Ilman sua olisin onneton

Tässä onkin ehtinyt vierähtää vaikka kuinka pitkä aika edellisestä kirjoituksesta...hui! Koirien kanssa on touhuttu ja onhan tässä ehtinyt tapahtua taasen vaikka mitä.

Tärkeimpänä varmaan Taran TK1 koulari. Johan sitä ehdittiin tavoitella...harmillisesti kuitenkaan suoritus ei ollut sillä kertaa niin mieleinen, kun koira taas huutaa räksytti paikkiksessa. Mä en vain ota siitä selvää. No on sillä nyt edes joku virallinen etuliite nimeensä.

Tikru kävi tokassa tarkastuksessa ennen juhannusta ja jalka ei ollut täysin luutunut.  14.7 käytiin viimeisessä kontrollissa ja saatiin Räihältä vapautus kaikkeen. Vapaana olo aloitettiin varovasti ja leikkiminen muiden koirien kanssa myöskin rauhallisemmin. Tara on ollut onneksi hyvä leikittäjä, kun se tykkää juosta, ei ole liian fyysinen(ei törmää tmv), joten ne on hyvä pariskunta leikkimiseen.

Juhannuksena käytiin lyhyellä "vaelluksella" repovedellä koirien kera ja Neiti Nokka oli myös mukana omistajansa kanssa. Tikru pääsee varmasti tulevaisuudessa vaeltamaan, Tara taitaa jäädä hoitoon...oli nimittäin kurjan näköinen nahkiainen, voin kertoa.

Tara ja Tikru kävivät raunioilla kesäkuun lopulla, jonka Sari Tikrun emän omistaja järkkäs. Oli hurjan jännää ja hauskaa! Tara oli arvatenkin elementissään ilmahaun puitteissa, vaikka muuten aika tyypillinen collie eli jokaiseen paikkaan pitäisi päästä polkuja pitkin :D Tikru taas oli yllättävän hyvä! Mä olen pitänyt sitä niin maavainuisena, että olin skeptinen tuleeko sen ilmahausta mitään, mutta kyllä sillä koiralla nenä on paikallaan! 

Heinäkuun alku vietettiin mökillä, Tikru enemmän kiinni, mutta kuitenkin. Tikru kävi myös heinäkuun lopuilla erkkarissa turistiluokassa, jääden luokkansa viimeiseksi :D ei niinkään yllättäen. Tuohan on vain hurjan pieni, mutta just passelin kokoinen mun mielestä ja vähän ehkä puuttuu tuota sukupuolileimaa. Se on onneksi korvattu maailman söpöimmällä nassulla ja iloisimmalla hännällä <3

Elokuussa palattu pikku hiljaa arkeen.

fudiksen mm-finaali kiinnosti talouden eläimiä näin paljon.

Tänään Tikru kävi pitkästä aikaa fyssarilla ja paraneminen on edennyt hyvin! Seisoessa paino jo hyvin molemmilla takajaloilla, leikatussa otj:ssä kuitenkin vielä kireyttä ja jäntevyyttä versus ei-leikattu jalka. Liikeradata kuitenkin menivät loppuun asti ja kireys antoi helposti periksi. Jatkossa nyt metsässä aletaan treenaamaan kääntymistä, joissa mä näen arjessa vielä varovaisuutta - niitä ei viedä aksakentälle. Aksakentälle saatiin varovainen lupaus mennä suoraa...eli käytännössä voidaan jatkaa kontaktitreeniä(pois lukien A), hyppytekniikkaa ja suoria linjoja. Tämä käytännössä tarkoittaa, että treenaan sillä varovaisesti estehakuisuutta suorilla esteillä, matalilla  rimoilla ja juurikin edellä mainittua kontaktitreeniä ja hyppytekniikkaa. Lisäksi puhuttiin, että keppien treenaamista voidaan harkita parin kokeilukerran videoinnin jälkeen jos liike on symmetrinen molemmilla takajaloilla. Puhuttiin, että koska kepit parhaimmillaan on symmetrinen ja molemmin puolinen liike, joka oikein tehtäessä oikein vahvistaa molempia puolia, sen varovainen treenaaminen on ok. Mutta sillä ehdolla todella, että molemmat takajalat tekevät töitä!

Seuraava fyssari on marraskuun puolessa välissä, sinne asti mennään näillä.

Molempien kanssa on treenattu vähän tokoa, mutta ei mitenkään mahdottoman paljon. Tikrun keskittyminen on pikku hiljaa parantunut :) Tulevana viikonloppuna ollaan hurjan fiilareissa lähdössä Maiskis -leirille! Paljon kerpiilieläimiä ja hyvää seuraa!