun ne on arvottomia niin ne vielä jää sinne jäljelle...

Nyt plääni homman edistämikseksi: erikseen tarttetaan edelleen peltojälkeä(ja muutenkin haluan :) tarkuutta auttamaan. Toisekseen jälkeä voi mielestäni nyt kyllä lähteä reippahasti pidentämään, kuitenkin katsoen, että vaikeat kohdat on namitettu varmuuden vuoksi. 

Tara-raukka ois halunnut kadonneita ukkoja etsiä metsästä, sen verta nokka ylhäällä se kuljeskeli...voi pientä, mistäköhän meille löytyis sellanen hakuhömpöttely porukka. Siinähän saattais itse oppia samalla jotain. Pieni wannabe-hakukoira Tara.

Kävin koirien kanssa siihen perään kävelemässä metsässä, ihanaa että on kevät!

Illalla Tara tokotti AVOn läpi kisamaisesti ainoastaan kaukot jätettiin välistä. Piippausta oli mun kategoriassa kauhian paljon...vaikkei se nyt ihan mahdoton ollut. Noudossa näytti jo tooosi hyvältä, kunnes kapulalla tuli yksi HAU. Luoksetulon stoppi oli sieltä surkeimmasta päästä ja loppu meni plörinäksi, mutta se ei ihan täysin kyllä ollut koiran syytä.

Seuruuseen häiriötreeniä, leluja ja muita juttuja matkalle ja seiniä päin menoja. Noudossa edelleen vireen laskemista ja mielentilan muuttamista. Luoksetulon stopit on helppo korjata kisasuoritukseen nopealla leikillä ennen kisasuoritusta, mutta hyvä tietää ettei ne ole kuitenkaan niin hyvässä kuosissa kuin ajattelin. Hmm...olikohan muuta...liikkestä seisomisessa siirsi vähän muistaakseni etujalkoja, kun palasin takaa sen luokse.

Paikalla istuminen ja paikkamakuu. Istumisessa jäin ehkä 10metrin päähän, aika minuutti, meni hyvin. Makuussa 2min piilossa ja siellähän se availi suuta. En kuullut, muutta ikkunasta näin kun suu kävi. höh.

Tiikeri aksaa

Rataa tänään putkia ja hyppyjä, jossa me selvittiin 9 estettä hienosti putkeen. Oikein ajoitettu takaaleikkaus jäi vielä odottamaan itseään. Mutta Tikru oli

a) keskittyneempi kuin koskaan aikaisemmin

b)ehkä jopa hiukan maanisen oloinen - ei siis positiivinen juttu suoriltaan, mutta alkaa aksaliekki palamaan kovaa tässä vieteripojassa

c)se odotti nätisti maassa, kun treenasin ohjauskuviota. Siis miettikää, se pysyi varmaan jonkun 3min paikallaan! Kerrankos sitä.

d)se ohjautuu kyllä tosi nätisti!

e) lähtö menee treeniin, koska eihän maaninen pieni koira nyt pysty istumaan, kun pitäisi radalle päästä.

Jos tokoilu on ollut tuskaa, niin aksaa ton kanssa on nyt tosi kiva treenata! Helppoa ei senkään kanssa tule olemaan tuloksia tahkoa, mutta treenaaminen alkaa tuottamaan tulosta :) Jäi tosi iloinen mieli tämän päivän treenien jälkeen, vaikka allekirjoittaneellakin jäi taas korjattavaa.

Kun mikään ei tunnu onnistuvan

En tiedä onko tämä kaikille tuttu tunne, mutta nyt on sellainen fiilis että oma koirapito ja -koulutus on kerta kaikkisen pohjamudissa. Tässä taas viikon sisään on tullut niin monta pientä sattumusta, että tuntuu ettei mikään suju. Sokerina pohjalla oli Taran tämän aamuinen veto kirkkaassa päivän valossa reagoida lapsen lätkäkassiin jota vedettiin hiekkatiellä. Eipä ole koskaan hihnassa reagoinut, ellei alla ole ollut jotain todella kiihdyttävää.

Ensi sijainen reaktio tietty tälläisessä on kieriä siellä itsesäälin tunteessa ja todeta olevansa vain epäonnistunut kaikessa. Ne onnistumiset jäävät epäonnistumiset jalkoihin, etenkin tässä yhteiskunnassa jossa tuollaiset tilanteet helposti leimaavat koiranomistajan. Ja lopulta jokaisen pahin arvostelija on kuitenkin se joka peilistä tuijottaa.

Lause "ei se vika koirassa vaan omistajassa" tuntuu iskevän näissä tilanteissa niin syvälle, että se tunne melkein lamauttaa. Mä olen vastuussa, jos koirat epäonnistuvat, mä olen ensi sijaisesti epäonnistunut kouluttajana ja omistajana. Tuo lause huutaa mun päässä niin kovaa, ettei mitään rajaa.

Itsesäälin jälkeen seuraava askel on tietty sisuuntuminen. En suostu jäämään vain epäonnistumisiin. En ihan ymmärrän näitä kaikkia sattumuksia, enkä sitä miten ne kasaantuivat samalle viikolle. Toisaalta se, etten ymmärrä ei estä mua menemästä peilin eteen ilman valtavaa itsesyytöstä ja katsoa syy-seuraussuhteita. 

On se vaan jännä kun näiden elukoiden kanssa voidaan olla aivan fiilareissa yhtenä hetkenä jostain pikku asiasta ja seuraavassa hetkessä tekee mieli heittää hanskat tiskiin epäonnistumisen johdosta.

Joka tapauksessa luovuttamaan tässä nyt ei aleta. Mun täytyy nyt todella vain miettiä, että miten tästä eteenpäin. Tässä yhtälössä on nyt niin monta väärän muotoista palaa siihen palapeliin jota mä haluan olla kasaamassa. Ei käy, mä en suostu elämään epäluottamuksessa mun koiria kohtaan ja ehkä ennen kaikkea itseeni niiden omistajana. Jos ei luota koiriinsa, eikä itseensä niin mihis sitten? Lopulta on vain yksi asia tässä maailmassa, joka muuttaa tilanteen ja se on se työ jonka mä teen asioiden korjaamiseksi.

"Täysin" aiheen ohi, mutta minne muuallekkaan

näitä postaisin? Etenkin kun haluan, että nää jää itsellekin muistiin...

Ihanaa jotenkin, että (hmm...mikäköhän on oikea tieteellinen termi...) eläintutkimus menee eteenpäin tälläisissä asioissa:

Eläimillä rytmitajua?

Koirat ymmärtävät enemmän kuin ajateltu

Norsut tsemppaavat kavereitaan

Yksi ainakin tähän pitäisi lisätä, joka oli se uutinen jossa delffiinit käyttivät "nimi" toisistaan, jopa kun ko. delffari ei ollut paikalla. 

Nyt uutiset ovat toki ylen uutisointeja mitä ilmeisimmin yksittäisistä tutkimuksista(ja tiedehän ei ole ihan niin objektiivista kuin toivottaisiin, vaikka parhaansa tutkijat toki tekevät), mutta ehkä nämä vihdoin ja viimein alkavat antaa suuntaa ja uskoa siihen, ettei ihminen ole niiiiin ylivertainen nisäkäs muihin eläimiin verratessa...

Koirista taitaa muutenkin olla hiukka enemmän tutkimuksia, joissa mm. muistaakseni se on ainut nisäkäs joka ymmärsi käden osoituksen. Muutkaan kädelliset eivät tainneet ymmärtää seurata käden osoittamaan suuntaan, jossa tutkimuksessa nami sijaitsi.

Muistaako kukaan, että ihminenkin toimii aika pitkälti vaistojen ohjaamilla reaktioilla? Meidän etu taitaa ainoastaan olla se, että pystymme ehkä välillä toimimaan niitä vastaan, mutta sekin vain kun olemme hyvin kouluttautuneita...

Tiikster aksaa

Aloitetaan kuitenkin Taran aksalla. Eli ke meillä oli ratatreenit ja voi hyvät hyssykät kun ei mennyt hyvin. Jostain syystä Tara oli ihan mun kädessä kiinni. Normaalisti ei todellakaan ole ainakaan näin pahasti. Näin ollen rimat lensi, tavallisesti ei lennä ellen heiluttele käsiä just sillon kun koira on esteen päällä. Ei ollut ihan meidän reenit...Mutta ehkä se tästä.

Tiikster sen sijaan tänään oli aika pätevä! Rengasta tehtiin vähän erillisenä. Radan pätkässä oli kaksi putkea vastakkain ja välissä kaksi estettä...siitä saatiinkin piiitkä "rata", selvittiin ekalla kiekalla numeroon 8 asti ja tokalla tehtiin kasista viiteentoista. Kun Tiks keskittyy ja ohjaaja ohjaa jämäkästi ja selkeästi, niin kehuja tippuu :) (väliin tietty mahtuu myös niitä toisia toistoja...). Erityiskehuja Tiikeri sai tiukoista käännöksistä, aika hurjaa! En tiedä hehkutanko liikaa, mutta mulle toi on tosi iso asia ainakin itselle. Kunhan saadaan pohjat hyvin rakennettua, esteet opeteltua, koirakko hioutuu yhteen ja ohjaaja oppii ohjaamaan tosi hyvin, niin mulla on toiveet korkealla.

Tiikeri Silakanpoika vuotiaaksi selvinnyt.

Mulle vinkattiin, että jos Kelpie selviää vuotiaaksi kuosissa, niin voidaan todeta, että jossain on onnistunut. Ja näinhän tässä on nyt ehkä päässyt käymään :)

Tiikeri Silakanpoika täyttää tänään yhden vuoden!

Tänään 1w.

niin...noh ei mulla hyvää selitystä ole miksi se tuolilla istuu. Se on kelpie...

Se oli tälläinen mytty joskus!

Sitten se oli korvahiiviö

Bensaa suonissa ja hullun kiilto silmissä <3

Vuosi sitten taisin saada puhelun tänä samaisena päivänä, että nyt niitä on syntynyt ja poikia huikeat kuusi kipaletta. Varovainen kysymys, että olikos nyt niin että narttua vai urosta kaipailin. Noh vastaushan oli, että molemmat oli olleet listalla. Siinä tapauksessa pentueesta taitaisi mullekin pieni mies riittää :)

Viikon siinä ehdin leijua pilvissä, kunnes sain niin hyvän dippatyötarjouksen, että pentuprokkis oli vaakalaudalla. Tarjous nimittäin sisälsi ulkomailla oloa. Asiaa sitten pohdiskeltiin ja pyöriteltiin, itse kukin tahoillaan, ja lopulta päädyttiin, että kyllä kaikki järjestyy. Näin pennen tulo varmistui.

Pentuja kävin palluttelemassa ja ihastelemassa pari kertaa. Hunnilauma <3 Tiikeri ekalla kerralla ryntäsi suoriltaan syliin ja pienillä pennetassuilla pomppi naamalle antaakseen pusuja. Siinä välissä ehdin ihastella myös toista ruskeaa penneä. Nimet oli valittu niin ruskealle kuin mustalle pojalle. Kun sitten tieto tuli, että pentu keltainen tulee mulle, niin apteekinhyllyltä tuli lapsen nimi: Tikru. Huhtikuun 26. päivä, kasvattikodin hermoja koeteltuaan pitkään, tuli Tikru kotiin. Ihan auton takakontista myytynä ;) Kävin sen siis pokkaamassa treeneistä itselleni.

Tiikeri on alusta lähtien ollut ääntään kovasti käyttänyt, sitä onneksi pikku hljaa ajan myötä saatu vähenemään, rohkea ja hurjan iloinen tyyppi. Sen positiivisuus on saanut hymyn yhden jos toisen huulille. Sisukkaampi kuin suomalainen ja sen slogan voisi mm. olla "ain´t nothing gonna break my stride" :). Luovuttaminen ei vain kuulu sen sanavarastoon. Jos Tikru saisi itse valita, niin nenäpuuhat olisi sen työ. Harrastuksenaan se tuhoaisi kaikkea mukavaa pureskeltavaa, mm. takkeja, leluja, petejä, paperia ja oikeastaan mitä vaan mitä olen erehtynyt unohtamaan sen ulottuville.

Nimiä sille on kerääntynyt enemmän kuin nälkävuosia ja alter-egokin tunnistettu. Se ei aiheuttanut tuhoja ekana jouluna, eikä se myöskään onnistunut aiheuttamaan kauhua sukulaisissa uutena vuotena.

Tikrun ensimmäinen vuosi on mennyt moneen paikkaan sopeutuen ja iso kiitos kuuluu tietenkin ihan alkuun Sarille kärsivällisyydestä hiiviön katselusta, Maijalle pienestä sylipojasta, Iitulle&Vesalle&Valolle ihanasta hoitopaikasta, Unnulle&co&Nuukille myös ihanasta hoitopaikasta ja kaikille treenikavereille meidän tsemppaamisesta! Kiitos ja anteeksi!

Tiks-Tigersted-Stig Tiikeri Silakanpoika on pieni pusupoika, sylihauva ja väsymätön pain-in-the-ass. Vaikka välillä miettii, että mitä tuli tehtyä, kun tuollaisen hirviön kotiin otin. Eipä sitä päätöstä pyörtämäänkään menisi! Mitä nyt välillä bioroskiksella uhkailen teini-hirviötä...Sen hännän heiluminen ei lopu koskaan ja silloin kaikki huolet ja murheet unohtuu.

Hurjasti onnea muille Silakanlapsille! Toivottavasti Äiti-Killi on selvinnyt jo traumoista ;)

Treenattu?

Viime viikolla oli Tikrun aksa perjantaina, joka meni oikein mukavasti. Päätin sitten kuitenkin ottaa varaslähdön keppitreeneihin, kun tuon kanssa on turha ottaa 2x2 keppejä purinan pohjalla namipalkalla...Lisäksi tehtiin vauhtiympyrää, jossa välillä käännettiin nätisti valssaamalla suuntaan - kun mä ajoitin oikein, niin piru kyllä keepi kääntyi!

Lauantaina taasen pyörähdettiin kelpieporukassa aksakoulutettavana vähän pk-seudun ulkopuolella. Opettavaista oli! Meille kotiläksyksi tuli perus estehakuisuutta. Tiikerihän välillä saattaa tyylikkäästi tulla esteen ohi, vaikka se on AIVAN nassun edessä. Mutta nuoren herran koulutuksen kannalta uusi halli, häiriötä ja pysyä piti lähdöissä jne niin kuin kotihallissa. Eli vaikkei itse aksankoulutuksellinen osuus ollut ehkä se parhain, niin kyllähän nuoren koiran koulutuksessa nuo muut muuttuvat tekijät antavat aina lisää ulottuvuuksia. Mut oli muuten tosi kiva nähdä sukulaiskoiria ja muita pätevämpiä ohjaajia ja koirakoita! Perästä tullaan :D Ei ehkä kovaa, mutta tullaan kuitenkin.

Tarppa treenasi maanantaina tokoa, Inkan avustuksella saatiin logiikkaa vähän surullisiin maahan-istu vaihtoihin. Jäävistä seisomisen paikalla oloa, vaikka itse puuhaan mitä. Tämä on vielä vähän haastavaa, vois kokeilla etupalkkaa tohon. Sit tehtiin pari paikkamakuuta, viereisellä kentällä aksattiin ja se on Taralle aika hirvee häiriö = ääntely lähes taattu. Yks lyhyt istuminen, jossa sama homma. Mä en kyl ikinä halua kisata tokossa purinalla.

Tikrulla ois yks tärkee prokkis, joka vain odottaa korkkausta, se ois jälkikeppien opettelu. Keppejä on, ne pitäis vain sahata ja aloittaa. Maahanmenoa ajattelin, kun sitä se tarjoaa lähes ihan mihin vaan. Ja sitten ku tää lähtis hyvin käyntiin, niin maa sais sulaa kiitos. Me halutaan myös juoksemaan. Kiitos.

Hellittää ja relaa

Mua on tässä turhauttanut treenata Tikrun kanssa, erityisesti toko on kiristänyt pantaa. Nyt me siis taukoillaan tokosta ja kuten ystävältä sain kullan arvoisen vinkin: opetellaan nauttimaan arjesta. Ja siinä ollaankin kunnostauduttu!

Siis miten tuota pikku mustaa nyt alkaisi tässä ylistämään...tai oikeastana mistä aloittaisin? Se on lenkeillä jo tosi miellyttävää seuraa, sitä uskaltaa jo pitää vapaana vähän uskaliaammin. Tänään se ohitti ihmisen n.10metrin päästä vapaana! Meni edellä ja jäi risteyksessä tuijottamaan yhtä naista, joka tuli kohti, varmaan pohti voiko sitä mennä moikkaamaan. Käskynä annoin "mennään" ja niin pieni musta jatkoi ja jätti naisen rauhaan - naisparka ei taida tietää, että jäi nyt ilman pusuja. Olisi Tikrun saanut myös luokse, mutta mitä turhaan <3

Se on myös oppinut arki paikkakäskyn, ilmasta tuntui sen oppineen. Meillä kokoustettiin viikonloppuna tokotmk;n tiimoilta ja, nyt tarkkana, Tara(totta kai) JA TIKRU MYÖS odottivat nätisti pedeillään koko vierailun ajan. Tikru toki välillä yritti pois, mutta nätisti käskystä takaisin...Mieletön suoritus tuolta!

Sama toistui toissa iltana, kun meillä oli hoitokoira kolmisen tuntia JA vieras kylässä. En tiedä onko tässä mitä nyt oikein tapahtunut, mutta siis Tikru on ihan mieletön! 

Lisäksi se toimittaa mulle sylikoiran virkaa, Tara ei tykkää olla sylissä, vaikka läheisyydestä pitääkin. Tikru on tehnyt mun kanssa hommia koneella ja nukkunut sylissä.

Täytyy sanoa, että viis tokosta toistaiseksi kun kerta kotona on arjessa jo lähes mun kriteerit täyttävä pusupoika, nappisilmä :)

Tiistaina tavattiin Kamu-velipoikaa ja samanmoisia riiviöitä ne kaksi! Tikru on yllättäen vähän raskaampi kuin Kamu, joka on sukua vinttikoirille :) Samalla vähän aksattiin ja sain hyviä vinkkejä Tikrun eteenpäin viemiseksi.

Taran kanssa taasen on ollut mieletön treenata tokoa. Tehtiin maanantaina avo kisamaisesti läpi ja saatiin muistiinpanot korjailtavista asioista. Hauskaahan(lue surkuhupaisaa) siinä oli se, että suoritus oli Taralta lähestulkoon sieltä surkeimmasta pääästä. Piippas tavallista enemmän ja teki vähän sinne päin. Eli kisoihin mentäessä pitää oikeasti purkaa se kunnolla ennen kehään menoa. Siis sitten joskus.

Kaikki oli täysin korjattavissa olevia juttuja ja tuosta pääsisi vian ylöspäin. Paitsi luoksetulon pysäytys, joka oli UPEA!

Nyt alkaa olla se olo, että enemmän pääsee oikeasti nauttimaan kahdesta upeasta koirasta, kuin keräämään harmaita hiuksia niistä. Pennut on hurmaavia, mutta aikuisten toimivien koirien kanssa elämä on lähes ruusuilla tanssimista.

Molemmat voi ylpeänä tuoda töihin!

Ei liiity varsinaisesti mihinkään, mutta...

Kuitenkin liittyy oleellisesti Tiikeriin, eli Tikrun syvin olemus on löytynyt, kiitos Inka! Mulla ei ole mitään lisättävää tähän :D

Ei mitään erityistä

Hiljaista on suuraktiivisuus treenamisen sijasta...jalka kantaa suurimman syyn. Tokoteltu on jonnin verran. Tarpasta saatiin jopa viedota jäävistä - josta muuten vihdoin tajusin kuinka törkeä sen perusasento on. Tiesin, että se on liian edessä, mutta enpä ollut tajunnut että se NIIIIN törkeän näköinen oli. Ihan kauheeta.

Tara sai mennä Hannan ohjauksessa eilen aksatreeneihin, kun juokseminen ei vielä multa onnistu. Hienosti niillä meni! Taralla lähti niin mielellään Hannan kanssa radalle :) Kiitos vaan sinne taas!

Perjantaina Tikru aksaamaan ja viikonlopuksi saadaan yksi mustavalkoinen lisävahvistus :)

että näin...

Edellisen kirjoituksen jälkeen tapahtunut:

Allekirjoittanut vietti 1,5-vko flunssassa, kokeili miltä tuntuu palata noin 2-vuotta taaksepäin Taran noudonkoulutuksessa, juuri kun se on saatu uskomattoman hyvälle ilmeelle(ei hyvältä), aksattu, oltu hetkellisesti epätoivoisia häiriöherkkyyden kanssa, oltu ylpeitä hienosti menneestä aamulenkistä, joka toi omistajalle pelkkää ylpeyttä ja iloa päivään, hämmennytty ihmisten typeryydestä(tutun autoon murtauduttiin, kun olimme koiria ulkoiluttamassa), pohdittu koiran ruokintaa, saatu kanin purema käteen ja viimeisimpänä sokerina pohjalla tiputtu hevosen selästä saaden nilkka pakettiin ja kepit käyttöön...on muuten eri kätevä yhdistelmä noiden koirien kanssa.

Voi tätä elämää. Välillä käy mielessä, että ei tämä ihan normaalia ole haluta puuhata eläinten kanssa, mutta olen mielelläni epänormaali tässä suhteessa :) Eläinharrastukset sisältävät riskejä  ja ne on hyvä muistaa. Vaan päivääkään en vaihtaisi pois(tai noh ehkä pari ;)

Nautitaan niistä kopotikopoti, vuhvuh ja muista eläimistä, on niistä enemmän iloa kuin harmia - kuitenkin loppupeleissä!

hautoko

Maanantain taattua laatua oleva tokotreeni :) 

Tara:

- Ruutu - motivaatiota pidemmältä matkalta x2 ja - paikkaa läheltä

- Tunnari - 1toisto muistelun vuoksi oma piilotettuna - 2toistoa oma näkyvillä noin 10cm päässä kasasta

- Metallinhyppynouto - alkuun pitoja - kapula suussa hyppyä

- Paikkis

Ruudussa paikkatreeni ei taaskaan tuottanut ihan toivottua tulosta, tarjosi todella hanakasti merkkiä. Nyt ehkä mietitään apparin käyttöä ja  pysäytyskäskyn käyttöä ennen kuin tarjoaa merkkiä. Kiersi järjestään vasemman "yläkulman" merkille usein vielä ruudun sisästä ulkokautta taakse. Jokusen toiston pysäytin käskyllä ennen kuin ehti poistua ruudusta ja palkkasin. Ensi kerralla ehkä suoriltaan vain pysäytän ja appari iskee lelun painottaen oikeaa reunaa ruudusta?

Tunnari oli MIELETÖN! Sitä ei todella olla tehty ihan vähään aikaan, mutta tauot tekee Taralle ihan hyvää. Eka oli ihan muistelua. Toka toisto, jossa kasa ja oma kasan vieressä, Tara ei jotenkaan noteerannut koko kasaa saati sinne vietyä omaa, vaan lähti etsimään omaa sieltä, missä se viimeksi oli. Annoin tehdä töitä, aika pitkään se jaksoikin. Tara tuli käymään mun luona hakemaan vinkkejä, en noteerannut ja kun jatkoi töitä siirryin lähemmäs kasaa. Sieltähän se löytyi! Viimeinen toisto, taas lähtö oli rauhallinen. Meni suoraan kasalle ja otti oman hetken haisteltuaan. Tassutteli suruttomasti kyllä muiden päällä, mutta se jääköön setvittäväksi myöhemmälle. Ihan mieletön :)

Loppuun yksin paikallamakuuta. Takapalkkana purkki. Häiriönä oli yksi treenaava koirakko, lisäksi itse alkuun häiriköin. Pientä vingahtelu sain omalla häiriköinnillä aikaiseksi. Jos pyöritteli päätä ja otti häiriötä kielsin ja kehuin keskittymisestä. Myös istumista. Olin tyytyväinen! Häiriötreeniä vaan lisää.

Tikru:

- Sivulle tulot

- Metallivauhtinouto

- Seuruuta

- Tunnari x2

Appari naksutteli, mä seisoin ja katsoin eteenpäin. Nami oli kädessä, mutta pyrkimys oli pitää käsi paikoillaan ja olla käyttämättä sitä apuna. Sivuille tuloissa alkuun meni paremmin, mutta häiriön noustessa keskittyminen herpaantui.

Metallivauhtinouto...noh toistoja taisi tulla yhteensä 5-6. Eka oli ehdottomasti paras ja sen jälkeen se oli alamäkeä. Kovin hämmentävästi...Tikru kuumeni, joten rauhoittelin sitä namilla. Parilla lähti, mutta unohtui matkalle nuuhkimaan ja etsimään jotain(sijaistoimintoja?). Vikan halusin vain onnistuvan, joten annoin sen singota nopeasti kapulan perään. Äänihän siinä tuli, mutta nyt täytyy taas miettimä mitä haluaa...Kapulan nostoa on naksuteltu kotona, niin puisella kuin metallilla. Vauhtinoudossa rauhoittavat namit on aika avainasemassa kuumumisen takia. Hmm...vaikeaa. Mitä opin, ei ainakaan pidä syöttää tosi montaa nakkia ja ehkä toistojen määriä pitäisi miettiä. Riittääkö yksi täydellinen?

Seuruuta peruuttaen. Ihan ok. Tehtiin 90 käännöksiä, mutta tiukkoja 180 ei. Ympyrää oikealle ja vasemmalle. Hiukan alkoi epäilyttämään autanko ajattelamatta namikädellä ympyrää mentäessä. Klassinen virhe ja teetin liikaa, kun penne väsähti loppua kohden. Nyt ehkä pitäisi miettiä tarkemmin tämän metodin etenemisaskeleita...

Tunnaria ekaa kertaa ikinä. Piilotettiin hallissa kuidun sekaan kaksi kertaa omaa. Appari piti lapsesta kiinni kun vein oman, jota ennen tietty olin näyttänyt minkälaista aarretta etsitään. Kaksi esimerkkisuoritusta :) Tätä me vähän uumoiltiinkin, mutta kyllä sitä hyvä mieli tuli. Taitava Nenä-Tiikeri. Kaverilta kommenttia ohjaajalle, että palkkaus ei tarvitse olla niin ylitsevuotavan iloista, rauhallisempaa moodia haetaan. Naulan kantaan.

Akuvuoden treenit

Tiikeri aksasi perjantaina ja edelleen täytyy sanoa, että hoitopaikan tekemä työ näkyy selvästi pienen odottamiskyvyssä! Toki siinä vielä treenattavaa on, mutta jos se ei osannut juuri odottaa hoitoon mennessään, niin nyt sillä on käsitys odottamisesta! Kiitos siitä :)

Muutenkin alkaa pieni poika kasvamaan sen verta, että se on pääasiassa tekemässä siellä hommia mun kanssa, eikä jokaisen muun kentällä olijan kanssa. Eteenmenoa pitänee vielä treenata hiukka ja samoin kyllä sitä ohjauksen lukemista. Tällä hetkellä sitä pitää hyvin tarkkaan ohjata,  muuten kelpie kyllä tekee omat päätelmänsä siitä mistä ne esteet suoritetaan.

Tara tokotti samana iltana nopean setin, hiukan kisamaiseen tyyliin. Ruutuun lähetys, luoksetulo(avo), nouto(avo) ja Z. Ruutu oli pelkästään lähetys - oli suora ja kaikin puolin loistava! Luoksetulo oli hieno, ainut mitä siinä kävi, oli että Taran kovasta vauhdista tekemä, kylläkin hieno, pysäytys valui varmaan 3-5m. Valui, koska ei siitä vauhdista pystynyt pysähtymään nopeammin, vaikka heti reagoi käskyyn. Muuten tosi hieno. Nouto, mä oon niin ylpee, oli hiljainen ja TOSI kivalla vireellä tehty! Mä oon niin ylpeä. Jollain oli jäänyt uudesta vuodesta raketteja ja sattui ampumaan juuri kun Tara luovutti kapulaa, Tara jäi epäröimään ja tiputti kapulan. Peräännyin pari askelta ja annoin uuden käskyn. Tämä ok. Totesinn etti koiraa voi tuosta syyttää, joten katson sen työtapaturmaksi.

Täys Z, eikä siinäkään pääpiirteittäin mitään vikistävää, en tiedä oliko kaikki asennot Taran parhaimpia, mutta avitin hiukka ettei kämmää. Sai palkan vasta vikan liikkeen jälkeen ja oli ihan into piukeena koko setin läpi.

Eilen Tikrulla oli ohjelmassa perusasentoja. Nyt täytyy mun alkaa nostamaan kriteerejä, koska tyyppi kyllä tarjoaa asiaa. Nimittäin kun tehtiin ihan peruskäskyä - istu - Tikru ois kovasti tarjonnut perusasentoja - voi pieni :D Vähän alkoi itseä naurattaa. Otin oppia itse, etten tee kahta liian samanlaista juttua peräkkäin. Menin kyykkyyn, niin sitten Tikru teki vähän paremmin. Tarjoaa myös edelleen hirveän helposti maahanmenoa. 

Sitten yritettiin rentoutua, ei ollut niin helppoa.

Tara teki noutoa 800g kapulalla, nostoja ja luovutuksia. Edelleen vire tosi kiva ja muutenkin tosi kiva ilme! Eteentulot kuulemma hienoja. Hieno Tarppa! Ruudussa oli tarkoitus treenata paikkaa, mutta kun ohjaaja ei ollut miettinyt treeniä ihan loppuun asti, niin homma ei ihan onnistunut. Sain kyllä taas nauraa, kun ensin mulle tarjottiin merkkiä, sitten peruutusta ja muutenkin Taralla oli ihan hirvee yritys päällä <3 Ei se niin vakavaa ole, oma vika kun huonosti toteutin treenin.

Molemmat oli kyllä kertakaikkisen ihania, kun kova oli tarjoaminen! Etenkin Tara, joka tosissaan alkoi peruuttelemaan ja kokeilemaan ties mitä. Koira josta vielä varmaan vuosi sitten väitin, ettei se tarjoa mitään. Tuollaiseksiko me ollaan onnistuttu yhdessä kasvamaan? Tollainen koira, joka iloisen innoissaan kokeilee ja tarjoaa - siis mä olen niiiiin ylpeä meistä. Itsestäni siinä, että olen ilmeisesti kouluttajana ja ohjaajana kasvanut ja oppinut, Tarasta tietty kaiken kaikkiaan - nykyään sen kanssa on pelkästään suuri ilo treenata <3 Se koira, joka alkuun oli kuin lyöty treenikentällä, kun ohjaaja pingotti, on nykyään vaan innoissaan tekemässä hommia. Se, joka väittää ettei collieista ole tekemään töitä voi tulla katsomaan kun Tarppa tekee hommia. Tara <3 ja me tullaan Tiikerin kanssa perästä!