Tara & Tiikeri

Meidän piti osallistua juhannuksen agikisoihin Tuorlaan. Siihen suunnitelmaan tuli muutos, kun Tara sai varpaiden väliin ilmeisesti hammasta(hmm kenenköhän hampaat ne olisivat olleet?). Soitto ellille ja antibiootit naamaan. Harmillisen hitaasti paranee nuo tassuhaavat. Tärkeintä toki on, että Tara on muuten ihan ok. Kyllä se paranee, mutta harmittaa vähän kun kisat jäi välistä :(.

No meidän juhannus menee nyt sitten muuttopuuhissa, eipä siinä onpahan pois alta sitten. Eilen oltiin myös parin ystävän kanssa grillaamassa luukissa ja neljä koiraa mukana. Ne oli kiinni siinä vieressä, kun syötiin ja puuhailtiin. Olin ihan varma, että siinä on hirvee härdelli ja ihmisiä kulkee paljon ohi ja koirat riekkuis. Olin onneksi väärässä! Kaikki neljä koiraa käyttäytyi hienosti ja rauhassa! Erityisen hienosti oli tietty Tiikeri, joka rauhottui vaikka välillä sen teki mieli leikkiä.

Tiikerillä hampaita tippuu kuin sieniä sateella. Keskiviikkona sai tokat rokotukset ja on valmis isoon maailmaan, vaikka eipä me olla vältelty maailmaa. Kun Tiikeri tuli, niin sillä ei meinannut mennä läpi kiellot. Nyt selkeästi menee jo läpi ja pienemmälläkin! Tiikeri on oppinut odottamaan tosi nätisti, se tietää että silmiin katsomalla saa luvan tehdä juttuja, kuten vaikka pääsee vapaaksi.

Muutenkin onhan se aivan ihana <3 Tara ja Tikru on yhdessä todella söpöjä! Tara painii tosi vähän muiden koirien kanssa, mutta Tiikerin kanssa se oikein heittäytyy painimaan :) Täytyy sanoa, etten hetkeäkään Taran takia miettinyt voisinko ottaa toista koiraa. Sen verta ainakin tunsin omaa koiraani, että olin oikeassa.

Sitä tuntuu sellaista käsittämätöntä onnea, kun katsoo noita molempia. Molemmat tuntuu jotenkin niin mun koirilta. Töissäkin työkaveri sanoi, että ois osannut heti arvata, että ne on mun koiria. Mun koirat <3 Molemmat käy mulla mukana töissä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Sitähän sanotaan, että koirat näyttävät omistajiltaan. Yllättävän useinhan se tuntuu jotenkin olevan juuri noin.