22 heinäkuuta 2015

Mikä heinäkuu?

Missä helteet ja lämpö ja kesä on? Ei ainakaan pk-seudulla. Meidän päiviin aurinkoa kävi tuomassa Neiti Maissilapsi. Tiikeri on jotenkin setäytynyt, joten oli hyvä saada nuorta ja innokasta verta muistuttamaan, että oikeastaan Tiikeri on vain aikuistunut :D

Ollaan tokoiltu hieman, mutta järjestelmällisyys puuttuu edelleen - sitä kaivetaan esiin. Taraa yritän pykätä tuonne uuteen avoimeen, jonka uudet liikkeet sopii meille paremmin kuin edelliset säännöt. Tiikeriä taas on työstettävä eteenpäin ihan joka osa-alueelta.

Jälkeä puuhattu pari kertaa. Eka vanhentunut todella haastava jälki, joka testasi koiran motivaatiota aikalailla. Paljon oli parannettavaa, mutta olin tyytyväinen. Viimeiseltään eilen lyhyt helppo, mutta ihan uudenlaisella alustalla. Seuraava jälki perjantaille suunniteltuna.
Tiikerin päässä ilmeisesti liikkuu jotain
Ja Maissilasta hymyilyttää
Kaksi skarppia ja yksi unelias
Montako koiraa sohvalla?
Tosi kivasti odottivat siinä kun muut treenas ja Miisaakaan ei häirinnyt ohikulkevat koirat.
Jotenkin tuolta erottuu yksi koira...
Tiikeri on nykyään kyllä melkein kuin unelma. Arki sen kanssa on nautinnollista ja helppoa. Mitä nyt pientä jäynää saattaa tapahtua, nimimerkillä ei kannata unohtaa roskapussia eteiseen. Tämä on nyt se piste, josta haaveilin Tiikerin ollessa pentua. Tätä tulee hehkutettua aika paljon, mutta kun asia on tosi iso mulle vaikka muutos on toki tapahtunut pikku hiljaa. Kastroinnillakin voi olla jokin rooli tässä(varmaan onkin), mutta tälläisen koiran kanssa vain voi nauttia elämästä! Treenaaminenkin taas onnistuu häiriöstä huolimatta. Hieno pieni mies siitä kasvoi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti