Tokoilua

En tainnut aikaisemmin kirjoitella, kun Nina Manner käy HAU:n tokoryhmää nyt kouluttamassa kerta kuukauteen. Eilen oli toka kerta ja kivasti meni. 

Ekalla kerralla kuukausi sitten tehtiin merkille lähetystä, jossa en ole osannut opettaa Taraa suoraan merkin taakse. Motivaatiota sillä on mennä merkille, mutta se paikka on epäselvä. Namilla en haluaisi ohjata, koska kädestä irti pääseminen on tuon kanssa välillä kovin haastavaa nimimerkillä perusasentoon kädellä ohjannut.

Kaikista parastahan tälläisissä koulutuksissa käyminen on se, kun taitavammat kouluttajat näyttävät omasta koirasta löytyvän ominaisuuksia joita ei uskonut olevankaan. Väitin tyylikkäästi kivenkovaan, ettei Tara varmaan ala tarjoamaan paikankorjausta jos odottaa - koska mähän toki olin odottanut jo tooosi pitkään. Seuraamus kaikesta oli, että Tara erittäin tyylikkäästi alkoi korjaamaan asentoa, eikä mitenkään mahdottomalla viiveellä. Sai allekirjoittanut taas todeta kärsivällisyyden vaativan kasvatusta.

Eilen sitten päätin keskittyä noutoon ja siihen hiljaisuuteen. Alkuun tehtiin pari toistoa ohjatun suuntia. Sama homma kuin lauantaina epäonnistui ekassa toistossa, toka oikein mutta ei kuunnellut hyvin ja kolmas ok. Suuntia pitäisi jatkaa vaan, ne oli viime syksyllä paremmalla mallilla, mutta ei tässä peliä olla menetetty ollenkaan. Kyllä siitä hyvä tulee :) Taralle myös kuuntelua suunnissa, koska se on ihan tietävinään mihin suuntaan mennään.

Sitten siirryttiin siihen itse asiaan. Lähtökohtana tiety Purinalla on jo hyvä, kun se avasi suunsa ennen koko treenejä toisten aksatessa. Satunnaista pientä piippiä sieltä kuului, mutta suorittaessa vähemmän. Ekana tehtiin kolme rauhallista nostoa, jotka sai hyväksynnän. Siirryttiin noutamaan sivulta, namitin heiton jälkeen ja annoin noutokäskyn. Ekalla kerralla pääsi piip, josta mä kielsin - eka mun kielto oli huono tosi plaah joten Tara ignooras sen. Tokan kiellon tullessa oli jo kapulalla, mutta silloin oli riittävä. Note to myself kun kiellät niin se on kerrasta poikki(sama nimittäin kävi jo ohjatun ekassa väärässä suunnassa). Otettiin alusta ja nyt hyvin. Nina totesi Taran kyttäävän kapulaa heittovaiheessa, joten sitäkin treenattiin pari kertaa että kapula vaan heiluu muka heittoon lähdössä. Ei kyttäillyt...tietenkään ;) Sitten toinen mitä kokeiltiin oli, että annoin käskyn noutaa heiton jälkeen ja kun koira oli edennyt vähän tulee seis/maa/istu käsky. Me mentiin alkuun seis käskyllä, kun se on se vahvin.  Seis käskyn jälkeen se päästetään noutamaan ja palkkaus. Hienosti meni ja Nina sanoi, että ilme oli rauhallisempi :)

Pari huomautusta ja muistutusta tulevia treenejä varten, jos ja kun tuota pysäytystä/maa/istu hommaa käyttää että sitä pitää muistaa vaihdella sitä kohtaa jossa se tulee. Toisekseen palkkaushetki pitää muistaa pitää vaihtelevana.

Loppuun otin ihan jokusen toiston kahden pallon avulla(meidän perinteinen tyyli) luoksetulon pysäytyksiä. Nina sanoi, että ovat napakoita :) Muutenkin totesi, että nouto on ihan hyvällä mallilla. eikun treenejä jatkamaan!

Loppuun otettiin paikkikset. Niin istuminen ja makuu. Istumisessa jäin ehkä kolmen askelen päähän. Makuussa ehkä sitten 6? Molemmissa takapalkka, joka aiheutti levottomuutta ja päänkääntyilyä. Makuussa tuli kaksi kertaa piippiip, muttei enempää. Täytyy olla tosi tosi tyytyväinen. Oltiin toki reunimmaisimpana ja tutun koiran Nitan vieressä, mutta kuitenkin! Kesällä sitten edessä saattaa olla ne suuuuper pitkät makuut, joissa koiran odotetaan vain oikeasti luovuttavan ja rauhoittuvan.

Mä NIIN haluan ulos treenaamaan, sitä kun vois tehdä ihan oikeasti aamuisin vaik ihan pari toistoakin jotain jos vaan lunta ei ois. Pois lumi, mene pois!

Treenimotivaatio on kyllä vaan ihan mahdottoman korkea :) On se hieno piski!