22 kesäkuuta 2011

agia & ihmettelyä

Käytiin tänään pyörähtämässä hallilla, mutta koska ajatukset oikein ollu kellään kasassa ei treeni mikään huikaiseva suoritus ollut. Tehtiin pitenevää "koonti"sarjaa. Videoitiin. Meni ihan jees. Sitten satunnaista muuta treeniä. Kontaktia otin kaks kertaa A:lla surkealla menestyksellä. Tara tulee edelleen sellasta vauhtia sieltä alas ettei mitään toivoa pysähdykselle :/ tähän täytyy myöhemmin keksiä jotain. Ei nyt oikein muuta sanottavaa. Pitäis pakata ja muuttaa, tylsää. Ens kerralla aivot mukaan treeneihin.
Ai niin ja sain tutulta ostettua aurauskepit mökille keppitreeniä varten :) kohta ollaan keppitaitureita! Ne on ihan loistavat, niitä on kuus ja ne joustaa toisin ku vaik puiset kepit, joiden hommaamista/tekoa suunnittelin. Nyt vaan treenaamaan, kunhan mökille selvitään. Ehkä pitäs harkita kans sitä epämäärästä putken ja pussin sekoitusta hööksistä...tosin se on kyl niin epämääräinen ettei siitä oikein ota selvää mikä se on. Oh well aitoja ainakin voi ite rakentaa.

Pakko on nyt vielä lisätä, että katsoin äsken videon tiistain tokotreenistä ja täytyy sanoa, että VAU. Mä olin erittäin positiivisesti yllättynyt seuraamisesta! Paljon siellä on vielä viilattavaa kuten käännökset, askeleet, perusasennon paikka jne(eli melkein koko seuraaminen :P), mutta se yleisilme seuruussa oli hieno ja iloinen. Hidas kävely oli harjoittelun puutteesta huolimatta ihan kohtuullisen näköistä. Koiralla kontakti tippui toki joitain kertoja, mutta se oli kuitenkin varsin hyvä ja tietäväisen näköinen siitä mitä oli tekemässä. Se on niin taitava! Oli pakko kattoa se pätkä parikin kertaa. Voisin kattoo sitä vieläkin uudestaan ja uudestaan ja korjauskohteista huolimatta olla tyytyväinen. Etenkin jos vertais sitä videota lahnakokeen seuraamiseen.
Seuraava ehdottoman positiivinen yllätys oli ruutu. Kyllähän sitä on tehty todella positiivisessa hengessä(ts. epäonnistumisia ollut erittäin vähän) ja koiran motivaatio on korkea, mutta se vauhti oli kyllä hieno! Tara pinkoi ruutuu kovaa!
Ja lopulta kaukot. Treenikaveri vakuutti mulle, että ne on jo ihan hyvät ne vaihdot, kun itse vielä epäröin. Videolle saadut pari vaihtoa kaikesta sekoilusta huolimatta oli oikeasti jopa omaan silmään hyviä! Seisomaan nousussa oli toki hieno säätöä jalkojen asennossa samoin istumisessa, mutta se kaiken musta johtuvan sekoilun takia annan ne anteeksi. Tara osaa kaukojen vaihdot, eli nyt voin vain vahvistaa niitä oikeita suoritistapoja ja viilata pilkkua. Vitsi mikä Räksy. Mä olen jopa ihan häkyltynyt tosta koirasta itsekin. Tietty mun häkeltymistä edisti se, etten kattonut vielä ollenkaan noutoja jotka oli omasta idioottimaisuudesta johtuen nöyryyttävä kokemus. Jälleen.
Videokamera on niin hankintalistalla tulevaisuudessa. Maailman paras keksintö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti