No johan tässä olisikin kertomista...mistä aloittaa?
Ai kauheeta sillä tietenkin, että ONNEA SYNTTÄRISANKARI TARA :) ja kaikki sisarukset myös!!! Kaksi vuotta elämää takana ja mooonta edessä!
Oltiin Taran kanssa käymäsää Taran siskon ja äiteen luona lauantaina. Mukava, kaunis päivä :) Käytiin kävelyllä ja katseltiin pentuvideoita...ah koiranpentuja. Niitä on muuten joka puolella, en kestä!Suorastaan ällötän söpöä.
Vielä sitten illalla tokoiltiin vähän. Pääasiassa paikkamakuuta joka oli KATASTROFI. Koira ei pysynyt ja huusi ja ties mitä. Mun teki mieli hypätä kaivoon.
No sunnuntainahan meillä oli sitten Taran kanssa möllitoko Espoossa. Meidän luokan piti alkaa 11.45 josta tunnin päästä mun piti olla agiseuran kisoissa töissä. No luokan aloitusviivästyi puolisen tuntia(josta mä olin jo aivan hiilenä, ei hyvä). Saatiin onneksi siirrettyä meidän toka vuoro ensimmäiseksi.
Virittelin koiraa hiukan tekemismoodiin, mutta virheeni taisi olla namien käyttö palkkana. Namit toimivat siis todella hyvin Taralle, etenkin jos hinkataan, mutta ehkei virittelyyn. Olisi ehkä pitänyt leluttaa.
Tarkoitus oli mennä ihan virallisen alon kaavalla. Ensin oli siis luoksepäästävyys, jossa tuomari vain tosin koski koiraa kuonoon ja ehkä ministi nosti toista huulta. Yllätyksenä oli se ettei Tara perääntynyt. Toisena luonnollisesti paikkamakuu, joka olikin siis lauantain jälkeen jännä paikka...MUTTA Tara yllätti ja pysyi koko 2min paikalla JA HILJAA! :D vähänkö siitä tuli hyvä mieli! Toki Tara vaihtoi asennon lonkalle, mutta siihen en aio puuttua nyt ihan ensimmäisenä! Plus, että se on yleensä ihan ok merkki koiralta, ettei meinaa alkaa riehumaan.
Siitä sitten nopeasti käytiin kehän ulkopuolella, palkkasin vähän nameilla, jonka jälkeen mentiin suorittamaan. Siitä se mun show sitten alkoikin. Mä kämmäilin itse siellä kehässä vaikka kuinka...Molemmissa seruaamispätkissä annoin koiralle arkikäskyjä, tein käännökset niin nopeasti ettei koira ehtinyt mukaan ja olin muutenkin surkea. Ei ihme jos kontakti ei pysy ja koira huitelee vaikka kuinka ja kaukana, jos käskyt on vääriä. (se muuten, mikä mua ihmetytti oli et tehtiin juoksua, joka ei mun muistaakseni kylläkään kuulu alokasluokkaan...tai sitten multa on mennyt taas jotain ohi)
Seuraavassa liikkeessä, liikkeestä maahanmeno, annoin koiralle väärän käskyn(seisomisen). En siis kuunnellut mitä tuomari sanoi. Liikkeestä seisomiseksi tosin liike oli hyvä. Sen jälkeen oli luoksetulo, joka meni ihan mukavasti, vaikka Taralla vauhti hidastui puolessa välissä matkaa raviksi, jota ei normaalisti tapahdu treeneissä.
Tuomarin kanssa sovittiin, et seuraava liike, eli oikeasti liikkestä seisominen, tehtäisiin nyt maahanmenona. Nyt mä en suoranaisesti kämmännyt, mutta ei se koira maahan mennyt. Teki seisomisen.
Viimeisenä olikin estehyppy. Yllättäen Tara ei hypännyt. En tiedä johtuiko se siitä epämääräisestä muoviesteestä, joka oli hiukan haperon näköinen, tai sitten koko siitä sekoilusta, mitä se koe oli siihen mennessä ollut...
Liikkeiden välillä Tara parka oli ihan pihalla ja valmistelut seuraavaan liikkeeseen kestivät vaikka kuinka ja kauan. Koiraa ei kiinnostanut, vaikka liikkeet se suoritti(niin tehdessään) ihan nätisti. Tämä osa on se, jota mä en varmaan edes osaaa opettaa, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä...
Pisteet olivat seuraavanlaiset:
luoksepäästävyys: 10 x1 = 10
paikkalla makuu: 10 x3 = 30
seuraaminen kytkettynä: 8,5 x2 = 17
seuraaminen vapaana: 7 x4 = 28
liikkeestä maahan: 0 x2 = 0
luoksetulo: 9,5 x3 = 28,5
liikkeestä seisominen: 0 x2 = 0
estehyppy: 0 x2 = 0
kokonaisvaikutus: 7 x1 = 7
Yhteispisteet: 120
Pisteet eivät siis todellakaan päätä huimaa! Mutta ottaen huomioon, että kuinka paljon mä siellä kämmäilin niin pisteisiin voi olla tyytyväinen. Jos 1-tuloksen saa 160 pisteellä ja meiltä puuttuu siitä 40 tuolla suorituksella ja kolmella 0 liikkeellä, ei ykköstulos pitäisi olla mitenkään mahdoton! Jos siis kaikki onnistuu ja Taralla ja mulla on hyvä päivä...
Seuraava muuvi meillä on mun treenaaminen liikkeenohjaajan kanssa. Saan siihen onneksi tänään apua! Sitä odotellessa. Toinen on tietty se liikkeiden välillä toimiminen.
Se mikä mua hiukan huolettaa on, että koko homma alkoi mun kettuuntumisella ja päättyi kauheeseen kiireeseen seuraavaan mestaan, että toivottavasti Taran suoritushalut ei kadonneet täysin. Tänään suunnataan sitten kentälle treenaamaan ja ehkä ensisijaisesti pitämään hauskaa!
Eilen käytiin pitkästä aikaan sitten agilitykentällä muistelemassa. Olin sunnuntain ja maanantain sitten kisoissa töissä. Maanantai illalla sitten piti jo itse päästä testailemaan! Ensi viikon maanantaina alkaa omat treenit.
Muisteltiin lähinnä esteitä ja niiden suorittamista. Kepit meni mukavasti parin epäonnistumisen jälkeen. Ohjureilla on menty tähän mennessä, mutta nyt voisin harkita, että aloitetaan niiden poistaminen Rengas taasen tulee olemaan varmaan meille sellainen akilleenkantapää että...Tara on hyvin sisäistänyt sen, että sieltä alta mahtuu ja mun täytyy todella varmistaa se siitä läpi. Eli renkaan suoritusta täytyy treenata varoen.
Otettiin pari kontaktia namikupilla, joka meni varsin hyvin. Pussia myös pari kertaa, siinäkään ei ollut ongelmaa. Keinua otettiin kaverin avustamana. Viimeksi kun tehtiin se meni varsin hyvin ja se oli hyvällä mallilla. Nyt selvisi, ettei se ollut kadonnut mihinkään! Tara pääsee varmaan pian suorittamaan sitä itse! Me ollaan siis opeteltu niin, että avustaja pitää keinua alhaalla ja hallitsee keinahdusta. Taralle keinu sai jo alkaa laskeutumaan kun se meni riittävästi toiselle puolelle. Keinahdus vauhtia tosin ja hallitaan varmaan vielä jonkin aikaa. Pari putkea, joka sujui hyvin. Otettiin hiukan eri kulmista, vaikutti menevän hyvin.
Palkkasin agissä tällä kertaa pääasiassa nameilla ja otin koiran haltuun nameilla suorituksen jälkeen. Taraa tosin tuntui tuollakin kiinnostavan vaikka mikä muu kuin pelkkä suorittaminen. Ehkä se on tullut tauon kanssa ja keskittyminen tekemiseen palaa treenillä. Toivottavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti