Sometimes you´ve got to hit the rock bottom

Sanoin ei ehkä edes voi kuvailla minkälainen vuosi oli allekirjoittaneella. Niin isoa nuijaa tuntuu ottaneen elämä kuluneen vuoden aikana, että koirat, perhe ja ystävät ovat ainoat asiat joiden avulla tästä kaikesta on selvitty. Valitettavasti sama on heijastunut koiriin siinä mielessä, että tavoitteisiin ei olla pystytty pyrkimään alkuperäisellä ajatuksella.

Tavoitteita oli ja keräisin alle ne, jotka olin kirjaillut vuosi sitten blogiin:

"Tara:
- Terve ja lihaksistoltaan hyvässä kunnossa oleva urheilukoira :) - fyssari 4krt/vuosi?- Aksassa kontaktit kuntoon ja nollat kasaan ->siirto kakkosiin.- Tokossa paikkispeikkoa yritämme edelleen. Joskohan sitten katsotaan pääsisikö sitä tavoittelemaan välitavoitteita pidemmän tähtäimen tavoitteen saavuttamiseksi. Muuten jatkamme muiden osasten kasaamista ja itsehillinnän harjoittelu(aka patoamista).  - Pk-puolella laitan ehtolauseella, jos paikkispeikkoon pääsen riittävästi kiinni on ensi vuonna viimein sen BH:n aika.
Tiikeri:- totta kai terve ja nuorelle koiralle sopiva fyysisen kunnon kartoitus. Terveystutkimuksiin.- Aksassa esteet kuosiin. Ohjattavuuden vahvistamista. Yhdessä tekemisen iloa :)- Toko...hmm...yhdessä tekemisen sävelen löytämistä. Olen nöyrä tässä kohtaa ja tähtään tuohon. Toki liikkeissä kartoitetaan koko settiä, joskohan vuoden päästä voisin sanoa, että Tikrulla on käsitys kaikista evl:n liikkeistä?- Jäljelle talven aikana opetellaan keppejä ja maastokauden tarkka hyödyntäminen. - Tottis menee tokon kanssa tässä kohtaan samaan kategoriaan.- Junnun ollessa iso, olisikohan tässä mun canicross koira? Kunnon vermeet hommataan kesällä!- Viestiä voisi edelleen jatkaa kokeilumielessä, ei siinä mitään menetä!
Meille kaikille:
- nauttia elämästä yhdessä:) ehkä vähän kliseinen, mutta välillä sitä on niin arjen rutiineissa, että unohtaa nauttia siitä mitä on."

Vuonna 2014 Tara saavutti TK1-tittelin, Tiikeriltä meni polvi sen heittäessä kuperkeikkaa kalliolla ja se leikattiin patellaluksaation takia, Neiti-Nokka oli hoidossa kolme viikkoa(millaista on olla kolmen koiranomistaja...) ja arki on tasaantunut, niin ettei Tiikeristä tarvitse huolehtia huutaako yksin vai ei - korkeintaan keksiikö se tuhoja, jos aktviointi on ollut vähäisempää.

En ole motivoitunut käymään läpi ylläolevia epäonnistuneita tavoitteita, ne jotka meidän kanssa aktiivisesti pyörivät, tietävät miten vuosi on mennyt. Tulevalle vuodelle 2015, joka ei vain voi kauheasti huonommin mennä kuin kulunut vuosi, en laita tavoitteita.  Ainut mitä toivon tulevalta on, että koirat ja Ralf-kani pysyisivät mahdollisimman terveinä ja että meidän pieni yksikkömme saa kohdata paremman vuoden kuin kulunut.

Toivon syvästi ystäville, tutuille ja tuntemattomillekin hyvää vuotta 2015!  Iso kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, ilman teitä ei oltaisi edes tässä!