Saa nauraa:)

Tämä on nyt se, jolle naurettiin. Jos joku huomaan niin radanpätkän loppupuolella Tara tulee ohi yhden esteen, mut mitäs pienistä! Ne välistävedot on todella tönkköjä mun ohjauksen takia, koska Tara teki tosissaan saman Hannan kanssa miljoona kertaa paremmin! Kepeillä on tossa vielä ne  viis verkkoa. Kyllä me tästä vielä, onpahan materiaalia, että jotain mäkin ehkä osaan ;)

Kirsille tuhannet kiitokset videosta!

Aamupuhteet

Päätin maksaa vapaavuoro maksun ja näin ollen pääsimme treenaamaan purinalla omatoimisesti sunnuntaiden lisäksi. 

En voinut vastustaa tänään aamulla hallin kutsua, joten tehtiin aamulenkki purinalle. Ohjelmassa oli kontakti, kepit ja sitten otettiin vähän "suoraa" hyppypätkää. 

Kontaktit meni hienosti puomilla, Taralla on alastulolla alusta. Pysähtyi niilläkin kerroilla, kun nameja ei ollut. Yhdistin vielä siihen pari kertaa sopivasti edessä olevan putken. Pysähtyi siis alastulossa palkkasin ja päästin putkeen. 

Sitten tuli ne suorat hypyt. Hallissa oli valmiina kolme neljä estettä vinoissa linjassa, mutta niin että koira voi ne suoraan hypätä. Tein ekat kaksi kertaa liian vaikeasti, kun sijoituin kolmannen esteen taakse ja Tara veti tokan ohi(hämärää). Siten menin vain kahden hypyn taakse, ok. Sitten uskalsin taas siirtyä pidemmälle, hyvin taas :)

Loppuun hinkattiin keppejä. Otin toiston viidellä verkolla, eikä tietenkään ongelmia. Sitten siirryttiin neljään. Alkuun tuli jokunen virhe, ei tainnut taas ajatella. Mutta loppua kohden saatiin peräkkäin useampi hieno puhdas toisto! Teki mieli vielä jatkaa, mutta onneksi lopetin :)

Tara on hassu, kun tavallaan se osaa ne mutta ne virheet tuntuvat sattuvan, kun se ei ole mukana. Sitten kun sille kertoo, että ota aivot käteen ja keskity, niin sitten hyvä. Maanantain keppi suorituksiin verrattuna, tosi paljon parempi! Itse jäin vain miettimään tätä oppimista virheiden kautta. Toiset eivät halua, että koira epäonnistuu koskaan ja toiset osaavat opettaa/oppia virheidenkin avulla tai niistä huolimatta.

Esimerkiksi itsestä tuntuu, että keppien aloitus on sellainen asia, jossa en ainakaan ihan heti haluaisi antaa koiran epäonnistua. Pelkäsin myös toki keppien opettelua virheiden kannalta, mutta tämä on opettanut että Tara ainakin tuntuu kestävän virheet ja oppii niistä huolimatta.

Onko sitten kuitenkin pelättävä, että koira joka joskus on päässyt virheitä tekemään on altis tekemään virheitä tulevaisuudessa, kuin koira jonka kanssa on vain tehty niin virheetöntä ja edetty niin ettei se koskaan ole edes päässyt tekemään virheitä? Ja olisiko tässä jotain yksilökohtaistakin?

Mene ja tiedä :)

Uuden vuoden jälkeen

Tätä vuotta on nyt eletty reilu viikko ja treenejä on nyt jo mahtunut enemmän kuin varmaan joulukuussa yhteensä! Täältä ehkä noustaan vielä. Lisäksi tää on 100. blogikirjoitus tähän blogiin. Hurjaa :)

Uusi vuosi me vaihdettiin mökillä loistoseurassa ja lopulta se saunakin jaksettiin lämmittää, vaikka sitä hetken epäiltiin. Kiitos Hanna, Nita ja Demi!

Tokoa ollaan vähän treenattu samoin agia. Tehtiin vähän nopean tähtäimen tavoitteita ja nyt tulikin kiire saada agissa esteitä kuntoon, samoin taidettiin erehtyä kattelemaan tokokisoja jo. Hups. Siis mä tietenkin vannoin, ettei Tara mee kisaamaan ennen kuin paikkis on evl tasoista, eikä se kyllä tule olemaan kevään lopussa...Rehellisesti sanottuna tälläinen sanojensa syöminen on vähän nihkeetä, mutta mä tarvin lähemmän tulevaisuuden tavoitteita kuin vuonna 2025 evl:ään. Eli olen nyt huono ihminen ja tähtään näihin AVO kisoihin ilman sitä evl paikkista.

Agissa ollaan kepeissä selvitty jo tiputtamaan viides verkko pois ja neljä jäljellä. Tara tekee virheitä ja joku nyt varmaan kouluttaisi eri metodilla, niin ettei koira mokaisi, mutta me mennään nyt tällälailla. Tarasta vaan näkee, että ne alkaa viidellä olla niin helpot ettei sen tarvi ajatella yhtään. Neljällä tehtäessä sillä pitää ajatus olla tekemisessä mukana, jotta onnistuu. Moka tulee heti kun se vaan porhaltaa. Vauhti saa olla hitaampi suoritusta tehdessä, kunhan  Tara miettii mitä on tekemässä. Kunhan saamme tässä toistoja alle, niin kyllä se siitä! 

Keinua kokeiltiin sporttishallissa lauantaina, kun siellä on sellainen vauvaversio(tosi söpö!). Ei ongelmaa! Samoin otettiin sitten su purinalla jokunen toisto isommalla. Suoritustyylihän ei ole se optimi, joka mulle on opetettu. Joko se nopeus ja suoritus paranee, kun vauhtia ja varmuutta tulee lisää, tai sitten hyväksyn tämän mitä se on nyt.

Rengasta kerrattiin myös, Tara kun helposti tulee läpi muista kohdin rengasta. Toistoja tähänkin, niin eiköhän se siitä.

Mitäs muuta...niin no Hannan kanssa vedettiin vähän rataa ja välistä vetoja. Hannan kanssa Tara menee niin varman näköisenä ja nopeesti. Mun kanssa koira on selkeästi epävarmempi, kun mä en ole niin varma ja pätevä ohjaaja. Mulle kuulemma naurettiin :D(tästä on ehkä jotain videon pätkää, mutta mä en sitä oo nähny niin en tiedä onko julkaisukelpoinen) Toisaalta taidettiin niissä treeneissä nauraa itse kullekin :) Tarahan on siitä kiva aginahka, että lukee ohjausta kivasti, "lukee" rataa lukitsee esteitä ja oppii ohjaukset parilla(pätevällä ohjaajalla) toistolla. Nopeuttakin riittää. Hyvällä ohjaajalla pääsee oikeuksiinsa, mutta kärsii tunarilla aka mun kanssa. Taralta kuitenkin pitää muistaa vaatia, että rauhoittuu. Selposti alkaa huutaa ja sitten sen hyrrä päässä vetää vaan kierroksia. Silloin pitää vaatia, että se on hiljaa.

Tokossa tehty paikkiksia, jääviä ja luoksetulon pysäytystä. Paikkis no niin no joo...treeniä tarvitaan ja paljon. Olen yrittänyt jättää kaikki tunteet pois sen treenaamisesta ja tehdä vain ns. neutraaleja suorituksia. Jäävät on hienoja, vaikka itse sanonkin. Seisomisessa asetteli yhtä jalkaa, mutta se on mulle ok. Maahan menoissa pitää olla tarkkana, että kyynärpäät menee maahan asti.  Istuminen sujuu nyt ilman apuja! Sitä kokeiltiin kokeenomaisesti eilen ja ei naputtamista :) Pakko olla aika tyytyväinen, kun viime kerta kun tätä treenattiin niin mulla oli vielä pieni hidastus mukana. Tästäkin on pari kuukautta!

Lisäksi saatiin kehuja hyvästä seuruusta :) täytyy muistaa tää ens kerralla, kun tulee epätoivon hetki. 

Nyt voi ehkä vähän miettiä meidän osalta, että kuinka usein kannattaa tän piskin kanssa treenata tokoa kauhean treenitreenimäisesti. Itseasiassa nyt kun mietin asiaa, niin kaikki meidän parhaat liikkeet on treenattu arjessa! Ei hitto, en oo muuten tajunnu tätä ees aikaisemmin ku vasta nyt. Taran ihan parhaat suoritukset on esim noi jäävät. Niitä oon aika vähän treenannu treeneissä. Pääasiassa lenkkien yhteydessä vaan. Miten voi olla näin sokea omalle toiminnalle, vaikka tää on asia jota mä oon monta kertaa vielä todennut ääneenkin, että osa mun treenifilosofiaa on treenauttaa koiraa arjessa. Noh ehkä tästä sais pienen elämyksen ja pistoksen jatkaa vanhalla hyväksi todetulla linjalla. 

Taralle on saattanut treenitilanteista tulla liian jotain, eikä oppiminen ole hyvää. Tai oikeastaan treeneissä ei  ehkä pitäis olla oppimassa vaan harjoittelemassa erilaisessa tilanteessa sitä jo opittua. Tässä on ehkä mietinnän paikka kouluttajalle, minkälaisella koulutusfilosofialla mennään etiäpäin :)

Ruokinnasta ja nappuloista

Koiranomistajan ikuisuus kysymyksiä: kuinka haluan ruokkia koiraani?

Meillä mennään siis sekaruokinnalla, menee niin raakaa kuin nappulaa. Tällä hetkellä parhain ratkaisu on tuntunut olevan antaa osana päivistä raakaa ja toisina pelkkää nappulaa. Vaikka on ne kyllä yhtäkin aikaa menneet ihan hyvin. Raakojen kanssa on aina sinänsä ollut helppoa, kun ne menee melkein järjestään hyvin ja sopii Taralle hyvin. Sen kun vain ostaa ja antaa monipuolisesti niin se on siinä.

Nappulan kanssa taas tuo hyvän merkin löytäminen on ollut inasti haasteellisempaa, vaikkakaan Taralle ei mitään allergioita tai muutakaan yliherkkyyksiä havaittavissa. Toiset nappulat vaan eivät sula yhtä hyvin kuin toiset, mutta tämä on ihan normaalia.

Meillä on pitkään menty edullisemmilla merkeillä kuten Jahti&Vahti ja Jeppe. Aikoinaan ollaan kokeiltu myös ANF:ää, Eukanubaa ja Brit Carea. Näistä jahti&vahti sopi aluksi erittäin hyvin ja sopii edelleen paremman puutteessa. Ulostetta tulee enemmän kuin on toivottavaa, mutta muuten ihan ok nappulaa meille. Mulla on nyrkkisääntönä nappulaa valittaessa ettei se sisältäisi vehnää, maissia(tämä uusin) ja edes etäisesti järkevää laatua suhteessa hintaa. Lopullinen päätös luonnollisesti käytöstä tulee sitten koiran mukaan.

Nyt päätin taasen kokeilla uutta eli meillä lähtee nyt menemään Acanaa ja tarkemmin lamb&okanaga apple(toi omena on kyl vähän höpöhöpö). Tuoteselosteen mukaan ainakin hyvänoloinen ruoka. Hinta toki kirpaisee huomattavasti enemmän kuin jahtivahdin kanssa, mutta jos sopisi paremmin niin maksan mielelläni. Jos ei sovi palaamme jahtivahtiin. Tara saa kokoonsa nähden pienen määrän ja näin ollen sen ruokinta ei käy kalliiksi. Mutta pidän myös sääntönä, etten halua ilmasta maksaa. Tuoteselosteissa hyvin harva merkki vakuuttaa.

Kävin tuossa läpi mm. Golden Eaglen, Joseran, Biomillin, Orijenin ja parin uuden merkin tuoteselosteet läpi, joissa hinta kuitenkin hinta huomattavasti korkeampi kuin jahtivahdissa. Aika monessa raaka-aineena tupataan käyttämään jotain lihajauhetta(tai jauhoa jos suomentaa suoraan). Jos maksan enemmän niin haluan vastinetta rahalle edes mielikuvissani. Jahtivahdissa menee samaista kanajauhetta, kuin useammassa kalliimmista merkeistä, joten ei vakuuttanut. Acanassa sentään teoriassa pitäisi olla paremmin. Niin, teoriassa.

Katsotaan miten lähtee tämä menemään. Hinta oli ainakin sen mukainen, että jos ei imeydy hyvin niin olkoot. Nyt jos joku pohtii miksei meillä barfata, niin vastaus on vielä toistaiseksi helppo: pakastintila ja laiskuus. Jos joskus on enemmän pakastintilaa niin sitten harkitaan. Ja onhan nappuloihin pohjaaminen helppoa etenkin silloin jos pitää jonnekin matkustaa, vaikka meillä myös on toiminut jauhelihapaketit hyvin matkaeväinä :)

Toinen vaihtoehto vois olla kotiruokinta, siihen mulla on itseasiassa ohjeetkin ell:ltä. Laiskuus vain vielä toistaiseksi noussut esteeksi...

No oli kuinka oli, nyt kokeillaan tätä "söpöä" vaalenpunaista pussia. (samalla reissulla en voinut vastustaa pennulle hihnan ostoa...hups. Pennullehan on jo panta, Rukan mallistoa se vihreä. Väri poistuu joten mulla oli hätä, että mitä jos en enää löydä sitä saman väristä hihnaa...No hihna on nyt kotona odottamassa. Tulkoot pentu vaikka parinkin vuoden päästä, niin ainakin panta ja hihna on nyt saman värisiä!)

Ihan mielenkiinnosta jos joku jaksaa vastailla, millä perusteella muut valitsevat nappulamerkkejä?

Tavoitteet 2013!

Nyt on hyvä hetki laittaa tavoitteet kuntoon!
Tämä koirakko haluaa ensi vuonna saavuttaa seuraavat asiat:

- terveenä pysyminen!
- lihashuoltoa paremmaksi
- AVO1, riittää jos kokeeseen pääsemme syksyllä.
- agissa 1-luokan starttaaminen ja luonnollisesti haluamme luvat kasaan mahd nopeasti :) Tähän kisaamiseen on myös suunnitelmia toisen ohjaajan kanssa, toiveeni pitää edelleen sen suhteen :) vinkvink.
- hakua haluaisin jatkaa, kun säät sallivat
- jälkeä voitaisiin alkaa opettelemaan. niin pk kuin FH.

Paaaaljon treenattavaa riittää. Etenkin ton AVO1:sen suhteen, eilen saatiin apua paikkiksessa ja taas toivo heräsi. Agissa etenkin juoksujen tauon takia on taas muisteltavaa, mutta toivottavasti keväällä saadaan treenitahti kuntoon!

Lisäksi haaveilen joskohan toinen karvapallo astelisi taloon, jos ei sitten oma niin haaveilen kämppiksen uudesta karvapallosta ainakin :)

Jos miettii vielä pidemmän tähtäimen suunnitelmia, niin jos ens vuonna saatais AVO1, niin siinä tapauksessa voisin lähteä tavoittelemaan vuodelle 2014 VOI1 ja starttaamisen EVL:ssä. vuonna 2015 TVA? Näin jos kaikki menis toiveiden mukaan :) Haaveilla saa aina! eikähän tuo mun tva tavoite mikään salaisuus ole ollut, vaikak tänä syksynä ei treenaaminen ole sen mukaista ollutkaan.

Tämä syksy

Huhhuh. Olen erittäin tyytyväinen, että tämä syksy alkaa olla ohi. On niitä parempiakin nähty nimittäin. Kaiken kaikkiaan syksy on ollut tosi rankka mulle, mutta nyt näkyis vähän valoa tunnelin päässä. Jotenkin se vaihdon jälkeinen masennus/kulttuurishokki yllätti ja kaikki on/oli melko syvältä, olen/olin onnistunut ylityöllistämään itseni reippaasti ja päivässä eivät tunnit riitä/riittäneet, joten otan/otin yöunista pois. Totuushan on ettei kevät näytä varsinaisesti sen helpommalta, mutta jos oma henkinen virkeystila on jo vähän toinen, joten pitäisi helpottaa.

Noh tästä aasinsillalla päästään siihen, että koira on ollut nyt vajaa 3kk melkolailla laiminlyötynä hoidon suhteen. Treenattu ollaan kun ollaan ehditty ja jaksettu(tai mä olen siis jaksanut). Eli ei turhan paljon. Lihaksiakin tuo on menettänyt. Lenkkeilty ollaan välillä todella minimimääriä. Se mikä on pelastanut tämän kokonaisuuden on se, että Taraa on voinut ottaa välillä kouluun mukaan! Siellä se on saanut moikkailla paaaaljon vieraita ihmisiä, kerjätä rapsutuksia sydämmensä kyllyyksiin, imuroida keittiön lattioita ruuanmuruista ja kerätä kehuja käytöksestä. En tiedä minkälaisia muiden ihmisten koirat ovat, mutta tässä tuntuu pitäneen "oikea koira, oikeaan aikaan". Tara on ollut täydellinen koira mun elämäntilanteeseen siitä hetkestä lähtien, kun se tuli. Se ansaitsee kyllä maailman isoimman luun pelkästään siitä, että on oma itsensä.

Nyt kuten sanottuna  tuntuu, että ollaan menossa kohti parempaa. Olen alkanut jaksamaan paremmin itse ja sen myötä koirastakin näkee positiivisia muutoksia. Tarahan reagoi virikkeiden vähyyteen "masentumalla" eli se nukkuu sitten vain enemmän ja sen aktiivisuustaso vähenee. Tarkoitus on nyt joulun aikoihin kerätä voimia keväälle paljon ja tehdä hyvä toimintasuunnitelma miten me selvitään paremmin kuin syksystä.

Tarkoitus olisi kuitenkin edelleen edetä treenien suhteen niin tokossa kuin agissa, niin ei tässä auta levätä pidempää laakereilla. Suunnitelmat kuntoon, lepopäivät myös ja eteenpäin, niin se aurinkokin alkaa paistaa risukasaan :)

Tara lähtee kohta uimaan hyvinkään koirauimalaan(jos se tietäis mitä on tulossa, niin se ei lähtis ovesta ulos) ja ens to mennään taas fyssarin käsittelyyn. Sieltä tulee varmasti soosoota koiran tilaan :/ mut onneks tästä pääsee vaan ylöspäin.

Juoksut tulivat!

Jo niitä on odotettu ja oikeastaan eivät olisi voineet parempaan aikaan tulla. Kaks seuraavaa agikertaa ois eniveis jääny välistä ni nyt ei tartte tuntee huonoa omaatuntoa.

Juoksuajat menneet näin - tämä lähinnä itselle muistiin:

1) noin 25.1.2010 -> kolmisen viikkoa
               välissä 6kk
2) noin 20.7.2010-> kolme-neljä viikkoa
              välissä 7kk
3) 26.2.2011 -> nelisen viikkoa 
              välissä reilu 6kk
4) 30.8.2011 -> nelisen viikkoa(?) 
              välissä reilu 7kk
5) 9.4.2012 ->
             välissä reilu 7kk
6) 15.11.2012 -> noin 3 vko
             väli n 8kk
7) 10.07.2013 -> noin 3vko
            väli n. 9kk
8) huhti-touko, 2014
            väli n. 8kk
9)25.1.2015->, noin 4 viikkoa

Alkamispäivä laskettu ensimmäisestä huomatusta tiputtelupäivästä. Seuraavia juoksuja sopinee siis odotella noin 7kk päähän taasen, eli kesäkuun puoleen väliin tai heinäkuun alkuun alkaviksi. On muuten tylsä aika juoksentelulle, kesä nimittäin. Asiallehan ei nyt kuitenkaan voi mitään. Sitä seuraavia vois sitten odotella(jos lasketaan heinäkuun alussa alkaviksi seuraavat) helmikuun alkuun ja sitä seuraavia ehkä syyskuun puoleen väliin...hah tässähän jää ihan koukkuun tähän laskeskeluun.