nain talla kertaa

Pe treenattiin Ansun alaisena ja itse treenissä ei mitään valitettavaa. Koira toimi lähes niin kuin siltä sopi olettaa, ainoastaan loppuun "käy siihen" käskyn "alla" se kyllä näytteli keskaria mulle. Todettiin etten osannut komentaa koiraa ruotuun. Opetaltava uskottavaksi.

Nooa ja Kirsi aloittivat treenit, kun me tultiin valitettavasti myöhässä paikalle.

Aloitettiin noudolla, jossa kateltiin haukkua. Epäilin, ettei haukkua matalammasta vireestä lähdettäessä syntyisi ja tehtiin liikettä perusasennosta ja heitin kapulan. Noh siinä vaiheessa tietenkin ohjaajan tarttis muistaa, että jos odotusta ei ole treenattu, ei sitä tietenkään voi olettaa. Eli ei meinannut pysyä. Sitten seuraavalla haukkui ja palkkasin siitä huolimatta(idiootti minä). Onneksi Ansulta saatiin toinen ihan äärettömän hyvältä tuntuva treeni-idea nostoon, jotta sitä saadaan ilman haukkua. Kapulan ohi ikään kuin vain kävellään rennosti ja sitten sen lähellä se pyydetään noukkimaan. Toimi hienosti ja ottean huomioon, että jossain vaiheessa Taran mielestä nouto oli älyttömän nihkeä liike niin hieno oli! Tällä jatketaan.

Seuruussa katseltiin käännökset läpi. Tara ei siis osaa käyttää peppua ja siihen onkin treenisuunnitelmassa kohta, jotta sitä tehostettaisiin. Täyskäännös myös väljä, pidemmillä pätkillä selkeästi väljempi kuin yksittäin treenattuna. Seuruulle hyvää vaihtelevaa treenausta, täyskäännös-pysähdys treeniä ja pepputreeniä.

Tässä välissä tauko ja Nooa kävi välissä taasen :)

Merkkiä kateltiin ja minähän siellä virhettä olin tehnyt. Eli olin edennyt liian nopeasti ja skipannut yhden välivaiheen. Palataan siis takaisin päin ja jatketaan vaan treeniä. Hyvä siitä tulee!

Luoksetulon pysäytyksiä ja lisää treenivinkkejä niihin. Ansu näytti Taralla yhden niin hienon maahan menon, että se koira pysähtyi hienolla vauhdilla. Vieläkin raavin päätä ja yritän keksi miten saan saman koirasta ite irti...seisominen semi ok jos mä en kämmää. Lisävinkit oli kierrättämisen sijaan(ihanaa näitä oli kaivattu) namien heittely pois ja siitä sitten koiran tullessa luokse halutut pysäytykset ja apuohjaajan välissä juoksuttaminen. Toimivat molemmat kivasti, mut apuohjaajaa käyttäessä saa olla tarkka, ettei Tara ala ennakoi mun pysäytyksiä. Tää treeni sopii paremmin koiralle joka jo oikeasti osaa enemmän kuin Tara. Mutta periaate toiminee hyvin kuhan pidemmälle selvitään. Plus, että tuohon tulee olemaan helppo yhdistää pitotreenit sitten myöhemmin kun kapula suussa alan teettämään Taralla muita tehtäviä.

Ohjatun suunnat tehtiin pallon heittelyinä. Mun oikealle mennessä Tara heittää kiepun vasemman kautta. Ens kerralla aloitetaan oikealla ja jos ei toimi, niin sitten mä heitän ite lelua eika apuohjaaja. Muuten ei siinä kummempaa.

Paikkamakuusta juteltiin, mutta sitä nyt ei auta kuin alkaa tehdä. Ja juteltiin me paljon muutenkin :) Kiitos Kirsi ja Ansu tuesta! Kyllä täältä masennusmudista noustaan. Lähinnä itsellä on niin kämmi-olo, että omia kykyjä opettaa tuolle yhtään mitään osaa vain epäillä.

Tänään käytiin metsälenkillä Hannan, Nitan ja Demin kanssa Luukissa. Koirat jaksoi painella ja mekin selvittiin jotenkuten. Toivottavasti päästään pian uudelleen! Ja kiitos Hanna myös tsemppauksesta! Onneksi mulla on ihmisiä ympärillä, joilta saa tukea kun tarvii.

Muuten tänään ollaan puistossa vielä leikitty kepeillä ja tehty asennon vaihteluita jäävissä. Illalla vielä kertailtiin ämpärille nousua ja aloitettiin siinä takajaloilla sivuliikkeen treenaus. Se toimi kivasti suhteessa treenin määrään kun Tara kiersi oikealle. Vasemmalle haastavampi. Ja sitten huomattiin sen takapään hahmotuskyvyn haasteet, kun aloitettiin takajalkojen siirtämistä ämpärillä. Tara oppi etujalkojen ämpärille laitoin tosi vähällä määrällä toistoja. Takajalkojen kanssa menee varmasti pidempään, mutta hitaasti ja varmasti niin eiköhän tuo tajua. Saadaan siitä apua 1) takapään käyttöön ja 2) agien kontaktiin, jossa tajuais paremmin 2on2off -asennon. Tara ei taida tietää, että sillä on takajalat...

Mä haen ehkä nyt pontta treenaukseen naksuttelusta ja nameilla treenaamalla. Tehdään ylläpito sitten myöhemmin leluilla. Tuntuu paremmalta näin. Me noustaan vielä, tai ehkä paremmin sanottuna mä nousen vielä, koira koskaan tiennyt meidän missään varmaan olevankaan. Ehkä tää masennus ottaa muutenkin tuulta mun epävarmuudesta koko homman kanssa vielä. Haen vielä tasapainoa kaiken kanssa täällä Suomessa. "Eteenpäin" sanoi torakka kengänpohjassa littanana.