Elossa ollaan edelleen

Tänne blogin puolelle onkin ollut piiitkä tauko kirjoittamisessa. Osin ihan sen takia, että kun päivät tekee töitä koneella, niin ei kotona oikein konetta enää jaksa avata. Toiseksi omalla koneella menee jostain syystä reilu 10min päästä verkkoon...noh alkaahan sillä ikää olemaan, mutta tuo ominaisuus nyt on kyllä tosi kumma.

Meille kuuluu hyvää, paljon on elämä muuttunut viimeisen vuoden sisällä, mutta oikeastaan voidaan sanoa että vain hyvään suuntaan. Koirien kanssa harrastusrintamalla tämä vuosi on ollut Taran agilityä lukuunottamatta aika hiljaista. Toko-motivaatio on oikeastaan kadonnut kokonaan, Taraa en ole osannut kouluttaa enää hiljaiseksi ja Tiikerin kanssa meillä on vielä tuo pitkäjänteisen palkattomuuden kanssa pitkä tie kuljettavana.

Tiikerin kanssa tämän kauden peltojäljet ovat hyvin harvassa, mutta pisin jälki taisi olla noin 700askelta. Jos pitäisi edelleen ensi kauden tavoitteet samassa kuin alunperin, eli kisapituisen jäljen teko ensi kaudella. Esineilmaisusta olen tehnyt havainnon, että mitä harvemmin niitä on ja mitä pitempi jälki on takana, niin sitä todennäköisemmin ne ilmaistaan. Täytyy ensi kaudella panostaa paremmin koko jälkipuuhaan! Se BH edelleen on kyllä ihan mysteeri, että miten ikinä saan Tiikerin siitä läpi :( Mä en vain tiedä miten tuo koira saadaan työskentelemään palkatta niin pitkään. Edelleenkään en oikein saa kiinni tuossa koirasta siitä, että mille se olisi valmis tekemään töitä niin paljon. Todennäköisesti Tiikeri on jäljellä ennen valmis kuin BH:seen.

Taran kanssa ollaan aksaa puuhasteltu, kolmosluokassa kisatulokset ovat todella tyylikästä hyllyrivistöä. Kevät treenataan ainakin normaalista ja kisataan, minkä ehditään ja halutaan. Tavoitteita ei taida olla muuta kuin nollaratoja olisi kiva saada muiden tulosten sijaan. Ensi kauttakin olen pohdiskellut. Tarahan täyttää kahdeksan keväällä(mihin tää aika on mennyt???) ja toisaalta sitä on niin säästeliäästi treenattu, ettei periaatteessa pitäisi olla ongelmaa jatkaa. Täytyy pohtia keväällä uudestaan.

Pentukuumettakin on tässä jo alkanut olemaan ilmassa. Agilitykoiran paikka selkeästi on aukeamassa...Joten ihan hirveä halu olisi päästä työstämään uutta koiraa agilitypuolella. Myös pk-puolelle johonkin lajiin. Toko on varmaan potentiaali laji, mutta tässä motivaatiopuutteessa se jotenkin tulee unohdettua. Samaan aikaan nykyiseen asuntoon ei kolmatta koiraa oikein ole asiaa ottaa, tilaa on liian vähän. Ei auta kuin odottaa. Turhauttavaa, mutta ei auta kuin hyväksyä tilanne.

Se, vaikka harrastukset eivät nyt ole sujuneet toivotulla tavalla, ei haittaa. Tärkeintä on, että asiat on muuten kunnossa. Ja nyt ne on. Paremmin kuin toivoa voi.