Elossa ollaan

Ja vähän ollaan treenattukin. Ollaan oltu mejä-päivässä, jonka järjesti aktiivicolliet(oli muuten valtavan hyvät ruokatarjoilut!). Tokoiltukin ollaan, mutta aksatreenit ois alkanut toissapäivänä harmi vain että meillä menee ainakin kaksi ekaa viikkoa mun työhommien takia ohi suun. 

Eli lyhykäisyydessään ollaan eletty vähän mun muiden menojen ehdoilla ja mulla on karmean huono omatuntoa, vaikka ehkä ns tavallisilla töissäkäyvillä ihmisillä on just tällästä. Itse näin vielä toistaiseksi opiskelijana en ole tuttunut näin paljoa olemaan poissa kotoa. Koira kyllä selviää, mutta mä itse poden huonoa omaatuntoa.

Paikkamakuussa valitettavasti kävi jo huonosti, kun monen hyväntoiston jälkeen joku raja taas meni yli ja koira alkoi piippaamaan. voi v. No eteenpäin vain, ei tässä auta. Tavoitteet pitää pitää mielessä ja olipahan taas huomautus, että vaikka muuten oltais kuinka nopeasti kisakunnossa, niin on hyvä pointti oikesti pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa: kisoihin kun evl-paikkis kunnossa.

Pakko todeta, että mulla on pakonomainen tarve kerätä itselleni liikaa puuhaa. Silti olen valtavan onnellinen, kun saan olla aktiivinen ja sykkiä sinne tänne. Nyt pitää vain löytää tasapaino kiireen ja koiran välillä, niin ettei ole paha mieli koiran puolesta. Se kun ihan oikeasti selviää :)

Noudossa ollaan menty kivasti eteenpäin, samoin kuin luoksetulon pysäytyksessä. Tunnarissa viime kerta ei niin hyvä, mutta voi olla että treeni oli huonosti suunniteltu ja koiralle olisi pitänyt vaikeuttaa nopeammin treeniä. Seuruussa ois hinkkaamista tiedossa, täytyy varoa etten tapa kivaa ilmettä joka on saatu esiin. Jääviä kerrattu, kivanoloista. Merkin treenaaminen unohtunut, siinä vois tehdä nyt tekniikkaa. täytyy miettiä missä välissa vois ottaa ruutua treeniohjelmaan. Samoin kaukot on unohtuneet hiukan, niille pitäis saada teknisiä toistoja. Ohajtun suunnat aika helpolla näyttäys menneen. Vois ehkä harkita alkaa siirtyvänsä ihan kapuloiden käyttöön. Ja mitäs vielä...noh sunnuntaina on taas luvassa huipputokokoulutusta ja vaikka meillä ei nyt suoraa ongelmaa ole(paitsi paikkamakuussa), niin täytyypä pohtia mitä sitä tekis...

p.s. Mulla on ihana piski. Kuinka vois sitä voi sydän haljeta melkein tuosta karvakasasta? :) Kyllä te koiraihmiset tiedätte mistä puhun. Niiden kun ei tartte kuin katsoa silmiin ja heiluttaa vähän häntää. 

Kuvaaja Hanna Grönqvist