Hehkutusvaroitus

Se fiilis, kun tekis mieli huutaa maailmalle kuinka hieno tuo koira on! Siis mun on vieläkin vaikea uskoa missä tässä ollaan ja miten ton tyypin kanssa treenaaminen on yhtäkkiä muuttunut kivaksi. Mä en siis vain käsitä/ymmärrä/kykene uskomaan.

Nykyään: Tiikeri on treeneissä mun kanssa. Tiikeri jaksaa leikkiä ja palkkaantuu siitä. Tiikeri sietää ja kykenee treenaamaan häiriössä. Tiikerillä voi teettää häiriötreeniä. 

Ja upeinta ikinä: Tiikeri kykee hallitsemaan itsensä ja homma pysyy hanskassa!

Tiikerin vilkkaus ja tietyt preferenssit varmasti haastavat mua miten sille saa kaikki detaljit opetettua. Mutta nyt kun sen herneet ovat ihan selkeästi kohdanneet pääkopassa toisensa, niin asioille voi tehdäkin oikeasti jotain.

Tänään treeneissä ekaa kertaa ikinä se palautti mulle lelun yhdellä pyynnöllä ja jatkoi leikkiä. Tänään ekaa kertaa sen kanssa ihan oikeasti pystyi treenaamaan lelulla ilman, että se kyllääntyi siihen ihan samantien. Noudollekin on toivoa! Mä voisin jatkaa tätä hehkutusta loputtomiin. Todella huojentavaa huomata kuinka pienestä adhd-lapsesta kasvaa upea keskittyvä tokokoiran alku. 

Oli tietty myös hienoa kuulla kannustavia kommentteja seuruusta, joka yhtäkkiä vain tuntuu loksahtaneen. Ja ne häiriöt mitä sille tehtiin, siis ihan sanattomaksi vetää. Hitto, siitä tulee oikeasti tokokoira :)

Nyt sitä vasta ymmärtää miten koirat todella on erilaisia ja toiset oikeasti kaipaavat aikaa kasvaa, eikä niiden toivo ole mennyttä jos ne eivät osaa vuotiaana evl:ää läpi. Tikru tarvitsi vain aikaa olla lapsi, rellestää ja opetella arjessa olemista ensin. On se hieno ja niin rakas.