nonni

Johan tässä on taas ehtinyt aikaa kulua. Eli viime viikolla käytin fyssarillla perjantaina ja kiva siellä oli taas käydäkin :) odotellassani vuoroa kattelin Taralle heijastiliiviä tai vastaavaa, mutta ei vain löytynyt sopivaa mallia. Oisin mielelläni ostanu erään hurtan mallin, mutta yllärii ku ei sopivaa kokoa löydy. Ilmeisesti hurtan perusongelma, ihme ettei siellä ole reagoitu palautteeseen. 

No joka tapauksessa Tamaralla saatiin hyvät palautteet liikuntapäiväkirjaan, joka ihan ok. Taralla ristiselässä ja lantiossa jumia, mutta se saatiin auki ja etuosassa lapojen seudulla ihan puhtaasti vaan kireyttä. Molempia saatiin kivasti avattua, mutta edelleen nyt etuosa mene tarkkailuun ja mä sitä alan venyttämään. Lisäksi Tamara totesi ettei tässä välillä vielä voi sanoa mitään varmaa tosta Taran kropasta, eli jatketaan vaan kunnonkohotusta ja kropan tarkkailua. Seuraava kerta varattiin jo marraskuun alkuun kun agitreenit on aloitettu. Pari kertaa käsittelyn aikana Taralta tuli vastalausetta esim jalkojen pois nykäisyinä niihin jumitiloihin, mutta nätisti rentoutui ja lopuksi erityisesti jopa silmät ummessa :) 

Erityisen hauskaa tossa elukassa on sekin vielä, että se onnistuu aina filmaamaan monessa eri tilanteessa, että "ai kauheeta ku on jänni ja vähän ikävä paikka" mut heti ku tilanne ohi niin häntä pystyyn ja kaveri on silleen et "ei tässä mitään ongelmaa koskaan ollutkaan"...Saman efektin saa tietty myös vähän nameja näyttämällä. Eli tän koiran häntä koipien väliin hommeleita ei kannata uskoa sitten alkuunkaan :D Se noin 95% on filmaamista ja sellasta "joskohan joku uskois et oon tosi pieni ja surkee ja sit ei tarttis mitään tehdä".

Treenattu ollaan vähän, lauantaina Hannan, Demin ja Nitan kanssa. Eka käytiin reilu tunnin reippaalla ravilenkillä ja sitten treenattiin pari rauhallista liikettä. Me tehtiin tunnaria ja metallin nostoa. Tunnaria tehtiin sitten piiitkästä aikaa oikeasti itse tunnarikapuloilla, mutta näköjään pohjien tekeminen on onnistunut hienosti:) Nyt saa ehkä ohjaajakin olla vähän ylpeä...Eli aloitettiin kasalla ja kauempana olevalla omalla. Kauhean kaus sitä ei laitettu, ehkä n.4m koska tiedän että osaa käskyn ja tietää mitä sen pitää tehdä. Eka toisto hieno! Tokalla siirrettiin lähemmäs ja nyt kävi pieni työtapaturma mulle. Tara menikin kasan luo, HAISTELI, nosti pään ja katsoi mua "ei täällä ole" -ilmeellä. Kun en idioottina reagoinu, niin sitten Tara oli silleen että no mä tuon täältä nyt sitten jonkun. Siihen vaan "oho" ja pyysin Taran luo ja lähetin lähempää omaa. Hyvä. Vika toisto toiselle puolelle ja nyt piilotettiin oma ruohoon. Tosi hieno. Toi kämmi oli niiiiiiiin oma vika, kun en reagoinu koiran antamaan merkkiin, vaikka se juuri hienosti toimi. Nyt mä uskon, että tunnarissa saa edetä aika vauhdilla ja mennä eteenpäin. Siitä tulee vielä tosi hieno :) Ihana nenäkoira.

Sitten oli vielä metallien nosteluita. Niissä saatiin Hannalta lainaan pari sen kapulaa omien lisäksi ja jälleen kerran mun ois pitänny alottaa inasti helpommasta, ottaa eka omat. Mentiin ekalle Hannan kapulalle, eikä heti halunnu nostaa sitä  mut sit vaan odottelin ja nostihan se. Toka olikin Hannan ruotsalainen metalli(on muuten hurja kapistus :D), siinä sitten mätii joku ja sille piti haukkua. Kielsin, hakkui ja sitten kielsin vielä tiukemmin. Sitten se nostettiin ja kehut päälle. Käytiin nostamassa omat, hienot ja vielä ne Hannan, eikä enää ongelmia. Kyllä toi tietää mitä sen pitää tehdä ja kestää keiltämistä jo tosi kivasti, kun tietää mikä on homman nimi.

Muuten viikonloppu ja pari päivää on menny tosi rauhassa. Jatkamme näillä. Paikkamakuu on muuten unohtunut...hups. pitäis varmaan tsempata. Ai niin ja ohjaajan valitus, mun kuoritakki ei pidä vettä niin hyvin ku pitäis(mun mielestä) ja vein sen tutkittavaks(häglöfs näköjään tutkii reklamaatiot) ja nyt tietty on tulossa syksyn pahimmat sateet...nice. tarttee vissiin ostaa sadetakki, ku ei tästä muuten tuu mitään. emmä voi sateenvarjon kaa treenata.