että näin...

Edellisen kirjoituksen jälkeen tapahtunut:

Allekirjoittanut vietti 1,5-vko flunssassa, kokeili miltä tuntuu palata noin 2-vuotta taaksepäin Taran noudonkoulutuksessa, juuri kun se on saatu uskomattoman hyvälle ilmeelle(ei hyvältä), aksattu, oltu hetkellisesti epätoivoisia häiriöherkkyyden kanssa, oltu ylpeitä hienosti menneestä aamulenkistä, joka toi omistajalle pelkkää ylpeyttä ja iloa päivään, hämmennytty ihmisten typeryydestä(tutun autoon murtauduttiin, kun olimme koiria ulkoiluttamassa), pohdittu koiran ruokintaa, saatu kanin purema käteen ja viimeisimpänä sokerina pohjalla tiputtu hevosen selästä saaden nilkka pakettiin ja kepit käyttöön...on muuten eri kätevä yhdistelmä noiden koirien kanssa.

Voi tätä elämää. Välillä käy mielessä, että ei tämä ihan normaalia ole haluta puuhata eläinten kanssa, mutta olen mielelläni epänormaali tässä suhteessa :) Eläinharrastukset sisältävät riskejä  ja ne on hyvä muistaa. Vaan päivääkään en vaihtaisi pois(tai noh ehkä pari ;)

Nautitaan niistä kopotikopoti, vuhvuh ja muista eläimistä, on niistä enemmän iloa kuin harmia - kuitenkin loppupeleissä!