Tässä selkeesti kisoihin ilmoittautuminen nostaa treenimotivaatiota. Ilmiö ei tosin ole mulle uusi...mä olen itse melkoisen tavoitehakuinen ja nautin kun tiedän mitä varten teen hommia. Omaksi iloksi en useinkaan saa aikaiseksi paljoakaan. Tai ehkä tuo pitäisi ilmaista siten, että nautin kisoista ja vastaavanlaisista haasteista(pois sulkien opiskelussa tentit), jolloin oma ilo tulee niissä tilanteissa.
No joka tapauksessa treenattiin maanantaina tunti ja tänään noin tunti. Ja maanantai oli kyllä melkoista tervanjuontia, jos olisin ollut yhtään järkevä olisin keskeyttänyt treenin aikaisemmin. Harmi vain, että olen melkoinen jääräpää sille päälle sattuessani. Tänään taasen lähdin liikkeelle sillä asenteella, että käydään pitämässä hauskaa ja otetaan hyvä ryhmä paikkamakuu ja that´s it. Treeni menikin sitten paljon paremmin ja koira innostui sitä enemmän mitä enemmän tehtiin.
Maanantaina käytin taas kuppipalkkaa, mutta se hetki ei ilmeisesti ollut sopiva sitä varten. Tara kuikuili kupin perään ja seuraamisessa huomasi heti esimerkiksi jos mentiin poispäin kupista, jolloin koira jätätti. Mikään ei tuntunut menevän putkeen, muttei täysin päin mäntyä joten niin me sitten tehtiin.
Paikkamakuussa kuivia kohtia ei ollut, joten Tara joutui makaamaan ällömärkämaassa. Tehtiin noin puolen minuutin-vajaan minuutin pätkiä.
Luoksetuloa pari kertaa. Ei ne mitään mestarillisiä ollut, mutta menetteli.
Jäävissä seisominen hyvä. Maahan katastrofi...on vaan todettava, että Tara ei vain halua tehdä mitään maahanmenoja oikeastaan edes märkään maahan. Toivomme siis kuivaa ja mielellään aurinkoista koepäivää!
Tarkoituksena oli tehdä myös noutoa, koska siitä Tara tykkää. Harmi vain, että meidän harkkanoutokapula meni rikki kun heitin sitä...se jäi sitten tekemättä.
Näin jälki käteen herää vain kysymys, miksi en lopettanut treeniä silloin kun huomasin sen olevan turhaa? Opinkohan mä koskaan?
Tänään sitten tosissaan ihan toisella asenteella. Mentiin kentälle ja otin siinä rauhassa kamoja esiin. Aluksi tehtiin vähän hyvin lyhyitä pätkiä seuraamista. Palkkana aluksi patukka sitten narupallo. Palkan mielekkyys tänään kohtuullinen.
Otettiin pari luoksetuloa, joista ensimmäinen lyhyellä etäisyydellä. Muuten ok, mutta hidas. Kaksi seuraavaa pidemmällä etäisyydellä kohtuullisia. Seuraamista taas hiukan pidemmissä pätkissä. Koira seuraili rauhakseltaan muita kentällä olijoita ja katseli myös skeittipoikia, eikä oikein keskittynyt muhun. Sivulle tulot olivat melkoisen hitaita ja aluksi mulla meinasikin mennä hermot. sitten tajusin vauhtaa palkan nameihin ja johan lähti toimimaan. Käytin myös naksutinta, joka on vakiovaruste nykyään. Taukoja pidettiin hiukan tavallista enemmän ja pidempiä. Taukojen aikana otin myös ketjupannan pois päältä, en tiedä onko sillä vaikutusta kuin korkeintaan mun pään sisällä mutta kuitenkin.
Tässä vaiheessa muut kentällä olijat olivat valmiita paikkamakuuseen. Me Taran kanssa tehtiin 1 minuutti etäisyys ehkä 6-7 metriä. Halusin ainoastaan onnistuneen suorituksen. Mä päätin ottaa ihan rennosti, hengittää syvään ja rauhallisesti ja ajatella mukavia juttuja. Koira oli hiljaa ja levollinen koko ajan :) vähän toki tiiraili muualle, muttei näyttänyt levottomalta tai siltä, että olisi harkinnut nousemista. JEE saatiin siis se mitä me haettiin! Muut jatkoivat pidempään ja me mentiin sitten sivumpaan. Rapsuttelin siinä kohtaa ja pidettiin taukoa.
Otettiin vielä vähän seuraamista naksuttimella. Tehtiin jokunen yksittäinen käännös ja iloiset palkkaukset. Sen jälkeen päästiinkin tekemään estettä. Voi kun Taran silmät oikein syttyi siinä esteellä, toinen kaipaa agilityä...Sitä ei nyt ainakaan pitäisi pelätä, että esteessä olisi kauheasti ongelmia. Ei ne varmastikaan kympin suorituksia ole, mutta viis siitä Tara oli iloinen! Palkkana narupallo ja lopuksi vielä mun toinen hanska, josta se pitää! Tara tosin haikaili hiukan namien perään...
Tähän tajusin onneksi lopettaa treenin. Ansaitsen taputuksia päähän, ehkä mäkin voin joskus oppia.
Huomenna varmasti ei treenata, ainakaan erikseen. Torstaina on Lohjalla hallitreenit, perjantai vapaa, lauantai vapaa(tai ehkä molempina päivinä pienet paikkamakuuharjoitukset) ja sunnuntaina sitten MH-kuvaus. Maanantaina varmaan jotain hyvin pientä ja sitten taas tiistai treenit.
Se mikä oli jännä tänään, oli että Tara innostui treenien loppuakohden vähän enemmän. Osittain johtui palkan vaihdoksesta, mutta musta tuntuu myös että niillä häiriökoirilla siellä kentällä on myös positiivista vaikutusta Taraan ja sen tekemisintoon. Tai sitten se on vain minä, joka niistä innostuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti