pika"takapiha" tokot

Eilen ja tänään ollaan meidän "takapihan"(=lue yleinen puisto) lenkillä tokotettu menemään vähän. Eilen meni noutoa, luoksetulon pysäytyksiä ja vähän kaukoja ihan yksittäisinä vaihtoina. Tänään noutoa, luoksetulon pysäytyksiä ja PAIKKAMAKUUTA. Muistinpas tehdä hirviötä :)

Nouto on mennyt huimasti eteenpäin ja eritysen mieltä ylentävää oli tänään huomata kun otettiin jo vähän askeleita eteenpäin(tai ehkä harppauksia). Taran kanssa siis olen aikoinani aloittanut noudun treenaamisen(siis oikeasti joku pari vuotta sitten) naksuttimella ja hyvin paloina. Sitten toissa keväänä otettiin sitä vauhtinoutoa. Jona aikana tarkkaa naksuttelua ja tekniikkatreeniä on tehty lähes 0. Noh tänään kun päätin ensin tehdä pitoja(parantuneet!) ja sitten lähteä hiukan ketjuttamaan(siis tässä oli kuitenkin asteittan ;) ). Niin piru vieköön, tää koira osas tulla eteen sen kapulansa kanssa ja oikein tarjosi sitä, kun en aluksi meinannut uskoa, että näinköhän. Aika hieno :) Koko homma eilen ja tänään puisella, voin vain kuvitella sen metallin olevan isompi paha, mutta kaverilla on nyt kuitenkin kiva motivaatio noutoon ja se näyttää tietävän mitä on tekemässä. Oon ehkä hiukka ylpeä Tarmaanista, kun pari vuoden takaisia asioita kaivaa päästänsä, miten se voi muistaa?

Luoksetulon pysäytyksiä edelleen kahdella pallolla leikin omaisesti. Pääasiassa seisomista ja mutta jokusta maahan menoa myös(niissä mulla opetustekniikka EDELLEEN kateissa...). Nyt siirsin vain pallon vasempaan käteen, niin että pysäytys tulee oikean käden heittoliikettö muistuttavasti liikkeestä ja pallo sitten toisesta kädestä, ettei aina oleta palloa samasta kädestä ja paikasta.

Kaukoissa ihan yksittäisiä vaihtoja, pallo takapalkkana. Ihan jees. Tekniikkatreeniä pitää lisätä, mutta noin sillä määrällä mitä on tehty niin hyväksyn. Nää tehtiin siis eilen.

Paikkamakuuta otettiin tänään joku ehkä kymmenen toistoa. Koira tosin oli koko ajan maassa(ruoho kosteaa, mutta ei välittänyt edistystä!) ja kävin vain välillä palkkaamassa ja antamassa uuden käskyn. Pisin matka kymmenisen metriä, jossa pysyin ehkä 5-10sek. Pisin aika ehkä noin 25sek, etäisyydellä 2-3metriä. Oli hiljaa ja rauhallinen. Jätin myös tassujen molemmille puolille pienet palat nakkia, mutta kuonon ylettymättömiin. Ei saanut näitä nakkeja palkaksi. Oli ihan hyvä, tästä jatketaan kunhan vaan muistaisin treenata tätä!

Kivasti vaihtaa lelujen ja nakkien välillä. Järjestyksessä nouto(nakkipalkalla), pysäytykset palloilla, paikkis nakeilla ja lopuksi vielä leikittiin palloilla. Jäljellä nimittäin ei vaihtanut, silloin ruoka vei voiton.

Noudosta ja palkkauksesta ehkä sellainen huomio, että nyt näyttäis Taralla vaihtuneen jonkin verran mielentila noudossa, on matalammassa vireessä, rauhallinen ja hiljainen. Osasyy on varmasti eri meno ja tekniikka treenissä ja sitten ruokapalkka. 

Jatketaan!

Tiistain aamupäivän puhteet

Käytiin aamupäivällä treenaamassa sirkuskentällä. Siellä oli vauva ja kaikkea...pentuja kyllä tuntuu olevan ihan joka paikassa :) 

Taran osalta treenit sisälsi luoksetulon pysäytystä, merkkiä, jäävien odottelun treenaamista ja lopuksi vielä tunnaria.

Luoksetulon pysäytykset eivät menneet ihan niin hyvin kuin toivoin. Jätin koiran istumaan, kutsuin luoksee, pysäytys käsky ja apparilta pallo. Hommassa oli kyllä vähän eläinkokeen makua, mutta niin se vaan tuli testattua että treenit saa vielä jatkua. Kotona näyttää jo ihan kivalta, mutta tajusin mikä vaihe mulla on tekemättä...hups. No treeniä vaan. Ei se treenaamatta onnistu :)

Merkkiä samallalailla kuin viimeksi. En ole tyytyväinen, tyhjään pysähtyi just merkin eteen ku näki ettei siellä ole mitään. Nyt menee tekniikkatreeniksi, muuten se jättää vielä menemättä joku kerta. Plus, että mä taisin jo edellisessä kirjotuksessa mainita, ettei merkin paikka ole hyvä.

Jääviä...Eli odottelua ja ohikävelyä. Maahan ja istu ihan hyviä ja kesti useamman toiston putkeen yhdellä "pysäytyksellä", mutta seisomisessa ei kestänyt yhtä toistoa enempää yhdellä "pysäytyksellä". Pysäytyksellä tässä treenissä tarkoitan vain asentoon käskemistä, ei seuruusta tmv, vaan pelkkä käski ko. asennosta. Kestää ohikävelyn ihan kivasti(paitsi se seisominen vielä), mutta mun täytyy miettiä haluanko kävellä kummalta puolelta ohi. Voi olla , että suosisin oikeaa puolta.

FH-jäljellä

Tässä eilen iltapäivällä tuli ilmoitus, että oli tullut peruutus ja päästiin FH-jälki päivälle, jonka järjesti aktiivicolliet. No ei siinä kauaa voinut miettiä, että toki. Mua on jnkin aikaa jo mietityttänyt jäljestäminen ja erityisesti nyt toi FH, tuntuu(etenkin päivän jälkeen) sopivan, kun autottomana ei välttämättä metsiin könytä turhan usein.

Onnellinen sattuma oli, että mulla oli vielä auto tämän viikonlopun lainassa! Niinpä paukutettiin aamulla kymmeneksi Inkooseen ja päästiiin aloitelemaan. Ohjastamassa FH:n saloihin meillä oli Titta Järvenpää, joka on kokenut FH-harrastaja. Päivä oli kiva, erittäin opettavainen ja Tara "yllättäen" jäljestää hienosti.

Molemmat Taran tekemät jäljet olivat suoria. Eka pituudeltaan 40 askelta ja toka 60. Ottaen huomioon, että nämä oli Taran ihan oikeat ekat jäljet, niin tosi ylpeä saa taas piskistä olla :) Onhan niitä nakkijälkiä tehty, mutta vähän hutaisemalla. Taran työskentely on tarkkaa ja rauhallista. Titta kysyikin, että kuinka vilkas Tara oikein on. No ei turhan vilkas, mutta riittävän ;)

Pari kertaa sillä tuli pientä epäuskoa, mutta kyllä se siitä, kun sen antaa työskennellä, muttei päästä riehumaan. FH vois olla meille kiva laji, kun sitä voi hyvin treenata nurmella, tarkkuus ja maltti on valttia ja Taran keskittyminen ja rauhallinen lähestymistapa näyttäis(näin yhden kerran vakaalla kokemuksella ;) ) sopivan lajiin.

Eikun jäljestämään! Taas se vaan tulee todistettua, että eläinten parissa kaikki typerät asiat unohtuu ja vain se tärkein jää. Koiran kanssa on ihana tehdä asioita, joista näkee kuinka sillä on vain motivaatia pelkästään tekemisen ilosta! Nenäkoira <3 Jatkamme treenausta! Loppukommenttina, että jos me jäljestetään paljon nurmella, niin ehkä siitä tulis viel oikein supertarkka ;) Saahan sitä ainakin haaveilla!

Molemmista kuvista kiitos kuuluu Heidi Bechsteinille!

Perjantai sirkuskentällä

Eli kuten tunnustettu tää viikko on mennyt treenien kannalta nihkeästi, koska ei vain olla treenattu. No tosi asiahan on se, ettei se niin vakavaa ole :) Ma-ti käytiin lappeenrannassa ja Tara oli jopa Nalan luona hoidossa hetken. Hyvin kuulemma oli menny, Iina oli kuviakin ikuistanut siitä löytyvät heidän blogista.

Kuitenkin eilen illalla oltiin sirkuskentällä Ansun opeissa taasen ja viime kertaan verrattuna ihan eri meno :) Tai mulla oli ainakin ihan eri fiilis ja treeniäkin kun oikeasti meillä oli alla, niin ei tarttenut miettiä mitä ollaan tekemässä. Tai mitä MÄ olen tekemässä.

Aloitettiin merkillä. Toistoja oli kolme, eri merkeillä. Ekalla merkillä pallo, tokalla merkillä appari heitti pallon ja kolmannella taas pallo. Lähetin vasta kun olin varma, että koira oli varma merkistä. Motivaatio ihan kiva, mutta ei käänny kohti ihan niin kivasti kuin haluan. Pitää ehkä sitä hinkata erikseen.

Jatkettiin ohjatun suunnilla. Otettiin kaksi toistoa oikealle. Eka heitin ite pallon ja seuraavalla appari heitti pallon. Ihan jees. Sitten tuli ehdotus toisenlaisesta treenistä. Koiraa pannasta kiinni, viskaa lelut ohjattujen suuntiin. Sitten koira vapautetaan hakemaan jommasta kummasta suunnasta, riippuen vähän kumpaa on kytännyt niin toiseen. Hienosti toimi molemmat suunnat ja hyvä treenivinkki! Kun nouto etenee voi alkaa ottamaan kapuloilla.

Tokalla setillä tehtiin metallin nostoa. Nyt oli kaksi omaa metallia, joista pienempää ei tykkää nostaa. Jätetään sen pienemmän nostelu nyt sitten pois, on liian pieni, eikähän se kisoissa pientä ikinä nostakaan. Vähän vinkurointia, mutta ihan jees. Tätäkin uskaltaa jo vaikeuttaa.

Vikana tunnari. Kasa ja oma piilon, ekaksi vasemmalle. Tarahan meni kasalle ja haisteli, josta kutsuin pois. Lähetin uudestaan ja taas kasalle. Nyt menin lähemmäs ja löysi oman. Toka oikealle puolelle, se hyvä. Kolmas kasan taakse. Hyvä. Tästä palautteena, ettei pidä pelätä epäonnistumisia. Olisi voinut antaa Taran tuoda väärän ja todeta vaan ettei se ollut se. Kyllä sen pitäisi sellainen kestää. Nenäjutuissa yleensä kestääkin :)

Ennen kaikkea tietty oli ihana kuulla, että Tara ON edistynyt! Aina ihana kuulla positiivista palautetta, mutta etenkin viime kerran jälkeen ku nähtiin Ansun kanssa niin olin jo ulkoistamassa koulutusta;) No tiesinhän mä, että on väliaikainen mielentila. Hieno piski!

Tänään sitten vietettiin metsälenkillä reilu kaksi tuntia ja tulipahan testattua, että hakee Tara muiden hajuisia keppejä myös. Esineruutua pitäis ehkä alkaa treenaamaan ;)

nonni

Johan tässä on taas ehtinyt aikaa kulua. Eli viime viikolla käytin fyssarillla perjantaina ja kiva siellä oli taas käydäkin :) odotellassani vuoroa kattelin Taralle heijastiliiviä tai vastaavaa, mutta ei vain löytynyt sopivaa mallia. Oisin mielelläni ostanu erään hurtan mallin, mutta yllärii ku ei sopivaa kokoa löydy. Ilmeisesti hurtan perusongelma, ihme ettei siellä ole reagoitu palautteeseen. 

No joka tapauksessa Tamaralla saatiin hyvät palautteet liikuntapäiväkirjaan, joka ihan ok. Taralla ristiselässä ja lantiossa jumia, mutta se saatiin auki ja etuosassa lapojen seudulla ihan puhtaasti vaan kireyttä. Molempia saatiin kivasti avattua, mutta edelleen nyt etuosa mene tarkkailuun ja mä sitä alan venyttämään. Lisäksi Tamara totesi ettei tässä välillä vielä voi sanoa mitään varmaa tosta Taran kropasta, eli jatketaan vaan kunnonkohotusta ja kropan tarkkailua. Seuraava kerta varattiin jo marraskuun alkuun kun agitreenit on aloitettu. Pari kertaa käsittelyn aikana Taralta tuli vastalausetta esim jalkojen pois nykäisyinä niihin jumitiloihin, mutta nätisti rentoutui ja lopuksi erityisesti jopa silmät ummessa :) 

Erityisen hauskaa tossa elukassa on sekin vielä, että se onnistuu aina filmaamaan monessa eri tilanteessa, että "ai kauheeta ku on jänni ja vähän ikävä paikka" mut heti ku tilanne ohi niin häntä pystyyn ja kaveri on silleen et "ei tässä mitään ongelmaa koskaan ollutkaan"...Saman efektin saa tietty myös vähän nameja näyttämällä. Eli tän koiran häntä koipien väliin hommeleita ei kannata uskoa sitten alkuunkaan :D Se noin 95% on filmaamista ja sellasta "joskohan joku uskois et oon tosi pieni ja surkee ja sit ei tarttis mitään tehdä".

Treenattu ollaan vähän, lauantaina Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Eka käytiin reilu tunnin reippaalla ravilenkillä ja sitten treenattiin pari rauhallista liikettä. Me tehtiin tunnaria ja metallin nostoa. Tunnaria tehtiin sitten piiitkästä aikaa oikeasti itse tunnarikapuloilla, mutta näköjään pohjien tekeminen on onnistunut hienosti:) Nyt saa ehkä ohjaajakin olla vähän ylpeä...Eli aloitettiin kasalla ja kauempana olevalla omalla. Kauhean kaus sitä ei laitettu, ehkä n.4m koska tiedän että osaa käskyn ja tietää mitä sen pitää tehdä. Eka toisto hieno! Tokalla siirrettiin lähemmäs ja nyt kävi pieni työtapaturma mulle. Tara menikin kasan luo, HAISTELI, nosti pään ja katsoi mua "ei täällä ole" -ilmeellä. Kun en idioottina reagoinu, niin sitten Tara oli silleen että no mä tuon täältä nyt sitten jonkun. Siihen vaan "oho" ja pyysin Taran luo ja lähetin lähempää omaa. Hyvä. Vika toisto toiselle puolelle ja nyt piilotettiin oma ruohoon. Tosi hieno. Toi kämmi oli niiiiiiiin oma vika, kun en reagoinu koiran antamaan merkkiin, vaikka se juuri hienosti toimi. Nyt mä uskon, että tunnarissa saa edetä aika vauhdilla ja mennä eteenpäin. Siitä tulee vielä tosi hieno :) Ihana nenäkoira.

Sitten oli vielä metallien nosteluita. Niissä saatiin Hannalta lainaan pari sen kapulaa omien lisäksi ja jälleen kerran mun ois pitänny alottaa inasti helpommasta, ottaa eka omat. Mentiin ekalle Hannan kapulalle, eikä heti halunnu nostaa sitä  mut sit vaan odottelin ja nostihan se. Toka olikin Hannan ruotsalainen metalli(on muuten hurja kapistus :D), siinä sitten mätii joku ja sille piti haukkua. Kielsin, hakkui ja sitten kielsin vielä tiukemmin. Sitten se nostettiin ja kehut päälle. Käytiin nostamassa omat, hienot ja vielä ne Hannan, eikä enää ongelmia. Kyllä toi tietää mitä sen pitää tehdä ja kestää keiltämistä jo tosi kivasti, kun tietää mikä on homman nimi.

Muuten viikonloppu ja pari päivää on menny tosi rauhassa. Jatkamme näillä. Paikkamakuu on muuten unohtunut...hups. pitäis varmaan tsempata. Ai niin ja ohjaajan valitus, mun kuoritakki ei pidä vettä niin hyvin ku pitäis(mun mielestä) ja vein sen tutkittavaks(häglöfs näköjään tutkii reklamaatiot) ja nyt tietty on tulossa syksyn pahimmat sateet...nice. tarttee vissiin ostaa sadetakki, ku ei tästä muuten tuu mitään. emmä voi sateenvarjon kaa treenata.

omat treenit

Kun laiskuus iski, enkä jaksanut lähteä yhteistreeneihin treenattiin puistossa yksistään.

Alotettiin ohjatun suunnilla(ajatuksena oli kokeilla jotain muuta). Joko puistossa heinä oli liian pitkää, vaikka yritin kattoa ettei ois tai muuten vain idea ei toiminut, eikä tässä harjoituksessa ollut oikein ideaa. No jatkamme hyvällä tiellä jota jo ollaan treenattu vasemman kanssa ja oikeaa katellaan ja mietitään vielä.

Seuraavaksi otin luoksetulon pysäytyksiä. Kahdella kumipallolla toisen heitin kauemmas ja toisella pysäytin. Noh tietenkin se mikä lensi kauemmas toimi palkkana ja kauemmas vievänä ekan heiton jälkeen. Hyvä treeni ja pysäytykset hienoja! Tai ainakin itselle riitti tällä koiralla nämä suoritukset. Eli ihan hyvin voin jättää ainakin seisomisessa namit pois ja käyttää kahta lelua. Näytti tosi kivalta omaan silmään.

Sitten jatkettiin kapuloiden nostoilla. Tähän asti ollaan tehty puisilla ja metalleilla sekaisin tai pelkillä puisilla. Tänään päätin ottaa pelkät metallit. No siinähän aluksi Tara ei halunnut nostaa, kehuin kun nosti mutten palkannut(nakkia). Seuraavan kohdalla alkoi haukku-> kielsin, nosti joten kuten ja kehuin. Ei palkkaa. Sitten seuraavalla kerralla jäi haukkumaan pidemmäksi aikaa metallin eteen, kielsin, ei tehoa, otin nokasta kiinni(siis hyvin nätisti, koiraan ei sattunut. Sitä kun muutenkin nokasta välillä pidellään ihan hellyyttely mielessä) ja kerroin ettei pelleily sovi tiukasti. Nosti kapulan kehuin, ei palkkaa. Ja tämän jälkeen kaikki nostot olivat hiljaisia ja suurin osa oikein hienoja! Tara itseasiassa nostaa paremmin keskikokoista metallia, ehkä se pieni on hankala puikkonokalle...mene ja tiedä, mutta olin erittäin tyytyväinen treenin kulkuun. Tara osaa ja tietää homman, joten nyt pääsin korjaamaan väärästä ja palkkaamaan hyvin oikeasta! 

Tätä treeniä jatketaan vielä, mutta alan varmaan pikku hiljaa treenauttamaan tuontia, eikä pelkkää kapulan nostamista. Tai sitten kapulan kanssa kulkemista...tai sitten pitoa. hmm...liian monia vaihtoehtoja. tarttis osata valita se loogisin jatko.

Pari pientä pätkää seuruuta samalla taalla kuin eilen. Ihan kivaa oli se vähä mitä näin :)

Lopuksi otin vielä erinäisen setin luoksetulon pysäytyksiä. Nyt siirryin namipalkkaan ja todettakoon, että seisomista palkkaan varmasti tulevaisuudessa lelulla. Pari kivempaa toistoa sain maahan menosta, mutta ei se vieläkään ole niin hieno kuin se voisi olla. pöhpöh ja höh. Seisomiset hienoja, en voi muuta sanoa. Nyt taas huomaa, että Taralla alkaa olla se "seis" yhtä vahva kuin ennen :) Sehän oli sen ihan ehdoton bravuuri! 

Yhteensä treeneihin tuhlattiin noin vajaa puolisen tuntia mun pohtimistaukoineen. Vähän paremmalla suunnittelulla ois treenistä saanut kompaktimman. Siihen siis tähdättäköön tulevaisuudessa!

huhhuh

Aikataulu hirviöitä joka puolella. Ehdin jo viime viikolla saada ekan koulustressikohtauksen, vaikka sehän ei tietty koiraan liity mitenkään. Tarkoituksena on kuitenkin sanoa, että kun elää kiireistä elämää niin on näköjään myös oleellisen tärkeää aikatauluttaa kaikki koiran hommat. Pahimmassa tapauksessa nimittäin koira jää ilman kunnon liikuntaa, eikä se ole sallittua kuin harvoin. Mä en ole ottanut stressiä jos kerta viikkoon on liikunnallisesti vähäinen päivä ikään kuin lepopäivänä. Yksi kerta viikossa kuitenkin on riittävä ja siihen vielä täytyy huomioida muut hommat kuten koiran yksinoloajat jne jne. No näin käy kun kasaa itselleen paljon hommaa, harrastuksia, tavoitteita ja näin. No onneksi mä olen kalentereiden ystävä, nimittäin meille tuli Taran kanssa yhteinen treeni/liikuntakalenteri. Kovassa käytössä on :) Perjantaina meillä on taas aika Tamaralle ja saadaan koira varmaan auki, koska näenhän mä että se on taas jumissa ja ihan parista tietystä kohtaa. Joskohan sais jotain täsmäaseita niihin kohtiin. Ja samaisesta syystä halusin ja haluan pitää kirjaa siitä miten koiraa liikutan. Tuleepahan omatkin liikuntamäärät siinä ilmi :)

No viime keskiviikon jälkeen on tokoilut olleet kovin vähissä, mutta tänään käytiin uusien ihmisten ja koirien kanssa treenaamassa ja taas tuli muistutusta siitä kuinka erilailla ja ajatuksilla voikaan treenata. Paljon voi olla samaa ja paljon erilaista. Ajatuksia voi olla moneen suuntaan:) Ja sehän on ihan kiva, että näkee muitakin tapoja niin saa eväitä moneen asiaan. Eikähän se kuitenkaan auta kuin jokaisen valita niin kuin itse tekee. Mutta on hyvä, että niitä asioita mitä itse tekee joku joskus kyseinalaistaa. Ja erityisesti jos se on vieras, niin onhan sillä ihan eri efekti kuin tutun ihmisen sanomana.

Kaksi koiraa oli ennen meitä.

Joka tapauksessa me tehtiin merkkiä, tällä kertaa kaksi merkkiä oli vain häiriönä ja kolmannelle mentiin. Kaksi kertaa lähetin merkille jossa oli pallo. Kiva ilme! Kolmas niin, että appari heitti pallon. Ihan jees. Näin jälkeenpäin ois ehkä pitänyt tehdä neljäs jossa se pallo vielä oli siellä merkillä. Mutta eipä tuo siellä kauaa ehtinyt miettiä, kun palkka lensi jo.

Sitten tehtiin ohjatun suuntia. Tähän kohtaan tuli, mielipide ero ettei suuntia pitäisi sekoittaa yhden treenin aikana. No, joko olen itse ymmärtänyt väärin, mutta en ole nähnyt ongelmaa treenata molempia suuntia samassa treenissä. Oli miten oli, keskityttiin oikeaan, joka on se vaikeampi. Appari oli reippaasti oikealla ja heitti/pudotti pallon kun käskytin oikean. Kyllähän se meni, mutta toistoja tarvitaan selkeästi edelleen oikealle. Ei kun jatkamaan vain.

Samassa tuli itselleni ideana treenatuttaa sekamelskaa hallituilla leluille lähetyksillä. Parempaa nimeä en vielä hommalle keksinyt, joten odotan että saan ko. päässäni olevan treenin toteutettua.

Tässä välissä koira taas puuhun kiinni(jossa tietenkin huusi koko ajan) ja vedettiin uus kierros.

Tokalla kierroksella tehtiin eka seuruuta, mutta tarjoamisidealla. Hetsasin ja sitten lelu pois ja kävelemään. Palkka kun apparit sanoivat, että hyvä. Samaa olen tehnyt, mutta kun koira vieressä niin snonut seuruun käskyn. Samalla todettiin, että seuruusta saa paremman kun laitan lelun vasempaan kainaloon(tätä mun tarttee ite treenata, on nimittäin semikummallinen olo).

Vikana oli sitten kapuloiden nostoa. Tää taas tosi kiva ja ei valittamista. Otettiin kahdella puisella.

Mut siinäpä se, viikonloppu meni kokonaan agikisoissa töissä ja koira pääsi onneksi sunnuntaiksi hoitoon. Saipahan paremmin liikuntaa kuin mitä ois mun kanssa saanut sinä päivänä.