Reissua, sukulointia ja Tiikerin peltojälki

Johan aika on taas kulunut! Noutoavunhuutoni kuultiin ja vinkkejä ja kannustusta saatiin oikein urakalla - kiitos kaikille :) Treenaaminen on vielä vähän vaiheessa, mutta ei se kuulemma epätoivoiselta näyttänyt!

Käytiin sukuloimassa Pohjoisemmassa Rovaniemellä. Se mäkäräisten määrä oli käsittämätön!!! Koirat ottivat osumaan, Tiikeri enemmän kuin Tara. Kummallakaan kipeän näköiset puremat eivät kutittaneet kovinkaan paljoa, onneksi. Jouduin jo konsultoimaan meidän luottoelliä ulkomaillekin varmuuden vuoksi.
Sekin muuten sattui, että olin sukulaislasten kanssa käymässä kaikkien ystävän joulupukin luona Napapiirillä. Siinä sitten turistikaupassa silitin poron taljaa ja totesin lapselle ääneen: "Ei tämä ole yhtä pehmeä kuin tiikerin turkki." Mitäköhän lauseen kuulleet kuvittelevat...ihan vain tuollainen musta Tiikeri täällä, jonka turkkia silittelen :D

Tiikerin haarusväli ensimmäisen puolen tunnin jälkeen...ja se paheni tuosta.

Se valoisuus! Kuva otettu klo 1.30 yöllä, ei kyllä osais arvata.

Saatiin kyläillä takaisin tulomatkalla Taran siskon Riivan luona. Emme olleetkaan nähneet koskaan, joten oli ihanaa kun meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja kahvitkin saatiin :) Kiitos Essi! Riiva on tosi paljon näiden emän Sissin näköinen. Kyllä siskoissa jotain samaa oli, etenkin käytöspuolella ja maneereita oli samanlaisia molemmilla.

Riiva ja Tara 6v 2kk.

Se mikä taas olisi erityisen hehkutuksen arvoinen asia olisi nyt Tiikerin peltojäljen edistyminen. Tällä viikolla torstaina ensimmäinen vieras. Tällä hetkellä on sellainen olo, että kun vain ajetaan, niin kyllä se siitä. Oli myös huikeeta, kun kokeilin päästää liinaan etäisyyttä hetkellisesti tosi paljon (= 4 - 5m). Tiikeri jäljesti siitä huolimatta hienosti, mutta pieniä hämmentymisen merkkejä oli. Se pysähtyi pari kertaa heiluttamaan häntää Veeralle, joka kulki Tikrun lähellä ja pari kertaa pysähtyi ja vilkaisi tulenko mäkin. En olisi huolissani, sitä ei ole ajettu noin kaukaa ennen ja se oli siitäkin kummallista, että liinakireys oli vaikea säilyttää noin kaukaa. Normaalistihan meillä on liina tuntumalla. Ja ne pysähtelyt oli lähinnä sellaista, että se varmisti että perästä tullaan. Kun jäljesti oli tarkka ja itsevarman oloinen. Ekalla esineellä pysähtyi, ilmaisi ja kun kehuin niin nousi ja alkoi puuhastelemaan muuta. Odotin olisko tarjonnut uudestaan, mutta lopulta autoin maahan uudestaan. Epävarmuutta? Loput kaksi esinettä ilmaisi niin hyvin kuin tällä hetkellä osaa.

Toi peltojälki on niin Tikrun juttu! Jos nyt kysytään, niin oiskohan parin-kolmen vuoden päästä toiveita harkita lähteä kokeisiin :) Toki sitä ennen pitää varmaan lähteä kauemmas pk-seudulta oikeille pelloille...sitä pituutta täällä ei oikein epäpelloilla saa. Tavoitteitahan pitää olla. Alusta asti on ollut selkeää, että jos tämä vain lähtee käyntiin niin kokeisiin tähdätään. Vaikka itse en juuri ole jäljestyksestä tajunnut mitään, hausta vähän enemmän kokemusta. Tuon koiran nenä vain on tehty tätä varten. Mun amatööri arvio on ollut ja on edelleen sama, Tikru on lahjakas jälkikoira. Musta on aina ollut kaikista palkitsevinta treenata lajia, josta koira silminnähden itse nauttii. Tässä kohtaa se on tämä.

Tällä kaudelle on tullut nyt 14 jälkeä ajettuna, joka on melko vähän. Eikä viime vuodenkaan jälkiä nyt tainnut olla edes noin monta. Se on tosi nopeasti edennyt tähän pisteesee . Ihan itse koesuoritusta ajatellen tässä vaiheessa yritän päästä edelleen vähentämään  nameja, joita on jo kauden alusta vähentynyt varmaan 60%(?). Esineilmaisuita pitäisi hinkata vielä erikseen, tällä hetkellä esine ei ole tassujen välissä vaan noin 10-20cm päässä varpaista edessä. Ja haastetta lisää, kunnon harhat varmaan jää ensi kaudelle, mutta kun puuhastelee muutenkin paljon liikennöidyillä alueilla niin "harhoja" siellä on valmiina. Eikä jälki ole koskaan kovin voimakkaasti tallattu...ihan tytön sipsutusta pääasiassa vain :) Joku kerta pitäis kokeilla ihan balleriinoillla vaikka ihan minimi maan rikkoutumista.