Rukan nylonhihna ei muuten ole kelpien kestävä :D menee varmaan vaihtoon ihan kohta...vaihtunee nahkaiseen. Noh ei kai siinä, tuhos Tarakin aikoinaan yhden hihnan. Siinä vaan meni kyllä kauemmin kuin kolmisen päivää ;)
Se vielä unohtui kertoa, että olen tallannut ton tassuille jo jos jokusen kerran. Vinkasee ja jatkaa sitten matkaansa. Tänään aamulla tuli takaa jalkoihin ja jotenkin tallasin sen päälle niin, että veti ihan mukkelis makkelis kovaan asfalttiin :( Kuului kova kalahdus, kun sen pää osui maahan. Sen jälkeen se oli jonkin aikaa vähän hiljaisen oloinen. Todennäköisesti päässä heitti...Onneksi siitä sitten selvittiin! Koko homman aikana yritin pysyä mahd neutraalina. Eipä tuo onneksi tunnu kauheasti muistelevan menneitä. Samalla muistin sitten tästä vähän itse pelästyneenä tilata vakuutuksen.
Sekin unohtui, että eilen "tavattiin" eka irtokoira. Oltiin etsimässä nameja ja mulla oli just Tikru sylissä ku laittelin nameja Taraa varten. Karjuin koiran sitten pois, mutta Tikru oli vähän jännittynyt tilanteesta ja niin olin mäkin. Tara sen sijaan nopeasti keskittyi taas namien etsintään. Koiran taluttaja kyllä pyysi anteeksi, oli ilmeisesti päässyt irti tahattomasti? tai ainakin lähtenyt lapasesta.
Hienosti teillä menee! Valo oli aika samannäköinen erityisesti naamasta pienenä :) Mustat silakat <3
VastaaPoistaValokin on heittänyt jos jonkinlaista volttia ja ihan ok koira se on, nöy hätä :) Noi irtokoirahommatkin on sellasia, ettei niille oikein voi mitään. Hyvä, että tuli tuollainen helposti ohi mennyt tilanne, niin voi miettiä lisää sotakeinoja, jos vastaavaa sattuu vielä kohdalle. Itse olen kanssa päätynyt yleensä häätämään muut pois, voimakkaaalla elekielellä. Tietty aina ei sekään riitä. :(
Ohh, se on kyllä niin huikeen suloinen<3. Kelpiet on hei parhaita, onnittelut vielä kerran hyvästä valinnasta :'D!
Menee ehkä jopa paremmin kuin mitä osasin odottaa! On kyllä joo vähän samaa näköä :)
VastaaPoistaNoita irtokoiriahan mun ja Taran tielle on tullu verrattain vähän suhteessa asuinpaikkaan, mutta mä olen päätynyt kanssa tuohon että on mun asia ajaa ne pois. Harmillisesti kun pentu oli sylissä oli pako käyttää myös ääntä eikä pelkkä ruumiinkieli ois riittänyt.
Tiikeri on ollut kyllä ihan mieletön :) Voisin kehua sitä loputtomasti. Ne oli tosi söpöjä ku eilen odottivat yhdessä purinalla kevythäkissä! Ja kauhea miten hurja Tiikeri oli Purinalla, kun muut ehti jo lähteä niin me jääätiin vielä rallattamaan sinne ja oli se hulja, sitä murinan määrää :D
Onnea pennun kotiutumisesta! Pitää sopia treffit jollekin illalle, niin nään taas pikku-tiikeriä. :)
VastaaPoistaYlva oli pikkuisena aina myöskin mun jaloissa, kun käveltiin. Se ei osannut varoa jalkoja ollenkaan, ja saattoi ajautua/syöksyä jalkoihin mistä vaan, milloin vaan. Mutta kyllä se sitten pikkuhiljaa oppi vähän katsoa eteensä.
t. Ansu, Kentsu & Ylva
Ja kohta ne alkaa olla sen kokoisia, että sä kaadut eikä pentu :D Joo, vakuutus kannattaa hommata ASAP! Eilen onnittelin itseäni, kun olin ehtinyt jo ottaa vakuutuksen, kun siskolikka My rallasi yht'äkkiä sohvalla (en tiennyt että se pääsee sohvalle!) ja päätti lopuksi loikata hirveällä banzai-hypyllä käsinojan kautta metrin päähän lattialle rintamus/naama edellä. Hetken aikaa se maiskutteli ja tuumi, sitten jatkoi rallia. Ei Äitikoira koskaan tehnyt mitään tommosta...
VastaaPoistaKiitos Ansu! Pitää katsella joku ilta ehdottomasti :) Kai se oppii, eipä sillä muuta vaihtoehtoa olekaan - ei sitä loputtomatsi voi jaloissa juosta.
VastaaPoistaMy onkin ehtiväinen :D Tuntuu, ettei noilla juuri itsesuojeluvaitoa ole...pää edellä vaan ja mielellään veturina jos vain mahdollista. Tikrun motto alkaa olemaa "jos ei pidä kiirettä, voi olla ettei ehdi" -tyyppinen lausahdus. Kuvastaa tyyppiä aikalailla.