Juuri sitä mitä halusin

ja yritän muistaa ton, kun Tiikeri pistää karjuen...Yksinolosta tyyppi huutaa kuin viimeistä päivää, kuulostaa enemmän hyeenalta kuin tiikeriltä. Eilen sama homma tunti yksin josta ekan puol tuntia huutaa. Tokalla kerralla kävin kaupassa huusi vielä kun tulin takaisin, mutta olinkin poissa vain noin puol tuntia...Tää on ehkä yks niistä harvoista asioista, joihin mun kärsivällisyys ei tunnu riittävän. Hiljainen yksinolo. Tosin jälleen kaveri tsemppas, että tyyppi on ollut kotona vasta jokusen päivän. Toimintasuunnitelma: tiikeri jää yksin halusi tai ei(eihän se haluaisi....) ja mä nöyrästi juttelen naapureiden kanssa. Kaitpa se siitä. Pakko!

Sen huuto ei ole paniikinomaista, vaan kiukkukarjumista. Oli sitten kuinka väsynyt tahansa...

Mutta se mistä halusin kirjoittaa tuon yksinoloturhautumisen lisäksi, että muuten tyyyppi on edelleen sitä mitä halusin ja sitä ei pidä kieltämän. Se ei todellakaan piittaa, vaikka sitä vähän joutuisi kovistelemaan. Lähinnä kohauttaa olkapäitä ja jatkaa samaan puuhan mistä sitä oli juuri kieltänyt. Sillä on tahto, jonka se varmasti ilmaisee jos tarve vaatii. Ei ota itseensä, jaksaa jatkaa. Siitä niiiin tulee hieno harrastuskoira :) Sille kelpaa omat nappulat nameiksi hienosti, mutta kupista ne on jokseenkin arvottomia - syödään jos jaksetaan.

Tyypin itsevarmuuskin on aika häkellyttävä, vasta jokunen viikko tässä maailmassa ja se luulee jo tietävänsä kaiken. Raukka luulee, että maailma on sitä varten :) Ohjaajapehmeyttä ei ole havaittavissa(kaveir on tosi pieni, eli ei voi pistää liikaa painoarvoa tälle lausunnolle), sen sijaan se kyllä pitää oikein tekemisestä. Vieterit sillä edelleen on jaloissa. Se rauhoittuu hienosti syliin. Ja se leikkiminen on vain sitä vaille, että sitä vahvistetaan ja ylläpidetään.

Näen jo mielessäni miten se tulee toimimaan, niin tokokentällä kuin agissa. Putkea ollaan tehty agihallissa jo kahtena päivänä, hienosti meni! Eka kerralla mietti inasti, mutta sitten eilen meni jo metrin päästä hurjaa vauhtia. Hallioloista tuo ei hätkähtänyt pätkääkään ja kaikki ihanat rapsuttelijat. Leikki hienosti siellä kun häiriötä ei ollut liikaa.

Tänään nähdään mites lähtis pk-lajit. Taralla on hakutreenit ja Tikru varmaankin pääsee tekemään nakkirinkiä, jonka jälkeen oli suunnitteilla viestitreenit ja esineruutua.

Hannan kanssa eilen juteltiin siitä miten pienen pennun rinnalla hyvin käyttäytyvä aikuinen koira alkaa näyttää hyyyyvin ihanalta :D Taran arvo vaan siis nousee silmissä, kun Tikru pistää hermot kireälle hetkittäin. Tara on vaan <3 Tänään aamulla se jopa leikitti Tikrua vähän vetämällä lelua sen kanssa, pari kertaa antoi jopa Tikrun voittaa. Eilen meillä kävi vieraita ja eka koira vieras sisällä. Nala-neito, joka tähän mennessä on ollut kaveripiirimme riiviö näytti rauhalliselta aikuiselta Tikrun vieressä. Tara sai arvoistaan rapsutusta ja Riiviö lähinnä naureskelua osakseen - vai olikohan se minä joka sai naureskelua osakseen? :D Nala ja Tikru leikkivät ulkona, kunnes Nalalle riitti. Kiitos käynnistä pitkänmatkan vieraat, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!