Elossa ollaan...

Taukoa kirjoittamiseen onkin tullut. Tässä välillä onkin ehtinyt tapahtua. Tikru on ehtinyt ajaa muistaakseni 4 jälkeä, joista kaksi viimeisintä oli noin 300-400 metriä pitkiä. Haasteita oli molemmissa tyypille, mutta sillä on aktiivinen nenän käyttö ja työskentelyhalu, joten kokemusta se on saanut siinä mielessä haasteista roppakaupalla. Vielä jäljestä kiinni saamisessa kestää jonkin aikaa, mutta se parantunee ajan kanssa.

Tara ehti täyttää 5-v. tuo rakas pieni sielunkumppani on nyt koirien kultaisessa keski-iässä. Siinä on koira, jota ilman elämää en enää osaa kuvitella. Ne kovasti odotetut juoksutkin alkoivat 15 tai 16.4 ja ovat kivasti ohi ennen kesää! Tara on ollut evakossa äitini luona.

Tikru sai myös nyt koipiongelmiinsa tuomion käytyään Räihällä espoon eläinsairaalassa. Hyvä, että käytiin ei tätä hoitamatta voi jättää. Surullisesti tuomio oli tällä kertaa patellaluksaatio gradus 1 otj:ssä. Ja vain kuukautta aikaisemmin sai puhtaan paperit. Jos jotain hyvää, niin hyvä että mentiin. Leikkaus on nyt perjantaina ja sen jälkeen kuntoutetaan. Koipi siitä pitäisi tulla. 

Samaan syssyyn Tirku kastroidaan, koska haluan välttää useita leikkauksia. Näin ollen me emme koskaan tule valioitumaan, mutta olkoot. 

Meillä arkielämässä on tapahtunut yksi koirien kannalta iso muutos ja se on se, että ne saavat tulla nykyään sänkyyn ja nukkua siellä kanssani. Voin kertoa, että päätös on ollut ihan hyvä, mutta sen olisi ehkä voinut tehdä vähän myöhemmin, kun karvanlähtöaika olisi ollut ohi...Tara yleensä häipyy jossain vaiheessa yötä sängystä, mutta Tikru nukkuu kyllä koko yön sängyssä <3 Viimeksi tänään heräsin herran takajalat siinä melkein naamalla. Alla olevassa kuvassa se näki unta ja koivet vispasi niin maan vimmatusti, että tais olla kova juoksukisa menossa :)