Tikru ollut kotona vajaa kahdeksan tuntia nyt. Tara ehti sille ärähtää aika alkuun, kun Tikru iski hampaansa ihan suoraan kiinni. Sen jälkeen Tikru on pitänyt vähän etäisyyttä muttei ole peloissaan. En ole ollenkaan huolissani, koska Tikru vain lukee herkästi Taraa. Ei missään nimessä pelkää. Tarakin on hiukan ihmeissään tilanteesta, mikä on ihan ymmärrettävää. Kummallisinta oli kun annoin molemmille luut, Tikru innostui lelusta sillä hetkellä enemmän ja Taralle jäi kaksi luuta. Siitä hämmentyneenä ei sitten osannut syödä kumpaakaan, vaikka normaalisti ois menny hyvin alas.
Onhan tässä totuteltavaa meille kaikille Ralf-kani mukaan lukien, mutta olo on hyvin luottavainen! Meistä kaikista tulee vielä hyvä tiimi ja Tikru on aivan valloittava! Vieraskorea todennäköisesti vielä, mutta kyllä se tästä. Mun oli pakko käydä lähikaupassa hakemassa vähän syötävää ja jätin nauhoituksen päälle. Yritin ajoittaa reissun silleen, et Tikru ois vähän rauhallisempi, mutta se pirulainen heräsi juuri kun lähdin. Kyllähän se Tikru täällä huuteli, mutta ei sellaista sydäntä raastavaa itkua, vaan kuulosti lähinnä tylsistyneeltä. Olin poissa alle 10min. No pikku hiljaa - enhän mä ois sitä vielä jättää, mutta ruokaa oli pakko saada munkin :)
Mutta ihana se on! paljon paljon kontaktihaluisempi ja mun perässä tuleva kuin mitä pelkäsin(pelkäsin siis täyttä camelbootsia) ja palkkaantuu pelkistä kehuista...ulkoiltu ollaan jo. Sisälle ehti tehdä kahdet pissat, mutta muuten olen ehtinyt pissattamaan ja kakattamaan ulos. Yksi kiekka heitetty Taran ja Tikrun kanssa yhdessä - Tara näytti kärsivältä :D Pennulla meni matkalla miettimiseen ja ihmettelyyn välillä aikaa. Vaikak se on ihan super reipas :)
Olo on tosi onnellinen. Hyvä tästä tulee! Ulkona tehtiin jo sylkkäreitä käsiohjauksella ja muuten penne näyttää olevan hyvin paljon toimintaa tarjoavaa tyyppiä, nyt on vaan mun homma antaa sen jatkaa sillä linjalla! Kohta jatketaan vielä ulkona namien etsinnällä ja joskohan naksuttelua jatkais, jonka Sari ihanasti ehti jo aloittaa. Voitais vielä poiketa tosta lähempää bussipysäkkejä joku lenkki. Mutta onhan täällä kaupungissa ääntä ja menoa, eikäpä tuo lapsi ole niistä vielä turhan paljon edes välittänyt. On se vaan ihana <3
Ihanaa kuulla, että se on ihana :) Vai onko se enää tänään? ;) Tikru ei ollutkaan niitä pahimpia camelboots-tyyppejä. Yks niistä asuu täällä meillä ja se meni tänään pitkin pihaa musta piittaamatta. Mutta mä tykkäään, että saa olla itsenäisyyttäkin, Äitikoiran napanuora kun on ajoittain jopa hieman liian lyhyt.
VastaaPoistaTänään se on mahtava :D Toi seuraa tosi nätisti ja sitä onkin sitten uskaltanut turvallisissa paikoissa päästää menemään. Meillä on tossa "omassa" puistossa suojaisa hiekkakenttä ja siinä "selkeät" reunat ja hyvät näkymät - siellä uskaltaa kokeilla miten tuo vapaana menee. Tulee hippulat vinkuen luokse ja vaikka napanuora on pidempi kuin Taran kanssa aikanaan, niin ei tuo ole lähtenyt omille teille. Toki pelisilmää vaaditaan, että miten homma kehittyy ja järki kädessä! Itsenäisyys ei ole pahasta ja taitaa olla jopaa suotavaa! My vaan tietää itse ihan hyvin ja osaa ihan itse :)
VastaaPoista