Herättelyä ja avoimuutta

Kahden kuukauden lomalta paluu takaa arkeen paluun ja tuo mut takaisin todellisuuteen. Pää on täynnä ajatuksia asiasta jos toisesta ja koiratkin mahtuvat hyvin siihen sillisoppaan. Mun vaihtovuotta on reilu neljä kuukautta jäljellä ja näen hyvänä vastapainona arjen pyörittämisen aloittamiselle tulevien treenien suunnittelu.

Takana on täällä jo mukava aika ja kokemuksia on tullut paljon, ehkä jotain olen oppinutkin. Ainakin kärsivällisyyttä näyttäisi tulleen lisää, ehkä se siirtyy treenikentällekin aikanaan! Aloin miettimään miksen purkisi ajatuksiani koira-asioista tänne, kun kerta blogi on olemassa. Tiedä sitä lukeeko sitä kukaan, mutta jos joku joskus tänne eksyykin niin onpahan luettavaa. Lisäksi ulkomailla oleskelu on vihdoin avannut maailman katsomusta siinäkin määrin, että avoimuus on lisääntynyt. Ja jokainen joka on edes hetken ollut koiramaailman tyyppisessa toiminnassa mukana tietää, että monia asioita pidetään omana tietona(tapahtuu muissakin piireissä hevos- ja urheilumaailma jotka ovat aikaisemmilta ajoilta tuttuja). Liekö suomalaista kulttuuria olla  nöyrää poikaa vai vain pelätä myöntää ääneen mitä havittelee, jottei vain kukaan saa tietää epäonnistumisesta.

Oli miten oli, päätin ottaa avoimuuden käyttöön omalta osaltani. Reilu neljä kuukautta on ennen kuin pääsen työsarkaani jatkamaan, mutta tavoitteita on. Lähdetään liikkeelle itse koirasta Tarasta. Minun tähtäimenä on jonain päivänä saavuttaa TVA Taran kanssa. Uskon tavoitteen olevan täysin mahdollinen, ainut minkä näen hyvin haastavana on paikkamakuun vanhojen kokemuksien mitätöiminen ja liikkeen täysin uusin opettelu. Toki tässä on hyvin pitkä edessä, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei TVA ole tavoite. Tietenkin on täysin mahdollista, ettei minun kouluttajan ominaisuudet riitä viemään tätä koiraa sille tasolle ja epäonnistuminen on aina mahdollista. Ehkä kuitenkin epäonnistumista tärkeämpää on kuitenkin olla rehellinen ja lähteä siitä asetelmasta joka tarvitaan, jotta tavoite saavutettaisiin. Perinteinen suomalaisen urheilijan lausunto "katsotaan minne rahkeet riittää" pätee tässäkin kohtaa. Eikä asiaa helpota yhtään se tosiasia, että meillä on jo nyt takana pitkä treenitauko, eikä minulla ole mitään käsitystä minkälainen koira minua tulee kotiin palattua vastaan. Kovin montaa kokemusta en ole vastaavanlaisesta asetelmasta kuullut, joten nähtäväksi jää onko meistä vielä jatkamaan. Kuitenkin niin kauan kuin en tiedä todellisuutta, lähden siitä että TVA on tavoite.

Jatketaan TVA:sta seuraavaan, BH:n suorittaminen on yhtälailla tavoitteena, jonka myöskin näen olevan kiinni ainoastaan paikkamakuusta. Agilityn jatkaminen on varmaa ja siinäkin on tarkoituksena yhtälailla päästä kisaamaan. Pk-haun jatkaminen on toive ja haave, joka rajoittuu opiskelijan autottomuuteen. Lisäksi haun pidemmälle vieminen vaatii paukkualttiuden käsittelyä ja laukauksiin totuttelemista. Onneksi koira on edelleen nuori, tänä keväänä tulee täyteen 3 vuotta, on noita suunnitelmia kuitenkin sen verta paljon.

Sitten toinen asia, josta välillä ihmiset tuntuvat olevan kovin hiljaa on seuraavan koiran hankinta. Tämän toki osittain ymmärtääkin, mutta päätin lähteä nyt olla rehellinen omalta osaltani tämänkin asian suhteen jopa ihan näin julkisesti. Toisen koiran hankinta on jo vuoden päivät pyörinyt päässä. Viime keväänä oli päässäni kolme vaihtoehtoa: Taran mahdollisen jalostuskäytön seurauksena olisi ollut luonnollista ottaa sen jälkeläinen TAI vaihtaa etsiä toinen nahkayhdistelmä TAI vaihtaa rotua. Taran jalostuskäyttö näillä näkymin ei tule toteutumaan luonnetestissä ilmenneen paukkualttiuden takia. Myönnän toki ääneen, että hetkittäin ajatus kutkuttaa vieläkin. Samaan aikaan ymmärrän että paukkualttiin koiran jalostuskäyttö täytyy olla erittäin tarkoin harkittua ja siltikin se voi olla väärä valinta. 

Noh sitten jäin pohtimaan toisen nahkayhdistelmän ja rodun vaihdon välillä. Tosi asia on kuitenkin se, että nahka on loistorotu, mutta kaipaan tulta ja tappuraa ja haastetta. Totesin, että sellaisen yksilön löytäminen nahkasta ei ole mahdotonta, mutta haastavaa. Tämän toteamuksen jälkeen piti alkaa miettimään muita rotuja. Monen vuoden haaveeni bc ei enää tuntunut omalta vaihtoehdolta, jotenkin ajatus bc suosion kasvusta ei miellytä. Paimeneen päätyminen oli kuitenkin helppoa. Ajatus kelpiestä heräsi kesän aikana ja lopulta valtasi mielen kokonaan. Seuraava koira on 99% todennäköisyydellä kelpie. Toiveena olisi toteuttaa tämä haave seuraavan parin vuoden sisällä. Toki myönnettäköön nyt näin koiratonta elämää viettäessäni mietin, että olisi ihanaa vain matkustella, eikä toisen koiran hankinta auta asiaa. Todellisuus on kuitenkin se etten elä lomia varten vaan arkea ja koirat tekevät arjestani ihanan. Toisen koiran hankkiminen on ollut selvää koko sen ajan kun Tara on minulla ollut ja sopivaa hetkeä on vain odoteltu ja odotellaan vielä hetki lisää.

Tulen tällä kertaa pureutumaan asiaan oikein antaumuksella ja aion käyttää paljon aikaa sopivan yhdistelmän löytämiseen. Taran kohdalla kävi loistava tuuri, koska olin hyvin lähellä tehdä hyvin erilaisen päätöksen. Melkein päädyin ottamaan sekarotuisen collien, mutta onneksi hälytyskellot soivat ajoissa mahdollisesta pentutehtailusta. Tai ei ehkä suoranaisesta pentutehtailusta, mutta ei-toivottavasti koiran kasvatuksesta. Sitten onneksi löysin Taran ja valinta oli tehty. Tara todella on täyttänyt kaikki toiveeni ja ollut juuri oikea valinta elämääni. Taran jättäminen vuodeksi Suomeen oli/on raastavaa, eikä yhtäkään päivää kulu ilman että rakas koirani ei kävisi ajatuksissani. Mutta yhtälailla olen onnekas, tiesin heti alusta asti että Taran jättäminen muiden huollettavaksi käy helposti. Helpompaa koiraa saa hakea, jolloin ei tarvitse huolehtia kuinka koiran kanssa pärjätään. Näin ollen turhaa huolehtimista ei ole, ainoastaan kova ikävä maailman parasta kumppania. Saan siis olla kiitollinen, että ensimmäisen koiran hankinta onnistui hyvin, vaikkei se täysin suoraviivaisesti käynytkään.

Nyt sitten viime syksynä aloitin pikku hiljaa tutkimuksia kelpieistä näin netin välityksellä, koska en luonnollisesti ole pelipaikoilla. Sopivan kelpiein löytäminen ei tunnu enää niin helpolta kuin aikaisemmin, koska kuten tuppaa tapahtumaan toisen koiran löytäminen on ilmeisesti aina hankalampaa, kun vaatimuslista on suurempi kuin ensimmäisen koiran kohdalla. Haluan niitä ja näitä ominaisuuksia koiralta, tavoitteena nämä ja nuo asiat. Aluksi ajattelin, että on helpompi vaihtaa rotuun, joka tunnetaan käyttöominaisuuksistaan, mutta koska mielikuvani seuraavasta koirasta ovat jo selkeämmät ja tarkemmat ei sopivien yhdistelmien tai edes koirien löytäminen oli rotua tuntemattomalle henkilölle kovin helppoa. Tämän Suomessa ei turhan paljoa kelpieitä ole(ei mitään huono asia pelkästään), jolloin valinnanvaraa ei ole määrättömästi. Noh kunhan pääsen takaisin Suomeen alkaa kova tutustuminen rotuun lähemmin.

Näin tähän päätteeksi jos joku täällä käväisee ja tuntuu hyviä linkkejä mielenkiintoisiin artikkeleihin koiran kouluttamisesta niin linkkejä saa laitella mulle! Yritän etäopiskella ennen Suomeen paluutani, jotta voin aloittaa jälleen hiukan fiksumpana treenaamisen :) Ihan tuntemattomatkin ihmiset rohkeasti vain linkkejä laittamaan!