Tiikerin leikkaus oli siis perjantaina 9.5 ja tulevana torstaina saadaan tikit pois ja tilannetsekkaus. Näin amatöörin arvion mukaan sanoisin, että leikkaus on erittäin onnistunut. Tiikerin paraneminen on mun silmiin ollut todella nopeaa! Perjantaina se oli toki ihan tillintallin lääkepöhnässä ja vikisi jonnin verran. Lauantaina se otti joitain askelia jalalla ja sunnuntaina se jo alkoi vähän ravailemaan. Nyt sanoisinko tässä jo viikon verran se ravailee menemän tosi nätisti jalalla! Toki se varoo sitä hiukan, mutta pääsääntöisesti näyttää todella hyvältä! Toki onhan se vielä kipulääkkeillä, joka ehkä vääristää hiukan tialnnetta.
On ollut huikeaa seurata tuota paranemista. Kääntöpuolena on sitten tuo energiatasojen nouseminen...ja sitä kun ei pääse purkamaan sitten oikein millään. Noh kunhan torstai menee ohi ja saadaan tietoa miltä koipi näyttää, niin jäljelle vaan! FH-jälkipellot ilmiantakaa itsenne.
Tara on ollut taas mun täyspäiväinen harrastuskoira, on aksattu ja tokotettu. Aksassa on ollut ohjaajalla jo joitain kehittymisen merkkejä, ainakin entisten ja nykyiste treenikavereiden suusta. Toisaalta tässä on nyt yks jos toinen ulkopuolinen kouluttaja todennut, että koira on kiltti, paikkaa ohjaajan virheitä todella paljon ja on muutenkin hämmentävän taitava lukemaan mun ohjauksia :D Hyvä Tara!
Tokossa taasen meillä on ollut nyt aika hyvä kausi! Sirken koulutus oli reilu viikko sitten ja siellä treenattiin kuuntelua ja haastettiin koiraa. Edellisellä kerralla todettiinkin, että koira osaa jo niin hyvin, että on tylsistynyt, sitä pitä haastaa. Sanoisin, että osaavahan tuo on! Teknisesti koulutuksellisia puutteita on aika paljon, mm. kaukoissa, seuruussa jne, mutta koira osaa, kuuntelee ja keskittyy tosi hyvin, kun sitä haastaa. Sanoisinkin, että meillä on nyt haasteena korjailla teknisiä puutteita tylsistyttämättä koiraa ja samalla luoda riittävän haastavia treenejä, että siinä on jotain substanssia Taralle ja jotain aivopähkinää.
Sitten se pyörretty päätös sunnuntailla ja palattiin kolmen vuoden tauon jälkeen tokokisoihin. Varmaan sen vanhan kirjoituksen löytäis jostain, missä olin ihan että ennen ei mennnä kuin Tara on evl kuosissa...noh ei se kyllä ihan ole, vaikka kaikista liikkeistä se osaa osasia. Halusin kuitenkin Taralla hyvän kokemuksen kisoista ja mahdollisimman helpoissa oloissa paikkamakuun suhteen. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että se on melkolailla(oman arvion mukaan) ylitreenattu aloon.
Sunnuntain suoritus oli melkolailla optimaalinen. Alo oli iltapäivällä ja koska olin myös kisoissa hommissa, niin Tara odotti pitkään autossa, joka todennäköisesti oli hyvä juttu. Paikkamakuuseen se tuli hyvin matalassa vireessä, oli hiukka ahristuneen näköinen luoksepäästävyydessä(sitähän on treenattu tässä tasan kerran...) ja tarvitsi tuplakäskyn maahan. Epäilen, että pari piippiä sieltä taisi tulla, mutta linnunlaulu(;D) oli hyvin samankuuloista... Muuten kaikki sujui hyvin! Mä olin niiiiiiiin iloinen. Mä vain hymyilin koiralle. Eli mahdollisimman matalavire on sopiva. Ja sisäänajettu takapalkka näkyi...kun vapautin koiran, niin lähti etsimään takaa namia. hehe, ei ehkä kelpaa ylemmissä luokissa.
Muuten yksilösuoritukset meni ihan ok. Mua ei jännittänyt yhtään, kun tiesin että se osaa liikkeet vaikka päällä seisoen. Jokaisessa liikkeessä oli tosin jotain pientä, mm. jäävissä seisomisessa tarvitsi tupla käskyn istumiseen...hämmentävää ja hihnaseuruu oli tosi karmeeta. Tämä kaikki kuitenkin johti iloisesti hyvään 1-tulokseen:
luoksepäästävyys 10
paikkamakuu 9
seuruu hihnassa 8,5
seuruu 9
maahanmeno 9 (oli hiukka hidas kuulemma)
luoksetulo 9 (törmäsi hiukan...hehe, ei kuulemma haluta niin tiivistä eteentuloa :P)
seisominen 9
estehyppy 9,5 (oikeasti päästi vinkaisun, mutta 0,5 p lähti kun ei jäänyt ihan esteen keskelle)
kok.vaikutelma 9
yhteensä 181p ja kp :)
collieiden rotumestiksiin päätin ilmota vielä aloon ja toivottavasti hakea sen puuttuvan alo1 ja saada tk1. Olis Tarpalla edes yks titteli :) Siihen asti treenataan haastavampia juttuja ja pistetään pienen scollien pää pyörälle :)
Eilen jo haun treeneissä päätin kokeilla jättää palkan sivuun maahan ja sekös tuolle muuten on vaikeaa...olen tehnyt joskus aikoinaan samaa ruuan kanssa ja muistan kuin vaikeaa se oli! Se ei oikein kykene unohtamaan palkkaa. Tämä on siis hyvä treenikohde ja lisää "häiriö"kestävyyttä, kun ne lelupalkat saa olla missä sattuu. Lähinnä alkoi naurattaa kun Tara ei meinannut pystyä hyppäämään...noh onneksi se ei ole vakavaa. Ja noutoon taas tuo palkkaustapa auttoi, kun tuntui patoavan ja tavallaan vire oli hillitympi, kun pallo vei ajatukset.
Lisäksi yksi pitkä istuminen, jossa pallo oli edessä. Kerran haukkui ja lakosi maahan kun viereisellä kentällä joku aksatti ja haukkui.
Nyt odotellaan Tikrun jalan paranemista ja joskohan sen kanssa uskaltais tokoilemaan...näin melkein puolen vuoden tauon jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti