Knoppitietoa

200 kertaa olen jaksanut tänne jotain raapustella, huonolla suomenkielellä todennäköisesti. Ei niin, että olisin erityisesti bloggaaja(blogaaja?), vaan lähinnä koiranomistaja, joka kirjaa muistiin koiriensa elämää, treenejä ja  muuta koiriin liittyvää. Halusin alunperin kirjoittaa blogia juurikin kirjoittaakseni muistiin asioita ja olihan se jo silloin aikalailla koirallisten harrastavien ihmisten ilmiö pitää blogia.

Suurta lukijamäärää blogia ei ole saanut, eikä se koskaan ole ollut tavoitteena. Turhan paljon en ole yrittänyt käsitellä muita kuin omia juttuja, enkä ole yrittänyt ottaa kantaa mihinkään kuin omiin koiriin liittyviin asioihin. Patellaluksaatio -kirjoitus oli ehkä "kantaaottavin" -kirjoitus mihin olen ikinä kyennyt - sekään suoraan edes ollut sellainen :)

Sen verta ajattelin nyt oikein "spesiaali"kirjoituksena kuitenkin juhlistaa tätä kahdettasadatta kirjoitusta, että voisin vähän käydä mun vajaan 6 vuoden mittaista koirahistoriaa pikkuisen läpi - jos jota kuta nyt sellainen sattuu kiinnostamaan. Juhlistetaan nyt siksi, että olen aina ollut laiska kirjoittamaan minkään näköistä päiväirjaa tai mitään sitä muistuttavaakaan ja tämä blogi sentään oon pysynyt hengissä, välillä talvihorroksessa, mutta kuitenkin!

Olen aina ollut tosi eläinrakas erityisesti hevoset ja koirat ovat olleet ne tärkeimmät. Omaa koiraa olen halunnut niin pitkään kuin vain muistan ja sen sanoin toteuttavani heti ensimmäisen mahdollisuuden tullessa. Unelman toteuttamiseen piti odotella päälle parikymppiseksi, kun vihdoin aloin viemään asiaa eteenpäin. Koiran piti olla BC, varaus sellaiseen pentueeseen olikin jo, mutta narttu jäi tyhjäksi. BC oli mun unelmarotu siitä lähtien kun Babe -possu leffa tuli :) Tosin sen verta olin jo koirakirjoja selaillut, että oli tiedossa ettei kyseessä ole "helppo" rotu. Näin oli myös alusta asti tiedossa, että koiran kanssa jotain tehdään.

Pentueen syntymättömyys oli kova paikka, sitä pentuetta olin odottanut reilu puolisen vuotta. Siinä vaiheessa pentu- ja koirakuume olivat jo ihan tosi kovat! Kyselin muistaakseni parilta muulta BC-kasvattajalta, mutta pentua ei löytynyt. Päätin vaihtaa rotua aikalailla lennosta. Päätöksen jälkeen meni ehkä viikko/pari, kun löysin netistä ilmoituksen tästä pentueesta ja rohkaistuin jopa soittamaan. Pian pääsin katsomaan ja sieltä se löytyi. Kolmesta vapaasta pennusta sain valita ja Tara oli selkeä ja helppo valinta. Sitä vain tiesi, että tuo on mun.

Ekaa iltaa uudessa kodissa

Pienet viattomat silmät tuijottavat aina yhtä kauniisti!

Sen jälkeen sainkin odotella vielä parisen viikkoa kotiin tuomista. Taran nimi oli jo Tara ja mä en vain osaa vaihtaa eläinten nimiä. Jos sillä on jo nimi, niin sillä on nimi, sitä ei voi muuttaa. Sinänsä nimi oli osuva, koska alunperin halusin nimetä ensimmäisen koirani Caraksi.

Muuntautuminen koiranomistajaksi kävi melko helposti, etenkin kun sen kesän asuin toisella paikkakunnalla kesätöissä ja kavereita ei juuri ollut siellä. Kaikki oli helppoa ja Taran kanssa eläminen on ollut 98% ajasta pelkkää nauttimista rauhallisesta ja viisaasta koirasta. Taran kanssa pääsin tekemään kaikkia niitä asioita, joita kuvittelin tekeväni, se on aina ollut valmis juuri siihen mitä olenkaan keksinyt tehdä ja ennen kaikkea se on näyttänyt miltä tuntuu kun on aina ystävä mukana.

Taran tärkein saavutus tähän mennessä on ollut koiravastaisten ihmisten käännyttäminen. Lähipiirissä on joitain, jotka eivät juuri koirista välitä, mutta Tarasta pääsääntöisesti pitävät kaikki. Se on iso juttu se! Toki harvempi näistä on nähnyt minkälainen peto se on treenikentällä ;)

Kotikotonansa

Hei! Oletko sä mun koira?

Tara 8kk - hiukan takakorkea oli tuossa ikävaiheessa.

Mutta viaton ja hiukan surumielinen katse oli jo pentuna-

Taran nuoruuden idoli - kämppiksen Rouva Rautarouva BC

Näyttelyissä käytiin alkuvuosina enemmän. 

Siskokset! Samaisena päivänä kokeiltiin paimennusta - se ei ehkä ollut meidän juttu...

Tara on käynyt Lapissa!

Tara nauttii metsistä!

Kaikista ihaninta olisi kuitenkin vain makoilla auringossa :)

Verraton treenikaveri - keltanokan unelma.

Vaan kisoissakin käyty -vaihtelevalla menestyksellä.

Upea Vanha Piika! Kiitos vielä Hannalle ihanasta kuvasta!

Tara kanssa on ihan parasta <3 Se on ihan paras opettaja koiranomistajan maailmaan. Pk-lajit, toko ja alunperin kavahtamani agility tulivat tutuiksi ja koiraharrastamisen mielekkyys vei voiton iloisesti!
Toisen koiran ottaminen oli hyvin pian Taran jälkeen selvä. Rotua pyörittelin jonkun verran, vaikka todellisuudessa niistä oikeasti pohdiskelin nahka, BC ja kelpie välillä. Kelpie voitti. Taran omistamisen myötä olin saaanut päähäni kuvitelman, että kyyyyllä sitä nyt kaksi koiraa pyörittää siinä missä yhdenkin. Todellisuudessahan asia ei ihan niin ole, mutta toinen koira piti saada.

Niin tuli Tiikeri. Kelpiepentueita ei siinä vaiheessa ollut paljoa tiedossa, joten katson olleeni onnekas saadessani tyypin niinkin nopeasti. Olin tosin valmis odottamaan pidempäänkin, mutta Tikru tuli meidän elämään nopeammin kuin kuvittelin. Tällä kertaa pentu valittiin mun puolesta, vaikkakin Tikru oli toinen mun lempipennuista pentueesta. Sain myös nimetä eläimeni ihan itse ensimmäistä kertaa ikinä!

Tiedossa oli jo kuka sieltä tulee kotiin! 

Dobby kotitonttu vai Tiikeri?!

Sillä on hampaat - hui!

Ekaa päivää kotona <3 Tuo sama ilme muuten löytyy edelleen Tiikerin repertuaarista...

Kaveri on ollut pieni!

Se nukkuu tarvittaessa miten sattuu.

Ja niin niistä tuli ystävät!

Helppo matkakoira.

Tiikeri onkin sitten haastanut mua usealla tavalla. Yksinjääminen(Taran kanssa) oli rehellisesti sanottuna helvettiä melko pitkään, pentu oli itsenäinen ja kuitenkin ihmisläheinen. Tiikerin hyvin vilkas, pirskahteleva ja kaikkea rakastava luonne ei myöskään ollut helppo alussa, kun vertailupohjana oli Tara. Tiikeri on kuitenkin opettanut ennen kaikkea rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin se on, arvostamaan vanhempaa koiraa oikein erityisesti ja kaiken lisäksi ymmärtämään, että joskus ainut mitä tarvitaan on aika. Tiikerin terveys on myös opettanut, että joskus mennään ihan todella koiran ehdoilla ja vaikka koiran on hankkinut jotain tarkoitusta varten, niin todellisuus voi olla jotain muuta.

Tiikeri Hangossa

Uimaankin lähti, kun oli lämmin!

Lelu piti pelastaa!

Tuolle ei voi sanoa ei...

Koirat ovat muuttaneet elämääni melko paljon, joitain asioita on jäänyt pakosta ja rahaa on palanut. Joskus on miettinyt toki olisiko kaiken sen ajan ja rahan voinut käyttää toisin. Tosi asia on, että toki olisi voinut. Vaan loppujen lopuksi en muuttaisi päätöstäni - musta tuli elämäntapakoiraihminen näiden kahden tyypin myötä. Nämä ovat tärkeä osa mun perhettä, eikähän perheen kanssa aina kaikki voi olla helppoa. Koiratonta elämää muistan suhteessa melko vähän, siltä ajalta kaipaan lähinnä omaa aktiivista urheilua, muuten en oikein mitään. Olen myös löytänyt upeita ihmisiä koirapiireistä, joten yksin ei ole tarvinut puurtaa!

Nämä eivät ole mun viimeiset koirat, mutta ehdottomasti tienraivaajia molemmat omalla tavallaan. Olen myös luopunut stressaamisesta, koirat tuottavat iloa ja tuovat lohtua vaikeina hetkinä. Joka päivä ne myös opettavat mua paremmaksi koiranomistajaksi ja ehkä myös ihmiseksi - tänään huomasin nauttivani auringosta aikaisin aamulla ulkona ja mähän en ole aamuihminen...

Ystävykset

Perhepotretti?

Ei yksi, vaan kaksi helppoa matkakaveria - matka on aina kivempi, kun sitä ei tarvitse yksin taittaa.

Upeita tyyppejä!

Tämä kuvastanee molempia hyvin :)

 Yhteinen matkanteko jatkukoon, helpompaa se on kun se tehdään näin yhdessä, eikä yksin tarvitse tallustaa. Tara, Tiikeri ja minä, yhdessä me ollaan tiimi!