Tällä kertaa taas nÄin

Lauantaina illalla tehtiin iltapuhteiksi treeni viereisen koulun pihalla. 

Etenkin noutoon löytynyt mukava vire ja ennen kaikkea harjoitus lisäsi mun intoa treenata. Sitä otinkin sovellettuna puisella ja metallisella kapulalla, niin että molemmat olivat noin 5 metrin päässä toisistaan ja niitä käytiin vuoron perään nostelemassa rauhassa kävellen ohi. Aika nopeasti Taralla motivaatio nostella kapuloita nousi. Metallia se mielellään kantaa vähän huonosti ja on huolimaton sen kanssa, mutta vaatimalla siitäkin päästiin yli.

Siitä sitten tehtiin luoksetulon pysäytyksiä heittelemällä nameja kauemmas ja luoksetullessa pysäytys/maahan. Muistikuva näistä ei enää ole kovin vahva, mutta ehkä ne sellaista perusvarmaa ja hiukan hidasta tekemistä oli. Seuruuta otin hiukan ja tulin tulokseen, että sitä treenataan lelulla, jotta saan sellaisen ilmeen jonka haluan. Tuntuu, että Tarasta saa paremmin irti jos sen lelupalkkaa seuruussa. Yksi niistä harvoista liikkeistä, ellei ainut, jossa on tullut vahva ero omasta mielestä tietyllä palkalla. Nameilla Tara keskittyy nameihin ja leluilla seuraamiseen.
Loppuun otin luoksetulon vauhdilla iltaruualle. Nää oli pääasiassa hyvänmielen treenit. Siinä mielessä etenkin, että Taralla oli kivaa(mä en kämmännyt!) ja se tarjosi kapuloiden nostoa itse.

Sunnuntain vietin aika pitkälti agiseuran buffassa töissä. Menin sinne tosi aikaisin ja puol neljän maissa kotiin. Illalla sitten tehtiin pieni lenkki tässä läheisyydessä Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Meidän piti mennä Tapiolaan, mutta mä en löytänyt matkakorttia...mihinköhän se meni? Oli jotenkin hauska huomata, kun yhden koiran kanssa nää läheiset metsäpläntit tuntuu ihan riittäviltä siihen, et siellä pääseen vähän liikkumaan, mutta kahden koiran leikkeihin ne on riittämättömät. Tara ja Demi siis pistivät tietenkin juoksuksi.

Sitten siirryttiin treenaamaan. Ilma oli kyllä mitä mielenkiintoisin, olo oli hetkittäin kuin maailmanloppu olis tulossa. Oli niin tummia pilviä ja sitten ne meni pois ja tuli takas ja meni pois jne. Ja sateli vähän vaihtelevasti. Taralle selkeästi tekeminen ei sateella oli paha, mutta käy siihen -käskyn totteleminen sateella on haaste. Näin siis perjantainakin. Tästä lähtien kun sataa, niin meillä mennään varmaan ulos vaan hengaamaan. Kyllä se siitä!
Nita aloitti ja Tara oli toka. Me aloitettiin merkillä. Paikalle oli laitettu monia merkkejä eri kohtiin ja Hannalle lelut. Tehtiin merkeille lähestymisiä ja lähetyksiä en sin ekalle ehkä kolmisen kertaa. Tara teki paremmin kun ei nähnyt lelun vientiä. Koska olin jättänyt osan merkeistä hiukan turhan haastavasti lähetysmatkat eivät olleet pitkiä, mutta Tara suoriutui hienosti. Toistoja tuli yhteensä kymmenisen, joista ehkä kaksi oli ei-niin-hyviä. Kiitos Hanna hienosta avustamisesta!
Seuraavaksi ohjatun suunnat. Kokeiltiin nyt aloittaa oikealle, mutta kieppu vasemmalta tuli kuitenkin. Höh. No ei siinä, mä heitän sitten itse oikealle että saadaan suora meno ilman kieppuja. Vasen tosi hieno ja vaikuttaa siltä, että osaa sen jo jollain tasolla. Oikeasta sillä ei samanlailla ole tajua vielä.

Otettiin jäävien tsekkaus. Tässä ohjaajan kämmi, mun olisi pitäny kerrata jokainen jäävä avuilla ennen parempaa suoritusta. Muistetaan ens kerralla! Muuten jokusella toistolla saatiin ihan kivat jäävät. Mitään sika nopeita ne ei ole, mutta ehkä se siitä. Äänensävyllä voi myös vaikuttaa, mutta täytyy siinä kokeilla vielä miten se vaikuttaa koiran ilmeeseen.
Luoksetulon pysäytyksiä, mutta tämä treeni oli mun puolesta surkeasti rakennettu ja ajateltu. Tein avustajan välillä juoksutusta, mutta nyt mä muistan että se treeni oli osaavammalle koiralle. Hannaltakin tuli hyvää kommenttia. Eli nyt vaan miettimään ja treenaamaan, niin että koira osaisi.
Loppuun seuruu. Yhteensä kolme toistoa, joista eka ei hyvä. Tokalla pääsin palkkaamaan sen lyhyen matkan jälkeen ja kolmas oli pidempi ja palkkasin. Ajatuksena on kasvattaa hyvä ilme ja tehdä teknisempi korjaus esim paikkaan myöhemmin. Tara seuraa innolla, mutta on väljä ja sivusuunnassa paikka seilaa vielä hiukan. Jatkamme treenausta.