Kevään ensimmäinen jälki!

Eilen suunnattiin jäljestämään Inkan seurassa, ilokseni heti alkuun huomasin aamulla satavan räntää...onneksi se loppui ja saatiin jopa AURINKO! Sitä olikin jo ollut ikävä.

Tikru sai noin 150metriä pitkän jäljen, jossa satunnaisesti nameja, kulmat ja polun ylitykset namitettu. Keppi-purkkiyhdistelmiä ooli kolme+loppu. Tiikeri tiesi mitä oli menossa tekemään heti :) Ei ollut unohtunut. Sen työskentely viime syksyiseen verraten oli alkuun vähän enemmän hutiloimista ja loppua kohden parani selkeästi! Polut oli sille vielä vaikeita, siiitä huolimatta, että niissä oli namit.

Paaaljon oli positiivista! Ensinnäkin Tiikeristä näkee tosi helposti kun se on hävittänyt jäljen, sillä nassu nousee aika nopeasti, sitten se lähtee itse heittämään ympyrää ja korjaamaan - ihan itse. Se näyttää ehkä jopa vähän hämmentyneeltä siitä että se hukkasi sen ja sitten lähtee se armoton hukatun jäljen "metsästys". Toinen on toi sen oma aktiivisuus, mun ei tartte oikeastaan tehdä muuta kuin roikkua narussa ja kehua "kepeistä".

Keppitreenin puute näkyi. Sille kepit eivät ole minkään arvoisia...hyi mua, mutta nyt on keppejä sahailtu ja niitä odottaa pieni läjä kuivumassa. Siinä nimittäin nyt on kyllä selkeästi se vaara, että kun ne on arvottomia niin ne vielä jää sinne jäljelle...

Nyt plääni homman edistämikseksi: erikseen tarttetaan edelleen peltojälkeä(ja muutenkin haluan :) tarkuutta auttamaan. Toisekseen jälkeä voi mielestäni nyt kyllä lähteä reippahasti pidentämään, kuitenkin katsoen, että vaikeat kohdat on namitettu varmuuden vuoksi. 

Tara-raukka ois halunnut kadonneita ukkoja etsiä metsästä, sen verta nokka ylhäällä se kuljeskeli...voi pientä, mistäköhän meille löytyis sellanen hakuhömpöttely porukka. Siinähän saattais itse oppia samalla jotain. Pieni wannabe-hakukoira Tara.

Kävin koirien kanssa siihen perään kävelemässä metsässä, ihanaa että on kevät!

Illalla Tara tokotti AVOn läpi kisamaisesti ainoastaan kaukot jätettiin välistä. Piippausta oli mun kategoriassa kauhian paljon...vaikkei se nyt ihan mahdoton ollut. Noudossa näytti jo tooosi hyvältä, kunnes kapulalla tuli yksi HAU. Luoksetulon stoppi oli sieltä surkeimmasta päästä ja loppu meni plörinäksi, mutta se ei ihan täysin kyllä ollut koiran syytä.

Seuruuseen häiriötreeniä, leluja ja muita juttuja matkalle ja seiniä päin menoja. Noudossa edelleen vireen laskemista ja mielentilan muuttamista. Luoksetulon stopit on helppo korjata kisasuoritukseen nopealla leikillä ennen kisasuoritusta, mutta hyvä tietää ettei ne ole kuitenkaan niin hyvässä kuosissa kuin ajattelin. Hmm...olikohan muuta...liikkestä seisomisessa siirsi vähän muistaakseni etujalkoja, kun palasin takaa sen luokse.

Paikalla istuminen ja paikkamakuu. Istumisessa jäin ehkä 10metrin päähän, aika minuutti, meni hyvin. Makuussa 2min piilossa ja siellähän se availi suuta. En kuullut, muutta ikkunasta näin kun suu kävi. höh.