Treenaamiseen kuuluu niin ylä- kuin alamäet. Sen tiedän ja olen tiennyt jo pitkään. Senkin olen tiennyt ja kokenut, ettei tuloksia tule ilmaiseksi. Sanonta "lahjattomat treenaa" on kyllä pakko julistaa huonoksi.
Elämä on kohdellut meitä verrattain hyvin tässä viime aikoina ja tulevaisuus näyttää jokseenkin epävarmalta, mutta mielenkiintoiselta. Niin koirasaralla kuin muussa elämässä, tämän kun pitäisi oikeasti yrittää löytää ensi syksylle dippapaikkaa ja tuo toinen taas alkaa harkitsemaan kisaamista, ainakin maltillisesti. Ai niin pitäähän ne puuttuvat muutkin opinnot suorittaa...oh well kyllä se elämä kantaa, pakko sen on!
Se, joka täytyy tässä vaiheessa nostaa oikein kissana pöydälle, on se meidän paikkis. Oikein hävettää tunnustaa, että purkkipalkkaa on ennenkin ajatuksissani käytetty mutta käytännössä ei. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että se on loistava tapa tehdä Törpön kanssa paikkista. Mulla lopullisesti toivo heräsi. Meidän kimppatokolle tuhannet kiitokset kärsivällisyydestä!
Samalla heräsi tajuntaan se, ettei tämä koiran koulutus todellla voi olla aina helppoa, mutta luovuttaakaan ei pidä niin helposti! Olin nimittäin jo lähes luovuttamassa, olin varmaan kuvitellut että kaikki pitää sujua kuitenkin suht helpolla. Ilman liikaa vaivannäköä. Väärin.
Olen ehkä miljooona kertaa toitottanut eri tahoille, että Tara on helppo koira ollut kouluttaa. Pääasiassa pitää täysin paikkaansa, mutta se että sitä on ollut helppo kouluttaa ei sano että kaikkien asioiden pitäisi olla helppoja. Mun kuuluukin nähdä vaivaa niiden asioiden puolesta, jota haluan saavuttaa. Suotavaa suorastaan. Kunhan koiralla on matkalla hauskaa, tai ainakin suurimman osan ajasta.
Toinen juttu on nyt tuo lihaskunto. Mä olen jumpauttanut Taraa useana iltana viikossa ja mun mielestä esim sen selkälihakset näyttäis vahvistuneen. Aikaisemmin kun vatsan alta siveli selkälinja kohosi, siellä ei ollut lihaksia joilla se olis jaksanut kannaltella selkäänsä. Nyt kun tekee saman niin eipä se linja korjaannut oikein mihinkään, kun on jo valmiiksi kannateltuna. Hissinä seiso-maahan-seiso menee hienosti. Muutenkin omaan silmään koira näyttää erittäin hyvältä, fyssarille mennään taasen malaiskuun puolen välin paikkeilla, katsotaan minkä tuomion se saa. Viimeksi meni loistokkaasti.
Nyt jos sitten ihan treenaamisesta parisen sanaa, eli tokoiltu ja agitettu on jonkin verran. Agissa kepeillä tiistaina yhdellä verkolla oli liian vaikea, koira teki liian monta epävarmaa virhettä. Ei ollut ajatus mukana. Kahdella ok! Tehtiin valssitreeniä ja takaakierto valssia tehtiin. Takaakiertoa joutu pari kertaa ohjaamaan tarkemmin, mutta muuten pirun pätevä koira. Mä varmaan tein hitosti ylimääräistä mutta koira on hieno.
Tehtävää on miljoonien toistojen verran kontakteilla. En ees halua stressata asiasta. Rengasta ei olla jokuseen viikkoon tehty, pitäis tehdä samoin kuin keinua.
Aurinko jo viel oikeesti paistais ulkona ois tosi mahtia. Pakko lopettaa tälläseen ällösöpöilyyn, mut suurin osa varmaan tietää sen tunteen ku kattoo omaa koiraansa ja tietää ettei ole mitään vilpittömämpää maailmassa :) On se vaan - oma koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti